Lue keskustelun säännöt.
Minkä turn off -ominaisuuden olet antanut anteeksi, kun kumppani on muuten sopiva?
Kommentit (74)
Ei ole innostunut matkustamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet rinnat naisella. Ei sytytä niin paljon kuin hieman suuremmat mutta kun on muuten ollut nätti ja mukava, olen antanut anteeksi.
Kaljuuden. En lähtökohtaisesti pidä hyvänä asiana.
Nuuska ja se, ettei ole kk-tutkintoa.
Naimissa 8 vuotta. Aivan timantti mieheksi. Onneksi pystyin ylittämään ennakkoluuloni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että oikein antanut anteeksi. Taidat olla todella raskas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
olutta juo.. joku sanois että liikaa.
Tarkennan vielä että kyseessä on nainen. Ihana sellainen.
Säälittää miehet joiden nainen saa hirveät itkupotkumäkätysmussutusenpuhusulle tilanteen aikaan jos mies juo edes yhden oluen.. muutamasta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole korkeasti kouluttautunut. On kuitenkin yrittäjänä menestynyt, eli kunnianhimoa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole korkeasti kouluttautunut. On kuitenkin yrittäjänä menestynyt, eli kunnianhimoa löytyy.
Parempihan tuo on kuin joku kuukausipalkkainen paperinpyörittelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaljuuden. En lähtökohtaisesti pidä hyvänä asiana.
Voi v****u, aika yllättävää että joku ei pidä varsinkaan luomukaljuutta hyvänä asiana :D. Hiuksellisethan voivat leikkiä kaljua ja lopettaa kun se lakkaa kiinnostamasta, mutta vain luomukaljut tietävät miltä se tuntuu kun ei ole vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaljuuden. En lähtökohtaisesti pidä hyvänä asiana.
Voi v****u, aika yllättävää että joku ei pidä varsinkaan luomukaljuutta hyvänä asiana :D. Hiuksellisethan voivat leikkiä kaljua ja lopettaa kun se lakkaa kiinnostamasta, mutta vain luomukaljut tietävät miltä se tuntuu kun ei ole vaihtoehtoa.
Eivätköhän tuon myös poikani opi tuntemaan. 😕
Nuuskan ja rinta/mahakarvat. Mulla on oikeasti jostain syystä ollut ihan älytön vastenmielisyys kehon karvoja kohtaan. Mies on niin ihana etten voi olla pitämättä hänen karvaisesta rinnasta ja mahasta.
Miehellä oli tavatessamme aivan hirveä nahkatakki. Siis oikeasti. Sellainen isältään saama, 80-luvun mallinen, erivärisistä nahanpaloista tilkkutäkkimaisesti tehty pussittava, vyötäröresorilla oleva, jäätävän isoilla olkatoppauksilla varustettu.
Ja 80-luku ei todellakaan ollut muodissa, kun tavattiin. Tuollaisia piti silloin jotkut 70-vuotiaat pulsut, ja mieheni oli tavatessamme 22-vuotias. Silmiä särki kun piti sitä melkein koko ajan päällään suhteen alkutaipaleella, ennenkuin suhde oli sillä tasolla että kehtasin ehdottaa toisentyylistä takkia.
:D
En siitä sopivasta tiedä... Ihastuneena olen ollut valmis antamaan anteeksi luonnepuolelta kaiken, täydellisen luonteiden yhteensopimattomuuden. Ulkonäössä mm. lyhyyden (minua lyhyempi) ja hintelyyden. Ja miehestä siis puhun.
Tässä just huomaa että ihastumisella ei ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Kokoposliinin miehellä. Tykkäisin enemmän ettei olisi ihan kaikkea poistettu.
olutta juo.. joku sanois että liikaa.