Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuori aikuinen lapseni on mulle niin ilkeä?
09.12.2020 |
Olen normiäiti, käyn töissä, huolehdin itsestäni, kodistani, perheestäni ja varakkuuttakin on. Tälle nuorelle aikuiselle lapsellekin, joka opiskelee hyvässä yliopistossa, on vuosien varrella maksettu harrastukset ja lomamatkoja, kannustettu, oltu ylpeitä ja autettu omaan kotiin muuttanutta myös rahallisesti.
Mutta taas kerran nuoren vierailu päättyi siihen, että hän ruokapöydässä osoitti halveksuntaa ja suoranaista vastenmielisyyttä minun mielipiteitäni, tekemisiäni ja välittämistäni kohtaan. Eikö nykyisten nuorten aikuisten äideillä saa olla omia mielipiteitä? Mietin, että mikä helvetti meni kasvatuksessa pieleen, kun nuori ei ymmärrä, että minullakin on tunteet. En kohtaa työelämässäkään tällaista täydellistä ylikävelyä ja töykeyttä, mutta kotona omassa illallispöydässä kyllä joudun pidättelemään kyyneleitä.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt joku keskustelu tarkemmin, jossa hän kohtelee sinua töykeästi. Muuten ei voi kommentoida. Tuo, ettet halua lyödä nyrkkiä pöytään viittaa siihen, ettet osaa puolustaa itseäsi, toisin sanoen olet jollain tavallan rajaton. Se taas indikoi, että rajattomuus heijastuu myös lapseesi, joka suuttuu siitä. Siinä olet onnekas, että hän osaa puolustautua ja sanoo, milloin raja ylittyy. Toki hän voi olla myös kiittämätön.
Mun 11-vuotiaani tuntuu ainakin kiittämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lapsesi horoskooppimerkki? Ettei vaan olisi oinas, olen huomannut että oinakset ei paljoa muiden tunteista piittaa ja ovat hanakasti arvostelemassa muita (mutta auta armias jos sanot heille jotain pahasti, silloin on hel* irti).
No siinäpä tietysti se syy... oinas, tai narsisti...
Vierailija kirjoitti:
"osoitti halveksuntaa ja suoranaista vastenmielisyyttä minun mielipiteitäni, tekemisiäni ja välittämistäni kohtaan."
Miten?
Välittämiseni ja innostukseni hänen opintoihinsa liittyen käännetään negatiiviseksi, se sattuu! Mielipiteeni siitä, miten hakuprosesseihin voi suhtautua, on halveksunnan aihe.
Kaikkea tällaista, joka tietysti voi olla itsenäistyvän nuoren oman suunnan etsimistäkin, mutta miksi se pitää tehdä niin, että loukkaa toista. En minäkään loukkaa häntä, vaikka monessa asiassa voisinkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tyttäreni pyrkii olemaan ilkeä minua kohtaan, on vasta 11v. Kiukuttaa ja sapettaa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mistä se johtuu.
Sukupuolesta. Ootapa kun on kasilla.
Noh... Mehän ei tiedetä kuin sun puoli tarinasta. Mun väkivaltainen narsisti isäni ihmettelee myös että miksi mä ja sisarukset ei haluta olla tekemisissä hänen kanssaan, hän kun on parhaansa yrittänyt ja kaikkensa antanut. Varmasti selittää myös ulkopuolisille miten me ollaan kiittämättömiä ja huonokäytöksisiä.
En siis tarkoita että ap olisi väkivaltainen narsisti, vaan että sinun ja lapsesi kokemukset hänen lapsuudestaan ja kasvatuksestaan voivat olla kovin erilaisia. Oletko ikinä kysynyt lapseltasi että onko hän sinulle jostain vihainen tai katkera? Tai miten hän kokee oman lapsuutensa? Tietysti aikuisen ihmisen tulisi osata käyttäytyä tai jättäytyä sitten vaikka pois kyläilyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lapsesi horoskooppimerkki? Ettei vaan olisi oinas, olen huomannut että oinakset ei paljoa muiden tunteista piittaa ja ovat hanakasti arvostelemassa muita (mutta auta armias jos sanot heille jotain pahasti, silloin on hel* irti).
No siinäpä tietysti se syy... oinas, tai narsisti...
Narsistikin on äidin itse kasvattama.
Ap luettelee paljon materiaan liittyvää hyvää ja yltäkylläisyyttä. Millainen tunneilmasto perheessänne oli ja on nyt? Koska sillä on paljon enemmän merkitystä kuin rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lapsesi horoskooppimerkki? Ettei vaan olisi oinas, olen huomannut että oinakset ei paljoa muiden tunteista piittaa ja ovat hanakasti arvostelemassa muita (mutta auta armias jos sanot heille jotain pahasti, silloin on hel* irti).
Et kai ole tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"osoitti halveksuntaa ja suoranaista vastenmielisyyttä minun mielipiteitäni, tekemisiäni ja välittämistäni kohtaan."
Miten?Välittämiseni ja innostukseni hänen opintoihinsa liittyen käännetään negatiiviseksi, se sattuu! Mielipiteeni siitä, miten hakuprosesseihin voi suhtautua, on halveksunnan aihe.
Kaikkea tällaista, joka tietysti voi olla itsenäistyvän nuoren oman suunnan etsimistäkin, mutta miksi se pitää tehdä niin, että loukkaa toista. En minäkään loukkaa häntä, vaikka monessa asiassa voisinkin.
Ap
Mitä tarkoitat, että voisit loukata omaa lastasi? Siitäkö se kenkäpuristaakin? Et ole saanut olla häntä kohtaan tarpeeksi loukkaava?
Ehkä kannattais kilahtaa kunnolla, kertoa tunteistasi
Avustukset ym.jäihin, ota etäisyyttä häneen esim.puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun paikka, että mistä moinen käytös johtuu ja eikö ymmärrä, että pahoitat mielesi. Noissa tilanteissa myös isällä on velvollisuuksia. Mutta ensin pitää selvittää mistä kauna on peräisin.
Meillä ainakin mies on ollut curling-isä koska on joutunut myös olemaan paljon pois kotoa vaativan työnsä vuoksi. Jo lapsina lapset kuvittelivat, että ne kaikki kivat jutut tulevat isältä ja isä aina joustaa lapsukaisten mielihalujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"osoitti halveksuntaa ja suoranaista vastenmielisyyttä minun mielipiteitäni, tekemisiäni ja välittämistäni kohtaan."
Miten?Välittämiseni ja innostukseni hänen opintoihinsa liittyen käännetään negatiiviseksi, se sattuu! Mielipiteeni siitä, miten hakuprosesseihin voi suhtautua, on halveksunnan aihe.
Kaikkea tällaista, joka tietysti voi olla itsenäistyvän nuoren oman suunnan etsimistäkin, mutta miksi se pitää tehdä niin, että loukkaa toista. En minäkään loukkaa häntä, vaikka monessa asiassa voisinkin.
Ap
Ehkä sinun pitäisi nyt vihdoin jättää ne mielipiteesi sanomatta , ellei niitä kysytä. Minulle on oma lapsi joskus sanonut suoraan, että ärsyttää, kun minä kommentoin joka asiaa ja hän kyllä osaa itse kysyä, mikäli mielipidettä kaipaa. Ei se helppoa ole vanhempana ollut päästää irti holhoamisesta, mutta se on vain pakko tehdä ja antaa sen nuoren itsenäisesti ajatella ja toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää millainen tilanne käytännössä on ollut. Millaisia mielipiteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tyttäreni pyrkii olemaan ilkeä minua kohtaan, on vasta 11v. Kiukuttaa ja sapettaa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mistä se johtuu.
Sukupuolesta. Ootapa kun on kasilla.
Millä lailla ilkeys ja kiittämätön käytös johtuu sukupuolesta? Ihme asenne, että teineille sallitaan huono käytös, mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on se tärkein ihminen josta pitää päästää irti, kyseenalaistaa ja kritisoida. Se on kehitysvaihe. Itse ajattelen aina, että minun ja nuoren välissä on lasi eikä hänen kritisointinsa pääse siitä lasista läpi :) ohimenevää tuo on vaikka tuntuukin ikävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tyttäreni pyrkii olemaan ilkeä minua kohtaan, on vasta 11v. Kiukuttaa ja sapettaa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mistä se johtuu.
Esiteini-ikä. Alkaa jo kritisoimaan vanhempia kuten teinit, yleensä toki vasta 12v alkaa joillakin.
Mitä kritisointia huono käytös on? Ei ole kyse siitä, vanhemmilla ja lapsilla voivat olla lasten teini-iässäkin oikein hyvät välit.
Lue enemmän kirjallisuutta teini-iästä. Ei kaikilla ole hyviä välejä, joskus se on vanhemmistakin kiinni onko mukava vai hankala. Aivot ovat ärsyyntyneet teinillä, asioita kyseenalaistetaan luonnollisesti ja on hormonimyrsky. Miksi tätä pitää aina uudelleen selittää aikuisille, ettei se asia mene perille, ettei teini voi hallita tunteitaan kuin aikuiset. Nuorilta tulee rumaa tekstiä.
Hän pelkää, että odotat häneltä liikoja? Minun vanhempani ehdottivat minulle sellaisia opiskelun ja ammatin suuntia, jotka tuntuivat itsestä joko ylivoimaisilta tai pohjattoman tylsiltä. En kehdannut kuitenkaan sanoa sitä suoraan. Tuntui vaan, että heillä oli epärealistiset odotukset, eikä ole kiva tunne tuottaa pettymystä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kilahtaa kunnolla, kertoa tunteistasi
Avustukset ym.jäihin, ota etäisyyttä häneen esim.puoli vuotta.
Todella kypsää. Tässä tapauksessa äiti taitaa tarvita lastaan enemmän kuin lapsi äitiään.
Varsinkin kun äiti ei ehkä ole päästänyt vielä irti huolehtivan ja toki myös rakastavankin kanaemon roolista, vaan jakelee neuvoja pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tyttäreni pyrkii olemaan ilkeä minua kohtaan, on vasta 11v. Kiukuttaa ja sapettaa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mistä se johtuu.
Sukupuolesta. Ootapa kun on kasilla.
Millä lailla ilkeys ja kiittämätön käytös johtuu sukupuolesta? Ihme asenne, että teineille sallitaan huono käytös, mitä ihmettä?
Oletpa tekopyhä. Nuorilla on kehitystehtäviä ja aivokemiat sekaisin ja silloin kyllä välillä roiskuu. Oletteko te vanhemmat unohtaneet oman nuoruutenne? Ei kannattaisi ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti.
Itse olen yli 40 ja käyttäydyn samalla lailla äitiäni kohtaa. Pienenä en saanut olla hänen kanssaan eri mieltä, hän oli rajaton fyysisesti ja psyykkisesti, mustasukkainen ja omistushaluinen ja samalla monella tavalla myös todella ihana äiti, joka sitoi tiukasti ja symbioottisest itseensä. Hän on usein niin rasittavaettä olen kyynelissä puhelun tai tapaamisen jälkeen. Ja taas kun hän on neutraalimmalla päällä, saatan itse tiuskia ja varainkin halveksia mielipiteitä - varmasti se on yhä napanuoran poikkipitämistä väkivaltaisesti puoleltani. Varmasti samaa teilläkin, vaikka olisit ihan tavallinen kiva äiti. Ei ole tavatonta, olisiko jopa ihan normimeininkiä kun tuttuja kuuntelee.
Kerro nyt joku keskustelu tarkemmin, jossa hän kohtelee sinua töykeästi. Muuten ei voi kommentoida. Tuo, ettet halua lyödä nyrkkiä pöytään viittaa siihen, ettet osaa puolustaa itseäsi, toisin sanoen olet jollain tavallan rajaton. Se taas indikoi, että rajattomuus heijastuu myös lapseesi, joka suuttuu siitä. Siinä olet onnekas, että hän osaa puolustautua ja sanoo, milloin raja ylittyy. Toki hän voi olla myös kiittämätön.