Voisiko joku kerto miksi ihmeessä menisin töihin 34-vuotiaana pitkäaikaistyöttömänä?
Olen 34v mies, joka on ollut koko lähes koko elämänsä lukion jälkeen työtön (noin 1v töissä)
Eläkekertymäni oli joskus jotain 5e kun sain sen kirjeen...rupesin nauramaan :D
Eipä se siitä ole paljoa kai noussut, jos ei työmarkkinatuki nosta.
Jos työllistyisin, niin työni olisi jotain todella paskaa hommaa, paskalla palkalla, ja paskoina/epäsäännöllisinä aikoina. Palkkani nettona jäisi varmasti alle tukien joita nyt saan.
Lisäksi nyt on aikaa ja energiaa puuhastella pikku askareita joista saa 500e+ kuussa ylimääräistä.
Mua on turha millään "et tule saamaan eläkettä" -verukkeilla myöskään saada töihin, koska eläkkeeni tulisi VARMASTI olemaan alle takuueläkkeen.
Ei siis mitään järkeä mennä töihin : )
Kommentit (108)
Herra maisteri kirjoitti:
Mikset mene opiskelemaan? Hae yliopistoon. Akateemiset työllistyvät yleensä hyvin. Lisäksi opiskelua antaa ajattelun taitoja, joista on elämässä hyötyä. Olin itse pitkäaikaistyötön ja luulin, että sama jatkuu loppuelämän. N. 20-vuotta sitten, hiemen sinua vanhempana, päätin että otan alämäni takaisin ja aloin opiskella. Ensin avoimessa yliopistossa, sitten yliopistossa. Opiskelu oli ylltäätvän helppoa ja todella mukavaa. Opintotuetkin olivat hyviä. En ottanut lainkaan opintolainee, vaan rahoitin opiskeluni työskentelemällä ajoittain. Nykyään olan akateemisessa ammatissa ja rahaa on säästössä 100 000 e. Jääneet yli, vaikka en ole varsinaisesti säästänyt. Matkustelen normaaliaikana paljon ja elämä on paljon antoisampaa kuin työttömänä. Ei työn tekeminen ole mikään elämän tarkoitus, mutta mielekäs työ kyllä antaa elämään sisältöä. Lisäksi saa tunteen, että elämä on tavallaan omissa käsissä, ei viranomaisten. Täälläkin monet sanovat, että työttömänä on kivaa ja töissä ikävää. Älä kuuntele heitä! Itsekin olin jo hyväksynyt tuon ajattelutavan. Mutta olin väärässä. En missään nimessä haluaisi palata takaisin työttömyysaikaani, joka oli todella masentavaa. Siihen kyllä tottui, mutta aina oli se tunne, että tässäskö elämä nyt oli? Tätätkö elämän loppuun saakka? Naköalatonta. Lisäksi itsetunto oli täysin romahtanut. Opiskelun myötä itsetuntoni kohosi huomattavasti. Olen nyt täysin erio ihminen kuin 20 vuotta sitten.
Töissä on varmasti kivaa jos sattu lykästämään ja saa tuollaisen kivan, siistin, vaihtelevan ja mielenkiintoisen työn jonka palkasta jää 100 000e säästöön vaikka matkustelisi ja eläisi mukavasti.
Yritäpäs nyt asettua sen tammikuun yöpakkasissa fillaria polkevan varhaisjakelin asemaan.
Onkohan hänestä työ yhtä mukavaa kuin sinusta?
Ihan turha sun on ap miettiä tällaisia, koska et edes pääsisi minnekään töihin. Elele vaan rauhassa sossupummina ja asu vuokralla ja kuole yksin. Kyllä kunta järjestää vähävaraisen hautajaiset, kun perintöäkään ei jää.
Palkkasi nettona ei jäisi alle tukien, jos olet yksinasuva. Pienimmilläänkin saisit toimeentulotuen päälle suojaosan verran ylimääräistä.
Mutta ehkä ennemmin kannattaisi varautua siihen, että tulevaisuudessa ei enää ole tukia ja silloin työkokemuksesta olisi hyötyä, kun töitä olisi pakko saada.
Vierailija kirjoitti:
Palkkasi nettona ei jäisi alle tukien, jos olet yksinasuva. Pienimmilläänkin saisit toimeentulotuen päälle suojaosan verran ylimääräistä.
Mutta ehkä ennemmin kannattaisi varautua siihen, että tulevaisuudessa ei enää ole tukia ja silloin työkokemuksesta olisi hyötyä, kun töitä olisi pakko saada.
Asun yksin, ja tukeni nettona ovat noin 1450e-1500e/kk.
Eli 10e/h bruttopalkalla jäisin tappiolle
ap
Vierailija kirjoitti:
Muiden kunnioituksen vuoksi. Nyt elät toisten lompakolta ja muut pitävät sinua turhana.
syyttä boomereita mitkä laskee palkkaa nostaa veroja yms
ootko pelle
Vierailija kirjoitti:
No oletko se sama joka kyselee "nainen käykö hampaaton mies", saisit hampaat laitettua kuntoon.
oletko sä sama boomeri mikä huuttaa ''ennemin raiskaa tai murhaa jokun kun polttaa yrttia''
Mikset mene opiskelemaan? Hae yliopistoon. Akateemiset työllistyvät yleensä hyvin. Lisäksi opiskelua antaa ajattelun taitoja, joista on elämässä hyötyä. Olin itse pitkäaikaistyötön ja luulin, että sama jatkuu loppuelämän. N. 20-vuotta sitten, hiemen sinua vanhempana, päätin että otan alämäni takaisin ja aloin opiskella. Ensin avoimessa yliopistossa, sitten yliopistossa. Opiskelu oli ylltäätvän helppoa ja todella mukavaa. Opintotuetkin olivat hyviä. En ottanut lainkaan opintolainee, vaan rahoitin opiskeluni työskentelemällä ajoittain. Nykyään olan akateemisessa ammatissa ja rahaa on säästössä 100 000 e. Jääneet yli, vaikka en ole varsinaisesti säästänyt. Matkustelen normaaliaikana paljon ja elämä on paljon antoisampaa kuin työttömänä. Ei työn tekeminen ole mikään elämän tarkoitus, mutta mielekäs työ kyllä antaa elämään sisältöä. Lisäksi saa tunteen, että elämä on tavallaan omissa käsissä, ei viranomaisten. Täälläkin monet sanovat, että työttömänä on kivaa ja töissä ikävää. Älä kuuntele heitä! Itsekin olin jo hyväksynyt tuon ajattelutavan. Mutta olin väärässä. En missään nimessä haluaisi palata takaisin työttömyysaikaani, joka oli todella masentavaa. Siihen kyllä tottui, mutta aina oli se tunne, että tässäskö elämä nyt oli? Tätätkö elämän loppuun saakka? Naköalatonta. Lisäksi itsetunto oli täysin romahtanut. Opiskelun myötä itsetuntoni kohosi huomattavasti. Olen nyt täysin erio ihminen kuin 20 vuotta sitten.