Miten löytää elämälle tarkoitus tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Jos yksityisellä tehdään sellaisia toimenpiteitä joissa on apua raskautumisessa, miksei niitä voida tehdä julkisella puolellakin? Tuo kuulostaa täysin epäreilulta ja käsittämättömältä.

Kukaan ei ole luvannut reilua elämää, rahalla saa. Ja syy tähän on nimenomaan raha ja perehtymättömyys.

Ap, menkää ihmeessä yksityiselle. Siellä ovat valovuosien päässä julkisesta.

Tiedän, että lapsettomuudesta kärsineet vihaavat sitä, että muut neuvovat heitä olemaan yrittämättä ja stressaamatta. Mutta jos nyt on toivoton olo, niin ehkä voisi vielä kokeilla sitä, että yhteisestä sopimuksesta unohdatte koko hoitojutut ym. tietyksi ajaksi ja sen sijaan matkustelette yhdessä pariskuntana. Maailmalla on ”conception moon” -käsite, eli monet raskautuvat lomalla, kun ei ole työstressiä yms. Kenties vaikka jonkun Karibian risteilyn tuliaisena olisi plussa raskaustestissä!  

 

Ja eihän se tarkoita, että nyt kun lopetatte hoidot, ettette voisi koskaan niitä aloittaa uudelleen, varsinkin kun olet vasta 32 ja kuulostaa enemmän sille, että taloudellinen tilanne ei anna myöten jatkaa juuri nyt. Akuutissa lapsettomuushoitolääkäri sanoi, että hänellä vanhin potilas, joka raskautui omilla sukusoluilla, oli 46 v. Ja maailmalla on klinikoita, joissa on edistyneemmät hoitomuodot kuin Suomessa. Ja jos rahasta vaan on kiinni, niin kannattaa ehkä, sitten kun olette taas säästäneet rahaa, suunnata esim. Kreikkaan, Romaninaan tms. hoitoihin. Joissain maissa 1 € venyy paljon pidemmälle…

Esim. Gabrielle Union sai vihdoin vauvan vuosien IVF-hoitojen jälkeen. Hänellä oli 8–9 keskenmenoa. Luultavasti hänen raskautumiseen meni ainakin 10 hoitokierrosta. Useimmilla ei vain ole varaa laittaa sellaisia rahoja hoitoihin. Mutta rahan puute ei tarkoita, että olisitte toivottomia tapauksia myös IVF:n suhteen…

Tuohon julkinen-yksityinen-keskusteluun, kyllä julkisella puolen saa aivan hyvää hoitoa, eikä todellakaan mitään liukuhihnameininkiä, näin ainakin Taysissa. Lääkärit kuuntelee asiakasta ja hoitopolkua on muokattu mulle sopivaksi. Todellakin voin luottaa, että saan parasta mahdollista hoitoa.

Itse en luultavasti heittäisi hanskoja tiskiin ennen kuin olisi katsottu ainakin yksi näistä korteista:

 

A) kesälomalla loma-asunnon vuokraus Kreikasta ja samalla hoidoissa käynti siellä – toivottavasti yhdistyisi aurinkoloman rentouttava vaikutus, mikä on suotuisa raskautumiselle, ja hoidon edullisempi hinta.

 

B) Jos vakuutus on kunnossa, niin selvittäminen missä on maailman huippuklinikat ja matkustus hoitoon sinne, luultavasti USA:han, jossa on klinikoita, joilla onnistumisprosentti kipuaa yli 70 % alle 35-vuotiailla naisilla

 

C) Yksityiselle klinikalle Suomessa yksilöityyn hoitoon, jos ette ole sitä jo kokeilleet(!)

 

D) Lapsettomuusklinikalle (Bukarestiin) Romaniaan, Venäjälle tai Valko-Venäjälle... Voi siten laskea, että on useampi mahdollisuus yrittää halvempien hoitojen takia (Googlen mukaan: 1 EUR on yhtä kuin 4,87 Romanian leu, 1 EUR on yhtä kuin 88,60 Venäjän rupla, 1 EUR on yhtä kuin 3,07 Valko-Venäjän rupla)

E) Ja kevyempinä metodeina vielä ”conception moon” -lomapaketin ostaminen, esim. USA:ssa ja Karibialla on tietääkseni lomakohteita, jotka tarjoavat kyseistä pakettia, siellä mm. tarjoillaan ruokia, joissa on ruoka-aineita, jotka edesauttavat raskautumista + kotimaassa kiinalainen lääketiede länsimaisen lääketieteen rinnalla. (Ja tietty pitäminen se mielessä, että jotkut raskautuvat yllätten luomusti, kun ovat jo laittaneet adoptiohakemuksen vetämään… Joillekin vaan ei sovi pienikään stressi?)

Ja huom! Sellaisen klinikan etsiminen, missä tehdään geneettiset testaukset alkioille eikä valita vain ”kauneuskilpailun” perusteella siirrettäviä alkioita. Koska koko hoito on yhtä tyhjän kanssa, jos alkiossa on geneettisesti jotain vikaa, ja se taas on hyvin yleistä, kaikilla terveillä ihmisillä on myös niitä siittiöitä ja munasoluja, jotka eivät ole priimayksilöitä.

 

Jos rahasta on kiinni, niin kyllä teillä on kuitenkin aikaa vielä säästää.

Kyllähän täällä yksinäisille miehillekin aina sanotaan että ei yksin elämisessä ole mitään vikaa, ja sitä yläpeukutetaan runsaasti.

Heillä ei siis ole edes kumppania, lapsesta puhumattakaan.

Joten miksi AP ei voisi elää yksin?

Miksi te haluatte maapallon ylikansoittumisen yhä jatkuvan ja mietittekö oikeasti lainkaan, millaiseen maailmaan niitä jälkeläisiä tehtailette? Sensijaan että jatkuvalla syötöllä puskette maailmaan lapsia kuluttamaan yhä hupenevia luonnonvaroja, voisitte auttaa jo olemassa olevia ihmisiä ja lapsia! Heitä joita löytyy kodittomina,pahoinpideltyinä, nälkiintyneinä,ra is k attuina ja hylättyinä pilvin pimein, ihan Suomestakin. Mutta ei, kun se oma napa on niin hel...in kiinnostava ja oma verenperimä on niiiin erityinen. Oksettavaa itsekkyyttä kaiken sen tiedon ja vaurauden keskellä, jossa toistaiseksi elämme. Nuokin tonnit olisi voinut käyttää johonkin oikesti tärkeään, jos ap kaltaisineen ei olisi niin itsekäs ja edes hieman älyllisempi ajatusmailmaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheeksi ryhtymistä tulin itsekin ehdottamaan. Hyviä perheitä kaivataan aina tähän työhön. Ja toiminnassa huomioidaan niin lasten kuin perheidenkin toiveita, onko kyse muutamasta viikosta vai mahdollisesti aikuisuuteen asti.

Jännää miten tätä aina ehdotetaan "helpoksi ratkaisuksi" lapsettomille. Nuo sijaislapset saatetaan ensiksikin ottaa pois koska tahansa ja heillä voi lisäksi olla kaikenlaisia ongelmia, minkä vuoksi sijaisperheenä toimiminen ei todellakaan sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon julkinen-yksityinen-keskusteluun, kyllä julkisella puolen saa aivan hyvää hoitoa, eikä todellakaan mitään liukuhihnameininkiä, näin ainakin Taysissa. Lääkärit kuuntelee asiakasta ja hoitopolkua on muokattu mulle sopivaksi. Todellakin voin luottaa, että saan parasta mahdollista hoitoa.

Laatu sinänsä on varmasti yhtä hyvää, mutta hitaampaa. Pyhät ja lomat ja koronat sun muut viivästyttää hoitoja, mutta yksityisellä ei. Ultraan pääsee vaikka joulupäivänä jos tarve on.

Elämä ei vain aina mene kuten haluamme. Me ei koskaan saatu lapsia ja kipuilen itse vieläkin asiasta, vaikka en sitä näytä useinkaan. Olen aina onnellinen lähipiirin lapsista. Yritän nauttia ja elää omaa, meidän elämää. Meillä on muuten kumminkin kaikki todella hyvin ja rakkautta paljon. Harjoittelemme edelleen tosi tosi usein lasten hankintaa, kun se on meille tärkeää ja tuo läheisyyttä ja rakkautta meille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän täällä yksinäisille miehillekin aina sanotaan että ei yksin elämisessä ole mitään vikaa, ja sitä yläpeukutetaan runsaasti.

Heillä ei siis ole edes kumppania, lapsesta puhumattakaan.

Joten miksi AP ei voisi elää yksin?

Tähän minäkin haluaisin kuulla vastauksen.

Miksi näin erilainen vastaanotto naiselle ja miehelle?

Tällä aapeella vielä kaikken kukkuraksi on kumppani, jota yksinäisyyttä valittavilla miehillä ei ole!

Niin, itse tulin raskaaksi 10 vuotta jatkuneen ehkäisyttömyyden jälkeen 38-vuotiaana. Eikä ollut mitään yritystä edes vuosiin. Tuntuu, että moni ei saa lasta, koska haluaa sitä liikaa. Jos yrittäis keskittyä muuhun niin "vahinkoja" ehkä sattuiskin, niinkuin meillekin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt läpi lapsettomuuden tuskan ja raskaat vuosien hoidot. Olen itse myös ollut sijaislapsena.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsettomuuden tuskaa ei "hoideta" ryhtymällä sijaisperheeksi. Sijaisperheeksi tulisi ryhtyä aivan eri syistä. Monesti ne sijaisperheisiin tulevat lapset ovat hyvin tarvitsevia ja sijaisvanhempien oma jaksaminen ja psyykkinen terveys on siinä molempien kannalta tärkeää. Sijaislapsi ei korvaa biologisen lapsen kaipuuta, eikä se lapsi tule perheeseen miksikään "oman lapsen korvikkeeksi" hoitamaan sijaisvanhempien lapsettomuuden surua.

Ap:lle sanoisin, että pitäkää tauko hoidoista ja koittakaa elää vaikka 6 kk, niin että ette suunnittele hoitoja tai hoitojen lopettamista, vaan annatte hetken asian vain olla ilman että teette mitään päätöksiä vielä. Keskitytte hetken vain omaan ja parisuhteenne hyvinvointiin ja sovitte, että teette päätökset vasta esim. puolen vuoden päästä. Moni asia voi siinä pikkuhiljaa selkiytyä koskien tulevaisuutta.

Mikä siinä lapsettomuudessa on niin tuskaista? Vähän sairasta, että itseään olisi jotenkin pakko monistaa lapsen muodossa eikä mikään muu kuin "oma" kelpaa.

Tuskaisinta siinä yleensä on koko ihmisen elämäntarinan, kokemuksen ja identiteetin muuttuminen. Monelle perhe on ollut osa kulttuurista henkistä jatkumoa, johon on kasvanut, joka on ollut toiveissa ja haaveissa - kuin elämän suuntaviitta johon tiedät meneväsi. Sellainen esipolku ja esisuunnitelma elämästä - että jonain päivänä itse tulee olemaan se kiikkustuolissa istuva isoäiti.

Lapsettomuus muuttaa koko elämän narratiivin niillä, kenellä lapsettomuus ei ole oma valinta. Myös se voimattomuuden kokemus, että asiaa ei tosiaan voi muuttaa, on rankka. Ihminen psykologisesti pyrkii itse ratkaisemaan johtamansa ongelmat. Kun ongelmaan ei ole ratkaisua, se aiheuttaa voimattomuutta.

Itse koen ettei lapsettomuutta voi hyväksyä päästämättä irti kaikesta vanhasta. Pitää syntyä uudelleen. Pitää olla itsekäs ja päästää irti siitä asemasta mihin ehkä ystävät ja läheiset sinua lapsettomana naisena laittavat. Pitää rikkoa kaikki vanha, jos meinaa päästä siitä yli jo olla onnellinen. Siinä vanhassa narratiivissa eläminen aiheuttaa vain tuskaa ja masennusta.

Voi voi kun katkerimmat tietämäni ihmiset ovat niitä joiden "elämän narratiivi" meni persiilleen vasta lasten syntymän jälkeen. Eli "kaikki meni pilalle" kun se lapsi sortuikin huumeisiin/huonoille teille tai osoittautui h*moksi tai velaksi tai viherpiiperöksi tai transgenderiksi tai...

On aika käsittämätöntä, millaista julmuutta aikuisista ihmisistä voi löytyä omaa jälkikasvua kohtaan, kun nämä "pilaavat narratiivin".

Vaikka ei olisikaan julma tilanteessa, jossa omalla lapsella on vaikeita ongelmia, niin siinä kyllä vanhemman elämäntarina ja identiteetti väkisinkin muuttuu. Vanhempi saattaa joutua kokemaan hyvin suurta tuskaa esimerkiksi lapsen huumeongelman, itsemurhan tms takia. Sinänsä lapsettomuuden kohtalo ei eroa muista tuskaa aiheuttavista elämänkohtaloista mitenkään. Joku elää vasten tahtoaan yksin koko elämänsä, joku on vasten tahtoaan lapseton ja jonkun rakkaalle lapselle tulee lohduton elämäntarina.