Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nuori aikuinen lapseni on mulle niin ilkeä?
09.12.2020 |
Olen normiäiti, käyn töissä, huolehdin itsestäni, kodistani, perheestäni ja varakkuuttakin on. Tälle nuorelle aikuiselle lapsellekin, joka opiskelee hyvässä yliopistossa, on vuosien varrella maksettu harrastukset ja lomamatkoja, kannustettu, oltu ylpeitä ja autettu omaan kotiin muuttanutta myös rahallisesti.
Mutta taas kerran nuoren vierailu päättyi siihen, että hän ruokapöydässä osoitti halveksuntaa ja suoranaista vastenmielisyyttä minun mielipiteitäni, tekemisiäni ja välittämistäni kohtaan. Eikö nykyisten nuorten aikuisten äideillä saa olla omia mielipiteitä? Mietin, että mikä helvetti meni kasvatuksessa pieleen, kun nuori ei ymmärrä, että minullakin on tunteet. En kohtaa työelämässäkään tällaista täydellistä ylikävelyä ja töykeyttä, mutta kotona omassa illallispöydässä kyllä joudun pidättelemään kyyneleitä.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (142)
Minkälainen suhde sulla on omiin vanhempiisi tai appivanhempiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä oot paaponu vähän liikaa niin ei oo oppinut kunnioittamaan sinua (ja pelkäämään).
Keskustelun paikka, että mistä moinen käytös johtuu ja eikö ymmärrä, että pahoitat mielesi. Noissa tilanteissa myös isällä on velvollisuuksia. Mutta ensin pitää selvittää mistä kauna on peräisin.
voi kuule. se on sinun lapsi ja se tekee rakoa sinun ja itsensä välille. anna sen itsenäistyä ja ole ylpeä siitä, että et ole kasvattanut mitään tossukkaa. Itse kipuilen sen kanssa, että en ole koskaan uskaltanut osoittaa mieltäni vanhemmille. Olisi ollut ihan tervettä. Ja annan toisten kävellä ylitseni :(
Minunkin tyttäreni pyrkii olemaan ilkeä minua kohtaan, on vasta 11v. Kiukuttaa ja sapettaa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mistä se johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"osoitti halveksuntaa ja suoranaista vastenmielisyyttä minun mielipiteitäni, tekemisiäni ja välittämistäni kohtaan."
Miten?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä oot paaponu vähän liikaa niin ei oo oppinut kunnioittamaan sinua (ja pelkäämään).
Häpeä, että pelon sekoitat kunnioittamiseen. Lapsen tulee käyttäytyä hyvin rakkaudesta vanhempiin, ei pelosta. Jos lapsi ei käyttäydy hyvin se on PALJON parempi, kuin sinun pelolla kasvatettu lapsesi, joka ei sinua rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä asiasta on ihan hyvä keskustella. Vaikka sitä pesäeroa tekisikin, niin se ei oikeuta käyttäytymään rumasti. Ihan nostat kissan pöydälle ja keskustelet, mutta muista, että sinä et menetä hermojasi tai ala vänkäämään. Hänellä on asioista omat mielipiteensä ja saakin olla. mahdatko olla sellainen äiti, joka tuputtaa ja tyrkyttää omia näkemyksiään ja holhoaa vähän liikaa ?
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen suhde sulla on omiin vanhempiisi tai appivanhempiin?
Kumpiinkin on ihan tavalliset suhteet, on ollut ristiriitojakin niin kuin varmasti kaikissa perheissä, mutta yhteyttä ja huolta pidetään. Ehkä mietin sitäkin, että vaikka tosiaan en itsekään aina nuorena kovasti vanhempieni ajatuksia arvostanut, käyttäydyin kyllä eri lailla. Vai onko aika kullannut muistot. Mutta jos olisin itse samaa keskustelutyyliä 80-luvun illallispöydässä harrastanut kuin oma nuoreni nykyään, niin olen melko varma, että lähtö olisi pöydästä tullut. Itse en vaan jotenkin halua tai osaa lyödä sitä nyrkkiä pöytään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole kapinavaihetta teininä, ehkä se tuli nuorena aikuisena. Tai sitten sanot huomaamatta jotain ikävää itse, jolloin hän sanoo "takaisin". Mutta voithan jättää häntä provosoivat mielipiteet väliin, ei kertoa kaikista tekemisistä ja olla näyttämättä liiallista välittämistä, jos hän haluaa neutraalimpaa kommunikointia. Sekään ei aina auta asiaa, jos syy on muualla tai hän on kokenut mielestään jotain ikävää teiltä lapsuudessa /nuoruudessa /myöhemmin. Uskon että hän kuitenkin arvostaa toivomaansa lahjaa tai mitä tarvitseekin. Ei ole pakko koko ajan vierailla, se ja arki voi stressata jos välit eivät ole ok, soittelee lyhyemmin sitten. Joskus kemiat eivät vain toimi, kaksi ihmistä on eri planeetoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen suhde sulla on omiin vanhempiisi tai appivanhempiin?
Kumpiinkin on ihan tavalliset suhteet, on ollut ristiriitojakin niin kuin varmasti kaikissa perheissä, mutta yhteyttä ja huolta pidetään. Ehkä mietin sitäkin, että vaikka tosiaan en itsekään aina nuorena kovasti vanhempieni ajatuksia arvostanut, käyttäydyin kyllä eri lailla. Vai onko aika kullannut muistot. Mutta jos olisin itse samaa keskustelutyyliä 80-luvun illallispöydässä harrastanut kuin oma nuoreni nykyään, niin olen melko varma, että lähtö olisi pöydästä tullut. Itse en vaan jotenkin halua tai osaa lyödä sitä nyrkkiä pöytään.
Ap
Ymmärrän sinua hyvin, minustakaan asioita ei tuolla tavalla ratkaista. Ei varsinkaan pitkällä tähtäimellä. Sellainen nyrkkiä lyövä pelotteluvanhempi on sisältä ontto luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuputatko sitten omia mielipiteitäsi ja loukkaannut, kun nuori on eri mieltä? Ei nuoren tarvitse myötäillä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tyttäreni pyrkii olemaan ilkeä minua kohtaan, on vasta 11v. Kiukuttaa ja sapettaa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mistä se johtuu.
Esiteini-ikä. Alkaa jo kritisoimaan vanhempia kuten teinit, yleensä toki vasta 12v alkaa joillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin minkälaisia mielipiteitä olet esittänyt? jos jotain rasistista tai muuta loukkaavaa niin ymmärrän kyllä lastasi. ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä❤️
Kumpuaakohan kaikesta paapomisesta ahdistuksen tunteita, jotka näkyvät ilkeilynä ja vihaisuutena? Saako nuori aikuinen myös epäonnistua? Napanuoraa tuossa katkaistaan. Ensimmäinen vaihehan on murrosiässä.
Kannattaa muistaa että se materia ja raha-avustukset ei ole se tärkein vaan muu aito välittäminen. (sivusta)
Mikä on lapsesi horoskooppimerkki? Ettei vaan olisi oinas, olen huomannut että oinakset ei paljoa muiden tunteista piittaa ja ovat hanakasti arvostelemassa muita (mutta auta armias jos sanot heille jotain pahasti, silloin on hel* irti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tyttäreni pyrkii olemaan ilkeä minua kohtaan, on vasta 11v. Kiukuttaa ja sapettaa, mutta minkäs teet, kun en tiedä, mistä se johtuu.
Esiteini-ikä. Alkaa jo kritisoimaan vanhempia kuten teinit, yleensä toki vasta 12v alkaa joillakin.
Mitä kritisointia huono käytös on? Ei ole kyse siitä, vanhemmilla ja lapsilla voivat olla lasten teini-iässäkin oikein hyvät välit.
Luulen, että kyseessä on nyt vain se, että lapsesi haluaisi , että kohtelet häntä aikuisena, vaikka sinun lapsesi toki onkin loppuelämänsä. Oletko osannut itse päästää irti ja kohtelet aikuisena ? Ettei vaan ole niin, että pidät edelleen lapsena, joka ei osaa/kykene itsenäisesti päättämään/tekemään mitään ilman äidin neuvoja ja opastusta. Kaikille vanhemmille tulee se aika, kun pitää oppia olemaan tyrkyttämättä omia mielipiteitä ja ohjeita, ellei niitä erikseen pyydetä.
Alue: Aihe vapaa
tuttu tilanne :')