Tiedättekö sen tunteen, kun ensimmäinen olut nousee päähän ja tuntuu että "Kaikki on ihan hyvin"
Toista on selvin päin, kaikki tuntuu synkältä, ahdistavalta ja tuhoon tuomitulta. Sit juo sen yhden oluen ja yhtäkkiä tulee valaistus että eihän tässä olekaan mitään hätää.
Ja ei auta vaikka olisin vuoden selvinpäin, ei sitä samaa oloa vaan saa mitenkään ilman alkoholia. Aina ahdistaa ja pelottaa.
Kommentit (72)
Minä olen ottanut loiventavia koko päivän ja kyllä sen ensimmäisen jälkeen oli niin huojentunut olo ettei sitä voita mikään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Joo no jos on lapsia niin ymmärrän. Mulla ei ole lapsia, perhettä eikä yhtään mitään syytä kärvistellä. En edes tiedä miksi pitäisi elää niin pitkään jos se on pelkää ahdistusta ja kärsimystä.
Joo tiedän, rakastan sitä. mulle ei edes tule krapulaa eikä mitään henkisiä huonoja oloja jälkiseurauksena, ellen nyt sammumiseen asti juo, joten tulee nautittua olosta lähes päivittäin työpäivän jälkeen. Ja ei tule mistään urheiluista tai metsälenkeistä ollenkaan vastaavaa oloa. Edes orgasmi ei tunnu läheskään niin hyvältä kuin nousuhumalan voittajafiilis.
Eikä mua edes yleensä mitenkään ahdista selvinkäänpäin. On ihan neutraali tasainen olo. Silti se on ihanaa päästä arkisen harmaan tasaisesta euforiseen jokuseksi tunniksi.
En tiedä. Alkoholi vähentää estoja muttei ikinä tunnu antavan rentoutuneen rauhaisaa oloa, toisin kuin kahvi. Kaikilla ei ole vaikutus selvästikään sama.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ottanut loiventavia koko päivän ja kyllä sen ensimmäisen jälkeen oli niin huojentunut olo ettei sitä voita mikään...
Kunnon putken jälkeen mäyris menee loiventavina,sitte alkaa pikkuhiljaa elämä hymyillä kun alkaa väkevät pysyyn sisällä.
Kokeile rationaalista lähestymistapaa: mikään elämäsi olosuhteista eikä maailmantila laajemminkaan muutu muuksi, kun veressäsi on alkoholia – vain näkemyksesi ja kokemuksesi siitä kaikesta muuttuu tilapäisesti.
Itse asiassa alkoholi usein käytettynä vain pahentaa ajan mittaan elämäsi olosuhteita, mm. terveydentilaa, ihmissuhteita.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En todellakaan tiedä. En juo bisseä, se on kamalan makuista.
Faith kirjoitti:
Kokeile rationaalista lähestymistapaa: mikään elämäsi olosuhteista eikä maailmantila laajemminkaan muutu muuksi, kun veressäsi on alkoholia – vain näkemyksesi ja kokemuksesi siitä kaikesta muuttuu tilapäisesti.
Itse asiassa alkoholi usein käytettynä vain pahentaa ajan mittaan elämäsi olosuhteita, mm. terveydentilaa, ihmissuhteita.
Tämän olen aina tiennyt, mutta ei se helpota oloa yhtään. Kerro mulle mikä helpottaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan tiedä?
Parempi fiilis tulee hyvästä urheilutreenistä tai vaikka siitä kun käy avannossa ja menee sen jälkeen saunaan.
Kyllä, hyvä treeni kavereiden kanssa, kuuma sauna ja jos mahdollista avanto, ja sen päälle se olut/ lonkero/ siideri! Täydellistä. Todellakaan ei ole siinä hetkessä hätää.
Ensimmäinen olut, joks menee päähän on vasta neljäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Joo no jos on lapsia niin ymmärrän. Mulla ei ole lapsia, perhettä eikä yhtään mitään syytä kärvistellä. En edes tiedä miksi pitäisi elää niin pitkään jos se on pelkää ahdistusta ja kärsimystä.
Jos se on ahdistusta ja käsimystä, niin mä koettaisin vaikkapa itsehoitoa psilosybiinillä, eli taikasienillä. Kenties ne sais aivot katsomaan kunnolla niihin pohjamutiin joissa se ahdistus ja kärsimys piilee ja pääsisi siitä eroon. Mitä hävittävää tuossa vaiheessa on?
Tiedän sen ihan hyvän olon mutta en ahdistusta.
Se on ihanaa... Mut siihen se kannattaa lopettaakin. Seuraavat kaljat tekee vaan pöhnän
Vierailija kirjoitti:
Se on ihanaa... Mut siihen se kannattaa lopettaakin. Seuraavat kaljat tekee vaan pöhnän
Mutta jos ei ota lisää niin tulee laskuhumala. Se ei ole kivaa!
Olen sitä mieltä, että vain "parin" kaljan juominen on sama kuin harrastaisi pelkän esileikin, muttei seksiä. Jää vaan himottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Joo no jos on lapsia niin ymmärrän. Mulla ei ole lapsia, perhettä eikä yhtään mitään syytä kärvistellä. En edes tiedä miksi pitäisi elää niin pitkään jos se on pelkää ahdistusta ja kärsimystä.
Jos se on ahdistusta ja käsimystä, niin mä koettaisin vaikkapa itsehoitoa psilosybiinillä, eli taikasienillä. Kenties ne sais aivot katsomaan kunnolla niihin pohjamutiin joissa se ahdistus ja kärsimys piilee ja pääsisi siitä eroon. Mitä hävittävää tuossa vaiheessa on?
Alapeukuttajille tietoa. Kun tietää miten hitaasti byrokratian rattaat pyörii niin tuota hoitoa on tarjolla ehkä vuonna 2040. No, voihan sitä tuon sijaan tietysti elää ahdistuneena ja kärsimyksessä ja tappaa itseään viinalla hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän !! Tätä oloa kaipaan suunnattomasti ,varmaankin loppuelämäni.. Selvin päin nyt yli 5v. Alkoholisti.
Miten opit elämään sen selvin päin olemisen ahdistuksen kanssa?
Ei se yleensä mukavaa olekaan. Jotenkin olen vaan tottunut olemaan ahdistus seuranani. Kovasti tahdonvoimaa vaatii vieläkin. Voihan se olla , että kunhan lapset on aikuiset alan taas juoda. Lasten takia olen ollut selvinpäin ja heidän seurassa ei ahdistakaan.
Joo no jos on lapsia niin ymmärrän. Mulla ei ole lapsia, perhettä eikä yhtään mitään syytä kärvistellä. En edes tiedä miksi pitäisi elää niin pitkään jos se on pelkää ahdistusta ja kärsimystä.
Jos se on ahdistusta ja käsimystä, niin mä koettaisin vaikkapa itsehoitoa psilosybiinillä, eli taikasienillä. Kenties ne sais aivot katsomaan kunnolla niihin pohjamutiin joissa se ahdistus ja kärsimys piilee ja pääsisi siitä eroon. Mitä hävittävää tuossa vaiheessa on?
Alapeukuttajille tietoa. Kun tietää miten hitaasti byrokratian rattaat pyörii niin tuota hoitoa on tarjolla ehkä vuonna 2040. No, voihan sitä tuon sijaan tietysti elää ahdistuneena ja kärsimyksessä ja tappaa itseään viinalla hitaasti.
Ei tuollaisia kannata maallikon alkaa itse kokeilemaan. Pahimmassa tapauksessa lähtee henki kun luulee olevansa lohikäärme ja hyppää katolta.
Otin neljännen annoksen viinasitruunavesi..nyt on voittajafiilis.