Miksi ihminen vaihtaa koko nimensä?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, että joku nimeää lapsensa tässä maassa Urpoksi ja Yrjöksi. Kyllä minäkin haluaisin vaihtaa nimeni.
Hienoja vanhoja nimiä. Toimiihan ne jonkinlaisena apinasuodattimena nykyään.
Jos olisin mies kantaisin ihan mielelläni nimeä Yrjö.💁♀️ Miehekäs ja vahva nimi. Ei mitään mikkihiiri Timi, Jimi, Jonne, Justus luokkaa.
Vainoamisen, kiusaamisen ym. vuoksi tehtävän toisen/kolmannen nimen sekä sukunimen vaihdon vielä ymmärtää, mutta jo pelkkä etunimen vaihto on niin radikaali teko että se kertoo, että ihminen piilottelee jotain isoa itsestään ja omasta historiastaan, eikä hänelle ole muodostunut mitään kiinteää nimeen liittyvää identiteettiä. Eli henkilö, joka voi tuosta vain heittää kaiken menneen menemään ja omaksua aivan toisenlaisen roolin. Sellainen on suhteellisen yleistä mm. narsisteilla ja sosiopaateilla.
Tiedän itse yhden milleniaalijätkän joka muutti suht myöhäisellä aikuisiällä etunimensä. Taustalla oli mielisairas äiti, pitkään jatkuneet oman mielenterveyden orastavat ongelmat, pakonomainen elämässä eteenpäin pyrkiminen, hyvin erikoinen luonne ja kunnian kaipuu jota ei ilmeisesti koskaan oikein saanut ikätovereiltaan. Yritti tosiaan päästä eteenpäin, mutta hänestä näki että jonkinlaista vahvaa sosiaalista pelkoa tai jännitystä oli jäänyt päälle vaikka sitä yrittikin uhmakkaasti peitellä. Vaikutti myös vähän vihaiselta ja ehkä katkeralta ihmiseltä.
Syntymänimensä oli kieltämättä hieman nolo ja yksinkertainen, kertoi ainakin ettei tullut mistään kovin yläluokkaisesta perheestä, ja uusi nimi on sitten selvästi tyylikkäämpi, jopa kulturellin oloinen, mitä tämä tyyppi aina kovasti ajatteli olevansa. Sellainen "elämäm taiteilia" ja itseään joka kissanristiäisiin tyrkyttävä jokapaikanhöylä. Ei tainnut haluta tulla enää nähdyksi ja kohdelluksi sinä entisenä taviksena. Jokin viimeinen epätoivoinen yritys kohottaa omaa imagoa ja sosiaaliluokkaa, eli lopulta melko narsistinen motiivi. Toivottavasti elämä on nyt kuitenkin parempaa hienon nimen kanssa.
Harkitsen myös oman nimen vaihtoa, en pidä siitä. ;( Mitähän vanhemmat mahtoi ajatella...
Minä vaihdoin nimeni ja olen siinä erittäin tyytyväinen. Kyllä elämä muuttu kun ei tarvinnut enää kuulla nimea joka oli paitsi ruma, toi ikävät muistot ja vainoamiset mieleen.
Valitsin kauneimman nimen jonka tiesin ja saan aina kehuja uudesta nimestäni.
Kyllä olen tyytyväinen enkä ymmärrä mitä se kenenkää elämää haittaa jos joku haluaa vaihtaa nimensä, sama ihminen se on edelleen.. Enkä oottanut että kaikki osais heti sanoa uudella nimellä.
ps. jos jonkun nimeksi on annettu Yrsa, Pulmu, Kyllikki tms.. niin onko hirveää jos he haluavat luopua tästä vanhempien valitsemasta nimestä...
Nykyään tietyissä piireissä on muotia vaihtaa nimi sukupuolineutraaliksi ja "coolimmaksi" kuin alkuperäinen Maija tai Kaisa. Uusi nimi on sitten jotakin tyyliin Syksy Taikametsä tai Yö Taivaankappale.
Minut on adoptoitu ollessani vauva. Biologiset vanhemmat olivat kuitenkin antaneet minulle alkuperäisen nimeni, etunimen ja toisen nimen. Adoptiossa sain toki vanhempieni sukunimen, ja vanhemmat alkoivat kutsua minua alkuperäisen etunimen lyhenteellä (siis tyyliin Marianne = Maria), koska heidän mielestään se oli kaunis nimi. Kun olin yläasteikäinen, kyseinen etunimi ilmoitettiin viralliseksi nimekseni, samoin mietimme vanhempieni kanssa minulle uuden toisen nimen. Ja siis tämä vasta yläasteikäisenä, koska vanhemmat halusivat kuulla myös minun mielipidettäni.
No okei, koko nimeni ei vaihtunut kerralla, mutta alkuperäisestä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tietyissä piireissä on muotia vaihtaa nimi sukupuolineutraaliksi ja "coolimmaksi" kuin alkuperäinen Maija tai Kaisa. Uusi nimi on sitten jotakin tyyliin Syksy Taikametsä tai Yö Taivaankappale.
Nämä vielä vetävät hirveät kilarit jos joku kutsuu heitä vanhalla nimellä. Hitsi kun en viitsi laittaa yhden tuttuni juuri tuon tyylistä uutta nimeä tänne, kyllä hieman huvitti kun bongasin sen Facebookista :D
Minä vaihdoin nuorena alkoholisti-isäni sukunimen äidin sukunimeen. Etunimeen toki ei ole koskettu. Yksi kaveri vaihtoi etunimensä, sillä hänen oikea etunimi oli mallia Henriikka, mutta häntä kutsuttiin aina Riikaksi (ei siis nuo nimet mutta sama logiikka). Otti sitten virallisestikin käyttöön lyhyemmän muodon.
Vierailija kirjoitti:
Halusin kaamean avioliiton jälkeen "uuden alun". Etunimeä en vaihtanut kokonaan vaan vähän muokkasin.
Minä tein samoin. Erottuani narsistisesta, väkivaltaisesta miehestäni, joka vainosi minua vielä 4 vuotta eron jälkeen. Uhkaillen, levitellen perättömiä juttuja, soitellen poliisille, työnantajalleni, lastemme perhepäivähoitajalle, naapureille jne. perättömiä valheitaan minusta. Tuohon aikaan ( 2001-2005), ei vielä tunnettu lähestymiskieltoja, eikä vainoamista rikoksena.
Huvittaa nämä, jotka luulee että kaikki nimenvaihtajat haluaa jonkun hienon tai erikoisen nimen, tyyliin Madeleine tai Merihelmi. Oma kymmenen vuotta sitten vaihdettu nimeni on niinkin hienosteleva ja erikoinen kuin Katja. Ei ole edes lempinimi tai lyhennös vaan aivan erilainen kuin entinen nimeni jota inhosin jo lapsena. Varmasti löytyy hienostelijoita ja erikoisuudentavoittelijoitakin, mutta myös meitä jotka halutaan ihan tavisnimi. Ja omasta mielestäni Katja on maailman kaunein nimi. :)
Olen suunnitellut vaihtavani nimeni lyhyemmäksi kun katuosoitekin on jumalattoman pitkä ja kaikki yhdessä kun kirjoittaa niin menee hermo.
Eli vaihtaisin tyyliin piia-johanna Niemenmaa = Hanna Niemi
Tiedän parikin jotka ovat ottaneet toisen nimensä käyttöön aikuistuttuaan. He ovat pitäneet näistä nimistä enemmän ja ehkä mukana on ollut myös halua määritellä itsensä uudelleen. Itse olen vaihtanut sukunimen mennessäni naimisiin. Olisin joka tapauksessa jossain vaiheessa harkinnut sukunimen vaihtoa muuten koska en välttämättä haluaisi olla aina isäni ja koko hänen isälinjansa nimen kantaja. Mieheni sukunimi eli oma nykyinen nimeni on mieheni äidin sukunimi.
Voiko samalla vaihtaa sukupuoli-identiteettinsä ilman että kukaan kysyy mitään?