Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidin sotkuinen talo
29.04.2014 |
Mietin vain miten ihminen joka viettää 24/7 kotona, ei ole aikaa siivota ja pitää kotiaan järjestyksessä. Muutenkin kotiäitien valitus siitä, että ei ole aikaa siivota ja pitää kodista huolta on naurettava. Monet jotka käyvät töissä 8 tuntia päivässä ja vielä tämän lisäksi jaksavat töiden jälkeen siivota kotia. Kyllä on välillä arvostus "kotiäitien työtä " kohtaan nolla, kun saavun sellaiseen mörskään jossa vaatteet ja tavarat hujan hajan. Niin ja luultavasti edellisestä siivouskerrasta on vierähtänyt jo tovi.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 16:45"]Jos on 8 tuntia pois kotoa niin eihän siellä kukaan sotkekaan silloin. Oliko liian vaikea tajuta?
[/quote]No kyllä sotkee, lapset ja nuoret ja niiden kaverit. Missä todellisuudessa sinä elät?
[/quote]
Minä ainakin voin vastata puolestanne tähän ketjuun, että elän todellisuudessa jossa nuoret siivoavat omat jälkensä. Lapsetkin osaavat ja tulee opettaa kasailemaan lelujaan jahka kasvavat. Tai voittehan te uusavuttomia tallukoita hyysätä aikuisenakin, muttei sellaisia kukaan järkevä partnerikseen halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän huolta, että jokainen perheenjäsen siivoaa. Lisäksi teen joka päivä jotain pienempää, esimerkiksi televisiota katsoessa tai ruoan valmistumista odottaessa. Siten mikään ei koskaan kasaannu, ja aina on siistiä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät sen vertaa viitsi että omasta kodistaan pitäisivät huolta koska se ei todellakaan säännöllisesti toteutettuna ole suuri vaiva. Onhan se mahdoton urakka, ellei ole perusasioitakaan hoitanut pariin kuukauteen.
no on aivan eri asia olla töissä ja siivota. Kun olla kotona lasten kanssa koko päivä. Kyllähän töissä ollessa se koti pysyy siistinä
Nämä ketjut on kummallisia. Jokainen äiti, varsinkin jos lapsia ja lemmikkejä on useampia, voi kertoa, että sitä kotityötä on loputtomasti. Tälläkin hetkellä lukemattomissa kodeissa voitaisiin käyttää puoli päivää pelkästään sisälle kulkeutuvan hiekan imuroimiseen, jos standardit on kovin korkealla. Kotityöt ovat ihan ok, jos ne saa tehdä rauhassa, mutta lasten kanssa ei saa. Kaikki on ajoitettava niihin hetkiin, kun pienet pesuaineensyöjät ja märällä lattialla liukastelijat ja sotkijat ja sekoittajat nukkuvat, eli siihen ainoaan hetkeen kun kotiäiti vois tehdä jotain joka tuottaa oikeasti hänelle mielihyvää, kuten puhua rauhassa puhelimessa ystäviensä kanssa tai lukea kirjaa. Kaikkein tärkeintä on, että äiti jaksaa niitä lapsiaan ja jaksaa aidosti olla heidän kanssaan, se ei ole niin tärkeää että kiiltääkö tiskipöytä.
Kyllä meillä nyt herranen aika oli kotivuosina koti aina tip top, paitsi tietty leikkien ja jonkun askartelun jälkiä. Vaikka joku keittiö, aina sen heti laitoin ruokailun jälkeen.
Kun on koululaisia, tulee välillä sellainen hanskat tiskiin -fiilis kun saapuu kotiin. Tottakai he laittavat ns. omat jälkensä, mutta eihän joku keittiö nyt ole 9-vuotiaan jäljiltä ihan siinä tilassa mitä itse pidän siistinä. Pikkuhiljaa oppivat ja esikoinen 12-vuotiaana jo todellakin halutessaan laittaa paikat ihan loistavasti, mutta kavereiden kanssa se vähän unohtuu. Tai aamulla kouluun lähtiessä.
Ja sitä kuraa ja hiekkaa ne kantaa ihan samalla tavalla kotiin kuin taaperotkin eivätkä nyt kuitenkaan koulun jälkeen rupea lattiaa luuttuamaan ellei nyt joku poikkeuksellinen sotku siihen synny.
Samoin vaatehuolto vie itseasiassa enemmän aikaa, pyykkiä tulee jopa enemmän, mitä on ihan pikkulapsen vanhemman vaikea uskoa. Pienet koululaiset sotkee melkein samalla tavalla kuin taaperot ne ulkovaatteensa eikä kurahousut ole enää käytössä kuten pienillä ja joka päivä tarvitaan puhtaat vaatteet, koulussa vähintään nuhjaantuu ne kamppeet. Ehkä nyt sitä ruokasotkua on pyykissä vähemmän. Kaiken muun sottaamisen lisäksi tulee vielä kuvioon harrastuskamppeet ja -välineet.
Mutta ei mua silti muiden kotien tila kiinnosta, olivat sitten kotona tai töissä. Itse kyllä koen että pieneten koululaisten kanssa on siihen vähään vapaa-aikaan suhteutettuna enemmän kotitöitä kuin pikkuisten kanssa kotona, vaikka joku keittiö tietenkin piti siivota sen lounaan verran enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:41"]
Samoin vaatehuolto vie itseasiassa enemmän aikaa, pyykkiä tulee jopa enemmän, mitä on ihan pikkulapsen vanhemman vaikea uskoa. Pienet koululaiset sotkee melkein samalla tavalla kuin taaperot ne ulkovaatteensa eikä kurahousut ole enää käytössä kuten pienillä ja joka päivä tarvitaan puhtaat vaatteet, koulussa vähintään nuhjaantuu ne kamppeet. Ehkä nyt sitä ruokasotkua on pyykissä vähemmän. Kaiken muun sottaamisen lisäksi tulee vielä kuvioon harrastuskamppeet ja -välineet.
[/quote]
Just eilen mietin sitä, että vaatehuolto vie ihan tuhottomasti aikaa. Pelkästään päivittäinenkin huolto, mut sitten tää jatkuva rumba kausivaatteiden venksaalmisen kanssa, kun aika menee niin nopeasti, että just kun sai edelliset kausivaatteet pestyä ja myytyä ja vietyä varastoon, niin kappas vaan, onkin taas uusi vuodenaika, lapset kasvaneet senttitolkulla ja taas saa pistää tavaraa kiertoon ja varastoon ja ostaa uutta. Tämä jotenkin yllätti. Mun lempparivuodenaika on kesä ihan siitä syystä, että silloin meidän eteisen läpi mahtuu ihan kulkemaankin, kun crocksit ja lippikset ei paljoa tilaa vie. ;)
Lapset on päivän kotona sotkemassa eikä äiti pääse niiden kiukuilta ja vahtimiselta välillä töihin lepäämään niin mikä ihme se on, että talossa on sekaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsille opettaa pienestä pitäen järjestystä he oppivat sen ja koko perhe voi vähän osallistua.Ei siinä kauhean kauan mene jos joka päivä korjaa jälkensä.Telkkarit ja tietokoneet yheksi illaksi tauolle ja koko perhe siivoamaan ni lapsetkin oppivat.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 07:40"]
Nämä ketjut on kummallisia. Jokainen äiti, varsinkin jos lapsia ja lemmikkejä on useampia, voi kertoa, että sitä kotityötä on loputtomasti. Tälläkin hetkellä lukemattomissa kodeissa voitaisiin käyttää puoli päivää pelkästään sisälle kulkeutuvan hiekan imuroimiseen, jos standardit on kovin korkealla. Kotityöt ovat ihan ok, jos ne saa tehdä rauhassa, mutta lasten kanssa ei saa. Kaikki on ajoitettava niihin hetkiin, kun pienet pesuaineensyöjät ja märällä lattialla liukastelijat ja sotkijat ja sekoittajat nukkuvat, eli siihen ainoaan hetkeen kun kotiäiti vois tehdä jotain joka tuottaa oikeasti hänelle mielihyvää, kuten puhua rauhassa puhelimessa ystäviensä kanssa tai lukea kirjaa. Kaikkein tärkeintä on, että äiti jaksaa niitä lapsiaan ja jaksaa aidosti olla heidän kanssaan, se ei ole niin tärkeää että kiiltääkö tiskipöytä.
[/quote]
Tässä on varmaan sitten tosi iso ero lasten välillä. Meillä on onneksemme kolmen lapsen kanssa käynyt vissiin tuuri, kun kuvailemasi kaltaista täystuhoa ei todellakaan ole kenenkään kanssa syntynyt. Kukaan ei ole tuntenut vetoa pesuaineiden syömiseen tai tavaroiden tai ruoan ylettömään paiskomiseen. Täällä tulee usein se mielikuva, että kotiäitien lounaan jälkeinen tilanne muistuttaa jotain sotatannerta, jonka siivoamiseen kuluu tuntitolkulla aikaa ja samalla lapset pistävät muualla hulinaksi.
En vaan ymmärrä miten tällainen tilanne syntyy, kuulostaa ihan joltain kauhuelokuvalta. Kai niiltä lapsilta voi vähän jotain kieltääkin?
Mielestäni kotona ollessa suuri osa ajasta oli leppoisaa ja rauhassa sai laitella pyykit ja siistimiset. Toki joku imurointi ja lattioiden pesu piti ajoittaa päiväuniaikaan tai järjestää muuten lapsille puuhaa, vaikkapa DVD.
Toki sitä puuhaa on vähän enemmän kun ollaan kotona koko päivä, mutta kun sen laittamiseenkin on kaikki aika maailmassa toisin kuin työssä käydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kun saavun sellaiseen mörskään" .... Jätä saapumatta? Ja jos työhäsi liittyen saavut olet epäammattimainen.
Otat varmaan omasta kopistasi selfieitä kaikenaikaa kuinka melamiini kiiltää ;-)
Oliskos vaikka arjentaidot hukassa? Väsymystä? Liian samanlainen arki? Liian monta vuotta samaa "koppihoitoa" ja vaikkapa ihan uupumusta. Sosioekonomiset syyt? Ja sitten jospa mieskin on sellainen joka vaan vähättelee ja haukkuu... Sitä alkaa kovempikin akateemikko kyseenalaistaa omaa elömäänsä ja valintojaan.