Kuinka sanoa kohteliaasti miehelle, että lahja meni mönkään?

Kyllähän se harmitti, kun sain todella kalliin teen juomiseen ja hauduttamiseen tarkoitetun vempeleen, vaikka pitkän avioliiton aikana olisi pitänyt käydä selväksi, että en juo teetä eikä hän itsekään juo :D  Mutta kiitin vain kauniisti.

Homma mennyt varmaan niin, että ei ole keksinyt mitään yllätyslahjaa (jollaisen haluaa aina ostaa yhden) ja teevempele sattui ekana osumaan silmään ajatuksena, että tuollaista meillä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kans saanut aivan turhia lahjoja. Aina olen sanonut, että en tarvitse mitään enkä halua mitään turhaa tavaraa tms, kun on kaapit jo entisistäkin täynnä. Sitten kun mies jälkeenpäin on kysynyt, joko olen kokeillut tai käyttänyt lahjaa, olen sanonut suoraan, että en ole, en vielä tai en ole muistanut. Mutta ei vaan mee perille, ei. Se kun tykkää itse antaa lahjoja. Sanoo aina, että on kivempi antaa kuin saada, ja se pitää tosiaankin paikkansa...

Tuossahan se syy on, että yllätyslahjat eivät ole kivoja. Kaappeja on mahdoton pitää siisteinä, jos siellä lojuu käyttämättömia ja turhia tavaroita. Pakostakin tulee mieleen kalliin lahjan kohdalla, että olisipa ollut kiva vaikka mennä syömään ja yöpymään hotelliin yhdessä tuolla hinnalla. Mutta minkäs teet, kun lahjojen antajalla on kuitenkin ollut tarkoitus ilahduttaa.

Haluaisin joulun ilman lahjoja. Olen lopen kyllästynyt siihen rumbaan, mutta tämä on näitä first world problems -juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset ostaa miehille pyjamia, viskipullon ja hierontalahjakortin.

Voitteko sanoa suoraan miehillenne, että lahjoja ei osteta, piste. 

Ei tietenkään, sittenhän naislapsi vasta parkuukin 

Olen nainen ja ajat sitten sanonut miehelle, etten halua lahjoja enkä myöskään anna niitä. Säästyneet rahat käytän itseeni, täydellistä :).

No ihan kuin se suoraan sanominenkaan auttaisi.

Mies aivan väkisin halusi ostaa minulle korun ja näytin, että tuo tuossa on ihana. No ei, mies menee ja ostaa jotain ihan muuta, paljon kalliimpaa, väärää materiaalia ja suorastaan noloa, koska hän ajatteli että olisi kivempi, että lahjassa on jotain ajatusta, että se on hänen valitsema. Muut sirot ja yksinkertaiset koruni ovat hopeaa ja valkokultaa ja hän ostaa valtavan kokoisen ja kaikkialle tarttuvan kultaisen perhosen mallisen hässäkän pitkässä ketjussa ja ihmettelee, miksi en ole koskaan pitänyt sitä kun palauttaakaan ei saanut kun oli niin ajatuksella valittu.

Ap täällä,

tosiaan se "vihjailu" on ollut aika suoraa - whatsapp-linkkejä kauppoihin, että tästä tykkään, tällaisen tarvitsisin. Ja sitten saan jotain ihan muuta.

Riitaa en tietenkään halua! Siksi kysyinkin, kuinka toimia kohteliaasti. Ihan alun alkaen ehdotin, ettei edes osteta nyt toisillemme mitään, kun teimme yhdessä ison hankinnan ja siihen on vieläkin menossa paljon rahaa.

Miehelle on superhelppo ostaa lahjoja, sillä hän tykkää pukeutua kivasti muttei oikein osaa itse etsiä kivoja vaatteita. Hänellä on myös harrastus, johon liittyviä tarvikkeita/kirjallisuutta voi aina hankkia. Oon mm. teettänyt sellaisen hihnan, jota mies tarvitsee harrastuksessa, johon oli poltettu harrastukseen liittyviä tärkeitä päivämääriä. Se oli miehelle niin rakas että pyysi mua teettämään uuden, kun vanha meni korjauskelvottomaksi.

Oho! Onpa puusilmäistä, jos linkkien lähettäminenkään ei toimi.

Joudut varmaan kertaalleen tuottamaan pahaa mieltä vaatimalla kuitin ja vaihtamalla lahjan. Jospa oppisi siitä.

Itse otan kuvat haluamistani asioista ja lähetän miehelleni tarkkojen tietojen kanssa, mieheni tekee samoin. Yleensä laitamme muutamia vaihtoehtoja, ja aina on jännittänyt avata paketti ja lahja on ilahduttanut.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä,

tosiaan se "vihjailu" on ollut aika suoraa - whatsapp-linkkejä kauppoihin, että tästä tykkään, tällaisen tarvitsisin. Ja sitten saan jotain ihan muuta.

Riitaa en tietenkään halua! Siksi kysyinkin, kuinka toimia kohteliaasti. Ihan alun alkaen ehdotin, ettei edes osteta nyt toisillemme mitään, kun teimme yhdessä ison hankinnan ja siihen on vieläkin menossa paljon rahaa.

Miehelle on superhelppo ostaa lahjoja, sillä hän tykkää pukeutua kivasti muttei oikein osaa itse etsiä kivoja vaatteita. Hänellä on myös harrastus, johon liittyviä tarvikkeita/kirjallisuutta voi aina hankkia. Oon mm. teettänyt sellaisen hihnan, jota mies tarvitsee harrastuksessa, johon oli poltettu harrastukseen liittyviä tärkeitä päivämääriä. Se oli miehelle niin rakas että pyysi mua teettämään uuden, kun vanha meni korjauskelvottomaksi.

Ennen seuraavaa lahjan antamistilannetta sano ihan suoraan, että sinä et toivo yllätyslahjaa, vaan jonkun listalta.

Mun mieheen ei tämäkään toimi... Eli ostaa aina sen yllätyslahjan joka tapauksessa. Täytyy vain toivoa, että se lopulta päätyy kirppiksen kautta tarvitsevalle. Käyttämättömän lahjan roskiin heittäminen ei ole kovin ekologista.

Minulla on fiksu normaali mies, joka sekoilee selittämättömästi lahjojen kanssa. Olen saanut esim. XS-kokoisen flanellipyjaman ja kultaisen koristeellisen kaulakorun. Olen L-kokoa ja käytän aina naisellisia yömekkoja, ja kaikki koruni ovat yksinkertaisia ja hopean sävyisiä.

Ei, en tiedä miksi. Mies on huomaavainen ja järkevä muissa asioissa. Sittemmin on sovittu, että ostetaan lahjoja vain lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin te opitte, että kukaan ei lue toisten ajatuksia? Älä vihjaile vaan sano suoraan, mitä toivot. Tämä on ties kuinka mones aloitus tänään siitä, kun mies ei osannut lukea ajatuksianne. 

Vihaan vihjailua. Toinen mitä inhoan on "en tarvitse mitään". Mistä voi tietää, tarkoittaako se juuri sillä kerralla, että en oikeasti tarvitse mitään vai onko kyseessä marttyyriasenne. 

Alapeukuista päätellen moni uskoo vihjailuun.

Äsh. Kaikkihan sen tietää, että vihjailu ei toimi, mutta se on hyvä ase ottaa mukaan riitaan ja arvosteluun, joten ei siitä voi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä,

tosiaan se "vihjailu" on ollut aika suoraa - whatsapp-linkkejä kauppoihin, että tästä tykkään, tällaisen tarvitsisin. Ja sitten saan jotain ihan muuta.

Riitaa en tietenkään halua! Siksi kysyinkin, kuinka toimia kohteliaasti. Ihan alun alkaen ehdotin, ettei edes osteta nyt toisillemme mitään, kun teimme yhdessä ison hankinnan ja siihen on vieläkin menossa paljon rahaa.

Miehelle on superhelppo ostaa lahjoja, sillä hän tykkää pukeutua kivasti muttei oikein osaa itse etsiä kivoja vaatteita. Hänellä on myös harrastus, johon liittyviä tarvikkeita/kirjallisuutta voi aina hankkia. Oon mm. teettänyt sellaisen hihnan, jota mies tarvitsee harrastuksessa, johon oli poltettu harrastukseen liittyviä tärkeitä päivämääriä. Se oli miehelle niin rakas että pyysi mua teettämään uuden, kun vanha meni korjauskelvottomaksi.

Mä kysyisin suoraan, miksei ostanut jotain toiveista. Nykypäivän tavarapaljoudessa kaikista järkevintä on ostaa niitä toisen toivomia asioita, eikä summassa ostaa jotain ja nyyhkyttää ettei listan mukaan ostamisessa ole ajatusta. Mitä ajatusta siinä on että ostetaan jotain tarpeetonta ja epämieluista ja lahjan saaja leikkii iloista ettei mieslapselle tule paha mieli.

Sano ihan suoraan vain jos asia vaivaa. ”Kiitos kulta! Mutta onko sulla kuitti tallessa, tämä ei nyt nimittäin ole aivan sopiva/mieluinen. Kävisin mielelläni vaihtamassa, ettei jää käyttämättä.”

Miten se on niin vaikeaa pitkässä parisuhteessa oppia lukemaan kumppania? Mun mies ostaa aina aivan ihmeellisiä lahjoja. Sellaisia mitä en ikinä itse valitsisi missään olosuhteissa, mutta ei edes vahingossa sellaista mistä tykkään tai tarvitsen. Ja jos se sattuu löytämään mieluisan vaatteen, niin sitten se on taatusti aivan väärää kokoa. Miten ei 15 vuoden aikana opi?