Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ja ahdistaa miehen työttömyys
03.05.2014 |
Olen 26-vuotias, mieheni 27 vuotta. Naimisissa olemme olleet jo useamman vuoden. Minä olen jo valmistunut korkeakoulusta ja minulla on vakituinen työpaikka, palkka n. 2700 euroa kuussa.
Mieheni valmistui joulun alla maisteriksi, eikä työpaikkaa ole vieläkään löytynyt :( Asumme jo valmiiksi siellä, missä potentiaaliset työpaikat ovat, miehen alalta työtä ei juuri pääkaupunkiseudun ulkopuolelta löydy - ja jos löytyisikin, ei minun vakipaikkani vuoksi olisi järkevää muuttaa.
Miehen tulot ovat siis useamman kuukauden olleet yhtä kuin työmarkkinatuki, 32,66 euroa päivä, alle 700 euroa kuukaudessa ennen veroja. Asumistukea emme minun palkkani vuoksi saa. Käytännössä siis elätän mieheni, koska tuo työmarkkinatuki menee kokonaan vuokraan, eikä edes riitä.
Tilanne alkaa oikeasti ahdistaa, koska työmarkkinoilla ei näytä yhtään kirkkaammalta :( Jos joku miehen oman alan työpaikka tulee vastaan, on hakijoita heti kymmeniä, ellei jopa satoja - ja aina löytyy joku, jolla on jo kokemusta tai suhteita. Mies on hakenut myös "läheltä liippaavia" tehtäviä, eli esim. sellaisia, joita voi tehdä vastaavan alan AMK-tutkinnolla, mutta niidenkään suhteen ei ole tärpännyt. Joku tarvittaessa töihin kutsuttava mäkkärityöntekijä taasen vaan heikentäisi entisestään taloustilannettamme, kun palkka jäisi tukia pienemmäksi.
Inhottaa ja ahdistaa tämä tilanne :( Kovasti olisi halua perheen perustamiseenkin, mutta minkäpä teet, ei se vaan tässä taloudellisessa tilanteessa taida onnistua :(
Kommentit (64)
Kiitos kaikista kommenteistanne!
Mies ei siis todellakaan ole etsinyt vain oman alan hommia, vaan hakenut ennakkoluulottomasti kaikkia sellaisia töitä, joiden ainoa vaatimus on korkeakoulututkinto (esim. erilaisia järjestötöitä, vaikka ne eivät juuri millään tapaa liity siihen mitä mies on opiskellut) ja myös ns. "paskaduuneja", mutta kun ei mihinkään siivoamaan oteta koulutettua ihmistä, koska on ihan selvää, että koulutettu irtisanoutuu heti kun löytyy parempi paikka.
Ja se on toki totta, että työttömyyttä ei ole kestänyt kovinkaan pitkään. Ja sekin, että monet ovat vielä kurjemmassa tilanteessa. Pelottaa vaan, että milloin mies lannistuu loputtoman työnhaun edessä, kun mistään ei tule edes haastattelukutsua.
Kuulostan itsekkäältä sanoessani näin, mutta ärsyttää sekin, miten tämä kaikki vaikuttaa minuun, vaikka periaatteessa olen kuviossa "ulkopuolinen" - MINULLA on kyllä työpaikka, säännölliset tulot jne., mutta silti MINÄ en voi hankkia omistusasuntoa, hankkiutua raskaaksi, edes lähteä puolisoni kanssa Tallinnaa pidemmälle ulkomaanmatkalle. Miehelleni en ole vihainen, yleisesti vaan... maailmalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, ja miehelläni ei juurikaan ole kokemusta alaltaan. Kandityön teki eräälle yritykselle ja pari muutakin koulutyötä, mutta muuten ei lainkaan - harjoitteluja ei tuolla alalla yliopistossa harrasteta ja kesätyöt tuo on ajattelemattomana tehnyt muualla :(
Nyt pärjää ne, jotka ovat tehneet alansa hommia opiskelun ohessa
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:44"]
Ai niin, ja miehelläni ei juurikaan ole kokemusta alaltaan. Kandityön teki eräälle yritykselle ja pari muutakin koulutyötä, mutta muuten ei lainkaan - harjoitteluja ei tuolla alalla yliopistossa harrasteta ja kesätyöt tuo on ajattelemattomana tehnyt muualla :(
[/quote] voi sentään, tässäpä kaikki edellytykset loppuiän työttömyydelle.... Nyt ap tee mitä voit kun teillä ei oo lapsiakaan vielä. Hankkiudu ukosta eroon. Sen rinnalla et tule koskaan menestymään millään tavalla eikä mies pysty tarjoamaan sulle mitään.
No sun pitää vaan kestää ja tukea miestäsi. Niin kai parisuhteessa tehdään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo määrittelemästä miestäsi työttömyyden kautta. Hänelläkin on täysi työ pitää päänsä pinnalla.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:51"]
Nyt pärjää ne, jotka ovat tehneet alansa hommia opiskelun ohessa
[/quote]
Niin, jos vaan saa alansa hommia opiskelun oheen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:12"]
Varo määrittelemästä miestäsi työttömyyden kautta. Hänelläkin on täysi työ pitää päänsä pinnalla.
[/quote]
Tämä. Sattuu, kun mummot ja helposti töitä saaneet pyörittelevät silmiään työttömille. Tekisin töitä, jos saisin niitä. Ja luojan kiitos sain<3
Samassa tilanteessa, tosin perhe on joperustettu, lapsia kaksi, ja mun tulot vaan 2100 €ns-verot, käteen 1650, ja mies saa todellakin sen peruspvrahan n. 500 €/kk Jibii, ei tarvi miettiä mitä kivaa tehtäis kesällä, ei lintsiä, ei ulkona syömistä, kotona-töissä-kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:25"]
Tottakai perustatte perheen. Mies jää äitiysloman jälkeen kotiin vauvan kanssa.
[/quote]
Äitiyslomaa ei mies voi käyttää, mutta toki vanhempainvapaan. Tosin jos tulot on jo nyt ongelma, niin ei ne tuolla korjaannut. Minimivanhempainraha on n. 400 euroa.
Ongelmahan on se, että jos työnsaanti on nyt jo vaikeaa, niin entä sitten parin vuoden kotona olon jälkeen? Kokemuksesta voin sanoa, että miehen kotona oloa arvostetaan, jos mahdollsita, vielä vähemmän kuin naisen kotona oloa - siis työmarkkinoiden näkökulmasta.
Tsemppiä vaan ap:n miehelle. Hain itseki aikoinaan töitä n. 10 kk., eli ei tuossa vielä ole mennyt edes hirveän pitkään.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:12"]
Varo määrittelemästä miestäsi työttömyyden kautta. Hänelläkin on täysi työ pitää päänsä pinnalla.
[/quote]
En määrittelekään, varon sitä viimeiseen asti! En myöskään ole puhunut miehelleni näistä tunteistani, koska en tahdo kuormittaa häntä - koska hänellehän tämä on vielä inhottavampi tilanne, eikä häntä todellakaan naurata tippaakaan se, että vaimo joutui elättäjäksi.
Mitä tuohon vauva-asiaan tulee, niin ei huono ehdotus, että mies jäisi hoitamaan lasta kotiin. Lähinnä tässä vaan tökkii joku omaan päähän asennettu "ei lasta ennen vakaata elämäntilannetta"-mantra, mutta toisaalta, voisi sitä huonomminkin mennä. Henkiset olosuhteet lapselle olisivat täällä hyvät ja taloudellinen tilanne luultavasti "paranisi" sitä kautta, että raskautumisen kautta nousisimme kaupungin vuokra-asuntojonossa emmekä joutuisi maksamaan liki 1000 euroa kuussa lähiökaksiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:12"]
Varo määrittelemästä miestäsi työttömyyden kautta. Hänelläkin on täysi työ pitää päänsä pinnalla.
[/quote]
En määrittelekään, varon sitä viimeiseen asti! En myöskään ole puhunut miehelleni näistä tunteistani, koska en tahdo kuormittaa häntä - koska hänellehän tämä on vielä inhottavampi tilanne, eikä häntä todellakaan naurata tippaakaan se, että vaimo joutui elättäjäksi.
Mitä tuohon vauva-asiaan tulee, niin ei huono ehdotus, että mies jäisi hoitamaan lasta kotiin. Lähinnä tässä vaan tökkii joku omaan päähän asennettu "ei lasta ennen vakaata elämäntilannetta"-mantra, mutta toisaalta, voisi sitä huonomminkin mennä. Henkiset olosuhteet lapselle olisivat täällä hyvät ja taloudellinen tilanne luultavasti "paranisi" sitä kautta, että raskautumisen kautta nousisimme kaupungin vuokra-asuntojonossa emmekä joutuisi maksamaan liki 1000 euroa kuussa lähiökaksiosta.
Henkiset olosuhteet tärkeimmät ovatkin, kyllä lapsen kanssa pärjää pienenmälläkin budjetilla kun on kirppikset ja muut. Nythän lapselle olisi tärkeintä pääomaa, aikaa. Maailma on muuttunut, on lomautuksia ja yt-neuvotteluja, pätkätöitä jne. niin eipä sitä "hyvää hetkeä" välttämättä niin vaan tule ja elämä voi yllättää. Aika on lapselle rahaa ja materiaa paljon arvokkaampaa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:42"]
Samassa tilanteessa, tosin perhe on joperustettu, lapsia kaksi, ja mun tulot vaan 2100 €ns-verot, käteen 1650, ja mies saa todellakin sen peruspvrahan n. 500 €/kk Jibii, ei tarvi miettiä mitä kivaa tehtäis kesällä, ei lintsiä, ei ulkona syömistä, kotona-töissä-kotona
[/quote]
Miehesi peruspäiväraha pitäisi kyllä olla 640 e/kk verojen jälkeen, jos teillä 2 lasta. Minulla ainakin on. Miehen palkka pari sataa enemmän kuin sinulla eikä me nyt ihan kurjasti eletä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 22:31"]
Kiitos kaikista kommenteistanne!
Mies ei siis todellakaan ole etsinyt vain oman alan hommia, vaan hakenut ennakkoluulottomasti kaikkia sellaisia töitä, joiden ainoa vaatimus on korkeakoulututkinto (esim. erilaisia järjestötöitä, vaikka ne eivät juuri millään tapaa liity siihen mitä mies on opiskellut) ja myös ns. "paskaduuneja", mutta kun ei mihinkään siivoamaan oteta koulutettua ihmistä, koska on ihan selvää, että koulutettu irtisanoutuu heti kun löytyy parempi paikka.
Ja se on toki totta, että työttömyyttä ei ole kestänyt kovinkaan pitkään. Ja sekin, että monet ovat vielä kurjemmassa tilanteessa. Pelottaa vaan, että milloin mies lannistuu loputtoman työnhaun edessä, kun mistään ei tule edes haastattelukutsua.
Kuulostan itsekkäältä sanoessani näin, mutta ärsyttää sekin, miten tämä kaikki vaikuttaa minuun, vaikka periaatteessa olen kuviossa "ulkopuolinen" - MINULLA on kyllä työpaikka, säännölliset tulot jne., mutta silti MINÄ en voi hankkia omistusasuntoa, hankkiutua raskaaksi, edes lähteä puolisoni kanssa Tallinnaa pidemmälle ulkomaanmatkalle. Miehelleni en ole vihainen, yleisesti vaan... maailmalle?
[/quote]
Siis miten niin ette voi lähteä matkalle. Minkälaiset menot teillä sitten on, kun me pystytään suunnilleen noilla tuloilla myös hiukan reissailemaan vaikka on neljän hengen perhe? Ja maksetaan myös asuntolainaa.
Asia on nyt niin että tämä meno ei tästä tule helpottamaan, vaan kesää kohti irtisanomiset sen kuin kiihtyvät. Että parempi nyt vain alkaa henkisesti hyväksymään se elintason radikaali ja pysyvä lasku. Viimeiset parikymmentä vuotta on eletty suht huolettomalla tasolla. Nyt se on loppu.
Kyllä mekin päästään Tallinnaan ja Suomessa jokin pikkumatka tehdään. Miehen brutto 2000 ja minä peruspäivärahalla. Sit ollaan pulassa jos pesukone hajoo tai tulee jokin muu onnettomuus tai sairaus...
40 jatkaa: 3 lasta, kaikki tehty opiskeluaikana. Oli joustavaa.
Miehesi kannattaa hakeutua töihin lastentarhanopettajan sijaiseksi. Ilman koulutustakin saa monen kuukauden sijaisuuksia. Miehistä on päiväkodeissa pulaa. Samoin työntekijöistä.
Tsemppiä ap.lle ja miehelleen. Tuohon lapsiasiaan sanoisin, että niin hyvä kuin oniin, että isät jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan (omani on ollut kummastakin lapsesta hoitovapaalla vuoden) niin itse en olisi voinut palata töihin vauvani ollessa 3kk, tai edes 6kk. Ja luulen, että monet äidit kokevat samoin. Eli siinä mielessä miehellä olisi hyvä olla töitä perhettä perustaessa. Sitäpaitsi miehesi saisi sinuun verrattuna pienenpientä vanhempainpäivärahaa. No, ehkä tämä ei nyt ole teille ihan ajankohtaista mutta tulipa mieleen.
Sama tilanne, mutta mies on ollut kolmesta vuodesta työttömänä lähes kaksi, josta 9kk intissä. Itse oon vakituisessa työsuhteessa ja palkka 1500 kuussa käteen. Ihan hyvin pärjätään, säästöön ei harmi vaan juuri mitään jää.
Työmarkkinoilla on nyt vaikeaa, sehän ei toisen syy ole, joten turhauttaa myös oma ärtymys toisen työttömyyttä kohtaan. Silti asia saa mut tosi räjähdysherkäksi ja harmittaa, kun näkee toisen lannistuvan työttömyyteen. :/ Täytyy vaan toivoa että ees ittelle riittää hommia näiden jatkuvien yytee-uutisten keskellä..