Haaveilen elämäni jättämisestä taakse

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:18"]

Haaveilen muuttavani ulkomaille ja aloittavani elämäni kokonaan alusta. En halua pitää mitään yhteyttä sukulaisiini enkä muihin tuttaviin enkä aio heille kertoa suunnitelmastani sen enempää, koska en halua pitää menneisyyden ihmisiin mitään yhteyttä. Onko ketään muita, jotka on haaveillut tällaisestä? Huomiona vielä, että vaikka tänne vauvapalstalle kirjoitankin, niin en ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. En siis ole hylkäämässä ketään, joka minua tarvitsisi.

[/quote]

Kyllähän näitä aina silloin tällöin tulee - ajatuksia kaiken jättämisestä taakseen. Viimeksi kuin luin tästä Turun sairaanhoitopiirin syntymäpäiväkekkereistä joita meidän veronmaksajien piti sponsoroida 19.000,- euron edestä. Onneksi ei ole tullut lapsia hankittua - riittää näitä elätettäviä näemmä muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 14:29"]

No jos on läheisiä niin eikö jokainen normaali kuitenkin mainitsisi että hei mä muutan ens kuussa Ranskaan?!

[/quote]

Koska en halua olla yhteyksissä enää elämäni ihmisiin. En halua jättää mitään tietoja, joista minut voidaan saada kiinni. Suoraan en tällaista asiaa halua kenellekään päin naamaa sanoa, koska en halua loukata.

-ap

[/quote]

Ja korostan vielä ettei ole kyse siitä, että haluan vain muuttaa ulkomaille. Minä haluan oikeasti aloittaa alusta. Unohtaa menneisyyden ja jatkaa uudistuneena ihmisenä. Se ei onnistu vanhoissa piireissä. Tiedän, että moni ei ymmärrä tätä, koska suurin osa ihmisistä ovat eläneet ja elävät onnellista elämää. Minulle elämä on ollut lapsuudesta asti traumaattista ja haluan vain paeta menneisyyden muistoja ja yrittää aloittaa alusta uutena ihmisenä uusissa ympyröissä.

-ap

Traumaattiseen menneisyyteen voi olla hyvä ottaa etäisyyttä ja vieraat ympyrät saattavat auttaa. Mutta pakoon ei pääse, ja karkaamiseen kuluneet vuodet voivat harmittaa sitten, kun aalto saa kiinni.

Toisaalta vieras maailma on stressitekijä ja saattaa huonontaa resurssejasi. On kai monesti helpompaa opetella pystyttämään henkisiä aitoja kuin luoda fyysisiä. Mutta eihän me voida tätä puolestasi tietää. Mutta jos lähdet kokonaan karkuun, jätä nyt edes tieto, että olet halunnut aloittaa alusta.

Onko ongelma siinä, että et kestä lähimmäisten aiheuttamaa tuskaa tai painetta? Mitä jos aloittaisit tämän ongelman käsittelystä ottamalla etäisyyttä hiukan vähemmän radikaalein keinoin? Sanoisit vaikka sukulaisille, että sinun täytyy rauhoittaa tilanne ja pitää ensin vuoden tauko yhteydenpidosta, ja otat yhteyttä sen jälkeen vaikka postikortilla, ja kerrot jos otat lisäaikaa? Näin voisit ottaa etäisyyttä tarvitsemasi määrän ilman, että tarvitsee kestää syyllistystulvaa. Etkä kuitenkaan polttaisi siltoja takanasi totaalisesti, jos vaikka myöhemmällä iällä löydätkin itsesi ja haluat palata?

Jätä ainakin viesti että oot lähteny niin ei aleta kalliisti ehtimään.

Teet suomen suurlähetystöön matkustajailmoituksen, niin luulis kuittaavan, jos joku tekee katoamisilmoituksen.

Itellä on käyny mielessä jo useampi vuosi sitten ja nyt pari kk. sitten uudelleen ajatus että irtisanoutuis vakitöistä ja lähtis jonnekkin katastrofialueelle tai kehitysmaahan vapaaehtoistyöhön. Matkustelu aina ollu lähellä sydäntä ja jos ei ole mitään menetettävää, niin olisin aika loistava kanditaatti sellaiseen työhön.

Mulla jäis kyllä miesystävä, mutta kai siitäkin surusta toipuu ajan mittaan..nykyisellään lapsettomuus alkaa ottamaan jo sen verran minun luonnolle, liikaa keskenmenoja tullu ja olis lopulta mahtava saada jotain hyödyllistä aikaan auttamalla hätää kärsiviä.

Ei kai sekään ole oikein tuomita miestä ikuisesti lapsettomaks?

Ymmärrän erittäin hyvin sinua.Minäkin aion "kadota" täältä, heti kun se on mahdollista eli noin kolmen vuoden kuluttua.Muutan maahan, jonka kielen hallitsen ja jossa tulen selviämään siellä taloudellisesti ok loppuelämäni.Tosin olen asunut moneen otteeseen ulkomailla, myös ko maassa ja muualla jopa vuosikausia, mutta "pakkopalannut".Onneksi kolme vuotta on kuin silmänräpäys:)) Ja ainahan Suomessa voi vierailla JOS koti-ikävä iskee.

Edelliseen viestiini lisäys, että vierailin viimeisen ulkomaajakson aikana alkuun täällä, välillä "turistina" eli vain muutoma tiesi että olin maassa, mutta ajan myötä lomatkin suuntautuivat muille maille.Vanhat ystävät harvensivat yhteydenpitoa ja kun palasin tänne lopettivat kokonaan, joten myös täällä voi "piilotella" tarvittaessa.Mutta ymmärrän kyllä "vapauden tunteen" joka muualla vallitsee.Ja tietty se vehreys ja lämpö tietyissä maissa.

Kirjoitat kirjeen muutamalle ihmiselle, jossa perustelet päätöksesi. Toivot kirjeessä, että sinua ei turhaan etsitä. 

Mielestäni kuitenkin yhdelle ihmiselle on jätettävä yhteystiedot. Jos vaikka pamahtaa perintö tms. niin muutkaan eivät pääse jakamaan. Ja koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu.

Ota oma aikasi, ole muualla, aloita uusi elämä (se voi alkuun olla haasteellista). Ota vaikka joku höpöhöpösähköposti, jonka voit antaa, että sinuun saa yhteyden. pakkohan niitä viestiä ei ole lukea. Mielestäni kuitenkin kohtuullista, että ilmoitat olevasi hengissä tms. vaikka puolen vuoden välein. 

ja niin, kirjeet sitten laatikkoon lentoasemalla perjantaina. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:04"]

Teet suomen suurlähetystöön matkustajailmoituksen, niin luulis kuittaavan, jos joku tekee katoamisilmoituksen.

Itellä on käyny mielessä jo useampi vuosi sitten ja nyt pari kk. sitten uudelleen ajatus että irtisanoutuis vakitöistä ja lähtis jonnekkin katastrofialueelle tai kehitysmaahan vapaaehtoistyöhön. Matkustelu aina ollu lähellä sydäntä ja jos ei ole mitään menetettävää, niin olisin aika loistava kanditaatti sellaiseen työhön.

Mulla jäis kyllä miesystävä, mutta kai siitäkin surusta toipuu ajan mittaan..nykyisellään lapsettomuus alkaa ottamaan jo sen verran minun luonnolle, liikaa keskenmenoja tullu ja olis lopulta mahtava saada jotain hyödyllistä aikaan auttamalla hätää kärsiviä.

Ei kai sekään ole oikein tuomita miestä ikuisesti lapsettomaks?

[/quote]

Jos teen tuon matkustajailmoituksen ja joku läheinen on tehnyt katoamisilmoituksen poliisille, paljastaako poliisi tuon matkustajailmoituksesta saadun tiedon perusteella, missä maassa oleskelen?

- ap

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä! Pelkäsin, että tänne vastaisi ihmiset, jotka eivät ymmärtäisi päätöstäni ja haukkuisivat minua itsekkääksi tai muuta vastaavaa. Paljon on vielä mietittävää ja tämän hetkisen tilanteeni takia en vielä pysty irrottautumaan elämästäni Suomessa. Mutta tulevaisuudessa jos tilanne sitä vaatii aion tämän toteuttaa, jos se vaan on mahdollista (tietysti jotain työtä tulisi saada ulkomailla, jotta pystyisi itsensä elättämään).

Hankalinta tulee ehdottomasti olemaan tiettyjen ihmisten pois jättäminen elämästäni. En usko, että he tulevat tätä hyväksymään ja varmasti aikovat etsiä minut keinolla millä hyvänsä. Jäähyväiskirjeen kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta. Voi kun pystyisi vaan sanomaan, että en halua pitää mitään yhteyttä enää. Se on niin vaikeaa.

- ap

Tosi reilua esim. Vanhempiasi kohtaan. Kuinka itsekäs voi ihminen olla?

Lähetät sitten kortin jonkun ajan päästä sieltä uudesta maasta tai sen vierestä. ;)

Poliisi ilmoittaa aina lähiomaisen kuolemasta myös expatille, joten sen vuoksi ei tarvitse yhteystietoja jättää.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:17"]

Tosi reilua esim. Vanhempiasi kohtaan. Kuinka itsekäs voi ihminen olla?

[/quote]   mikä sinä olet tuomitsemaan kun et taustoja tiedä! itse haluaisin tehdä täysin samoin, ja nimen omaan paetakseni omia vanhempiani. ja huom! en ole teini vaan +40v nainen.

Ei tuo tule käytännössä nnistumaan. Ne asiat, jotka halua jättää taakse, ovat kuitenkin mielessäsi.

Ooh, kerrankin aloitus, jonka tekemisestä ole varovasti fantasioinut. Vaikka mulla kyllä on perhe, niin että aivan mahdottomaksi olen todennut toteutuksen. En kuitenkaan omaa sydäntä satuttaa enää ketään.

Aika ajoin soi tää Brucen kappaleen Hungry Heart aloitus päässäni, se on tosi kuvaava, kun perhe-elämä käy vain ylivoimaiseksi ja haluat jättää sen taaksesi noin vain, ihan parilla lauseella:

"Got a wife and kids in Baltimore, Jack, I went out for a ride and I never went back."   Noin.

(Jack on tuossa jonkinlainen kuuntelija, ehkä baarissa tms.)

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:47"]

Musta tuo kuulostaaihan huomin haulta. Kuin oikein toivoisit ja rukoilisit, että kun et kellekkään ilmoita, niin edes joku sinut huomaa ja muistaa ja alkaaa etsimään... jos aidosti toivot ettei kukaan kaipaa ja kysele perään jätät viestin ja kerrot että olet lähtenyt omasta vapaasta tahdostasti. Mutta et aio tehdä niin. Joten kyse on huomionhausta, säälinkerjuusta, toivosta että joku kaipaa ja itkee perään. Kuulostaa kuin haluaisit ns. kuolla mutta nhädä kun muut kaipaavat sinua. Säälittävää.

[/quote]

Onko se sinusta todellakin vain "säälittävää"? Se, että ihmisestä tuntuu tuollaiselta on sinusta vain "säälittävää"? Ehkä et pysty edes myöntämään itsellesi, että se on ahdistavaa, että joku ei saa sitä huomiota, joka hänelle oikeasti kuuluisi muuta kautta kuin miettimällä noin ikävää ratkaisua. 

Kyllä se on säälittävää. Surullista ei. Surullinen ratkaisu olisi itsemurha. Tuo on vain sääliä herättävää.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:47"]

Musta tuo kuulostaaihan huomin haulta. Kuin oikein toivoisit ja rukoilisit, että kun et kellekkään ilmoita, niin edes joku sinut huomaa ja muistaa ja alkaaa etsimään... jos aidosti toivot ettei kukaan kaipaa ja kysele perään jätät viestin ja kerrot että olet lähtenyt omasta vapaasta tahdostasti. Mutta et aio tehdä niin. Joten kyse on huomionhausta, säälinkerjuusta, toivosta että joku kaipaa ja itkee perään. Kuulostaa kuin haluaisit ns. kuolla mutta nhädä kun muut kaipaavat sinua. Säälittävää.

[/quote]Haaveilen samasta enkä todellakaan haluaisi että kukaan edes muistaisi minua, saati että itkisi perääni tai yrittäisi etsiä. Haluaisin että koko olemassaoloni pyyhkäistäisiin pois niiden mielistä, jotka joskus olen tuntenut.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:53"]

Kyllä se on säälittävää. Surullista ei. Surullinen ratkaisu olisi itsemurha. Tuo on vain sääliä herättävää.

[/quote]

Luitko ollenkaan mitä sulle kirjoitin? Et. Vaan poterostasi toistelet kuin papukaija mitä itse haluat nähdä ajattelematta lainkaan tilannetta toisen kannalta. Varmaan alat kohta vääristellä sinulle sanottuja sanojakin. 

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:47"]

Musta tuo kuulostaaihan huomin haulta. Kuin oikein toivoisit ja rukoilisit, että kun et kellekkään ilmoita, niin edes joku sinut huomaa ja muistaa ja alkaaa etsimään... jos aidosti toivot ettei kukaan kaipaa ja kysele perään jätät viestin ja kerrot että olet lähtenyt omasta vapaasta tahdostasti. Mutta et aio tehdä niin. Joten kyse on huomionhausta, säälinkerjuusta, toivosta että joku kaipaa ja itkee perään. Kuulostaa kuin haluaisit ns. kuolla mutta nhädä kun muut kaipaavat sinua. Säälittävää.

[/quote]Haaveilen samasta enkä todellakaan haluaisi että kukaan edes muistaisi minua, saati että itkisi perääni tai yrittäisi etsiä. Haluaisin että koko olemassaoloni pyyhkäistäisiin pois niiden mielistä, jotka joskus olen tuntenut.

[/quote]

No niinpä. Kun haluaa jättää kaiken taakseen, nimenomaan haluaa jättää kaiken taakseen. Jos kukaan ei odota minulta enää mitään, sen parempi vain. Nih!