Lue keskustelun säännöt.
Sisko haluaa miettiä kummiutta :(
30.04.2014 |
Tulipa paha mieli. Pyysimme siskoani myöhemmin syntyvän vauvamme kummiksi. Siskoni sanoi, että haluaa miettiä asiaa. Tiedän, että hän olisi halunnut lapsen jo aikaisemmin, eikä ole sitä saanut, ja mun odotukseni on hänelle varmaan kipeä paikka. Kuitenkin, ajattelin, että kummius ei millään tavalla liity hänen vauvatoiveisiinsa. Onko muille käynyt niin, että joku kieltäytyy kummiudesta?
Kommentit (24)
Miehen sisko ei halunnut kummiksi meidän pojalla ja se oli ok.
Mutta vuotta myöhemmin kyllä kelpasi ruveta kummiksi isosiskon muksulle.
Pieni herne meni nenuun....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 01:27"]
Kertokaa, mitä virkaa nillä kummeilla oikeasti on?
[/quote]
Kummit opastavat kummilapsensa uskon saloihin. Toisaalta kummi toimii myös vähän samalla tavalla kuin katolisen kirko rippipappi. Eli kuuntelee ja toruu, muttei tuomitse.
Juuri tällä hetkellä olisi kiva, jos joku pyytäisi meitä kummeiksi. Meillä on vuoden vanha lapsi, ja olisi hauskaa, jos kummilapsi olisi samanikäinen. Lapsista voisi tulla hyviä ystäviä.
Itse olen uskossa, mutta kysyisin kyllä pyytäjiltä, haluavatko he lapselleen kirkollisen vai maallisen kummin. Jos he olisivat maallisen kummin kannalla, en puhuisi mitään uskonnollista lapselle tai antaisi uskonnollisia lahjoja. Joillekin kummiehdokkaillehan tämä saattaa olla se kynnyskysymys, jos he ovat vain tapakristittyjä.
Omalle lapsellemme emme halunneet sukulaisia kummeiksi, vaikka nämä pitivät aivan itsestään selvänä, että heistä tulee kummeja. Oli vähän ankeaa ilmoittaa, että emme aio pyytää heitä kummeiksi. Pyysimme muita tuttavia. Oli kyllä aika hankalaa löytää ketään kirkkoon kuuluvaa, niitä kun alkaa olla aika vähän nykyisin.
Kyllä. Mieheni sisko on kieltäytynyt jo kaksi kertaa. Syytä emme tiedä.
Hyvät välit meillä on, mutta ei halua kummiksi.
Miehensä sisarusten lasten kummi on hän on, mutta meille ei suostunut. Harmittaa, mutta jos ei halua niin ei sitten halua. Ensin ajattelin, että heillä on jo niin monta kummilasta etteivät enempää halua. Mutta ovat kummeiksi ryhtyneet vuosi sen jälkeen kun toisen kerran kysyimme. En ole kysynyt syytä enkä kysy.
Miehelle se oli vähän kovempi paikka kun oma sisko ei halua kummiksi ryhtyä.
Minä aion kieltäytyä jos vielä kysytään.
Syy on vain se, että minulla on 4 kummilasta ja haluan oikeasti muistaa heitä ja olla heidän elämässään. Useampi vain olisi jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan haluaisi elättää ketään, jos lapsen vanhemmille sattuu jotain. Etsimään jonkun joka on valmis sellaiseen velvollisuuteen, ei siihen ketään voi pakottaa.
Voiko kyseessä olla ihan se alkuperäinen kummiuden syy, eli uskonto? jos ei koe kummiutta tärkeänä, tai kokee sen jotenkin uskonnon kautta ahdistavaksi?
Mun siskolla tuli keskenmeno pari kuukautta ennen kun hänen paras kaveri pyysi kummiksi. Mä vähän säikähdin sitä että miten sisko siihen reagoi, kun ajattelin että haluaisi ehkä kieltäytyä, mutta ei kehtaisi. No siskoni ryhtyi kummiksi mielellään, mutta silti mä ehdin ajatella että voi ei, mites nyt..
Mutta jos olette läheisiä niin ehkä syy ei ole sen kummempi kun ettei koe tarvetta olla kummi?
Minä sanoin siskolleni kun hän sai lapsen ettei mun tarvitse olla kummi, tai etten halua olla kummi, kun tulen kuitenkin olemaan sen vauvvelin elämässä niin paljon.. Tosin ei sisko ehtnyt sitä kovasti kyselemäänkään ennen kuin ilmotin, ehkä eivät edes harkinneet mua:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 01:15"]
En minä ainakaan haluaisi elättää ketään, jos lapsen vanhemmille sattuu jotain. Etsimään jonkun joka on valmis sellaiseen velvollisuuteen, ei siihen ketään voi pakottaa.
[/quote]
Hohhoijaa. Vaikka tuo vastauksesi onkin ignorantti provo niin pakko kirjoittaa, että lapsen elättäminen tuollaisessa tilanteessa ei kuulu kummin velvollisuuksiin. Ettei kukaan nyt vaan jää siihen luuloon.
Itse koen, että kummin velvollisuus nykyään on vain ostaa lahjoja merkkipäivinä. En suostu itsekään tuollaiseen "kunniaan".
Kertokaa, mitä virkaa nillä kummeilla oikeasti on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap miehelläsi ja siskollaan jotenkin huonot välit? Miehesi jollain tasolla ahne tai vaativa?
Mä olen siskontyttöni kummi, mutta veljeni lapselle en kummiksi ryhtyisi, siinä perheessä katsotaan ihan liikaa materiaa ja sen hintas kun taas siskolleni on ihan sama annanko lapselle mitään lahjoja, kunhan toivoo, että pari kertaa vuodessa kummeillaan eli käydään vaikka korkeasaaressa.
Onko Mulkulla siskoa? Pyytäkää häntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kieltäydyin kummiudesta kun siskoni sitä kysyi.
Olen joka tapauksessa lapsen täti, tulen olemaan lähellä häntä ja auttamaan hoitamisessa niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi tällä muksulla oli jo 3-4kummia valittuna.
Mä olisin ihan mielettömän onnellinen jos pääsisin kummiksi.. Meillä on suvussa niin vähän ihmisiä ja osa ei halua lapsia ollenkaan niin korkeintaan tulevaisuudessa voin päästä jonkun kaverin lapsen kummiksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että miettii ennen suostumistaan. Itsekin miettisin ja sitten kieltäytyisin. Ei minulla ole mitään halua toimia kummina.
Muru ei selvästikään enää saa tarpeeksi irti Mulkun luonteen vatvonnasta, nyt nämä avaukset painottuvat siskoon.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:43"]Hyvä että miettii ennen suostumistaan. Itsekin miettisin ja sitten kieltäytyisin. Ei minulla ole mitään halua toimia kummina.
[/quote]
Miksi miettisit jos kuitenkin nyt jo tiedät, että kieltäytyisit?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:48"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:43"]Hyvä että miettii ennen suostumistaan. Itsekin miettisin ja sitten kieltäytyisin. Ei minulla ole mitään halua toimia kummina.
[/quote]
Miksi miettisit jos kuitenkin nyt jo tiedät, että kieltäytyisit?
[/quote]
En tee hätiköityjä päätöksiä, jos voin välttää sen. -12
Me on pyydetty lapsien kummeiksi ihmisiä, jotka haluaa olla meidän lapsille tulevaisuudessakin läsnä! Ei edes ajateltu, että kummius on vain merkkipäivinä muistamista vaan haluttiin lapsille sellaiset kummit joista voisi olla heille tulevaisuudessa tukea ja apua.
Sellainen turvallinen aikuinen jonka kanssa voi jutella (kaikesta ei haluta jutella vanhempien kanssa) yms.
Olkaa kiitollisia kieltäytyvistä kummeista, oikeesti. Itselläni ei ollut "munaa" kieltäytyä ja olen ollut maailman ehdottomasti huonoin kummi (7 kummilasta).....
Ikävää. :( Toisaalta: tilanne tuskin olisi mukavampi, jos hän vastentahtoisesti suostuisi ja olisi lähinnä nimellisesti kummi, ilman minkäänlaista kontaktia lapseen. Varmasti löytyy kummiehdokkaita, jotka ottavat kunniatehtävän ilolla vastaan. :)
Ymmärrän tuon pelon, että joutuu lahja-automaatiksi tai että velvoitetaan mahdottomuuksiin, niissä on pakko tehdä rajansa. Mutta onhan kummius myös mukava kunnianosoitus! Saimme itse kummipyynnön, ja se oli hieno luottamuksen osoitus. Ja hyvin on mennyt, kummimuksu on ihan nasta ja ilolla suunnittelemme (koiruuksia) hänen varalleen. :>