Miksei ystävä halua joululahjaa?
Molemmat olemme hyvin joulumielisiä ihmisiä, todellakin vietämme joulua ja hyvissä ajoin jo koristelemme talojamme jouluisin esinein ja joululaulut soi monta kuukautta etukäteen.
Nyt kuitenkin, kun viimeiset lahjat haluaisin ostaa ja itselleni tärkeää ystävää muistaa, hän ei kuulemma halua mitään: ”ei saa ostaa” ym. on tuttu virsi jo. Mielestäni kummallista, koska kuitenkin olemme ylimmät ystävykset, häntä olisi kiva muistaa ja lahjojenanto on perinne.
Mitä syitä tähän olisi, kokemuksia vai oletteko kenties itse tällaisia?
Kommentit (11)
Mutta eikö joku pieni muistaminen, vaikka suklaarasia tai keksipurkki, tonttu, kynttiläpakkaus olisi kiva? Kumma ettei edes pieniä, varta vasten lahjaksi tarkoitettuja ”saa” antaa tai halua.
- ap
Minulla on hamstraamistaipumus, josta olen vuosia pyristellyt eroon. Joulussa ahdistaa se, kun saa kaikkia krääsäjuttuja, mitä pitäisi sitten taas säilyttää, kun en roskiinkaan haluaisi heittää. Suklaat, saippuat yms. poiskuluvat haluaisin itse valita. Joten mieluiten ei lahjoja minulle, kiitos, kun sitä tavaraa saa kaupasta itsekin haettua.
Lahja odottaa aina vastalahjaa. Ystävä ei halua vaivata päätään lahjan hankkimisella sinulle.
Meillä on aikuisten kesken sovittu ruokalahjoista, samalla kun tekee omalle perheelle voi tehdä ylimääräisen satsin kaverille.
Itse tiedän saavani "joululahjaksi" kotitekoisia lusikkaleipiä. Itse annan lahjaksi homejuustolla täytettyjä tuoreita taateleita.
Mä olen se joka ei halua lahjaa. Ihan vaan siitä syystä etten tarvitse mitään.
Olisin kiitollinen siitä että toiveeni otettaisiin huomioon, en siis tarvitse myöskään suklaata tai kahvipakettia, tontuista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö joku pieni muistaminen, vaikka suklaarasia tai keksipurkki, tonttu, kynttiläpakkaus olisi kiva? Kumma ettei edes pieniä, varta vasten lahjaksi tarkoitettuja ”saa” antaa tai halua.
- ap
Minua ei haittaisi pienet lahjat, mutta ystävääsi jostain syystä haittaa. Sinun on kysyttävä häneltä, jos haluat saada oikean vastauksen.
Vaikka 100 av-mammaa kertoisi mielipiteensä, se ei tarkoita, etteikö ystävälläsi voisi olla jokin ihan muu syy.
Aikuisena vain alkaa tulla mahdollinen myöhempi kiitollisuuden velka lahjojen muodossa?
Kaikki eivät nauti muistamisten ostelusta ja siitä vastavuoroisuuden pakosta. Sitä pikkumuistamista on sitten kaapeissa siellä sun täällä. Ylimääräinen napostelukaan ei ilahduta, yhtäkkiä on suklaata monta rasiaa, saatu pikkumuistamisena sukulaisilta jne.
Vierailija kirjoitti:
Lahja odottaa aina vastalahjaa. Ystävä ei halua vaivata päätään lahjan hankkimisella sinulle.
Meillä on aikuisten kesken sovittu ruokalahjoista, samalla kun tekee omalle perheelle voi tehdä ylimääräisen satsin kaverille.
Itse tiedän saavani "joululahjaksi" kotitekoisia lusikkaleipiä. Itse annan lahjaksi homejuustolla täytettyjä tuoreita taateleita.
Entä kun ei jaksa edes itselle näpertää.
Tuo lahjominen on jo niin mennyttä maailmaa. Ei sitä krääsää kukaan halua eikä tarvitse. Shoppailuaddiktit koittaa hehkuttaa agendaansa, mutta normaali ihminen inhoaa liikaa roinaa ja täysin tarpeetonta kuluttamista.
Lapsille lahjoja, aikuisille lepoa ja yhteistä aikaa.
Ystävällesi joulu on jotain muuta kuin lahjoja. Paras lahja on, kun kunnioitat ystäväsi toivetta.
Jos hänellä on jo kaikkea, ja sitä mitä ei ole, haluaa ostaa itse, jotta saa varmasti mieleisen. Eikä lahja tavallaan tunnu lahjalta, jos on kertonut ennakkoon ihan tarkkaan, mitä toisen pitää ostaa.
Ei minun mielestäni joulumielisyys tarkoita sitä, että lahjoja pitää antaa.
Se ei tietenkään ole oikein, jos ystäväsi oikeasti odottaa lahjaa, mutta muodon vuoksi sanoo, ettei halua, ja sitten jälkikäteen harmittelee, kun olit niin tyhmä, ettet antanut mitään. Mutta silloin vastuu on hänellä itsellään.
Älä osta väkisin. Kaunis kortti (ostettu tai itsetehty) saa riittää.