Tiedättekö sen tunteen, kun ensimmäinen olut nousee päähän ja tuntuu että "Kaikki on ihan hyvin"
Toista on selvin päin, kaikki tuntuu synkältä, ahdistavalta ja tuhoon tuomitulta. Sit juo sen yhden oluen ja yhtäkkiä tulee valaistus että eihän tässä olekaan mitään hätää.
Ja ei auta vaikka olisin vuoden selvinpäin, ei sitä samaa oloa vaan saa mitenkään ilman alkoholia. Aina ahdistaa ja pelottaa.
Kommentit (72)
Käyttäkää lääkärin määräämiä lääkkeitä mieluummin, jos ahdistaa.
Vaikka opamox tai tenox. Alkoholin juominen ei ole hyvä asia. Lääkkeet pysyy paremmin kontrollissa.
En, kun minua olut alkaa väsyttää ja turruttaa. Mutta tiedän sen tunteen kun essonousujen ensimmäiset merkit alkavat, vartaloa kihelmöi, tuntuu että verisuonissa kiertää puhdas euforinen energia, en VOI olla liikkumatta biitin tahtiin bilepaikalla... Pääsisipä jo teknobileisiin taas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Joo no jos on lapsia niin ymmärrän. Mulla ei ole lapsia, perhettä eikä yhtään mitään syytä kärvistellä. En edes tiedä miksi pitäisi elää niin pitkään jos se on pelkää ahdistusta ja kärsimystä.
Jos se on ahdistusta ja käsimystä, niin mä koettaisin vaikkapa itsehoitoa psilosybiinillä, eli taikasienillä. Kenties ne sais aivot katsomaan kunnolla niihin pohjamutiin joissa se ahdistus ja kärsimys piilee ja pääsisi siitä eroon. Mitä hävittävää tuossa vaiheessa on?
Alapeukuttajille tietoa. Kun tietää miten hitaasti byrokratian rattaat pyörii niin tuota hoitoa on tarjolla ehkä vuonna 2040. No, voihan sitä tuon sijaan tietysti elää ahdistuneena ja kärsimyksessä ja tappaa itseään viinalla hitaasti.
Ei tuollaisia kannata maallikon alkaa itse kokeilemaan. Pahimmassa tapauksessa lähtee henki kun luulee olevansa lohikäärme ja hyppää katolta.
Jos luulisin olevani lohikäärme, lähtisin lentoon maasta. :) Olen itse muutaman kerran syönyt taikasieniä ja voin sanoa, että kännissä kuolemanvaara jonkin sekoilun takia on paljon suurempi. Taitaa olla silkkaa urbaania legendaa nuo hyppäilyt.
Tuntuu niin surulliselta kun en edes hae mitään euforiaa tai bilefiilistä. En halua mitään muuta kuin sen olon, että kaikki on ihan ok. Että ei ole akuuttia hätää, asiat järjestyy. Ja sitä en löydä mistään muualta kuin tuhoamalla elämäni ja terveyteni alkoholilla. Onko se liikaa vaadittu että olo olisi edes "ihan ok"?
Tiedän sen tunteen kun kello on vasta vähän vaille 3 ja olet jo juonut kaikki kaljat jääkaapista
Kyllä, nousuhumala on parasta, mitä elämällä on tarjota. Olen kokeillut kaikenlaista muutakin, mutta alkoholi saa aikaan endorfiinisen ja turvallisen olon, että nyt edes tämän hetken ajan on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, nousuhumala on parasta, mitä elämällä on tarjota. Olen kokeillut kaikenlaista muutakin, mutta alkoholi saa aikaan endorfiinisen ja turvallisen olon, että nyt edes tämän hetken ajan on hyvä olla.
Makuasia. MDMA voittaa mielestäni alkoholin 6-0.
Juuri tuolla tavoin kuvailisin itsekin. Päässä pyörii jatkuva kireys ja ahdistus ja kiire ja stressi, mutta kun oluen korkkaa, niin nousuhumalassa tulee rauhallisuuden tunne ja kaikki ahdistus ja huoli on hetkeksi tiessään. Kaikki on oikeastaan ihan hyvin, on katto pään päällä ja ruokaa ja työpaikka, se on jo hyvin se tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kokeile rationaalista lähestymistapaa: mikään elämäsi olosuhteista eikä maailmantila laajemminkaan muutu muuksi, kun veressäsi on alkoholia – vain näkemyksesi ja kokemuksesi siitä kaikesta muuttuu tilapäisesti.
Itse asiassa alkoholi usein käytettynä vain pahentaa ajan mittaan elämäsi olosuhteita, mm. terveydentilaa, ihmissuhteita.
Tämän olen aina tiennyt, mutta ei se helpota oloa yhtään. Kerro mulle mikä helpottaisi?
Ehkä sinun täytyy jonkin verran sietää sitä kielteistä tunnetilaa ja hetkittäin muistuttaa itseäsi siitä faktasta, ettei alkoholi todellisuudessa muuta olosuhteita, vaan ainoastaan vaikuttaa aivojesi kemioihin tilapäisesti ja että alkoholi voi vain pahentaa asioita ajan mittaan.
Joillekuille ahdistuksesta kärsiville on apua itsensä rauhoittelemisesta ääneen.
Jos olet avoin uskonasioille, rukoileminen voi auttaa.
Ajatusten ja huomion kohdistaminen johonkin mielekkääseen puuhaan, esim. ruuanlaitto, luova työskentely jonkin projektin parissa, urheilu, auttaa monia, koska niihin voi uppoutua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mä sain ton saman eilen juoksulenkillä. Oon hölkännyt kohta vuoden 0 liikuntataustalla. Eilen oli sellanen tosi hyvä fiilis kaikesta, ihanku toi olut fiilis. Jotain kemikaalia se erittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Joo no jos on lapsia niin ymmärrän. Mulla ei ole lapsia, perhettä eikä yhtään mitään syytä kärvistellä. En edes tiedä miksi pitäisi elää niin pitkään jos se on pelkää ahdistusta ja kärsimystä.
Jos se on ahdistusta ja käsimystä, niin mä koettaisin vaikkapa itsehoitoa psilosybiinillä, eli taikasienillä. Kenties ne sais aivot katsomaan kunnolla niihin pohjamutiin joissa se ahdistus ja kärsimys piilee ja pääsisi siitä eroon. Mitä hävittävää tuossa vaiheessa on?
Alapeukuttajille tietoa. Kun tietää miten hitaasti byrokratian rattaat pyörii niin tuota hoitoa on tarjolla ehkä vuonna 2040. No, voihan sitä tuon sijaan tietysti elää ahdistuneena ja kärsimyksessä ja tappaa itseään viinalla hitaasti.
Ei tuollaisia kannata maallikon alkaa itse kokeilemaan. Pahimmassa tapauksessa lähtee henki kun luulee olevansa lohikäärme ja hyppää katolta.
Jos luulisin olevani lohikäärme, lähtisin lentoon maasta. :) Olen itse muutaman kerran syönyt taikasieniä ja voin sanoa, että kännissä kuolemanvaara jonkin sekoilun takia on paljon suurempi. Taitaa olla silkkaa urbaania legendaa nuo hyppäilyt.
Ei ne ihan legendaa olen. Esim muusikko Nick Caven poika menehtyi oikeasti noin. Mutta jos ei mene trippailemaan jollekin jyrkänteelle niin aika pieni vaara
Rehellisesti sanoen en tiedä. Minusta tuntuu aina siltä että kaikki on ihan hyvin, siis jos jokin asia ei ole oikeasti huonosti. Ehkä siksi alkoholin juominen ei oikein tunnu missään, harvoin juon enempää kuin yhden kun useammasta alkaa vaan tuntea itsensä hölmöksi. Jonkinlainen siunaus kai, ei ole alkoholismista pelkoa. Paljon vaikeampi vastustaa esim. sokerisia herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihanaa... Mut siihen se kannattaa lopettaakin. Seuraavat kaljat tekee vaan pöhnän
Mutta jos ei ota lisää niin tulee laskuhumala. Se ei ole kivaa!
Niinpä :D mutta kahden kaljan lasku ei ole niin paha kuin vaikka kahdeksan
En enää pysty samaistumaan tuohon tunteeseen hirveän hyvin mutta tiedän mitä tarkoitat. Nykyisin (ikää 32v) tuntuu olevan 50:50 että tulee tuo fiilis hieman laimeahkona vai pelkkä aivosumu/väsymys. Ryyppääminen oli parhaillaan 20-22 vuotiaana.
Tiedän liiankin hyvin.. Itellä tekee se pienenkin nousun ottaminen esim kolme neloskaljaa, väsyneen olon seuraavaksi aamuksi ja päiväksi. Onnekkaita joille ei tuu mitään jälkioireita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan tiedä?
Parempi fiilis tulee hyvästä urheilutreenistä tai vaikka siitä kun käy avannossa ja menee sen jälkeen saunaan.
Mieluiten lämmitän saunan ja keitän kahvia.
En piittaa oluesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, mutta mulla se tulee ylensä vain yhdistettynä sosiaaliseen tilanteeseen. Suosittelen kans tota liikuntaa, ei joka kerta toimi mutta aika usein lenkin jälkeen myönteisempi olo.
Mulla on lenkin jälkeen vaan páska olo, sellainen et miks nyt tälläiseenkin ryhdyin.
Kuitenkin lenkki tekee sinulle hyvää, lipitys ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Joo no jos on lapsia niin ymmärrän. Mulla ei ole lapsia, perhettä eikä yhtään mitään syytä kärvistellä. En edes tiedä miksi pitäisi elää niin pitkään jos se on pelkää ahdistusta ja kärsimystä.
Jos se on ahdistusta ja käsimystä, niin mä koettaisin vaikkapa itsehoitoa psilosybiinillä, eli taikasienillä. Kenties ne sais aivot katsomaan kunnolla niihin pohjamutiin joissa se ahdistus ja kärsimys piilee ja pääsisi siitä eroon. Mitä hävittävää tuossa vaiheessa on?
Alapeukuttajille tietoa. Kun tietää miten hitaasti byrokratian rattaat pyörii niin tuota hoitoa on tarjolla ehkä vuonna 2040. No, voihan sitä tuon sijaan tietysti elää ahdistuneena ja kärsimyksessä ja tappaa itseään viinalla hitaasti.
Ei tuollaisia kannata maallikon alkaa itse kokeilemaan. Pahimmassa tapauksessa lähtee henki kun luulee olevansa lohikäärme ja hyppää katolta.
Jos luulisin olevani lohikäärme, lähtisin lentoon maasta. :) Olen itse muutaman kerran syönyt taikasieniä ja voin sanoa, että kännissä kuolemanvaara jonkin sekoilun takia on paljon suurempi. Taitaa olla silkkaa urbaania legendaa nuo hyppäilyt.
Ei ne ihan legendaa olen. Esim muusikko Nick Caven poika menehtyi oikeasti noin. Mutta jos ei mene trippailemaan jollekin jyrkänteelle niin aika pieni vaara
Joku matkaopas on hyvä olla jos terapeuttisessa mielessä ottaa.
Jänniä vastauksia täällä, ja vielä maassa, missä juodaan ihan älyttömän paljon.... Kuulostaa vähän samalta kuin yrittäisi selittää miten orgastiselta eka löylykauha tuntuu ja porukka olisi ihan, että "mistä puhut? Mikä hyvä olo? Ainakin tiedän, että urheilu tuo hyvää oloa." Keisarin uudet vaatteet sanon minä.
Eli tiedän varsin hyvin mistä puhut! Ja mitä nopeampaa bissen tai siiderin juo, sitä paremmin humahtaa. Ja tulee hyvä olo, tietenkin, koska tutkitusti alkoholi rauhoittaa.
Hyvistä puolista huolimatta en juuri juo, syitä on monia, esim pitkällä tähtäimellä ei kohota fiboja yhtään, päin vastoin.