Lue keskustelun säännöt.
Elämä on ihan älyttömän raskasta nykyään!
12.12.2020 |
Viime vuonnakin oli raskasta ja sitä edeltävänä vuonna. Olin ajatellut, että nyt tämä vuosi olisi jo ollut helpompi ja että olisi tapahtunut jotakin kivaa mutta ihan väärässä olin.
Tämä vuosi oli tuplaten raskaampi kuin noi edelliset.
En tiedä miten enää jaksan.
Kommentit (25)
Niinpä. Pelottaa enää edes toivoa mitään hyvää. Kumminkin viedään kuin tikkari kädestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulunee tähän aikaan tämä toivottomuus ja uupumus. Ehkä joskus helpottaa, tai sitten ei. Onhan se outo fiilis, kun odottaa elämältä käytännössä vain sen päättymistä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Pelottaa enää edes toivoa mitään hyvää. Kumminkin viedään kuin tikkari kädestä.
Mulla ei ole ensi vuodelle enää mitään suunnitelmia. Ei yhtään mitään ajatusta.
Se tuntuu oudolle ja kummalliselle, mutta niin on.
Syökää hyvin ja oikeaa ruokaa niin jaksatte.
Miten tää vuosi on ollut raskas? Mä oon ihan innoissani kun kerrankin tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa. Sitä paitsi 10 päivää niin päivät alkavat pitenemään ja Juhannukseen on sitten enää tasan puoli vuotta 🙋♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On raskasta hengittää monella suulla samaan aikaan. Kuitenkin se elämä kulkee eteenpäin hengitys kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Pelottaa enää edes toivoa mitään hyvää. Kumminkin viedään kuin tikkari kädestä.
Mulla ei ole ensi vuodelle enää mitään suunnitelmia. Ei yhtään mitään ajatusta.
Se tuntuu oudolle ja kummalliselle, mutta niin on.
Sama juttu mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Pelottaa enää edes toivoa mitään hyvää. Kumminkin viedään kuin tikkari kädestä.
Mulla ei ole ensi vuodelle enää mitään suunnitelmia. Ei yhtään mitään ajatusta.
Se tuntuu oudolle ja kummalliselle, mutta niin on.
Kaikki loppuu aikanaan, mutta sepä pätee myös ikäviin asioihin. Ja niitä seuraa usein uudet hyvät asiat, jotka taas vuorostaan loppuvat tai vaihtuvat toisiksi. Tulevaisuus on siitä jännä paikka, että sitä ei ihan toden teolla tiedä mikä siellä odottaa. Ja monesti juuri suurimman epätoivon ja pysähtyneisyyden hetkinä (jotka kieltämättä voivat välillä kestää tosi kauan) tapahtuukin äkkiä jotain aivan odottamatonta, eikä välttämättä mitään negatiivista edes.
Minullekin tämä voisi on kyllä ollut raskain. Tosin siihen vaikuttaa myös pari omassa elämässä sattunutta asiaa, mutta yleensäkin tämä vuosi silti se vaikein. Pari viimeistä vuotta ovat olleet pahimpia muutenkin. Joskus 2018 oli vielä erilainen tilanne edes vähän. Minulla on myös se keino jaksaa eteenpäin, että menen vana päivän kerrallaan. En tiedä sitten miten tästä eteenpäin ja kuinka kauan säilyn edes tässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma kehittyy nopeammin kuin yksilö.
Te olette tippuneet vauhdista.
Ei tämä kaikille ole raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Pelottaa enää edes toivoa mitään hyvää. Kumminkin viedään kuin tikkari kädestä.
Mulla ei ole ensi vuodelle enää mitään suunnitelmia. Ei yhtään mitään ajatusta.
Se tuntuu oudolle ja kummalliselle, mutta niin on.
Ei mitään uutta, näin aina ollut ja tulee olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle elämä on ollut kamppailua ja toivottomuutta jo pitkään, tämä vuosi toi sen pienen helpotuksen että voin syyttää koronaa kaikesta, miksi en voi opiskella, miksi en voi hakea uutta työpaikkaa, miksi vaan istun yksin kotona etc.
Saapahan pienen hengähdystauon.
viime vuodet on mennyt sitä rataa että tähän aikaan vuodesta ajattelee, ettei tuleva voi olla näin raskas - aina erehdyn.
viime vuosina:
-oman terveyden menetys
-2018 asunto-ongelmat
-2019 läheisen menetys
-2020 työn menetys, korona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle elämä on ollut kamppailua ja toivottomuutta jo pitkään, tämä vuosi toi sen pienen helpotuksen että voin syyttää koronaa kaikesta, miksi en voi opiskella, miksi en voi hakea uutta työpaikkaa, miksi vaan istun yksin kotona etc.
Saapahan pienen hengähdystauon.
Tähän minäkin tukeudun jossain sisimmässäni.
Ja että muillakin menee kehnommin kuin normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Pelottaa enää edes toivoa mitään hyvää. Kumminkin viedään kuin tikkari kädestä.
Mulla ei ole ensi vuodelle enää mitään suunnitelmia. Ei yhtään mitään ajatusta.
Se tuntuu oudolle ja kummalliselle, mutta niin on.
Nyt kun sanoit niin eipä ole kyllä mitään minullakaan. Olen jotenkin vaan edelleen henkisesti varautunut siihen, että saan koko ensi vuoden varoa kaikkea sosiaalista kontaktia, en voi nähdä ikääntyneitä vanhempiani ja ystävien kanssa harvat tapaamiset saa suunnitella tarkkaan punnitsemalla tautitilannetta ja stressaamalla kaksi viikkoa etukäteen altistumisia ja kaksi viikkoa jälkikäteen mahdollisia oireita. Samassa taloudessa kanssani asuu hoitoalalla riskiryhmien parissa työskentelevä, siksikin olen erityisen tarkka, etten itse sairastu..
Etenkin ajatus lähestyvästä uuden vuoden juhlinnasta tuntuu lähinnä vain ahdistavalta. Siihen kun aina sisältyy niin vahva ajatus uudesta alusta. Jo vuosi sitten ihmiset kaikialla tuntuivat olevan sitä mieltä, että 2019 oli aivan kamala vuosi (en enää edes muista, miksi) ja some taas täyttyi niistä samoista loruista, miten nyt aloitetaan puhdas sivu ja ansaittu onni siellä melkein jo häämöttää horisontissa. Olin jo silloin väsynyt ja skeptinen.
Siitä ei sitten mennytkään kuin muutama viikko, niin tuli ensimmäiset uutiset wuhanista. Siitä kuukauden päästä korona oli Suomessa. Siitä kuukauden päästä valtioiden rajat ja koko maa oli suljettu. Puhumattakaan siitä, miten rankkaa kaikki on ollut yksittäisille ihmisille, jotka yrittävät tienata elantonsa kaiken keskellä ja ovat ehkä menettäneet läheisiäänkin.
En enää jaksa ajatella tulevaisuutta. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin, sillä sitä on pärjätty tähänkin asti.
Mietin kuitenkin tätä: Jo pelkän työviikon päätteeksi monella on ollut tapana "nollata" vetämällä lärvit. Mutta miten "nollataan" tällaisen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
viime vuodet on mennyt sitä rataa että tähän aikaan vuodesta ajattelee, ettei tuleva voi olla näin raskas - aina erehdyn.
viime vuosina:
-oman terveyden menetys
-2018 asunto-ongelmat
-2019 läheisen menetys
-2020 työn menetys, korona
Tuollaista on ollut mullakin.
En uskalla enää ajatella mitään tai toivoa tai suunnitella mitään kun ei tiedä mitä kamalaa seuraavaksi tulee.
Pelkään jo herätä uuteen päivään kun pelkään mitä se tuo tullessaan. Illalla olen helpottunut, että yks päivä on taas selvitty.
Me ollaan Suomessa, ei ole mitään hätää. Menkää päiväksi jonnekin kehitysmaan slummiin, niin tulee ymmärrystä.
Ei tämä 2020 ole läheskään pahin vuosi elämässäni, eikä korona mikään vaikein asia mikä on tielleni tullut. Hieman kammoksuttaa silti, miten se huonontaa tulevaisuutta vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
viime vuodet on mennyt sitä rataa että tähän aikaan vuodesta ajattelee, ettei tuleva voi olla näin raskas - aina erehdyn.
viime vuosina:
-oman terveyden menetys
-2018 asunto-ongelmat
-2019 läheisen menetys
-2020 työn menetys, korona
Miten menetit terveytesi, mutta työn vasta vuosia myöhemmin? Oliko kuitenkin niin, että terveys reistaili, mutta pystyit työssä käymään siitä huolimatta? En nimittäin sanoisi sellaista sentään terveyden menetykseksi, jos siitä suuri osa jäljelläkin.
Mäkin olen niin väsynyt. Sitä on kai liikkeelä.