Lue keskustelun säännöt.
Mikä yllätti eniten vanhemmuudessa?
03.05.2014 |
Haluaisin uteliaana lapsettomana kysyä, mikä yllätti vanhemmuudessa eniten. Mitä ette osanneet kuvitella ennen lasta? Mihin lemmikit/kummilapset/sukulaislapset eivät valmistaneet teitä?
Kommentit (82)
No se rakkaus, en tiennyt että sellaista onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Rakkauden tunteen vahvuus.
2. Yhteiskunnan asenteet. Lehdissä / palstalla jne vellova keskustelu siitä, että vanhempien vanhemmuus on hukassa eikä lapsia osata kasvattaa. Henkilökohtaisesti en tunne sellaisia vanhempia, enkä oikein usko niitä paljon olevankaan. Onpahan vain pahansuopia ihmisiä ja outo 'vain asiantuntijat osaavat' -mentaliteetti.
Se, että pinna voi palaa näin nopeasti... Sanotaan, että lasten myötä se kasvaa, mutta päin vastoin mielestäni.. ;)
Jatkuva vastuun tunne ja oman ajan/vapauden menetys. Tiesin kyllä että niin kävisi, mutta en osannut kuvitella miltä se tuntuu. Lapsen ekan vuoden ajan sen olemassaolo tuntui jotenkin "väliaikaiselta tilalta", ja itse tavallaan stressasin koko ajan jotain (onkohan sillä nälkä / jano / tylsää / maha kipeä jne jne ja silloinkin kun vauva oli tyytyväinen, en osannut rentoutua vaan mietin siihen liittyviä asioita: "aloittaisinko kiinteät ensi viikolla vai ensi kuussa, pitäisikö yrittää venyttää vauvan nukahtamista jotta nukkuis pidempään, nukkuisko paremmin ulkona/sisällä, mitä vois tehdä ettei se itkisi niin paljon äidin perään" ym ym ym). Omaa aikaa kaipasi, mutta jos vauvan antoi jollekin hoitoon (edes isälle), stressasi koko ajan miten vauvalla menee sen aikaa kun olen pois :) Tavallaan alitajuisesti koko ajan odotti, että asiat palaa normaaleiksi ja saan taas oman elämän takaisin. Lopulta sitten tajusi, että se elämä ei miksikään siitä muutu, joten aloin sopeutua tilanteeseen ja rentoutua. Myös se auttoi, että lapsi kasvoi, ei itkenyt enää äidin perään, ei enää tarvinnut äidinmaitoa, oppi kävelemään ja kiinnostui ympäristöstään. Kaiken sen alun stressaamisen jälkeen elämä on ihanaa nyt (lapsi on kohta 2-vuotias), ja se on tässä ja nyt, mulla on ihana lapsi ja omaakin aikaa saan taas aina kun tarvitsen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus. Se, että rakkauteen kuuluu myös kipu. Elämä olisi tyhjää ilman tätä rakkautta
Se, että tykkäänkin siitä niin paljon. Olin aina vähän epäileväinen lapsien suhteen, eikä minulla tästä syystä ole edes kummilapsia. Kuinka ollakaan, lopulta 36-vuotiaana sitten pitkällisen harkinnan jälkeen teimme ensimmäisen lapsen, ja se oli ihan mahtavaa!! Pian sitten toinen perään, ja päivääkään en ole katunut.
Perhe-elämä on tosi mukavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolen määrä yllätti ja vastuun suuruus. Se, että ihan kokoajan on oltava valmiudessa ja että lasta ei voi jättää minuutiksikaan yksin. Rakkauden laatu ja voimakkuus yllättivät myös.
Pelon ja huolen ja suojelunhalun määrä yllätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten surkeassa jamassa on terveydenhuolto, päivähoito ja koulu.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 14:04"]
Se, että tykkäänkin siitä niin paljon. Olin aina vähän epäileväinen lapsien suhteen, eikä minulla tästä syystä ole edes kummilapsia. Kuinka ollakaan, lopulta 36-vuotiaana sitten pitkällisen harkinnan jälkeen teimme ensimmäisen lapsen, ja se oli ihan mahtavaa!! Pian sitten toinen perään, ja päivääkään en ole katunut.
Perhe-elämä on tosi mukavaa!
[/quote]
Saman ikäisenä teimme ensimmäisen, harvoinpa on ollut sellainen päivä etten olisi katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että se onkin suht helppoa ja mukavaa-kuvittelin ankeaksi mutta ei olekaan! Se että lapset ei sairastakaan koko ajan ja käyttäydy huonosti.Se että parisuhde voi paremmin kuin ennen, lapset sitä vahvistaneet
Jännä, että voimakkaat tunteet, hermojen kireys, huoli ja stressi tai oman ajan menetys ovat yllättäneet. Minulla ei ole lapsia, mutta tiedän kylä, että juuri noita asioita lasten hankkimisesta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että vanhemmilta vaaditaan koko ajan super vanhemmuutta, tavalliset asiat on syntiä ja ettei isä ole vanhempi, ainakaan monen mielestä.
Se että ei tämä oikeastaan helpota vaikka lapsi kasvaa. Murheet muuttuvat mutta määrä on vakio.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 16:36"]
Se että ei tämä oikeastaan helpota vaikka lapsi kasvaa. Murheet muuttuvat mutta määrä on vakio.
[/quote]
Miten joku voi yllättyä tästä? -14
Se yllätti, että ei saanut nukkua. Mies ei sittenkään ollut valmis jakamaan vanhemmuuden iloja, joten valvoin yötä päivää kuukausia itkuisen vauvan kanssa. Hirveää aikaa ja kun se tuntui niin loputtomalta, kun ei tiennyt että koska pääsisi nukkumaan edes muutaman tunnin kerrallaan. Huoh, ei muistele kyllä innolla vauva-aikoja..
Se että väsyneenä voi suorastaan vihata lastaan vaikka oikeasti rakastaa häntä ihan mielettömästi.
Se että lapsi on siinä koko ajan ja tarvitsee minua niin paljon. En osannut kuvitella tunnetta, vaikka kyllä tiesin sen etukäteen :).
Ja toinen, että rakkaus omaan lapseen kasvaa aina vain suuremmaksi ja ei lopu. Tottahan minä äidinrakkaudesta olin kuullut mutta ajattelin että se nyt vain on sellainen kaunis sana.