Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saunakulttuuri on yliarvostettua. Miksi pitäisi ahtautua kuumaan huoneeseen vieläpä ventovieraiden kanssa alasti hikoilemaan?
Ei ole pakko ahtautua, mutta saunassa on lämmintä ja siellä voi tutustua jopa ventovieraisiin rennosti.
Itselläni on kaikkea muuta kuin rento olo, jos olen alasti tuntemattomien kanssa samassa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme se "outo" pariskunta. Tai no, meillä on koristeet ja koti siivottu jouluksi, mutta pyhävaatteita emme pue, korkeintaan kivat verkkarit ja neuleet, villasukat. Ruokana on mitä sattuu mieli tekemään, ehkä juustoja hiukan normaalia enemmän. Lahjoja emme osta, edes lapsenlapsille, heidän vanhempansa ilmoittavat joulukuun alussa mikä on tarpeen ja noihin tarpeisiin "turvaistuin, vuode, sohva, tms" vastaamme rahalahjoituksella jo ennen joulua. Joulukortteja emme lähettele, emmekä käy jouluvieraisilla tai joulukirkossa. Lapset käyvät jos käyvät, emme vaadi heitä käymään, mutta toivotamme toki aina tervetulleeksi, jos ehtivät kyläillä, jouluna tai muulloin.
Joulu sujuu tv:tä katsellen ja lepäillen, jääkaapista voi valita mieluistaan hiukopalaa, koska kukaan ei patojen ja kattiloiden ääressä häärää enää aaton jälkeen.
Aiemmin lasten ollessa pieniä oli jotain perinteitä, mutta usein joulu äitinä kului noiden perinteiden perässä juostessa, joten nyt kun lapset ovat aikuisia, olen ihan tarkoituksella heittänyt perinteet romukoppaan.
Eivät syöneet lainkaan konvehtoja. Todella outoa.
Ankean anoppini joululeivonnaiset olivat joulutortut, ruskeat piparit ja lettipulla. Kaikkea niukasti, parille kahvikerralle riittäen. Joulupöydässä oli kinkku, keitetyt perunat, lanttu- ja porkkanalaatikko, ei muuta. Tätä samaa sitten muutaman päivän tajolla,ja siinä oli joulu. Joulukoristeina oli yksi kynttelikkö ikkunalla ja pienehkö kuusi, jossa pari hassua palloa ja nauhaa, sekä joulukuusenkynttilät. Joululahjoja en tiedä heidän perheen kesken ostaneen. RIP anoppi ja anopin joulut.
Saunomisesta: millaisia jättisaunoja teillä suku/seka/yhteissaunojilla oikein on? Omaan rivitalosaunaani mahtuisi kolme ihmistä kerrallaan. Käytännössä saunon yksin, jos saunon. Ja eri sukupuolta oleva aikuinen lapseni saunoo yksin myös. Muita sukulaisia ei tule saunomaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme se "outo" pariskunta. Tai no, meillä on koristeet ja koti siivottu jouluksi, mutta pyhävaatteita emme pue, korkeintaan kivat verkkarit ja neuleet, villasukat. Ruokana on mitä sattuu mieli tekemään, ehkä juustoja hiukan normaalia enemmän. Lahjoja emme osta, edes lapsenlapsille, heidän vanhempansa ilmoittavat joulukuun alussa mikä on tarpeen ja noihin tarpeisiin "turvaistuin, vuode, sohva, tms" vastaamme rahalahjoituksella jo ennen joulua. Joulukortteja emme lähettele, emmekä käy jouluvieraisilla tai joulukirkossa. Lapset käyvät jos käyvät, emme vaadi heitä käymään, mutta toivotamme toki aina tervetulleeksi, jos ehtivät kyläillä, jouluna tai muulloin.
Joulu sujuu tv:tä katsellen ja lepäillen, jääkaapista voi valita mieluistaan hiukopalaa, koska kukaan ei patojen ja kattiloiden ääressä häärää enää aaton jälkeen.
Aiemmin lasten ollessa pieniä oli jotain perinteitä, mutta usein joulu äitinä kului noiden perinteiden perässä juostessa, joten nyt kun lapset ovat aikuisia, olen ihan tarkoituksella heittänyt perinteet romukoppaan.
Olisi varmaan hyvä ymmärtää, että pienet lapset odottavat joulua. Joulu on stressaavaa aen takia teidän lapsille. Heidän takia voisitte auttaa ja hankkia lahjan, jonka lapsenlapset toivovat. Teille ei varmaan ole niin erikoisen kivaa tulla käymään, jos joulufiilistä ei ole. Jos teillä ei ole kiireitä on kovin itsekästä olla auttamatta lapsianne. Itselläni ei ole enää vanhempia elossa ja oma paras muisto joulusta ovat omat isovanhemmat. Lahjoja heillä ei ollut varaa ostaa, mutta kodissa oli ihana joulun tunne ja perinteet kuten kuusen koristelu.
Vierailija USAsta kirjoitti:
Jouluhan on iloinen tapahtuma, ei mikaan surujuhla.
Nyt olet niin väärässä kuin olla voi! Suomessa joulu on nimenomaan surujuhla, jonka viettoon kuuluu hiljentyä!
Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää. Kerran täyttää silmän kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet. Joulu on, koditon varpuseni onneton. Ja vaiennut vaikerrus on vankilan, oi murheita muistaa ken vois laulajan? Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? On pohjoisessa päivä yksinäinen, autioitui aikaa karu maa. Vie mökkiin polku iljakas ja jäinen, jossa mummo yksin asustaa. Mies kuoli, lapset lähti aikanaan maailmalle kukin vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ankean anoppini joululeivonnaiset olivat joulutortut, ruskeat piparit ja lettipulla.
Minkävärisiä pipareiden olisi kuulunut olla? Jouluisen punaisiako?
Vierailija kirjoitti:
Tunnelmajoulua kirjoitti:
Minulle anoppilassa vietetty joulu ei näyttänyt kovin juhlavana. Duunariperheistä ollaan molemmat, joten luksukseen ja hienosteluun en ole tottunut itsekään.
Anoppilassa elettiin heidän normiaikataulunsa mukaan ja ruokaa sai päivä- ja iltakahveineen riittävästi. Esillepano vain oli ankea. Samat astiat kuin arkena, sama vahakangasliina, ei kynttilöitä tai kukkia pöydässä, kaikki tarjottava oli ostettu kaupasta valmiina. Ruuat: perunat ja kastike haettiin hellalta omalla lautasella, porkkanalaatikko oli haaleana mikron edessä lautasella, lanttulaatikko unohtunut jääkaappiin, valmiita kaupan kinkkusiivuja pöydässä lautasella, samoin kurkkua ja tomaattia jossain eriparisissa kipoissa, ei kaloja, ei joululimppua, vaan perus ruisleipää ja rieskaa, ei lautasliinoja juomana kaikille maito tai vesi.
Lisäksi 4-hengen pöydässä käytiin syömässä vuorotellen, kun kaikki eivät mahtuneet yhtä aikaa. Lahjat laitettiin kuusen alle muovikasseissa ja sieltä niitä ruuan jälkeen kaiveltiin kuka mitenkin.
Iltakahvilla saatiin torttuja ja kaupan pipareita ja jotain kuivaa kakkua. Teetä tai mehua ei ollut, jollei joku välittänyt kahvista oli ilman. Iltakahvin jälkeen mentiin saunaan ja nukkumaan.
oko päivä oltiin arkivaatteissa ja televisio huusi kaiken päivää, joskus siitä joku jotain katsoikin.Vertailukohtana: Meillä kotona lounaaksi syötiin isovanhempien eläessä lipeäkalaa valkokastiketta ja perunoita, muut ruuat jouluaterialla ja puuro sekahedelmökeiton kanssa jälkiruuaksi. Vanhan polven kuoltua siirrettiin puuro lounaaksi ja jälkiruuaksi oli esim. luumurahkaa.
Jouluaterialla oli porkkana-, lanttu-, peruna- ja maksalaatikko ja taisipa joskus olla makaronilaatikkoakin, kinkkua, perunoita kastiketta, rosollia kastikkeineen, suolakalaa (silliä, silakkaa), salaattia, puolukkahilloa, kurkkusalaattia, erilaisia leipiä ja juomaksi tavallisten lisäksi kotikalja ja aikuisille halutessaan alkoholillinen jouluolut.
Illalla oli sen seitsemät sortit kahvi/teepöydässä: täytekakku, joulupullaa, torttuja, koristeltuja pipareita, vaaleita pipareita, taatelikakkua, ja hedelmäkakkua. Kaikki oli tehty itse. Jouluna oli tapana laittaa paremmat astiat pöytään, kattaa nätisti joululiinalle ja jouluiset lautasliinat, kynttilä ja joulukukka pöydässä.
Saunassa käytiin alkuiltapäivästä, jotta kaikki ehtivät laittaa itsensä siistiin kuntoon ennen jouluruokailua 4-5:n aikoihin. Yritettiin laittaa vähän paremmat vaatteet, esim. uudet, vaikkei meillä vähävaraisina hienoja edes ollut. Lasten iästä riippuen pukki jokp kävi tai lahjat laitettiin kuusen alle ja joku toimi tonttuna ja jakoi lahjat. Iltaa vietettiin yhdessä ja juteltiin ja katottiin jouluohjelmia telkkarista. Päissään ei oltu, mutta aikuiset saattoivat saada jonkun "aikuisten juoman" lapset mehua.
Omassa perheessäni olen lähtenyt toteuttamaan joulua lapsuudenperheeni tapaa ja se on sopinut hyvin miehellenikin.
Anoppilan joulu: alkoholiton
Oma joulusi: alkoholillinen
Kumpaakohan lapset arvostaisivat oikeasti enemmän?
Niin, mehän kaikki olemme olleet lapsia, ja voimme vastata sen mukaan, miten lapsena olisimme valinneet.
Olisin empimättä valinnut kirjoittajan kuvaaman oman joulunsa.
Vanhempani, isäni varsinkin, käyttivät alkoholia. Myös jouluna. Mutta: Jouluna sitä ei koskaan käytetty niin paljon ja sillä tavoin, että se minua lapsena olisi häirinnyt! Muulloin kyllä saatoin joutua kärsimään vanhempieni alkoholinkäytöstä, mutta jouluna en koskaan.
Joulut olivat ihmeellistä aikaa, koska ne poikkesivat arjesta. Ruoka oli juhlavampaa ja monta sorttia, pukeuduttiin vähän paremmin kuin normaalisti, pöytä oli nätisti katettu ja koristettu, ilta vietettiin kynttilänvalossa yhdessä jutellen, ei tosiaan missään telkun välkkeessä. Lahjat toi pukki, tai myöhemmin ne asetettiin kuusen alle jotta kauniita paketteja ei heti tarvitsisi repiä ja ne avattiin vasta joulupäivän aamuna.
Tätä kaikkea ei mitenkään särkenyt se, että vanhemmat ottivat saunaoluet, ruoan kanssa viiniä, myöhemmin illalla terästettyä glögiä ja ehkä kahvin kanssa konjakkiakin.
Kai sitä aloittajan anoppilan jouluunkin silti olisi tottunut, jollei paremmasta tietäisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle outoa on se miten monissa perheissä joulu menee lähinnä katsellessa telkkarista joulun ohjelmia pyjamissa. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole mutta minusta olisi todella tylsää.
Meillä jouluna on pukeuduttu siistimmin ja paljon pelailtu ja tehty yhdessä, joten tottumiskysymys varmasti.Tähän vaikuttaa varmasti tottumus sekä se millaista arkea ihmiset viettävät pyhien ulkopuolella.
Esimerkiksi minä ja mieheni työskentelemme suurissa kansainvälisissä pörssiyhtiöissä esimiesasemassa. Joudumme työssämme pukeutumaan jakkupukuihin/pukuihin ja minäkin joudun meikkaamaan ja laittautumaan joka päivä töihin, töissä käytän korkokantakenkiä. Työmme on hektistä, matkustamme ympäri maailmaa (paitsi nyt kun on korona). Ja sitten kun vihdoin tulee pyhät, mm. joulu ja on vapaata niin suurin nautinto on vain olla ja lojua kotona. Ei ole kiire, ei tarvitse tälläytyä. Ei haittaa vaikka hiukset on kampaamatta ja vielä alkuillasta kulkee pyjama päällä. Saa katsoa hömppäleffoja niin paljon kuin haluaa. Meille se on suoraan irtiottoa hektisestä työstä ja tapa rentoutua ja nauttia.
Taitaa kuitenkin olla niin, että suurin osa näistä pieruverkkareissa tarjouskinkkua ja eineslaatikoita mutustaen sohvalla telkkua tuijotellen jouluaan viettävistä ei ole ollenkaan kaltaistanne väkeä. Vaan pikemmin niitä, joille jokainen päivä ja ilta ja viikonloppu on sitä samaa. Jouluna on vain vähän eri ruokavalio, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Naks kirjoitti:
Exäni appiukon mielestä oli erityisen hauskaa kiertää joulupöytää kinkkukastikkeen kanssa ja vastatessa myöntävästi siihen halusiko kastiketta hän ikäänkuin "heitti soossit" kinkkusi päälle. Räkättivät sitten porukalla kovaan ääneen. Oli viimeinen kerta siinä joulupöydässä!
Exäni appiukko? Nyt menee mielenkiintoiseksi.
Siis oma isänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt riisipuuron ideaa juhlaruokana. Minun mielestäni se ei ole edes hyvää, mutta sehän on toki makuasia. Mieluummin otan sitten vaikka ihan tavallisen voileivän aamiaisella kuin riisipuuroa.
Minä tykkään riisipuurosta, mutta se on sellaista höttöhiilariruokaa, että en halua sitä kovin usein syödä. Siksi se sopii hyvin jouluajan juhlaruoaksi.
Perinteinenhän se on, pehmeä ja lievästi makea. On tuonut vaihtelua ruisleivälle, joka kyllä sekin on ihan hyvää. On ollut aikoinaan ylellisyyttä, etenkin maitoon keitettynä (lehmät olivat talvella ummessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on outo perinne.
Aattona ei syödä muita jouluruokia, kuin aamulla riisipuuro ja kinkkua. Illalla esim hirvipataa, palapaistia tai aika usein jonkin ihan muun maanosan ruokaa - on ollut meksikoteemaa, intialaista, japanilaista, perulaista ym.
Sitten joulupäivänä kristallit, hopeat ja perinteiset jouluherkut pöytään.Tämä on kieltämättä outoa, että aattona syödään ihan jotakin muuta ja vasta joulupäivänä jouluruokaa.
Noin minustakin olisi ennen tuntunut, mutta nyt vanhemmiten olen ruvennut ajattelemaan toisin. Aatto on vasta aatto, ja itse juhla alkaa aattoa seuraavana yönä. Luterilaiset nyt eivät paastoa, mutta niissä kirkkokunnissa, joissa paasto tunnetaan, aatto on vieläpä paastopäivä, jolloin tulisi ainakin lihansyönnistä pidättyä.
Osa jouluruoista onkin perinteisiä paastoruokia, kuten lipeäkala. Syönkin aattona mieluiten sitä. Jos olen kylässä tai on vieraita, voin kyllä menetellä toisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutuu hoitamaan jouluna muiden lapsia. Puolisoni jopa tekee sen välittämättä ja ajattelemattomuuttaan..
Vasta päälle nelikymppisenä opin, ettei jouluna tarvitse syödä itseään ähkyyn, kuten lapsuudenkodissani aina tehtiin.
En tiedä, onko se outo jouluperinne sitten, mutta enää en tee sitä. Ruoka-ajat meillä on joulunakin, mutta kukin saa syödä mitä haluaa silloin. Tosin tarjolla on vain perinteisiä jouluruokia, kun muuta ei ole toivottu. Pöydän ääressä syödään ja katetaan pöytään kauniisti kaikki mitä syötäväksi halutaan. Saatan itse tyytyä lohivoileipään muiden syödessä kinkkua ja laatikoita. Tai, jos joku ei halua riisipuuroa kun muut syövät sitä, voi yhtä hyvin ottaa kinkkua. Ruokailu on kuitenkin myös seurustelutilanne, joten pöydässä istutaan kunnes kaikki ovat saaneet syödä tarpeekseen.
Kun tuosta alkoholinkäytöstä jouluna oli puhetta niin näin myöhemmin ajatellen enemmän minä lapsena siitä ylensyönnistä kärsin kuin alkoholinkäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisen poikaystävän kotona ei vietetty joulua. On tuikitavallinen suomalainen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, eikä tähän joulunviettämättömyyteen ollut mitään uskonnollisia, poliittisia, taloudellisia tms syitä. Heillä vain ei ollut minkäänlaisia jouluperinteitä, ei koristeita, ei kuusta, ei ruokia..."Kun eipä sitä viitti mittään hössätä parin päivän takia..." Lapset saivat kuulemma pieninä joskus yhden tai kaksi(!) lahjaa, mutta ei niitäkään pukki tuonut, vaan ne ehkä annettiin siinä joskus pyhien aikaan kun tuli sopiva hetki.
En minäkään mikään heinäkuussa lahjoja osteleva jouluemäntä ole, mutta kyllä tuntui käsittämättömältä että joulu oli kuin mikä tahansa viikonloppu ja näin oli ollut myös lasten ollessa pieniä.Minä pystyn tämän ymmärtämään ihan täysin. Joulu ei vain sovi kaikkien sielunmaisemaan. Minäkään en koskaan ole päässyt joulutunnelmaan. Itselleni en ikinä laittanut joulua, kun asuin itsekseni. Korkeintaan ostin kaupasta jonkun valmislaatikon ja söin sen. Nyt meillä on lapsia, ja heille "pakottaudun" laittamaan joulua, koska lapset nauttivat siitä kovasti. Itseäni ei vieläkään kiinnosta, luovun jouluperinteistä mielelläni taas sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, tai kasvaneet ohi jouluinnostuksesta.
Odottele sitten rauhassa lastenlapsia, joille taas joudut järjestämään joulua. Niin siinä monelle käy. Nauti siitä väliajasta ennenkuin niitä tulee, ja omasi ovat muualla.
Vierailija kirjoitti:
Osa kaveriporukasta menee aina yökerhoon joulupäivän iltana. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, jouluhan on viimeinen päivä vuodessa känniörheltelylle ja ryyppäämiselle. Jos kerran vuodessa pitää olla selvinpäin, se on nimenomaan joulu joka on rauhoittumisen ja perheen aikaa.
Voi kuinka toivon, että päästäisiin tuosta ajatuksesta, että joulun täytyy olla "rauhoittumisen ja perheen aikaa"!
Voisihan joulu olla myös iloista aikaa, jota vietetään niiden kanssa, joita lähellä on, ovat perheenjäseniä tai eivät. Että ei tarvitsisi roudautua pyhiksi toiselle puolen maata, koska "pitäähän perheen jouluna olla yhdessä", ettei tulisi tässäkin ketjussa kuvattuja kiistoja siitä, ketkä siiheh perheeseen kuuluu. Että ei tarvitsisi perheettömien jäädä ulkopuolelle.
Lämpimämmissä maissa joulun iloisempi luonne ymmärretään paremmin, joulua voidaan juhlia kaduilla, voidaan käydä ravintolassa vaikka koko sen perheen voimin, tavata naapureita pubissa, tms. Ja siis tosiaan saa olla iloinen, ei tarvitse rauhoittua!
Se, että edes osa joulunajasta vietetään vaikka yökerhossa, voi olla juuri sitä iloa, mitä jouluun enemmän kaipaan. Eihän sen mitään örveltämistä tarvitse olla. Sehän voi olla vain hauskaa.
Jos jokin suomalaisessa joulunvietossa minusta on omituista, niin juuri tuo käpertyminen vain perhepiiriin. Onneksi se taitaa olla murtumassa.
Vierailija kirjoitti:
Mummollani oli aina karjalanpaisti joulupöydässä ja laatikot sekä kinkku et karjalanpiirakat tietty. Jokus hyvin nuorena muistelen olleen lipeäkalaakin. (siitä EN todellakaan tykännyt edes hajunsa puolesta) Muuta ei kaivattu. Oli täydellisen hyvää. Yhä lämmöllä muistelen edesmennyttä. Kokoonnuttiin koko suku aina tapanina yhteen. Yksi erikoisuus kyllä oli. Hän leipoi aina jälkiruaksi täytekakun. Sen kaiken muun kakun oheen siis. Sitä minä en missään muissa perheissä ole edes kuullut tapahtuvan "joulutoimena".
Täytekakusta jouluruokana olen kuullut, muutamalla tutullakin ollut, mutta ei meillä vain koskaan. En tiedä, mihin mahaan sitä mahtuisi. Ja siis tosiaan niin, että se täytekakku on pitänyt olla aina, se on siis kuulunut juuri jouluun.
Karjalanpaistiin ja -piirakoihin jouluruokana noin ajatuksen tasolla totuin, kun asuin Joensuussa. Meillä niitä ei silloinkaan koskaan ollut. Kaloja sen sijaan oli enemmän ja useammalla tapaa laitettuna kuin siellä tuntui olevan tapana.
Vierailija kirjoitti:
Se, että edes osa joulunajasta vietetään vaikka yökerhossa, voi olla juuri sitä iloa, mitä jouluun enemmän kaipaan. Eihän sen mitään örveltämistä tarvitse olla. Sehän voi olla vain hauskaa.
Jos jokin suomalaisessa joulunvietossa minusta on omituista, niin juuri tuo käpertyminen vain perhepiiriin. Onneksi se taitaa olla murtumassa.
Koskaan pikkujouluista kuullut?
Kalja siellä, viini täällä. Kukapa sitä nyt päissään olisi. Hups. lasi taas tyhjä.