Lue keskustelun säännöt.
Haaveilen elämäni jättämisestä taakse
03.05.2014 |
Haaveilen muuttavani ulkomaille ja aloittavani elämäni kokonaan alusta. En halua pitää mitään yhteyttä sukulaisiini enkä muihin tuttaviin enkä aio heille kertoa suunnitelmastani sen enempää, koska en halua pitää menneisyyden ihmisiin mitään yhteyttä. Onko ketään muita, jotka on haaveillut tällaisestä? Huomiona vielä, että vaikka tänne vauvapalstalle kirjoitankin, niin en ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. En siis ole hylkäämässä ketään, joka minua tarvitsisi.
Kommentit (32)
No jos on läheisiä niin eikö jokainen normaali kuitenkin mainitsisi että hei mä muutan ens kuussa Ranskaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehen kanssa menossa juuri maastamuuttoprosessi eli ns. vanhan elämän jättäminen taakse. Haaveilimme tästä parisen vuotta ja sitten eräänä aamuna kahvipöydässä päätös vain tehtiin. Nyt on asunnot myyty/myynnissä, turhien tavaroiden hukkaaminen aloitettu ja ensi kuun lopulla pääsemme todennäköisesti aloittamaan uuden elämän Etelämmässä. Tsemppiä päätöksen tekoon ap. :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 14:29"]
No jos on läheisiä niin eikö jokainen normaali kuitenkin mainitsisi että hei mä muutan ens kuussa Ranskaan?!
[/quote]
Koska en halua olla yhteyksissä enää elämäni ihmisiin. En halua jättää mitään tietoja, joista minut voidaan saada kiinni. Suoraan en tällaista asiaa halua kenellekään päin naamaa sanoa, koska en halua loukata.
-ap
Pystyykö lähisukulaiset kysymään osoitetietojani joltain viralliselta taholta vedoten lähisukulaisuuteen? Vai onko Suomessa oikeasti salassapitovelvollisuus eikä työntekijää pystytä puhumaan ympäri paljastamaan tietoja? Tosin tuleeko Suomeen edes mikään tieto siitä, mihin on muuttanut?
Kyllä mutta en jätä sukuani enkä lastani. Eli kävisin Suomessa välillä. Uusi elämä tilattu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon palaamassa nyt vuosien jälkeen Suomeen eikä kyllä inspaa. Taidan karata heti takas kun mahdollisuus. Anna mennä vaan, yksi elämä kannattaa käyttää just niin kuin ite haluat. :)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:21"]
Mä oon palaamassa nyt vuosien jälkeen Suomeen eikä kyllä inspaa. Taidan karata heti takas kun mahdollisuus. Anna mennä vaan, yksi elämä kannattaa käyttää just niin kuin ite haluat. :)
[/quote]
Lähinnä pelkään lähteä. Jotenkin pitäisi saada jotain sanottua (ilman että tiedettäisiin minne olen menossa), että kukaan ei sentään mitään katoamisilmoitusta poliisille tekisi. Itse vaan haluan jotenkin irtautua koko elämästäni ja kokeilla aloittaa kaiken alusta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:34"]
Et omaa menneisyyttäsi voi paeta
[/quote]
Se vasta ahdistava ajatus onkin. Vaikka muuttaisin kauas pois jättäen kaiken taakseni niin menneisyys on kuitenkin aina muistissa ja elää mukanani hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MINÄ OLEN TEHNYT NIIN
Halusin päästä irti kaikesta, johtuen sattuneista ikävistä asioista. Olin romahtamispisteessä ja oli pakko päästä pois. Harmi, että rikkinäisenä ollessani lähetin haukkumakortit muutamille ihmisille. Tosiaan halusin päästä eroon kaikesta ja aloittaa uuden elämän. Mitään kiinnostusta nyt vuosien jälkeenkään ei ole enään niihin ihmisiin yhteyttä pitää. Pari siskoani on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta ahdistus on niin valtava, kun kuulenkaan heistä, että mustat ajatukset tulevat mieleeni ja tuntuu kuin menisin sekaisin muutamiksi päiviksi. Aina menneisyyden haamut ovat mielessäni, mutta eivät niin voimakkaina, jos en kuule mitään tietyistä ihmisistä. Koskaan en halua palata takaisin niiden ihmisten luo tai sille paikkakunnalle enään. Nyt asiani ovat hyvin, mutta minulla on ikuinen pelko, että minulle taas tapahtuu jotain kauheaa, aletaan syömään pois töistä tms. Sanomisiani ja tekemisiäni vääristellään ja mustamaalataan. Ikuiset traumat ovat jääneet. Koskaan en palaudu entisenlaiseksi ihmiseksi. Tykkään paljon olla omissa oloissani ja omia juttujani puuhastellen. Enään en ole sosiaalinen ja iloinen kuin ennen. Varautunut olen. Mutta onnellinen olen siitä, että nyt istun täällä kauniissa kodissani ja tietokonettani naputtelen ja kaikki yhteydet entisiin ihmisiin on poikki ja saan olla rauhassa. En ole edes halunnut tutustua uusiin ihmisiin, koska huomaan, että viihdyn oikein hyvin yksikseni. Mikäs sen mukavampaa kuin syöminen ja nukkuminen.
Musta tuo kuulostaaihan huomin haulta. Kuin oikein toivoisit ja rukoilisit, että kun et kellekkään ilmoita, niin edes joku sinut huomaa ja muistaa ja alkaaa etsimään... jos aidosti toivot ettei kukaan kaipaa ja kysele perään jätät viestin ja kerrot että olet lähtenyt omasta vapaasta tahdostasti. Mutta et aio tehdä niin. Joten kyse on huomionhausta, säälinkerjuusta, toivosta että joku kaipaa ja itkee perään. Kuulostaa kuin haluaisit ns. kuolla mutta nhädä kun muut kaipaavat sinua. Säälittävää.
Onko kukaan muuten tehnyt tällaista ikinä?