Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten katkaista haluttomuudesta syntynyt negatiivisuuden ja välinpitämättömyyden kierre parisuhteessa?
12.12.2020 |
Olen 45-vuotias varustettu, pitkässä, perustaltaan onnellisessa avioliitossa oleva nainen. En ole koskaan ollut erityisen seksuaalinen ja seksiin syttyminen on vaatinut minulta aina tietynlaisia olosuhteita, voimakasta henkistä yhteyttä kumppanin kanssa sekä ihan konkreettisesti pitkää virittelyä hieromisineen ym. Tämä puoli minussa on korostunut vanhemmiten, kun mukaan on tullut lapsiperhe-elämän ja työelämän kiireet ja stressi. Näistä seikoista johtuen seksielämämme ei ole viime vuosina ollut erityisen aktiivista (seksiä keskimäärin kerran kuussa). Myönnän myös avoimesti, että seksiä meillä on ainoastaan silloin kun minä haluan ja mies joutuu aloitteineen torjutuksi hyvin usein. Tiedän, että tämä on miehelle erittäin turhauttavaa.
Viimeisen ehkä n. puolen vuoden aikana olen huomannut, että tästä asiasta on tullut "virtahepo olohuoneeseemme" ja se on synnyttänyt negatiivisen ilmapiirin ja kireän tunnelman kierteen suhteeseemme. Mies on käytännössä lopettanut myös omien aloitteiden tekemisen, joten se vähäinenkin seksi uhkaa loppua kokonaan. Tästä olemme myös puhuneet avoimesti ja ymmärrän tämän kyllä hyvin. Nyt edellisestä seksikerrasta on 2 kuukautta ja kynnys siihen ainakin minun puolelta on valtava. Mies puolestaan on sanonut suoraan, että hänelle on aivan sama loppuuko seksi kokonaan, jos vaihtoehtona on harrastaa sitä maksimissaan kerran kuukaudessa.
Valitettavasti myös muu läheisyys (iltahieromiset television ääressä ym.) välillämme on vähentynyt ja emme enää edes samalla tavalla vaikkapa katso Netflixiä yhdessä, vaan teemme molemmat omia juttujamme.
Koska tämä asia koskettanee monia ihmisiä tälläkin palstalla, kaipaisin vertaistukea/vinkkejä siitä, miten tällaisesta kierteestä päästäisiin pois. Ja kerrottakon vielä sen verran, että meillä on hyvin avoin keskusteluilmapiiri ja pystymme juttelemaan kaikesta. Olen myös tietoisesti yrittänyt haluta enemmän ja panostaa siihen, että seksiä olisi säännöllisemmin, mutta jostakin syystä aina palataan samaan "kerran kuukaudessa" -rytmiin. Muuten parisuhteemme toimii erittäin hyvin ja rakastamme toisiamme kovasti.
Kiitos paljon jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Kommentit (45)
Neuvoja ei valitettavasti ole, mutta elän itse täysin samanlaisessa tilanteessa. Oman vaimoni haluttomuus on myös tappanut omat haluni häntä kohtaan totaalisesti. Vaikka ulkoisesti kyseessä on mitä viehättävin tapaus, en koe enää millään lailla kiinnostavana naista, jonka arvojärjestyksessä ja päivittäisissä mieliteoissa seksi on sijalla 367.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein vinkki: yritän asettua miehesi asemaan. Miltä tuntuu tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?
Tämähän on täysin luonnollista kun lisääntymisikä on ohi niin seksi on tarpeetonta. Minkä ihmeen takia pitäsi haluta jotain mistä ei saa yhtään mitään? Ongelmahan tässä on se, ettei se toinen tajua lopettaa vonkaamista. Ero on ihan käypä ratkaisu niin saa ainakaan n olla rauhassa ja elää elämäänsä niinkuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein vinkki: yritän asettua miehesi asemaan. Miltä tuntuu tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?
Mikähän takia sen halukkaamman osapuolen ei ikinä tarvitse asettua sen haluttomamman osapuolen asemaan ja ymmärtää häntä. Jos jostain toiminnasta ei saa itselleen mitään niin on täysin luonnollista olla tekemättä sitä. Miksi ei hoideta kuntoon sitä halukasta niin että ymmärtäisi antaa kumppaninsa rauhassa ahdistelematta jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa ja tiedän, että tuosta kierteestä on vaikea päästä eroon. Meillä auttoi parisuhdeterapia. Tärkein oli kuitenkin oman pääni sisällä tapahtunut muutos: minä PÄÄTIN, että haluan säännöllisen seksielämän. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että en totutusti aina kieltäynyt miehen ehdotuksista, vaan lähdin mukaan seksiin vaikka en sitä sillä hetkellä erityisesti halunnutkaan. Ymmärin myös, että mikäli en laske vaatimustasoani seksiin liittyvistä asioista (juuri nuo tunnelmaan, omaan haluun ym liittyvät asiat), meillä ei käytännössä koskaan voi olla seksiä, kun töissä ja kotona on sellainen hullunmylly koko ajan päällä. Lopputulemana olen huomannut, että vaikka seksi ei aina erityisen intohimoista olekaan, se on tuonut takaisin läheisyyttä ja juuri tuota peräänkuuluttamaasi positiivisten tekojen kierrettä.
Tämä nykymaailmassa on vialla. Seksiä tuputetaan joka tuutista niin että ihmiset ovat niin sekaisin päästään että vastoin omia halujaan " päättää" harrastaa seksiä ja ostaa sillä vonkaajalta kunnollista käytöstä. Ällöttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäisestä tekstistäni unohtui tärkeä pointti: nautin kyllä seksistä paljon, kun pääsen tunnelmaan, mutta ongelma on juuri siinä etten kovinkaan usein pääse siihen tunnelmaan eikä minua "paneta" käytännössä koskaan ilman muuta läheisyyttä ym. Eli minun haluttomuuteni syy ei suinkaan ole siinä ettenkö nauttisi seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein vinkki: yritän asettua miehesi asemaan. Miltä tuntuu tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?
Mikähän takia sen halukkaamman osapuolen ei ikinä tarvitse asettua sen haluttomamman osapuolen asemaan ja ymmärtää häntä. Jos jostain toiminnasta ei saa itselleen mitään niin on täysin luonnollista olla tekemättä sitä. Miksi ei hoideta kuntoon sitä halukasta niin että ymmärtäisi antaa kumppaninsa rauhassa ahdistelematta jatkuvasti.
Jos toinen on haluton, niin ainoa ratkaisu on, että halukas täyttää tarpeensa muualla. Vai onko haluttomalla mielestäsi oikeus estää halukkaan tarpeentyydytys?
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mikäli halut perustavanlaatuisesti eroavat puolisoiden välillä, ei tuota korjata millään. Jos toinen haluaa kerran kuussa ja toinen kaksi kertaa viikossa, ei molempia tyydyttävää kompromissia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäisestä tekstistäni unohtui tärkeä pointti: nautin kyllä seksistä paljon, kun pääsen tunnelmaan, mutta ongelma on juuri siinä etten kovinkaan usein pääse siihen tunnelmaan eikä minua "paneta" käytännössä koskaan ilman muuta läheisyyttä ym. Eli minun haluttomuuteni syy ei suinkaan ole siinä ettenkö nauttisi seksistä.
Ja tätä et sitten saa kiukuttelevalle miehellesi sanottua? Että hän on niin surkea seksissä ettet sinä pääse tunnelmaan ja nauti siitä. Ei tähän tarvita muuta terapiaa kuin se, että ukko alkaa huomioimaan munansa lisäksi kumppaninsa toiveet. Ja tämän kumppanin pitää saada suunsa auki toiveistaan.
Luulen että miehesi saa seksiä jostain muualta.Ei kukaan terve mies ole kahta kuukautta parisuhteessa ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein vinkki: yritän asettua miehesi asemaan. Miltä tuntuu tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?
Mikähän takia sen halukkaamman osapuolen ei ikinä tarvitse asettua sen haluttomamman osapuolen asemaan ja ymmärtää häntä. Jos jostain toiminnasta ei saa itselleen mitään niin on täysin luonnollista olla tekemättä sitä. Miksi ei hoideta kuntoon sitä halukasta niin että ymmärtäisi antaa kumppaninsa rauhassa ahdistelematta jatkuvasti.
Jos toinen on haluton, niin ainoa ratkaisu on, että halukas täyttää tarpeensa muualla. Vai onko haluttomalla mielestäsi oikeus estää halukkaan tarpeentyydytys?
Tottakai parisuhteessa ollaan haluamatta jos toinen ei halua. Eihän tässä mitään lupaa pettämään lähtemiseen anneta. Jos ei viihdy suhteessa kannattaa rehellisesti erota. Miksi roikkua suhteessa jossa toinen kiristää seksiä uhkailemalka pettämisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäisestä tekstistäni unohtui tärkeä pointti: nautin kyllä seksistä paljon, kun pääsen tunnelmaan, mutta ongelma on juuri siinä etten kovinkaan usein pääse siihen tunnelmaan eikä minua "paneta" käytännössä koskaan ilman muuta läheisyyttä ym. Eli minun haluttomuuteni syy ei suinkaan ole siinä ettenkö nauttisi seksistä.
Ja tätä et sitten saa kiukuttelevalle miehellesi sanottua? Että hän on niin surkea seksissä ettet sinä pääse tunnelmaan ja nauti siitä. Ei tähän tarvita muuta terapiaa kuin se, että ukko alkaa huomioimaan munansa lisäksi kumppaninsa toiveet. Ja tämän kumppanin pitää saada suunsa auki toiveistaan.
Nyt on luetunymmärtämisessä pahoja ongelmia. Sanoin juuri, että nautin kovasti seksistä ja saan esim. useita orgasmeja helposti, jos vain pääsen tunnelmaan, mutta ongelma on siinä etten käytännössä koskaan pääse. Mieheni on myös erinomainen, taitava ja huomioiva rakastaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein vinkki: yritän asettua miehesi asemaan. Miltä tuntuu tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?
Mikähän takia sen halukkaamman osapuolen ei ikinä tarvitse asettua sen haluttomamman osapuolen asemaan ja ymmärtää häntä. Jos jostain toiminnasta ei saa itselleen mitään niin on täysin luonnollista olla tekemättä sitä. Miksi ei hoideta kuntoon sitä halukasta niin että ymmärtäisi antaa kumppaninsa rauhassa ahdistelematta jatkuvasti.
Anteeksi, mutta suurimmassa osassa näistä tapauksista juuri se halukkaampi osapuoli ymmärtää ja sopeutuu. Kymmenet tuhannet liitot ovat juuri sitä, että toinen ei saa tarpeisiinsa tyydytystä toisen osapuolen haluttomuuden vuoksi ja jos ei siihen sopeudu, niin sitten saa elää ilman kumppaniaan ja lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäisestä tekstistäni unohtui tärkeä pointti: nautin kyllä seksistä paljon, kun pääsen tunnelmaan, mutta ongelma on juuri siinä etten kovinkaan usein pääse siihen tunnelmaan eikä minua "paneta" käytännössä koskaan ilman muuta läheisyyttä ym. Eli minun haluttomuuteni syy ei suinkaan ole siinä ettenkö nauttisi seksistä.
Ja tätä et sitten saa kiukuttelevalle miehellesi sanottua? Että hän on niin surkea seksissä ettet sinä pääse tunnelmaan ja nauti siitä. Ei tähän tarvita muuta terapiaa kuin se, että ukko alkaa huomioimaan munansa lisäksi kumppaninsa toiveet. Ja tämän kumppanin pitää saada suunsa auki toiveistaan.
Öö juuri sanoi, että seksi on hyvää. Se tunnelmaan pääsy on ennen seksiä ja siis ap:n päänsisäinen juttu.
Neuvoja ei valitettavasti ole. Erottiin miehen kanssa kun seksitöntä liittoa oli ollut vuosi. Huomattiin ettei meillä kyllä ollut mitään muutakaan yhteistä enää, 30vuotta liittoa kumminkin takanapäin. Seksin puute hiertää suhteessa, se on varmaa. Vaikka muut asiat olisivatkin ok. Siitä tulee se virtahepo. Eron jälkeen minulla palautui seksihimot ja muutenkin tunsin taas eläväni. Joten meille se oli hyvä päätös, ja ilmeisesti exälläkin menee ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein vinkki: yritän asettua miehesi asemaan. Miltä tuntuu tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?
Juuri noin. Jotkut naiset kuvittelevat ihan aidosti, ettei parisuhteessa tule myös antaa jotakin, vaikkei se nyt itseä juuri sattuisi kiinnostamaan niin kauheasti, eikä vain olla nyppimässä niinsanotusti rusinoita pullasta.
Kerran kuussa miehelle seksiä ei vaan toimi, koska se harva kerta on ohi pikaisesti ja seuraava yhtä nopea suoritus onkin taas kuukauden päästä. Kestoa saadaan kullekin sopivalla tiheämmällä suorituskerralla. On muutakin kuin kerran sisään ja ulos.
Meilläkin vähän samankaltainen tilanne mutta eroavaisuuksiakin on. Ollaan molemmat "vaihdevuosi-iän" ylittäneitä. Itse en kieltäydy koskaan (siis mies kerran kuussa ehdottaa ja sitten harrastetaan). Mutta seksi ei enää kiinnosta minua, enkä saa siitä enää yhtään mitään. Enkä koskaan tee aloitetta, miksi tekisin. Muuten meillä menee sinänsä ihan hyvin, ollaan vähän niin kuin kämppiksiä. En tiedä pitääkö tästä edes tehdä mitään ongelmaa. Lapset on tehty silloin aikoinaan ja seksiäkin harrastettiin vaikka kuinka. Miksi enää pitäisi.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa ja tiedän, että tuosta kierteestä on vaikea päästä eroon. Meillä auttoi parisuhdeterapia. Tärkein oli kuitenkin oman pääni sisällä tapahtunut muutos: minä PÄÄTIN, että haluan säännöllisen seksielämän. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että en totutusti aina kieltäynyt miehen ehdotuksista, vaan lähdin mukaan seksiin vaikka en sitä sillä hetkellä erityisesti halunnutkaan. Ymmärin myös, että mikäli en laske vaatimustasoani seksiin liittyvistä asioista (juuri nuo tunnelmaan, omaan haluun ym liittyvät asiat), meillä ei käytännössä koskaan voi olla seksiä, kun töissä ja kotona on sellainen hullunmylly koko ajan päällä. Lopputulemana olen huomannut, että vaikka seksi ei aina erityisen intohimoista olekaan, se on tuonut takaisin läheisyyttä ja juuri tuota peräänkuuluttamaasi positiivisten tekojen kierrettä.