Vaaliehdokkaaksi alkanut ystävä suutahti, kun en luvannut äänestää häntä vaan äänestän heteronormatiivisesti
Minulla on hyvä ystävä, joka lähtee kunnallisvaaleihin ehdolle. Hän innosta puhkuen pyysi minua mukaan kampanjaan.
Lupasin tulla keittämään kahvia yms. Mutta sanoin rehellisesti, että en äänestä häntä enkä edes hänen puoluettaan. Hän on hyvä tyyppi, mutta ei aja minun asiaani. Olen valkoinen, etnisesti suomalainen hetero, perheenäiti ja poliittisesti oikealla. Äänestän ehdokasta, joka ajaa valkoisten etnisesti suomalaisten perheellisten heteroiden asiaa.
Ystävä suutahti, että mikään ei muutu, jos enemmistö ei äänestä vähemmistön ideologian mukaan.
Olen aika hölmistynyt nyt. Politiikassahan on tarkoitus tavoitella oman viiteryhmän etuja. Tottakai äänestän sen mukaan, sitähän se demokratia on.
Lupasin kuitenkin ihan konkreettisesti apuani mutten ääntäni. Miten siitä voi suuttua?
Kommentit (2)
Vaalisalaisuus on siinä mielessä kiva asia että voi sanoa äänestäneensä Maria Ohisaloa kun oikeasti on äänestänyt Jussi Halla-Ahoa
Jokainen äänestää, ketä äänestää. Ei tarvi äänestää kaveria tai tuttua. Ei edes itseään.