Miten löytää elämälle tarkoitus tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen?

Perehdy tarkemmin ilmastonmuutokseen ja ala seurata kansainvälistä politiikkaa, niin saatat olla kohta ihan tyytyväinen, ettei lapsia tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs adoptointi?

Tuo on nykyään niin pitkä ja kallis prosessi, ettei meillä ole mitään resursseja lähteä siihen mukaan. Noihin lapsettomuushoitoihin upposi jo tuhansia euroja. Ap.

Tässä tapauksessa on hyvä jos omiakaan ei tule. Tiesitkö että lapset tulevat hyvin kalliiksi.

Voi elämä mikä kommentti taas kerran - eivät ihmiset normaalisti joudu laittamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja lapsen HANKINTAAN. Sitä paitsi eivät kaikki edes halua adoptiolasta, sillä ei se ole sama asia kuin biologinen oma.

Jos kaikki varat on käytetty hoitoihin niin millä se lapsi elätetään? Ansiotaso kai kuitenkin laskee vanhempain- ja hoitovapaalla? Ai niin, yhteiskunnan karttuisalla kädellä tietty.

Se lisääntyminenkö oli sulle se elämän tarkoitus?

Vierailija kirjoitti:

Eli, voit raskautua milloin vaan :) Toivo ei ole menetetty mutta todellakin kannattaa laittaa asia ns. takavasemmalle ja keskittya muihin asioihin, jotka voivat olla mita vaan, mika sua kiinnostaa :) Lapsi tulee, jos on tullakseen.

Kyllä minä sanoisin että toivo käytännössä on menetetty, jos useampi kierros IVF-hoitoja ei ole kertaakaan johtanut raskauteen. Lisäksi alussa me keskityttiin muihin asioihin eikä stressattu tämän kanssa, mutta yllättäen tuo hiljalleen muuttui kun huomattiin että jotain on pahasti vialla. Ap.

Miksi oman lapsen saaminen on ainoa tarkoitus elämässäsi? Pitääkö sitä elämällä yleensäkin olla joku ylevä tarkoitus? Pyytämättä tänne on synnytty joten yritetään nyt vaan kärvistellä loppuun asti. Ja siihen toki voi itse vaikuttaa.

Tuttu kävi Puolassa. Taitaa olla Euroopan halvin paikka käydä (lahjasukusolu) hoidoissa. Koronan takia ei pysty menemään. Suosittelen kumminkin selvittämään hinnastoja.

Mitä lääkärit sanovat mahdollisuuksistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs adoptointi?

Tuo on nykyään niin pitkä ja kallis prosessi, ettei meillä ole mitään resursseja lähteä siihen mukaan. Noihin lapsettomuushoitoihin upposi jo tuhansia euroja. Ap.

Tässä tapauksessa on hyvä jos omiakaan ei tule. Tiesitkö että lapset tulevat hyvin kalliiksi.

Voi elämä mikä kommentti taas kerran - eivät ihmiset normaalisti joudu laittamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja lapsen HANKINTAAN. Sitä paitsi eivät kaikki edes halua adoptiolasta, sillä ei se ole sama asia kuin biologinen oma.

Jos kaikki varat on käytetty hoitoihin niin millä se lapsi elätetään? Ansiotaso kai kuitenkin laskee vanhempain- ja hoitovapaalla? Ai niin, yhteiskunnan karttuisalla kädellä tietty.

Yhteiskunnan tuilla elävillä ihmisillä tuskin olisi edes varaa lähteä mukaan noihin hoitoihin. Vaan hyvähän se on täällä haukkua lapsettomia, vaikka he tuskin ovat niitä suurimpia yhteiskunnan varojen kuppaajia.

Itse aloitin opiskelut, vähensin töitä ja olen henkisesti siirtymässä jonkinlaiseen ”vapauden nomadin” tilaan. Ihan rehellisesti en usko että olen pysyvässä parisuhteessa loppuelämäni , vaikka nyt mieheni kanssa olenkin. Sen perheajatuksen menettäminen on iso ja ihmistä muuttava prosessi. Se muuttaa myös käsitystä rakkaudesta. Muuttaa käsitystä nöyryydestä. Hyväksymisestä. Siitä, mikä on riittävästi ?

Minun elämäni on muutoksessa ja aion ottaa kaiken irti siitä, että koko loppuelämäni tulen olemaan vapaa. Parisuhde joutui koetukselle myös ja miehelle lapseton kotielämä koirien kanssa kahdestaan tuntuu olevan kaunis ajatus. Minulle se on lapsettomuuden vankila. Ei ole mitään syytä keskittyä parisuhteeseen ja kotiin. Lapsettomuus aiheutti sen, että keskityn itseeni. Teen paljon hyväntekeväisyyttä ja pyrin antamaan muille yhteisössä ja yhteiskunnassa siitä, mitä minulla on. Mutta rakkaus, perhe, juuret, pysyvyys - ne katosi minusta lapsettomuuden myötä. En tiedä saanko niitä koskaan takaisin. Tunnen että olen irrallinen, vapaa, irti. En pelkää kuolemaa. Oikeastaan voi sanoa etten pelkää enää mitään. Pahin pelkoni tuli jo toteen, minulla ei ole enää mitään pelättävää. En pelkää menettää mieheni rakkautta , olen menettänyt suurimman rakkauden jo.

Tällaisia ajatuksia lapsettomuudesta. Omaa lopullista hyväksymisprosessia takana nyt parisen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo lapsettomuus on oikeasti ihan hirveä tie kulkea, muistan kun itsekin itkin epätoivoisena negatiivinen raskaustesti kädessä ja yritin tahdonvoimalla nähdä siinä toisen viivan. Ehdottomasti synkin ajanjakso elämässäni, varsinkin kun alussa oli toiveikas ja naiivi ja oli jopa miettinyt lapselle nimen valmiiksi. Eivätkä hoidotkaan nykyään auta läheskään kaikkia, vaikka monet toisin luulevatkin.

Lapsettomuus on hyvä asia varsinkin ilmaston lämpenemisen kannalta. Kannattaa huomioida muut eikä vain omia itsekkäitä mielihaluja. Kyllä maailmassa lapsia riittää ihan tarpeeksi, vaikka yksikään ei olisi juuri sinun biologinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs adoptointi?

Tuo on nykyään niin pitkä ja kallis prosessi, ettei meillä ole mitään resursseja lähteä siihen mukaan. Noihin lapsettomuushoitoihin upposi jo tuhansia euroja. Ap.

Tässä tapauksessa on hyvä jos omiakaan ei tule. Tiesitkö että lapset tulevat hyvin kalliiksi.

Voi elämä mikä kommentti taas kerran - eivät ihmiset normaalisti joudu laittamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja lapsen HANKINTAAN. Sitä paitsi eivät kaikki edes halua adoptiolasta, sillä ei se ole sama asia kuin biologinen oma.

Jos kaikki varat on käytetty hoitoihin niin millä se lapsi elätetään? Ansiotaso kai kuitenkin laskee vanhempain- ja hoitovapaalla? Ai niin, yhteiskunnan karttuisalla kädellä tietty.

Tällaisia kommentteja kannattaisi mieluummin heitellä niille, jotka tekevät 7 lasta sossurahoilla.

Olen itse käynyt läpi lapsettomuuden tuskan ja raskaat vuosien hoidot. Olen itse myös ollut sijaislapsena.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsettomuuden tuskaa ei "hoideta" ryhtymällä sijaisperheeksi. Sijaisperheeksi tulisi ryhtyä aivan eri syistä. Monesti ne sijaisperheisiin tulevat lapset ovat hyvin tarvitsevia ja sijaisvanhempien oma jaksaminen ja psyykkinen terveys on siinä molempien kannalta tärkeää. Sijaislapsi ei korvaa biologisen lapsen kaipuuta, eikä se lapsi tule perheeseen miksikään "oman lapsen korvikkeeksi" hoitamaan sijaisvanhempien lapsettomuuden surua.

Ap:lle sanoisin, että pitäkää tauko hoidoista ja koittakaa elää vaikka 6 kk, niin että ette suunnittele hoitoja tai hoitojen lopettamista, vaan annatte hetken asian vain olla ilman että teette mitään päätöksiä vielä. Keskitytte hetken vain omaan ja parisuhteenne hyvinvointiin ja sovitte, että teette päätökset vasta esim. puolen vuoden päästä. Moni asia voi siinä pikkuhiljaa selkiytyä koskien tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs adoptointi?

Tuo on nykyään niin pitkä ja kallis prosessi, ettei meillä ole mitään resursseja lähteä siihen mukaan. Noihin lapsettomuushoitoihin upposi jo tuhansia euroja. Ap.

Tässä tapauksessa on hyvä jos omiakaan ei tule. Tiesitkö että lapset tulevat hyvin kalliiksi.

Voi elämä mikä kommentti taas kerran - eivät ihmiset normaalisti joudu laittamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja lapsen HANKINTAAN. Sitä paitsi eivät kaikki edes halua adoptiolasta, sillä ei se ole sama asia kuin biologinen oma.

Jos kaikki varat on käytetty hoitoihin niin millä se lapsi elätetään? Ansiotaso kai kuitenkin laskee vanhempain- ja hoitovapaalla? Ai niin, yhteiskunnan karttuisalla kädellä tietty.

Yhteiskunnan tuilla elävillä ihmisillä tuskin olisi edes varaa lähteä mukaan noihin hoitoihin. Vaan hyvähän se on täällä haukkua lapsettomia, vaikka he tuskin ovat niitä suurimpia yhteiskunnan varojen kuppaajia.

Juurihan kertoivat, että ei ole omia resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lääkärit sanovat mahdollisuuksistasi?

Alussa lupailivat että kyllä mut raskaaksi saadaan, hoitojen loputtua tarjosivat keskusteluapua lapsettomuuden hyväksymiseen (jonka toki olenkin hyödyntänyt, mutten silti pystynyt hyväksymään tilannetta). Ap.

Sukusolutason yhteensopimattomuus

https://www.uef.fi/fi/artikkeli/hedelmattomyyden-syy-voi-loytya-sukusol…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheeksi ryhtymistä tulin itsekin ehdottamaan. Hyviä perheitä kaivataan aina tähän työhön. Ja toiminnassa huomioidaan niin lasten kuin perheidenkin toiveita, onko kyse muutamasta viikosta vai mahdollisesti aikuisuuteen asti.

Jännää miten tätä aina ehdotetaan "helpoksi ratkaisuksi" lapsettomille. Nuo sijaislapset saatetaan ensiksikin ottaa pois koska tahansa ja heillä voi lisäksi olla kaikenlaisia ongelmia, minkä vuoksi sijaisperheenä toimiminen ei todellakaan sovi kaikille.

Adoption jälkeen sijaisperheelisyys on toiseksi paras vaihtoehto. Adoptio on pitkä ja raskas prosessi, lapsettomuushoitojen jälkeen voi olla raskasta joutua odottamaan vielä lisää vuosia. Ja kun hekin nyt haluavat olla vanhempia, sijaisvanhemmuus on vaihtoehto. Ja siinä saa itse vaikuttaa, millaisia tapauksia haluaa, ensikertalaisille ei varmasti vaikeita anneta ja tukea saa paremmin kuin biologisten kanssa. Lapsettomuutta ei voi aina valita.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt läpi lapsettomuuden tuskan ja raskaat vuosien hoidot. Olen itse myös ollut sijaislapsena.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsettomuuden tuskaa ei "hoideta" ryhtymällä sijaisperheeksi. Sijaisperheeksi tulisi ryhtyä aivan eri syistä. Monesti ne sijaisperheisiin tulevat lapset ovat hyvin tarvitsevia ja sijaisvanhempien oma jaksaminen ja psyykkinen terveys on siinä molempien kannalta tärkeää. Sijaislapsi ei korvaa biologisen lapsen kaipuuta, eikä se lapsi tule perheeseen miksikään "oman lapsen korvikkeeksi" hoitamaan sijaisvanhempien lapsettomuuden surua.

Ap:lle sanoisin, että pitäkää tauko hoidoista ja koittakaa elää vaikka 6 kk, niin että ette suunnittele hoitoja tai hoitojen lopettamista, vaan annatte hetken asian vain olla ilman että teette mitään päätöksiä vielä. Keskitytte hetken vain omaan ja parisuhteenne hyvinvointiin ja sovitte, että teette päätökset vasta esim. puolen vuoden päästä. Moni asia voi siinä pikkuhiljaa selkiytyä koskien tulevaisuutta.

Mikä siinä lapsettomuudessa on niin tuskaista? Vähän sairasta, että itseään olisi jotenkin pakko monistaa lapsen muodossa eikä mikään muu kuin "oma" kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt läpi lapsettomuuden tuskan ja raskaat vuosien hoidot. Olen itse myös ollut sijaislapsena.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsettomuuden tuskaa ei "hoideta" ryhtymällä sijaisperheeksi. Sijaisperheeksi tulisi ryhtyä aivan eri syistä. Monesti ne sijaisperheisiin tulevat lapset ovat hyvin tarvitsevia ja sijaisvanhempien oma jaksaminen ja psyykkinen terveys on siinä molempien kannalta tärkeää. Sijaislapsi ei korvaa biologisen lapsen kaipuuta, eikä se lapsi tule perheeseen miksikään "oman lapsen korvikkeeksi" hoitamaan sijaisvanhempien lapsettomuuden surua.

Ap:lle sanoisin, että pitäkää tauko hoidoista ja koittakaa elää vaikka 6 kk, niin että ette suunnittele hoitoja tai hoitojen lopettamista, vaan annatte hetken asian vain olla ilman että teette mitään päätöksiä vielä. Keskitytte hetken vain omaan ja parisuhteenne hyvinvointiin ja sovitte, että teette päätökset vasta esim. puolen vuoden päästä. Moni asia voi siinä pikkuhiljaa selkiytyä koskien tulevaisuutta.

Mikä siinä lapsettomuudessa on niin tuskaista? Vähän sairasta, että itseään olisi jotenkin pakko monistaa lapsen muodossa eikä mikään muu kuin "oma" kelpaa.

Tällaisia kommentteja yleensä tulee lapsettomille niiltä, joilla on omat lapset tehtynä.

Mikäli haluatte lapsen, niin kannattaa ihan oikeasti mennä hyvälle kiinalaisen lääketieteen hoitajalle ja aloittaa siihen kuuluvat akupunktiohoidot. Lisäksi ruokavalio kannattaa muuttaa raskautumista tukevaksi. Näillä keinoilla meille syntyi lapsi. Uskon, että auttaisi sinuakin, koska rakenteellista vikaa ei ole. Kiinalaisessa lääketieteessä tiedetään, että jos kohdun lämpötila on puolikin astetta liian viileä, raskautuminen on vaikeaa. Viileyteen taas syynä on yleensä vääränlainen ruokavalio, kohtu ja vatsa kun ovat aivan vierekkäin. Myös vuosien saatossa tapahtunut liian vähäinen vaatetus ja vatsan alueen palelu voivat vaikuttaa. Tiedän, että tämä voi vaikuttaa epätodelliselta, mutta suosittelen suhtautumaan avoimella mielellä ja menemään kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalle, mikäli lapsen haluaisitte. Tsemppiä ja kaikkea hyvää lämmöllä toivotan!

Työkaverini ensimmäinen lapsi saatiin alulle vuosien hoitojen ja yrityksen jälkeen. En tiedä aiheesta juurikaan, mutta oli kaikki mahdollinen tehty ja moneen kertaan ennen kuin sikiö suostui pysymään kyydissä. Lapsen saamisen jälkeen eivät käyttäneet ehkäisyä, kun ensimmäisenkin saaminen alulle oli lähes mahdotonta, joten eivät kuvitelleetkaan, että vahinkoa kävisi. Niin vaan työkaverini tuli raskaaksi luomuna alle puoli vuotta esikoisen syntymästä. Mitään muuta ei ole keksinyt syyksi kuin että stressi oli laskenut, kun esikoinen saatiin turvallisesti maailmaan. Kuopuskin syntyi terveenä.