Äidin ns. omasta ajasta.

olen aloittanut salilla käymisen vauvan olessa n.4kk mutta jouduin otttaa vauvan mukaan ei siinä mitään mutta viimset pari kk:tta on ollu että ei vauva malta olla paikoillaan ja tylsistyy nopeasti ja ikää on kohta 7kk!!

olen monesti miehelle puhunut että mies voisi hoitaa vauvaa että pääsen rauhassa salille ja jumppiin mutta ei syy on kuulemma ollut että vauva ei viihdy hänen kanssaan ja kun on tissi maidolla, joojoo sanon minä!!



lähinnä uskon ainakin meillä että se mitä tehdä yms. jos vauva itkee!! tuo miehelle " pelkoa" yms. kuulostaa ehkä omituselta!

ja meillä kyllä vie veronsa miehen työ joka on vuorotyötä että ei kerkee ja halua hoitaa ja on sitten niitä omia projekteja esim. moottoripyörä korjaus löytyy ja ne siivittää vapaa ajan!

onneksi miehellä alkaa pian loma ja minä pääsen kuntoilee paremmin ja kohta alkaa myös työt ja kun olemme suunnitelleet hoitavamme lapsen kotona niin se on miehen " opeteltava" hoitaa lasta..



olet varmaakin puhunu miehesi kanssa asioista mutta koeta lisää, kerro miltä susta tuntuu ja mitä haluisit! ja yritä tähdentää sitä että joskus tarvisit itsellesi aikaa!!

Mitä oikeastaan olet halunnut? Kaksi lasta? - Aivan varmasti! Huonosti nukkuvia lapsia? - Tuskin! Lyhyitä öitä? - Harva nauttii! Miehen, joka ei tue sinua tehtävässäsi? - Kuka nyt sellaisen haluaisi!



Jos on halunnut kaksi lasta, niin ei se tarkoita sitä, että automaattisesti on sen jälkeen nieltävä kaikki paska. Sinulla on edelleen äitinäkin oikeus pitää huolta itsestäsi.

Mies tuli sisälle. Minä menen jumppaamaan. Ja jätän hänet lukemaan kirjoituksiamme. :-)



Ap

Alat tehdä samaa kuin miehesi! yhdessä ne lapset on haluttu ja tehty, yhdessä ne myös hoidetaan. Kylmästi vaan lähdet sinne lenkille. Ei se mies niitä heitteille jätä. Ja jos jättää, niin eipä ole paljon arvonen ukko.

Mua nyppii niin suunnattomasti se, että näin viikonloppuisinkin vastuu vauvasta on vain mulla:(. Mies on joku pikkuapulainen, joka tekee vain jotain vauvan kanssa/vauvalle jos MINÄ pyydän. Mitään ei osaa oma-aloitteisesti tehdä. Ei voisi ikinä esim. ehdottaa että mene sä nyt vaikka pihalle niin mä olen vauvan kanssa tunnin... Mun pitää aina erikseen pyytää josko herralla ois aikaa...



Meillä on kaks vanhempaakin lasta ja heidän kanssaan mies on paljon viikonloppuisin, mutta vois se hoitovastuu joskus jakautua toisellakin tavoin. Ja sit tuntuu että kun mies on noiden vanhempien kanssa niin hän silloinkin tekee vain jotain omaa projektiaan ja lapset olla keskenänsä yksikseen:(((. Puuhaisi edes sitten jotain lasten kanssa!!



Tänään alkoi nyppiä aivan valtavasti kun olen hoitanut vauvaa ihan yksikseni koko päivän. Mies se on liihoitellut pitkin pihoja ja minä sisätiloissa. Mun oma aika on silloin kun vauva nukkuu pätkissä...



Kyllä me tästä ollaan puhuttu aikaisemmin paljonkni. Silti tuntuu ettie mitään muutosta tuu. No tänään puhutaan kyllä taas.

Äippä: Ei saatana, mitä sä sille menit antamaan?!?



tai



Iskä: Eikö ole söpöt vaatteet vauvelilla? :)

Äippä: Mistä sä nuo paskaset vaatteet löysit?!?!?



tai



Iskä: Vauva pysyy jo aika hyvin istuallaan!

Äippä: Ei, EI, EI!! Tue sen niskaa ja äkkiä!!!!!!



Semmosta. Ehkä sittenkin on parempi että Äippä koordinoi vauvan hoidon päälinjat ja Iskä pysyy omalla tontillaan apupoikana.

No offense, ladies..

en tarkota siis baareja. ja isi hoitaa sillon 11kk vauvaamme just omalla tavallaan. ja hyvä tulee. apeen mies on siis paskakasa

Jos minä jään sitä odottamaan että mies TARJOAA minulle jotakin virikkeitä MINUN omaksi ajakseni, saan odottaa kauan (vaikka mieheni on fiksu ja tasa-arvoinen perheen ja kodin hoitaja). Mieheni kun on sitä sorttia, että hän tarvitsee omaa aikaa noin kerran kuussa käydäkseen rautakaupassa... Hän on muutoin tyytyväinen käydessään töissä ja viettäessään vapaa-ajat perheen kanssa. Mistäs mies sitä tietää mitä ja milloin minä haluan " omalla" ajallani tehdä ??? Toimii siis helpoimmin niin, että minä ilmoitan viettäväni nyt omaa aikaa esim. lenkillä tms. kun tiedän perheemme tilanteen olevan siihen kaikinpuolin sopiva.

Mä en oo ikinä kritisoinut mun miehen vaatevalintoja lapsillemme. Enkä menisi sanomaan mitään siitä mitä hän antaa heille ruoaksikaan! Olisin vain iloinen jos hän joskus tekisi jotain ilman että hänelle pitää siitä aina sanoa. Kuinkahan monta kertaa hän on näinä 5 kk:n aikana vaihtanut vauvan vaipan? Hmm... ehkä kerran viikossa. Ei ikinä itse sano, että " voi kulta voisin tänä iltana vaikka tehdä sen niin sun ei tarvii" .



Vanhempien lasten kanssa hän siis kyllä on, mutta puuhailee paljon vain omiaan heidänkin kanssa ollessaan. Iltaisin laittaa heidät nukkumaan (sillon kun on kotona eli n. 3-4 krt viikossa) mutta silloinkin usein mankuu ja valittaa että miten jaksaisi lukea heille iltasatua. Minä nukutan melkein aina vauvan.



Tottakai tilanteesta tulee vääristynyt: minä teen melkein kaiken ja siksi osaan tulkita vauvan viestejäkin paremmin kuin mies. Koska mies ei mielestään ehkä osaa, niin hän tekee vielä vähemmän-> minä taas joudun tekemään enemmän.



Nyt hän tarjoutui nukuttamaan vauvan ja teki sen, mutta lähti sitten itse heti tallille jotain tekemään. No, vauva heräsikin 5 min. kuluttua ja minä sain mennä vauvan uudestaan nukuttamaan. Ei mies tajua, että se on just se " hälytystilassa" oleminen joka on raskasta.



25

Tällainen on esim. veljeni ja olen aina ihaillut heidän tasa-arvoaan. Aina ottavat toisensa niin hyvin huomioon.



Sitten se mitä kirjoitit miehestäsi. NIin miehesi on ehkä vähän veljeni tapainen siinä, että hän tykkää olla vapaa-ajallaan perheensä kanssa eikä ehkä puuhaile muuta. Mutta miten tehdä jos mies on kuten mieheni että hänellä on aina tuhat ja sata tärkeää projektia tekemättä? Eli se perheen vapaa-aika on sitä että mies puuhaa jotain tässä pihassa ja me muut seuraamme vierestä? Toki minä omaa aikaa saan jos pyydän, mutta silloin tulee aina sellainen tunne, että minä häiritsen miestä ja vien häneltä hänen kallisarvoista aikaansa, jota HÄN olisi voinut käyttää omiin puuhailuihinsa.



Voi jos mieheni olisikin vain tässä esim. sisällä ihan läsnä. Jos ei aina olisi hänellä ajatukset muualla!

Muistan itse tehneeni pitkiä kävelymatkoja vauvan kanssa. Se oli helppoa vielä kun lapsia oli vain yksi. Koska vauva oli vaunuissa, käveleminen oli helppoa ja piristävää. Sai mennä omaa vauhtiaan.



Minulla oli eräs urheiljaystävä, joka sai lapsen. Hän pakkasi vauvan vaunuihin ja lähtii treenaamaan vaunujen kanssa. Kuulemma meni hyvin:)

Ei lähdetä niin vain lenkille. Eikä tästä meidän pihasta voi minnekään vaunuilemaan edes lähteä. Tässä on vain vilkasliikenteinen tie eikä pyöräteitä.

oli tuota ongelmaa..sitte tutustuin ukon sielunelämään tarkemmin ja hokasin et ku kysyn siltä et " laitatko pyykit kuivuun vai ruokitko vaavin?" ni vaavin ruokkiminen valittiin heti. ja minä vaan sit äkkiä pyykit kuivuun ja huikkaan isännälle et " teil ei oo hätiä ku se just söi ni mä käväsen tossa puol tuntii kävelemäs" . Homma pelaa. Miehet tuntuu aina kahesta huonosta vaihtoehosta valittevan sen pienemmän pahan, itellä vaan pitää keksiä tarpeeks paha vastapainoksi et sit huomaamaatta pääsee pois neljän seinän sisältä. Tosin toimi meillä tämäki: " Hoidatko lapsia nyt vai varaanko paikkaa itelleni psykiatrisesta sairaalasta että saat hoitaa lapsia pari viikkoa?" Meni perille putkiaivollekki.

Alkuperäinen kysyjä ja muut matkan varrelta ilmaantuvat samanmieliset keksivät ja löytävät kilvan yhä uusia ja uusia syitä, miten se nyt vaan on niin mahdotonta ja uikuti uikuti uikuti. Ja sitten ihan viimeisessä vastauksessa " ai niin, muistinko kertoa että meillä 5 lasta" .

Eiköhän vikaa ole mussakin. Kai mä olen liian kiltti tyttö. Mä teen ja teen ja teen kunnes mä en enää jaksa ja silloin valitan miehelle ja tulee muutos. Kunnes taas seuraavana päivänä kaikki on ennallaan. Voihan olla että mieskin tavallaan on hyväksikäyttäjä, siis käyttää hyväksi mun hyväntahtoisuutta!



Ja niitä lapsia on tosiaankin kolme:)).