Lue keskustelun säännöt.
Olen vasta 23-vuotias ja elämäni on pilalla
28.04.2014 |
Olen epäonnistunut mm. kaikessa, eikä minulla ole ketään. Voi kunpa asiat olisi menneet jotenkin toisin. Ehkä olen tehnyt vain vääriä valintoja. Aika paska juttu.
Silti rakastan elämää. Ensinnäkin tämä ihanin vuodenaika linnunlauluineen, kaikkialla on niin kaunista. Pystyn tuntemaan olevani onnellinen pienistäkin asioista, esimerkiksi bussipysäkillä kauniina päivänä seisoskellessa.
Kommentit (49)
Itse tajusin tuon ensimmäisen kerran samassa iässä. Nyt lähes 10 vuotta vanhempana huomaan olleeni oikeassa. Välissä oli pari parempaa vuotta, jolloin jaksoi vielä toivoa tulevaisuuteen ja melkein onnistuinkin kääntämään suunnan, mutta loppujen lopuksi ongelmat oli niin pahoja ja syvällä että näin siinä nyt tässä elämässä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 01:44"]
Olen vasta 23-vuotias ja elämäni on pilalla. Olen epäonnistunut mm. kaikessa, eikä minulla ole ketään.
[/quote]
Tilanteesi voi muuttua, rakas tuntematon ystävä! Ja sama koskee muitakin, kuten sinua, viesti no. 3 :) "Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa", on joku viisas sanonut. Voin ymmärtää omastakin kokemuksesta pettymyksesi ja yksinäisen elämäntilanteesi. Kaksi tosi tärkeää asiaa, jotka voivat hämärtyä epäonnistumisen tunteiden keskellä, ovat mielestäni oma arvo ihmisenä ja toivo paremmasta. Epäonnistumisen tunteet ovat tärkeitä, kun ne kertovat meille pettymyksestä tärkeän asian ja toiveen suhteen. Mutta jos ne valtaavat ajatukset pitkäksi aikaa, ne voivat myös "myrkyttää" mielemme niin, että tiedostamatta käännymme pois hyvistä mahdollisuuksista ja muutoksesta. On siis vaara menettää se hyvä, jota ehkä sittenkin saattasi saada tässä ainutlaatuisessa elämässä - ja vaikka juuri nyt ei näin jaksaisi ajatellakaan, ei se tarkoita, etteikö elämä voisi mennä parempaan päin!
Epäonnistuminen elämän valinnoissa EI ole sama kuin huono tai kelvoton ihminen. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä jonkun mielestä, mutta todellisuudessa monen omanarvontunto on aivan liikaa kiinni onnistumista/epäonnistumisista elämän eri suorituksissa ja valinnoissa. Onko kukaan sanonut sinulle jotakin seuraavaa: Sinä, juuri sinä, olet RAKAS, ARVOKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Vaikka sinusta ei tällä hetkellä tuntuisikaan siltä. Ja sitä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään onnistumisesi tai epäonnistumisesi.
Olet arvokas ja ainutlaatuinen vain siksi, koska olet ihminen ja olet olemassa. Se todellakin riittää. Ja myös siksi, koska sinun tahdottiin syntyvän tähän maailmaan eli olit toivottu, vaikka jotkut ihmiset ehkä ovat saattaneet sanoa sinulle toisin. Luotan siihen, että minut ja sinut on tarkoitettu siihen Rakkauden yhteyteen, joka ei kysy onnistumisiamme elämässä, vaan hyväksyy, kantaa ja parantaa meitä :) Tällaista rakkauden kokemusta toivon meille jokaiselle, sinullekin, joka luit tämän
Oon 19, eikä mun elämäkään hyvää ole, saan heittää kaikki unelmani roskakoriin ja tehdä asioita mistä en nauti, unelmani vain eivät toteudu, joten muutakaan en voi. Mut zemii
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 01:44"]
Olen epäonnistunut mm. kaikessa, eikä minulla ole ketään. Voi kunpa asiat olisi menneet jotenkin toisin. Ehkä olen tehnyt vain vääriä valintoja. Aika paska juttu.
Silti rakastan elämää. Ensinnäkin tämä ihanin vuodenaika linnunlauluineen, kaikkialla on niin kaunista. Pystyn tuntemaan olevani onnellinen pienistäkin asioista, esimerkiksi bussipysäkillä kauniina päivänä seisoskellessa.
[/quote]
Eikä ole pilalla. Jos olet tamperelainen, sovitaan aika ja paikka niin kerron omasta elämästä joka on paljon enemmän pilalla. :)
Se että oli toivottu ei kyllä lohduta. Se riippuu vähän millaset ihmiset sua on tänne toivonut.... Mun vanhemmat pahoinpitelivät sekä henkisestä että fyysisesti, koittivat aivopestä uskonnolla jne. Toivoivat minusta varmasti uskonsa jatkajaa, mutta nyt olen epäonnistunut ja ei-haluttu kun en halua edes kuulua kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen melkein 30 eikä minullakaan ole mitään muuta kuin pienipalkkainen työpaikka. Tunnen itsekin epäonnistuneeni tässä elämässä. Haluaisin perheen ja lapsia, mutta aika vaan lipuu koko ajan ohitse.
Juuri sinun ikäisenäsi tuntuu usein tuolta, mutta se on vain tunne! Kaikki on sinulla vielä edessä. Usko vaan, elämä kantaa! T. Syvissä vesissä uinut 42-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko elämä jotakin, missä voi onnistua tai epäonnistua? Aika mielenkiintoinen uusi ajatus.
Millä tavalla muka pilalla? Vähän konkretiaa nyt, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 06:50"]
Minä olen melkein 30 eikä minullakaan ole mitään muuta kuin pienipalkkainen työpaikka. Tunnen itsekin epäonnistuneeni tässä elämässä. Haluaisin perheen ja lapsia, mutta aika vaan lipuu koko ajan ohitse.
[/quote]
Hei :) Miksi aika lipuu ohitse? Oletko ehkä lannistunut tai masentunut? Jokin tuki tai apu voisi ehkä auttaa sinua saamaan pienin askelin elämästä uudelleen kiinni niin, että se ei tuntuisi menevän ohi.
Muistathan, että on paljon ihmisiä, joilla on esim. rahakas työ, omaisuutta eli ulkoisesti "enemmän" kuin sinulla - mutta silti saattavat olla sisäisesti aivan hukassa. Suoritukset ja se, mitä ihmisellä "on" elämässä ei siis takaa onnea tai tyydytystä. Saanko rohkaista: heitä toki ns. elämäsi ankkuri niin syvälle, että saat kokea sisäistä tyytyväisyyttä, mielekkyyttä ja toivoa silloinkin, kun ulkoiset asiat eivät vielä ole parhaalla tavalla: tässä lyhyt mutta hieno kuvaus siitä, miten sisäinen toivo ja mielekkyys voivat löytyä
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 06:20"]
Se että oli toivottu ei kyllä lohduta. Se riippuu vähän millaset ihmiset sua on tänne toivonut.... Mun vanhemmat pahoinpitelivät sekä henkisestä että fyysisesti, koittivat aivopestä uskonnolla jne. Toivoivat minusta varmasti uskonsa jatkajaa, mutta nyt olen epäonnistunut ja ei-haluttu kun en halua edes kuulua kirkkoon.
[/quote]
Olen pahoillani, että sinua on noin kohdeltu. Tiedäthän kuitenkin, että olet täydellisen ARVOKAS ja RAKAS ihminen, ja sitä sinulta ei voi mikään ottaa pois! Ei edes se, että miten sinua on kohdeltu.
En ihmettele, että et halua kuulua kirkkoon. Moni muukin, jota on kohdeltu kaltoin uskontoon liittyen haluaa katkaista suhteet Jumalaan ja uskontoon. Koetko, että voisit nyt aikuisella iällä erottaa toisistaan Jumalan ja epätäydelliset ja väärin tekevät kristityt? Luotan siihen, että Jumala on sinun puolellasi eikä ole ikinä lakannut rakastamasta sinua.
Itse olen jonkin sortin maltillinen kristitty ja luotan siihen, että Jumala on aivan kuin rakastava Isä, vaikka kristityt eivät osaisikaan tuota rakkautta osoittaa. Uskon myös, että Jumala tahtoo ja voi parantaa sinua siitä, mitä sinulle on tehty väärin: hänen tahtonsa ei ikinä ole väkivalta tai mikään pakottaminen, vaan vapaus ja rakkaus :) Hän voi vastata kysymyksiisi, joita sinulla on ja hän myös kestää kipeimmätkin kysymyksesi. Jätän sinulle nämä kaksi pientä sivua - lämpimästi rohkaisen sinua tutustumaan niihin, koska uskon, että ne sisältävät jotakin koskettavaa ja arvokasta sinulle :) Olet ajatuksissani, kaikkea hyvää sinulle, olet rakas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla on suurin osa elämää vasta edessä! Parikymppisenä on hankalaa, kun ei ole vielä löytänyt paikkaansa maailmassa. Itsekin olin tuossa jamassa saman ikäisenä. Siitä on noustu ja nyt nelikymppisenä elämä hymyilee pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Elämän puolivälin lähestyessä alkaa arvostaa sitä, että on elossa ja terveenä ja iloitsee kaikesta mitä itsellä on. Parikymppisenä on vielä melko näköalaton eikä ymmärrä omaa erityislaatuisuuttaan. Vastoinkäymiset kannattaa ottaa niin, että suree aikansa ja sitten miettii mitä hyötyä tämän asian tapahtumisesta voi olla tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain yksi hymy vastaantulijalta voi muuttaa elämäsi. Niin minulle kävi.
Keskity olemaan läsnä hetkesssä.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 02:29"]Itse tajusin tuon ensimmäisen kerran samassa iässä. Nyt lähes 10 vuotta vanhempana huomaan olleeni oikeassa. Välissä oli pari parempaa vuotta, jolloin jaksoi vielä toivoa tulevaisuuteen ja melkein onnistuinkin kääntämään suunnan, mutta loppujen lopuksi ongelmat oli niin pahoja ja syvällä että näin siinä nyt tässä elämässä kävi.
[/quote] oletko luovuttanut jo kolmikymppisenä? Elät ehkä vielä 60 vuotta. Meinaatko viettää ne surkutellen vai tehdä asialle jotain? Elämäsi menee hukkaan kyynisellä asenteella.
Nyt kun mietin elämääni 23-vuotiaana, niin oli se kyllä täysin erilaista kuin nyt kymmenen vuotta myöhemmin.
Silloin en ollut edes aloittanut vielä opiskelemaan nykyistä ammattialaani, vaan olin täysin väärillä urilla. En ollut tavannut nykyistä aviomiestäni enkä myöskään nykyistä parasta ystävääni.
Asiat muuttuu, ystävä hyvä. Toivottavasti parempaan. Ole rohkea!
Nyt kun mietin elämääni 23-vuotiaana, niin oli se kyllä täysin erilaista kuin nyt kymmenen vuotta myöhemmin.
Silloin en ollut edes aloittanut vielä opiskelemaan nykyistä ammattialaani, vaan olin täysin väärillä urilla. En ollut tavannut nykyistä aviomiestäni enkä myöskään nykyistä parasta ystävääni.
Asiat muuttuu, ystävä hyvä. Toivottavasti parempaan. Ole rohkea!
Moi! Itse olen kihta 15v, ja sairadtan vakvaa masennust amonen syyn takia. Dilti olen jotenlin pärjännyt, ja olen varma että säkin tulet pärjäämään. Olet myös aika nuori, jotwn älä menetä säkään toivoasi että menisi viellä osremmin. Tsemppiä, sillä olet yhtä tärkeä kuten me muutkin!😭💓
Hei. Oon sua vöhän nuorempi ja voin sanoo, et oon itekki uinu syvissä vesissä ja siöti olen tässä. Tosin en syyttele lääkäriä, että olis pilannu mun elämän kosoa ei ne oo ja ditä paitsi, hekin ovat ihmisiä eivätkä mitään koneita.
Pikemminkin syytän kiusaajiani, ja sukulaisiani jotka ovat suoraan sanottuna p*sk*a kansaa joills ei oo muut tekemist ku kiusata ja mustamaalta sen kun kerkeävät.
Samaten muutamii aikuisii, joita en ruve nyt palajastaa mutta puolustelevat kousaajaani.
Säkin silti selviit koska mäkin olen viellä selvinnyt.
🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥:)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 02:11"]
Oliko tuo se josta olisi voinut tulla viileä linnakundi mutta tulikin vaan joku lääkäri? :/
[/quote]Siitä olisi voinut tulla itsensä ja muiden elämän tuhoaja, mutta tulikin pelastaja. Kumpaa sitten arvokkaampana pitää. Ihmettelen, miksi jonkun mielestä on siistimpää tuhota kuin rakentaa.