Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää elämälle tarkoitus tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen?
12.12.2020 |
Vähänpä sitä tiesi kun miehen kanssa jätettiin 2,5v sitten ehkäisy pois ja alettiin haaveilla vauvasta. Nyt on rankat hoidot läpikäytynä ja niiden tulos 0 positiivista raskaustestiä. Ei missään vaiheessa edes yhtäkään haamuviivaa testiin, mun keho ei yksinkertaisesti suostu raskautumaan. Mitään vikaa ei kummastakaan löytynyt ja alussa meille annettiin suuria toiveita hoitohenkilökunnan taholta jopa kevyiden hoitojen onnistumisesta, mikä tuntuu nyt entistä pahemmalta. Tuntuu, ettei elämällä ole enää mitään tarkoitusta enkä tule enää koskaan olemaan onnellinen. Ja ennenkuin joku tulee irvailemaan että mitäs ryhdyitte lapsentekoon yli-ikäisinä, niin olen 32-vuotias.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt läpi lapsettomuuden tuskan ja raskaat vuosien hoidot. Olen itse myös ollut sijaislapsena.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsettomuuden tuskaa ei "hoideta" ryhtymällä sijaisperheeksi. Sijaisperheeksi tulisi ryhtyä aivan eri syistä. Monesti ne sijaisperheisiin tulevat lapset ovat hyvin tarvitsevia ja sijaisvanhempien oma jaksaminen ja psyykkinen terveys on siinä molempien kannalta tärkeää. Sijaislapsi ei korvaa biologisen lapsen kaipuuta, eikä se lapsi tule perheeseen miksikään "oman lapsen korvikkeeksi" hoitamaan sijaisvanhempien lapsettomuuden surua.
Ap:lle sanoisin, että pitäkää tauko hoidoista ja koittakaa elää vaikka 6 kk, niin että ette suunnittele hoitoja tai hoitojen lopettamista, vaan annatte hetken asian vain olla ilman että teette mitään päätöksiä vielä. Keskitytte hetken vain omaan ja parisuhteenne hyvinvointiin ja sovitte, että teette päätökset vasta esim. puolen vuoden päästä. Moni asia voi siinä pikkuhiljaa selkiytyä koskien tulevaisuutta.Mikä siinä lapsettomuudessa on niin tuskaista? Vähän sairasta, että itseään olisi jotenkin pakko monistaa lapsen muodossa eikä mikään muu kuin "oma" kelpaa.
Tuskaisinta siinä yleensä on koko ihmisen elämäntarinan, kokemuksen ja identiteetin muuttuminen. Monelle perhe on ollut osa kulttuurista henkistä jatkumoa, johon on kasvanut, joka on ollut toiveissa ja haaveissa - kuin elämän suuntaviitta johon tiedät meneväsi. Sellainen esipolku ja esisuunnitelma elämästä - että jonain päivänä itse tulee olemaan se kiikkustuolissa istuva isoäiti.
Lapsettomuus muuttaa koko elämän narratiivin niillä, kenellä lapsettomuus ei ole oma valinta. Myös se voimattomuuden kokemus, että asiaa ei tosiaan voi muuttaa, on rankka. Ihminen psykologisesti pyrkii itse ratkaisemaan johtamansa ongelmat. Kun ongelmaan ei ole ratkaisua, se aiheuttaa voimattomuutta.
Itse koen ettei lapsettomuutta voi hyväksyä päästämättä irti kaikesta vanhasta. Pitää syntyä uudelleen. Pitää olla itsekäs ja päästää irti siitä asemasta mihin ehkä ystävät ja läheiset sinua lapsettomana naisena laittavat. Pitää rikkoa kaikki vanha, jos meinaa päästä siitä yli jo olla onnellinen. Siinä vanhassa narratiivissa eläminen aiheuttaa vain tuskaa ja masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämällä ei ole tarkoitusta. Siinä sen vapaus piileekin. Saat keksiä punaisen lankasi ihan itse, tai olla keksimättä. 💫
Kokeilkaa lahjasoluilla. Sekä munasolouilla, että siittiöillä. Jos ei ole rahaa, niin pitäkää taukoa ja säästäkää rahaa.
Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta monella on tärpännyt kun on lakannut yrittämästä.
Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Entäs adoptointi?
Mikä viiiiiiiiiittttu tuossa adoptointijutussa on, kun se aina vedetään mukaan lapsettomuushommaan. Tuo on niitä harvoja asioita maailmassa, jotka saa minut totaalisen raivon partaalle. Lapsi tuo paljon muutosta elämään. Kuluja, vaivaa ja elämän aikatauluttamista. Tämän kaiken tekee mielellään ja syntyy suuri rakkausside, jos lapsi on oma, siis O-M-A. Oma oma ja vielä kerran oma. Mutta jos se ei ole omaa lihaa ja verta, niin ei moni halua silloin sitä elämään riesoikseen. Ei siinä geneettisesti jatku sinun perimäsi, vaan kasvatat muiden tuotoksia maailman, kuin käenpoikaa konsanaan.
Minä voisin antaa oman geneettisen lapsen puolesta vaikka henkeni, mutta vierasta mukeloa en ottaisi riesoikseni, vaikka siitä minulle maksettaisiin erillistä korvausta.
Kamalia kommentteja osittain... Toisilla se lapsenkaipuu on ihan tosiasia, johtuu osittain hormoneista ja omista mieltymyksistä. Jotkut vain ovat niin lapsirakkaita ja perhekeskeisiä, että se oma lapsi on hyvin kaivattu. Uuden elämän synty ja kasvun seuraaminen on sellaisia, joita ei voi ymmärtää ennen kuin on itse kokenut. Surullista, että ne sikiää, joille lapsi on kuin itsestäänselvyys ja ne, jotka eivät mitään muuta toivo, jäävät ilman. Tässä ei auta puheet ilmastonmuutoksesta tai liikakansoituksesta, sillä kyse on tunteista ja sydämenasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kommentteja kun katsoo niin ymmärtää hyvin, miksi lapsettomat usein eristäytyvät yksin suremaan. Todella julmia kommentteja ihmisiltä, joilla usein itsellään on lapsia.
Tuskaisinta on sosiaalisen arvostuksen menettäminen, sillä ilman omia biologisia lapsia kun ei voi mitenkään yltää yhteisön parhaimpien tasolle, juuri niiden joiden vertainen jokainen haluaa ollla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailta sijaissynnyttäjä,mutta on toki aika arvokas vaihtoehto.Tuo lahjoittajan kokeileminen on hyvä ehdotus,mutta onko miehelle ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Mikäli haluatte lapsen, niin kannattaa ihan oikeasti mennä hyvälle kiinalaisen lääketieteen hoitajalle ja aloittaa siihen kuuluvat akupunktiohoidot. Lisäksi ruokavalio kannattaa muuttaa raskautumista tukevaksi. Näillä keinoilla meille syntyi lapsi. Uskon, että auttaisi sinuakin, koska rakenteellista vikaa ei ole. Kiinalaisessa lääketieteessä tiedetään, että jos kohdun lämpötila on puolikin astetta liian viileä, raskautuminen on vaikeaa. Viileyteen taas syynä on yleensä vääränlainen ruokavalio, kohtu ja vatsa kun ovat aivan vierekkäin. Myös vuosien saatossa tapahtunut liian vähäinen vaatetus ja vatsan alueen palelu voivat vaikuttaa. Tiedän, että tämä voi vaikuttaa epätodelliselta, mutta suosittelen suhtautumaan avoimella mielellä ja menemään kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalle, mikäli lapsen haluaisitte. Tsemppiä ja kaikkea hyvää lämmöllä toivotan!
Tässä taas esimerkki sellaisesta, mitä lapseton ei halua kuulla. Aina löytyy joku energiahoito tai kiinalaisen lääketieteen menetelmä tai muu höpöhöpöjuttu, jolla kummin kaimakin tuli raskaaksi vaikka häneltä oli poistettu kohtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te teette työksenne, onko realistista ajatella että voisitte muuttaa muutamaksi vuodeksi maahan jossa adoptio on nopeampaa, ja saa myös ihan vauvaikäisiä? Entä onko mahdollisuus kohdunvuokraukseen? Keskitttäisin toivon näihin vaihtoehtoihin, kohdunvuokraus vaatii rahaa ja vähän venkslausta, mutta tuloksena on oma vastasyntynyt vauva. Eli seuraavat vuodet keskitytte rahan säästämiseen (paremmin palkattu duuni, lisätyö + asumaan halpaan yksiöön 2 vuodeksi, oma asunto vuokralla tms. Mun mielestä omat lapset on sen arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Tai lahjasolut?
En ole aloittaja, mutta nyt yritystä sen verran takana että tutkimuksiin pitää hakeutua. Lahjasolut eivät olisi ainakaan itselleni mikään vaihtoehto. Lapsella pitäisi olla oikeus tuntea omat biologiset vanhempansa. (Näin kirjoitettuna oikein kirkastuu, että ovat nämä nyky"hoidot" absurdeja!) En siis hyväksy lahjasoluhoitoja, koska ne ovat mielestäni epäeettisiä. Lisäksi halua omia lapsia, en vieraiden ihmisten lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai lahjasolut?
En ole aloittaja, mutta nyt yritystä sen verran takana että tutkimuksiin pitää hakeutua. Lahjasolut eivät olisi ainakaan itselleni mikään vaihtoehto. Lapsella pitäisi olla oikeus tuntea omat biologiset vanhempansa. (Näin kirjoitettuna oikein kirkastuu, että ovat nämä nyky"hoidot" absurdeja!) En siis hyväksy lahjasoluhoitoja, koska ne ovat mielestäni epäeettisiä. Lisäksi halua omia lapsia, en vieraiden ihmisten lapsia.
Lisäyksenä, lapsella pitäisi olla oikeus syntyä omille biologisille vanhemmilleen ja kasvaa ja varttua heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt läpi lapsettomuuden tuskan ja raskaat vuosien hoidot. Olen itse myös ollut sijaislapsena.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsettomuuden tuskaa ei "hoideta" ryhtymällä sijaisperheeksi. Sijaisperheeksi tulisi ryhtyä aivan eri syistä. Monesti ne sijaisperheisiin tulevat lapset ovat hyvin tarvitsevia ja sijaisvanhempien oma jaksaminen ja psyykkinen terveys on siinä molempien kannalta tärkeää. Sijaislapsi ei korvaa biologisen lapsen kaipuuta, eikä se lapsi tule perheeseen miksikään "oman lapsen korvikkeeksi" hoitamaan sijaisvanhempien lapsettomuuden surua.
Ap:lle sanoisin, että pitäkää tauko hoidoista ja koittakaa elää vaikka 6 kk, niin että ette suunnittele hoitoja tai hoitojen lopettamista, vaan annatte hetken asian vain olla ilman että teette mitään päätöksiä vielä. Keskitytte hetken vain omaan ja parisuhteenne hyvinvointiin ja sovitte, että teette päätökset vasta esim. puolen vuoden päästä. Moni asia voi siinä pikkuhiljaa selkiytyä koskien tulevaisuutta.Mikä siinä lapsettomuudessa on niin tuskaista? Vähän sairasta, että itseään olisi jotenkin pakko monistaa lapsen muodossa eikä mikään muu kuin "oma" kelpaa.
Tuskaisinta siinä yleensä on koko ihmisen elämäntarinan, kokemuksen ja identiteetin muuttuminen. Monelle perhe on ollut osa kulttuurista henkistä jatkumoa, johon on kasvanut, joka on ollut toiveissa ja haaveissa - kuin elämän suuntaviitta johon tiedät meneväsi. Sellainen esipolku ja esisuunnitelma elämästä - että jonain päivänä itse tulee olemaan se kiikkustuolissa istuva isoäiti.
Lapsettomuus muuttaa koko elämän narratiivin niillä, kenellä lapsettomuus ei ole oma valinta. Myös se voimattomuuden kokemus, että asiaa ei tosiaan voi muuttaa, on rankka. Ihminen psykologisesti pyrkii itse ratkaisemaan johtamansa ongelmat. Kun ongelmaan ei ole ratkaisua, se aiheuttaa voimattomuutta.
Itse koen ettei lapsettomuutta voi hyväksyä päästämättä irti kaikesta vanhasta. Pitää syntyä uudelleen. Pitää olla itsekäs ja päästää irti siitä asemasta mihin ehkä ystävät ja läheiset sinua lapsettomana naisena laittavat. Pitää rikkoa kaikki vanha, jos meinaa päästä siitä yli jo olla onnellinen. Siinä vanhassa narratiivissa eläminen aiheuttaa vain tuskaa ja masennusta.
Joo toi on se vanha stoori. Moderni on se, että maapallo ei kestä liikakansoittumista ja että on epäitsekästä olla hankkimatta lapsia.
Yhä useampi toimiikin näin ja lapsettomien suhteellinen osuus kasvaa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te teette työksenne, onko realistista ajatella että voisitte muuttaa muutamaksi vuodeksi maahan jossa adoptio on nopeampaa, ja saa myös ihan vauvaikäisiä? Entä onko mahdollisuus kohdunvuokraukseen? Keskitttäisin toivon näihin vaihtoehtoihin, kohdunvuokraus vaatii rahaa ja vähän venkslausta, mutta tuloksena on oma vastasyntynyt vauva. Eli seuraavat vuodet keskitytte rahan säästämiseen (paremmin palkattu duuni, lisätyö + asumaan halpaan yksiöön 2 vuodeksi, oma asunto vuokralla tms. Mun mielestä omat lapset on sen arvoisia.
Kohdunvuokraus on laitonta ymmärtääkseni koko Euroopassa. Katsoin dokumentin ukrainalaisista kohdunvuokraajista (laittomista?), jotka olivat kuin koneita. Moni tarvitsi vain rahaa elääkseen ja siksi suostuivat hommaan. Moni naisista kuitenkin kiintyi sisällään kasvavaan lapseen ja oli sydäntäsärkevää katsoa, kun heti synnytyksen jälkeen lapsi vietiin pois, eikä synnyttäjä ikinä nähnyt lasta. Eettisesti hyvin arveluttavaa toimintaa. Olen lapseton, mutten niin itsekäs että haluaisin jonkun jo valmiiksi sorretun joutuvan kärsimään mielihalujeni takia.
Vierailija kirjoitti:
Tuskaisinta on sosiaalisen arvostuksen menettäminen, sillä ilman omia biologisia lapsia kun ei voi mitenkään yltää yhteisön parhaimpien tasolle, juuri niiden joiden vertainen jokainen haluaa ollla.
No tämä ei onneksi nykyään pidä paikkaansa. Mulla esim. on naispuolinen ystävä joka on vapaaehtoisesti lapseton ja aivan huikean valovoimainen tyyppi. On edennyt urallaan johtavaan asemaan ja tehnyt asioita joista moni saa vain haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskaisinta on sosiaalisen arvostuksen menettäminen, sillä ilman omia biologisia lapsia kun ei voi mitenkään yltää yhteisön parhaimpien tasolle, juuri niiden joiden vertainen jokainen haluaa ollla.
No tämä ei onneksi nykyään pidä paikkaansa. Mulla esim. on naispuolinen ystävä joka on vapaaehtoisesti lapseton ja aivan huikean valovoimainen tyyppi. On edennyt urallaan johtavaan asemaan ja tehnyt asioita joista moni saa vain haaveilla.
Siis onhan selvää, että uramielessä lapsista on vain haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te teette työksenne, onko realistista ajatella että voisitte muuttaa muutamaksi vuodeksi maahan jossa adoptio on nopeampaa, ja saa myös ihan vauvaikäisiä? Entä onko mahdollisuus kohdunvuokraukseen? Keskitttäisin toivon näihin vaihtoehtoihin, kohdunvuokraus vaatii rahaa ja vähän venkslausta, mutta tuloksena on oma vastasyntynyt vauva. Eli seuraavat vuodet keskitytte rahan säästämiseen (paremmin palkattu duuni, lisätyö + asumaan halpaan yksiöön 2 vuodeksi, oma asunto vuokralla tms. Mun mielestä omat lapset on sen arvoisia.
Tässä sitä vasta onkin loistavat toimintaohjeet! Oma talo vuokralle ja asumaan vuosiksi johonkin rupuyksiöön, jotta voi vuokrata kohdun joltakin sorretulta ukrainalaisnaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskaisinta on sosiaalisen arvostuksen menettäminen, sillä ilman omia biologisia lapsia kun ei voi mitenkään yltää yhteisön parhaimpien tasolle, juuri niiden joiden vertainen jokainen haluaa ollla.
No tämä ei onneksi nykyään pidä paikkaansa. Mulla esim. on naispuolinen ystävä joka on vapaaehtoisesti lapseton ja aivan huikean valovoimainen tyyppi. On edennyt urallaan johtavaan asemaan ja tehnyt asioita joista moni saa vain haaveilla.
Lapseton ei osaa sitä kieltä mitä muut puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkärit sanovat mahdollisuuksistasi?
Alussa lupailivat että kyllä mut raskaaksi saadaan, hoitojen loputtua tarjosivat keskusteluapua lapsettomuuden hyväksymiseen (jonka toki olenkin hyödyntänyt, mutten silti pystynyt hyväksymään tilannetta). Ap.
On muuten käsittämätöntä, että lapsettomuusklinikoilla sanotaan noin hoitoon hakeutuville. Olen kuullut vastaavasta ennenkin. Paremminkin tulisi alussa kertoa realistisesti, ettei kaikkia voida auttaa hoidoillakaan. Esim. inseminaation onnistumisprosentti on jotain 10 luokkaa, IVF-hoidon 30.
Surullista, jos tuohon ikään mennessä ei ole keksinyt elämälleen mitään muuta sisältöä kuin porsiminen. Osa meistä jää sinkuiksi koko elämäkseen, osa jää lapsettomiksi, niin se vain menee.🤷♀️