Mitä hyötyä 35v pitkäaikaistyöttömälle on ilmaisesta avoimen yliopiston
opiskelusta? Ei mitään.
Kai olisin pyrkinyt yliopistoon tai AMK:Iin, jos uskaltaisin esiintyä ryhmän edessä ja puhua muille ihmisille.
Katsoin juuri kursseja, eikä siellä ollut mitään mikä auttaisi minua, työtöntä merkonia/kokkia, työllistymään.
N35
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Mäkin vihaan ryhmätyöskentelyä ja pelkään esiintymistä. Seminaareissa syke alkaa nousemaan jo paljon ennen omaa esitystäni, vaikka kuinka yritän rauhoitella itseäni. Sitten pitää aloittaa ja takeltelen sanoissani. Paniikissa saatan kadottaa punaisen langan ja sitten tulee punastuminen kun yritän saada hommaa jotenkin kasaan. Se on vieläkin ihan kauheaa, vaikka olenkin parempi siinä ennen kuin ennen opintojani. Onneksi meitä on muitakin ja tiedän, ettei minua sen takia tuomita, sillä esiintymiskammoa ymmärretään aika hyvin. Olen kyllä miettinyt beetasalpaajien hankkimista. Vielä pari vuotta maisteriksi valmistumiseen. Kyllä tämä tästä.
Huh huh, onneksi ei enää koskaan tarvitse esiintyä. Ap
Ei sun ole pakko opiskella, mutta avoimet yo-opinnot on minusta olleet lähinnä pelkkää yksin kirjoittamista ja lukemista ja keskustelua vaikka opintojakson verkkoalustalla.
Toisekseen opettajalle voi laittaa viestiä, jos on edessä jotain sosiaalista tilannetta, jota pelkää. Kaikki lutviutuu. Toivon, että et sulje itse ovia pois uuden oppimiselta.
Aikuisena opiskelu on myös erilaista. Olet kerännyt tietoa ja kokemusta, tiedät enemmän kuin arvaatkaan, osaat vetää päätelmiä että tämä asiahan menee näin ja tämä näin. On hyvä tuntea itsensä, mutta ei ole hyvä sanoa itseään tyhmäksi, koska ei tyhmiä ihmisiä ole. On vaan erilaisia ihmisiä.
Onko elintarviketieteissä jotain avoimen yliopiston puolelta, sehän olisi leipomista liippaavaa? Ja vaikka sanoit tästä, niin miten kuitenkin kemia? Tykkäät leipoa ja se kuitenkin on kemiallisia reaktioita, kuten kohotusaineiden käyttö. Kemian alalla on myös niitä hiljaisia yksinäisiä hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin vihaan ryhmätyöskentelyä ja pelkään esiintymistä. Seminaareissa syke alkaa nousemaan jo paljon ennen omaa esitystäni, vaikka kuinka yritän rauhoitella itseäni. Sitten pitää aloittaa ja takeltelen sanoissani. Paniikissa saatan kadottaa punaisen langan ja sitten tulee punastuminen kun yritän saada hommaa jotenkin kasaan. Se on vieläkin ihan kauheaa, vaikka olenkin parempi siinä ennen kuin ennen opintojani. Onneksi meitä on muitakin ja tiedän, ettei minua sen takia tuomita, sillä esiintymiskammoa ymmärretään aika hyvin. Olen kyllä miettinyt beetasalpaajien hankkimista. Vielä pari vuotta maisteriksi valmistumiseen. Kyllä tämä tästä.
Huh huh, onneksi ei enää koskaan tarvitse esiintyä. Ap
Kouluajoilta tulee mieleen tyttö, joka oli ilmeisen esiintymiskammoinen. Sitten kun lopputyöseminaarin aika tuli, hän piti esitelmän omasta lopputyöstään kaikkien edessä välillä itkien ja hyperventiloiden. Häntä ei siis pakotettu pitämään esitystään loppuun, hän vain oli päättänyt tehdä sen. Mielestäni se oli varsin ihailtava suoritus ja edelleen nostan hänelle hattua.
Ei siitä haittakaan ole. Niistä voi saada hyväksilukuja myöhempiin opintoihin, ainakin vapaavalintaisiin, jos ei muuhun.
Suostuuko työkkäri tukemaan opintoja, jos ne on tyyliin kreikkalainen filologia ja etnologia? Käsittääkseni opintojen pitäisi parantaa työllistymistä.
Mullekin sopis vaan sellanen ala, jossa ei tule vastaan mitään esitelmiä luokan edessä. Jos on ihan pakko, niin sitten parin tai ryhmän kanssa. Ei yksin, paitsi pelkän opettajan edessä tietysti sekin onnistuu. Tiedän kyllä, ettei se yksin esiintyminen ole niin kauheaa, kuin miltä se etukäteen tuntuu, jos on hyvin valmistautunut. Mutta kun se valmistautuminen on niin kauheaa ja ahdistavaa aikaa aina itsellä, ettei sitä halua kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kai sitten erilainen persoona, kun minua ei kiinnosta mikään :D
Paitsi leipominen ja uinti, mutta ne ei auta työllistymistä.
ApMiksi et leivo työksesi? Mene leipurikouluun/kurssille? Pistä omaa firmaa pystyyn. Nyt ryhtiliike, osaat ja pystyt vaikka mihin!
Kiitos exän, mulla on ulosotossa reilu 15 000,eli se siitä elämästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin vihaan ryhmätyöskentelyä ja pelkään esiintymistä. Seminaareissa syke alkaa nousemaan jo paljon ennen omaa esitystäni, vaikka kuinka yritän rauhoitella itseäni. Sitten pitää aloittaa ja takeltelen sanoissani. Paniikissa saatan kadottaa punaisen langan ja sitten tulee punastuminen kun yritän saada hommaa jotenkin kasaan. Se on vieläkin ihan kauheaa, vaikka olenkin parempi siinä ennen kuin ennen opintojani. Onneksi meitä on muitakin ja tiedän, ettei minua sen takia tuomita, sillä esiintymiskammoa ymmärretään aika hyvin. Olen kyllä miettinyt beetasalpaajien hankkimista. Vielä pari vuotta maisteriksi valmistumiseen. Kyllä tämä tästä.
Huh huh, onneksi ei enää koskaan tarvitse esiintyä. Ap
Kouluajoilta tulee mieleen tyttö, joka oli ilmeisen esiintymiskammoinen. Sitten kun lopputyöseminaarin aika tuli, hän piti esitelmän omasta lopputyöstään kaikkien edessä välillä itkien ja hyperventiloiden. Häntä ei siis pakotettu pitämään esitystään loppuun, hän vain oli päättänyt tehdä sen. Mielestäni se oli varsin ihailtava suoritus ja edelleen nostan hänelle hattua.
No huh huh, tuon vuoksi en voi opiskella.
Ap
Et voi opiskella. Et voi puhua ihmisille. Et voi mitään.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa, joko opettelet ja pääset yli peloistasi tai sitten sä vaan olet kotona etkä tee mitään.
Sanot itseäsi tyhmäksi. Viisastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ei saa opiskella 5 op:ta enempää kuussa, muuten lähtee tuet
Tuo tahti vastaa jo melkein täyspäiväistä opiskelua.
Siltikään et tule pääsemään sisään yliopistoon tuon avoimen kautta, käytännössä tuhlaat aikaasi, jos ei opinnot kuitenkaan johda mihinkään.
Silloin, kun minä olin 35-vuotias pitkäaikaistyötön, avoimen opinnoista oli paljon hyötyä. Sain elämääni muutakin sisältöä kuin kotipihassa pyörimisen. Olin menossa johonkin EU-tenttiin ja siinä mietin, että ei tästäkään opintosuorituksesta taida mitään hyötyä olla. Mutta jos sitä tenttiä ei olisi, mitä tekisinkään kotona: jotain täysin turhaa, hyödytöntä ja pahimmassa tapauksessa riitelisin jonkun kanssa aikani kuluksi. Olin iloinen ( ja olen edelleen) siitä, että en niitäkään tietoja ole sen tentin jälkeen tarvinnut. Ajattelin, että jos joskus joudun EU-asioiden kanssa enemmän tekemisiin, alan opiskella tähtitiedettä. Ihan vaan suhteellisuudentajun säilyttämiseksi. Omat ongelmat tuntuvat paljon pienemmiltä, kun opinnoissa tutustuu vähän suurempiin ympyröihin.
Yliopiston pääsykokeesta selvisin helposti, kun takana oli saman oppiaineen perus- ja aineopinnot, ja valmistuin nopeammin kuin suoraan opiskelemaan menneet.
avoin on täysin turhaa työtä.
Sinä olet täydellinen juuri itsenäsi.
älä koskaan muutu muiden ihmisten tyhjien vaatimusten takia, vaan elä oma itsesi näköinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kai sitten erilainen persoona, kun minua ei kiinnosta mikään :D
Paitsi leipominen ja uinti, mutta ne ei auta työllistymistä.
ApMiksi et leivo työksesi? Mene leipurikouluun/kurssille? Pistä omaa firmaa pystyyn. Nyt ryhtiliike, osaat ja pystyt vaikka mihin!
Kiitos exän, mulla on ulosotossa reilu 15 000,eli se siitä elämästä. Ap
Miksi et hae velkajärjestelyä?
Vierailija kirjoitti:
Työtön ei saa opiskella 5 op:ta enempää kuussa, muuten lähtee tuet
no ei kai sitä' tarvii työkkärissä toitottaa kun opiskelee avoimessa,se ei johda tutkintoon!
Vierailija kirjoitti:
Mikä on akateeminen ala jossa työllistyy 100 % varmasti eikä sisällä matikkaa, fysiikkaa tai kemiaa? Ap
lastentarhanopettaja
Yksi vinkki:
Kaikki psykologit ovat idi...teja! Suurin osa heistö on hulluja, joten se ”apu” kannattaa kiertää kaukaa.
sivistystä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ei saa opiskella 5 op:ta enempää kuussa, muuten lähtee tuet
no ei kai sitä' tarvii työkkärissä toitottaa kun opiskelee avoimessa,se ei johda tutkintoon!
Juu, jos haluat riskeerata tukesi, siintä vaan.
Et sinä ole pilalla ♡ Olet nyt aikuinen ja sun on mahdollisuus päästä tuosta yli. Mene ihmeessä juttelemaan vaikka psykologille. Halaus