Mitä teette kun kumppani ottaa teistä eron?
Mikä on selviämismekanisminne? Oletteko cool calm and collected? Ryyppäättekö? Kuntoiletteko? Ahmitteko? Vajoatteko itsesääliin? Kiroatteko kumppanin? Kaikkea edellistä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsellaan sitten JOS sellainen on ajankohtaista. Ennakkoon turha miettiä tuollaisia.
Sinua ei ole koskaan jätetty. Oletko 12-vuotias?
Täh taas? Minä olen 46 vuotias ja olen ollut mieheni kanssa lähes 25 vuotta. Emme ole eroamassa, vaan olemme toistemme parhaat ystävät.
Jos tässä kuitenkin joskus ero tulisi, niin pärjäisin. Ei minulla olisi mitään hätää. Tottakai asia olisi ajatuksissa pitkään ja paljon pitäisi tehdä erilaisia järjestelyjä, mutta maailma ei kaatuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsellaan sitten JOS sellainen on ajankohtaista. Ennakkoon turha miettiä tuollaisia.
Sinua ei ole koskaan jätetty. Oletko 12-vuotias?
Sinä taidat olla, jos hämmästyt siitä, että joku voi muodostaa pysyvän parisuhteen vaikka loppuelämäksi. Eroprosentti ei sentään vielä sataa ole, vaikka korkea onkin. Esimerkiksi isovanhempani olivat yhdessä 76 vuotta. Olivat toistensa ensimmäiset ja viimeiset rakkaudet.
Älä viitsi sotkea asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsellaan sitten JOS sellainen on ajankohtaista. Ennakkoon turha miettiä tuollaisia.
Sinua ei ole koskaan jätetty. Oletko 12-vuotias?
Sinä taidat olla, jos hämmästyt siitä, että joku voi muodostaa pysyvän parisuhteen vaikka loppuelämäksi. Eroprosentti ei sentään vielä sataa ole, vaikka korkea onkin. Esimerkiksi isovanhempani olivat yhdessä 76 vuotta. Olivat toistensa ensimmäiset ja viimeiset rakkaudet.
Älä viitsi sotkea asioita.
????
Kerran olen eronnut ja se oli minun päätös. Siirä elämä parani. Nyt jos kävisi niin, että rakkaani jättäisi niin en varmaan tekisi muuta kuin itkisin ja ikävöisin.
Jatkan elämää eronneena. Ei ole muita vaihtoehtoja.
Yksi rankimmista eroista oli sellainen, missä laihduin niin paljon, etten meinannut enää pysyä tolpillani. Toisen jälkeen meni yli kaksi vuotta ennen kuin pystyin kuvittelemaankaan, että jonkun kanssa vielä haluaisin olla. Olin aivan varma, että haluan olla yksin loppuelämäni.
Ja elämäni pisimmän, pystyynkuolleen suhteen jälkeen taas biletin pari vuotta ankarasti ja kaadoin miehiä kuin heinää.