Uskomaton piirre kulttuurissamme: miksi ylipainoisia ei saa arvostella?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:13"]

Hoikkia (naisia) saa toki arvostella niin paljon kuin sielu sietää. Laiheliini, lauta, pitää olla jotain mistä ottaa kiinni, jne jne.

Mutta mitä ihmettä on tämä läskien suojelu ja ymmärtäminen? Aivan äärimmäisenä esimerkkinä mainittakoon tämä 'Fat acceptance movement', jossa pyritään muuttamaan yhteiskunnan asenteita läskimyönteiseksi. Osa näistä aktivisteista jopa paheksuu ylipainoisten laihduttamista normaalipainoon! Haloo!

Tässä pieni muistilista siitä, miksi ylipainoisuus ei ole ok.

- Oma terveytesi ja itsetuntosi.

- Julkiset terveydenhuoltokulut. Jos jonkinlaista komplikaatiota korjataan maksamillamme verorahoista ihan pelkän ylipainon seurauksena.

- Esteettiset syyt. Kunnioita itseäsi ja ihmisiä ympärilläsi sopusuhtaisella olemuksella.

[/quote]

Uskomattomampi  ja äärimmäisen huolestuttava ilmiö kultuurissamme:

Vaikka Suomessa on peruskoulutus ja kaikilla siis mahdollisuus huonoista kotioloista huolimatta (esim. ap:n kaltaisten kotona ei selvästikään panostettu kasvattamiseen) saada perussivistystaso kohdalleen, niin yhä vielä 2000-luvulla on ap.n kaltaisia moukkia, jotka ihmettelevät monttu ammollaan että, miksi toisten ihmisten ulkonäköä ei ole asiallista arvostella! Traagista, ettei ap ole saanut apua ajoissa!

248: hyviä pointteja. 

Minä itse lopetin laihduttamisen: olen siis melko tottunut laihduttaja, joka onnistui pääsemään lähes normaalipainoon, mutta lihoi sitten äkisti takaisin. Minulla ei ollut tervettä suhdetta ruokaan ja omaan kehoni edes silloin, kun olin lähes normaalipainoinen. Minulle ruoka oli kaloreita ja pisteitä, jotka vedin minimiin, jonka lisäksi urheilin sen 7 krt viikossa enimmillään. Jos oli biletyspäivä, olin käytännössä koko päivän syömättä voidakseni (köh!) ryypätä illan, toisin sanoen erinäinen kikkailu on tuttua. Lisäksi minulla oli säännöllisesti joko hirveä nälkä tai sitten vatsa ei vain toiminut - mikä olisi siis pitänyt olla merkki, että tämä ei ole oikea suunta. Mutta sepä siinä: kyllä minä sinällään tiesin, että pitää olla kasviksia, proteiinia ja ties mitä ravintoaineita. Minun elämässäni ne olivat vain pisteitä, jotka pystyi sivuuttamaan. Puolitoista kiloa miinusta puntarissa joka sunnuntai palkitsi enemmän kuin mikään ruoka - ja kun painoa olikin pudonnut vain parisataa grammaa, pettymys oli kauhea ja paasto seuraavana päivänä ankara. 

Takaisin lihominen oli hirveä pettymys, ja olin itseinhon vallassa (ja ihan totta: silloin nämä melko merkityksettömätkin lihavuuskeskustelut saivat yllättävän suuren painoarvon!) Mutta toisaalta: en minä tuolla tavalla olisi pystynytkään elämään pidemmän päälle. Lisänä sitten lääkkeet, jotka tod. näk. vielä kiihdyttivät painonnousuani.

Olin sortua takaisin tähän samaan paastoiluun ja kikkailuun, mutta päätin kieltäytyä ja lopettaa koko laihdus-ajattelumallin. Vaihdoin näkökulmaa tarkastellakseni ruokavaliota ihan uudelta kantilta: sen sijaan että mietin ainaisia kalorinlähteitä, mietin miten saisin mahdollisimman laadukasta vegeruokaa. Kuulostelen vatsani toimivuutta ja sitä, jaksanko treeneissä. Tämä suunta tuntuu oikealta: tuntuu, että nälkä ja ainainen syömisenhimo on kurissa, kun ei tarvitse edes ajatella kaloreita, vaatekokoja, puntarin lukemaa tai mitään muutakaan.

Toki toiveenani on laihtua, mutta tällä kertaa haluan tehdä sen niin, että kehollani on hyvä olo. En ole enää valmis maksamaan ohuesta vyötäröstä mitä tahansa hintaa. 

Minusta olisi mukava kuulla muidenkin ylipainoisten kokemuksia? 

Muutama kommentti on sellaista tajunnanvirtaa ettei niihin voi vastata.

Mun mielessä Suomessa ei hallita jonkin asian fiksua arvostelua eikä myöskään kritiikkiä osata ottaa rakentavasti vastaan missään asiassa. Kritiikki annetaan törkeästi ja epähienotunteisesti. Kritiikki otetaan vastaan tunteella ja defenssit pinnassa. Esim. ylipainosta puhuminen saa aikaan vaivaantuneita ilmeitä ja "itsepähän kilomme kannamme" ja "lihavat on lepposia" -tyyppisiä lausahduksia. Esim. nyt ylipainon yleistyttyä sitä normalisoidaan aivan surutta ja siihen liittyviä ongelmia vähätellään. Toisaalta joidenkin ihmisten pitää katsoa elämäntehtäväkseen huomauttaa kaikille heidän painostaan ja "kyllä asioista pitää voida puhua" -tyyppisesti luoda ilmapiiriä, jolla saa aikaan lihavissa pelkästään passiivis-vihamielistä vastarintaa ja halutomuutta edes laihduttaa koskaan.

Ei muiden ulkonäköä yleensäkään saisi arvostella. Ikävintä on juuri se, että kaikkien pitäisi olla samasta muotista ja vähänkin poikkeavat joutuvat silmätikuiksi ja yleisen herjan kohteiksi. Tällainen yleistynyt ulkonäkökeskeisyys kertoo myös siitä, että iso osa ihmisistä on vajonnut hömppämaailmaan, jossa ei tarvitse aivojaan rasittaa - riittää kun kulkee mainosmanipuloijien talutusnuorassa.

Lihavuus ei aina ja kaikille ole terveysriski, anorektisuus sen sijaan on hengenvaarallista. 

Vähän enemmän empatiaa. Ja anteeksi, en lukenut muiden kirjoituksia, koska aihe on niin kaluttu. Itse olen normaalipainoinen.

Toisen ulkonaisen olemuksen arvostelu ei ole kulttuurisidonnainen vaan lähes kaikkialla maailmassa arvostetaan hyviä käytöstapoja, hienotunteisuutta, sivistynyyttä,  johon ei tosiaan kuulu arvostella henkilön ulkonaista olemusta, oli henkilö ylipainoinen tai ei.

Samaa mieltä ap:n kanssa. Samoin kulttuurimme kieltäytyy muutenkin puhumasta erinäisistä mätäpaiseista niiden oikeilla nimillä. Näitä muita tabuja on:

- ohuthiuksiset

- hailakkasilmäiset

- huono näköiset

- ristihampaiset

- pottunenät

- pihtikintut

- roikkutissiset

- amiksen käyneet

- työttömät

- sairaseläkeläiset

- persaukiset

- luottotiedottomat

- vuokralla asuvat

- matkustamattomat

- velat

- lestat

- eronneet

-avoliittolaiset

- uutisia seuraamattomat

Minusta on todella meidän kulttuurin ongelma, ettei pottunokalle tai ristihampaiselle voi puhua rakentavassa hengessä hänen ongelmastaan. Sen sijaan teeskennellään, ettei asia ole ongelma ja kehotetaan sitä oravaa olemaan ylpeä itsestään. Sen sijaan olisi rehellistä todeta ongelma ja tarjota ristihampaalle neuvoja, miten hankkiutua ongelmastaan eroon.

Samoin hiuksillekin voi tehdä jotain, eikä vain ylpeänä kulkea hiirenhännän kanssa, vaikka se on joka tavalla ympäristöä häiritsevä.

Ja ihan turha loukkaantua. On munkin valkoisesta ja tasaisesta hammasrivistöstä kommentoitu ja paksusta tukasta. Miksi mulle saa sanoa noista, jos kerran sille hiirenhäntäiselle ristihampaalle ei?

Ei kulttuurilla ole mitään merkitystä vaan kaikkialla maailmassa lapsen omat vanhemmat opettavat jo äidinmaidossa hyvät käytöstavat lapselle, eikä siihen kuulu toisen ulkonaisen olemuksen arvostelu. Sitä kutsutaan sivistykseksi.

No joo, ehkä se Suomessa onnistuu, mutta kansainvälisesti sitä pidetään hyvin moukkamaisena, joka sulkee monia portteja niin opiskelussa kuin omalla uralla.

Mielestäni ei kumpaakaan saisi haukkua, jokainen olkoon sellainen kun tahtoo. Ainoa on se, jos joku on niin lihava että julkinen terveydenhuolto joutuu maksamaan painon aiheuttamia komplikaatioita niin se on niin väärin! Silloin saisi kyllä mielestäni sanoa että laihdutat tai maksat itse aiheuttamasi vaivat yksityisellä, tai elät niiden kanssa ilman apua. Silloinkaan ei pitäisi mielestäni puhua ulkonäöstä tms, ainoastaan siitä että muut joutuvat maksamaan itseaiheutetut vaivat.

Miksi sun pitäisi saada arvostella yhtään ketään? Tämän ketjun aloittaja ei ole mikään ylijumala.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 12:33"]Miksi sun pitäisi saada arvostella yhtään ketään? Tämän ketjun aloittaja ei ole mikään ylijumala.

[/quote]

Ja minä olen se 12v.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:30"]

Ap, missä niitä laihoja arvostellaan?

Päinvastoin sinunkin puheenvuorosi arvostelee lihavia ihmisiä.

Puhut kuin jostain rikollisryhmästä tai moraalisesti tuomittavasta porukasta, joita pitäisi yhteiskunnallisten syiden takia saada arvostella. Eikös yleensä yhteiskunnallississa ongelmissa keskustella ongelman syistä, eikä "arvostella ihmisiä henkilöinä"?

Taidat olla sama joka joka päivä postaa jonkun aloituksen, jossa paheksutaan jotain ällöttävää lihavaa ihmistä. Yrität piiloutua tekopyhästi "asiallisen arvostelun" viitan taakse, mutta vaikuttimesi taitaa todellakin olla vain oman vihasi suuntaamineen helppoon uhriin.

Jos puhuisit asiallisesti, viesteihisi ei reagoitasi niin kuin esität.

[/quote]

ai missä laihoja arvostellaan? Miten olisi vaikkapa ihan arkielämässä? Miksi laihalle saa sanoa, että söisit enemmän tai miten sä oot noin laiha, mutta lihavalle ei saa sanoa päinvastaista, koska muuten se loukkaantuu.....

Mihin Sinä sitä oikeutta tarvitset?

Jos olet huolissasi ylipainoisista, ei siihen tarvita arvostelua ulkoisista olemuksesta, vaan annat vinkkejä yleisellä tasolla vinkkijä painonhallinnasta, liikunnasta, ravinnosta, ajankäytöstä jne. Aihe varmasti kiinnostaisi monia, jos jätät omat ilkeydet väliin.

Ulkonaisen olemuksen arvostelu on rumaa ja ilkeää.

Jos joku kaipaa arvostelu-oikeutta, niin minusta se kertoo enemmänkin  huonosta itsetunnosta, käytöstapojen puutteesta ja junttimaisuudesta ja oman egon potkittämiseltä, joka ei kuitenkaan asianomaista auta pätkän vertaa, eikä myöskään ainuttakaan ylipainoista eli turhaan heitettyä energiaa. 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 12:13"]

Mielestäni ei kumpaakaan saisi haukkua, jokainen olkoon sellainen kun tahtoo. Ainoa on se, jos joku on niin lihava että julkinen terveydenhuolto joutuu maksamaan painon aiheuttamia komplikaatioita niin se on niin väärin! Silloin saisi kyllä mielestäni sanoa että laihdutat tai maksat itse aiheuttamasi vaivat yksityisellä, tai elät niiden kanssa ilman apua. Silloinkaan ei pitäisi mielestäni puhua ulkonäöstä tms, ainoastaan siitä että muut joutuvat maksamaan itseaiheutetut vaivat.

[/quote]

Tämä kuuluu myös anorektikoille. Älä unohda niitä, itseaiheutettua anoreksiakin on.

Sanon edelleen, ettei ap tai kukaan muukaan arvostelija ole minkään sortin ylijumala.

Kyllähän tosi on, että rimppakintut ovat kammottavan näköiset. On ihan oikein, että niistä huomautellaan, kun ei itse ymmärrä hävetä. Voi sitten tämä rippakinttu alkaa muotoilemaan olemustaan siedettävän näköiseksi. Se kun on niin yksinkertaista. Tai sitten pysytellä pois parempien ihmisten näkösältä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:35"]238, se saattaa johtua siitä, että joskus elämässään ylipainoiset ovat joutuneet sitä arvostelua suht varmasti kuulemaan, enemmän tai vähemmän, jopa täysin ventovieraiden taholta.[/quote]

Minkä takia ne sitten jakaa eteenpäin sitä saamaansa huonoa kohtelua, vai mitä meinasit?

[/quote]

En meinannut mitään muuta kuin vain kommentoin sitä, miksi ylipainoisia yleensä kiinnostaa se, kun ylipainoisia saa kuka hyvänsä vapaasti ilkkua. En tarkoittanut, että he itse haukkuisivat muita. Päin vastoin hehän yrittävät olla mahd huomiota herättämättömiä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:13"]

Ap, miksi oletat, että se lihava ei tajua olevansa lihava? Miksi oletat, että lihava ei yritä laihduttaa?

Minä en halua jakaa laidutusyrityksiäni kaltaistesi ylhäältä alaspäin katselevien, ulkonäköä ja ulkokultaisuutta painottavien ihmisten kanssa. On helppo haukkua muita, vaikeampi on ymmärtää, mikä siinä omassa elämässä on niin pielessä, että on pakko siirtää kiukkua ja inhoa muihin. Et sinäkään oikeasti vihaa ylipainoisia etkä inhoa heitä. Et vain pysty käsittelemään oman elämäsi kipeitä asioita, joten on helpompaa siirtää se myrsky pään sisältä muihin.

Olen elämässäni laihduttanut 92 kg. Olen ollut lapsesta asti lihava ja laiduttanut ensimmäisen kerran teininä. Isoin laihdutusurakkani oli pari vuotta sitten, kun laihdutin 22 kg. Oli musertavaa, kun kukaan ei tätä muutosta edes huomannut. Ongelma painonhallinnassa on se, että laihtuminen kestää kauan, lihominen hyvin vähän aikaa.

Tiedän, miten pitäisi syödä. Syön suurimman osan aikaa oikein, ja monet työkaverini ihmettelevät, miten vähällä pärjään. Syön salaattipainotteisesti, vain vähän hiilihydraatteja ja välttelen kaikkea makeaa. Mutta aina silloin tällöin osuu kohdalle se hetki, jolloin syön sen yhden pullan/suklaapalan/kakkupalan. Se ei koskaan jää siihen. Parhaimmillaan saan itseni ahmimaan leipää ja pastaa, pahimmillaan vedän sitä suklaata ja muuta sokeripitoista kuin viimeistä päivää. Muutama tällainen päivä pystyy pilaamaan viikkojen ja jopa kuukausien loistavan laihtumisen. Näiden päivien jälkeen olen masentunut ja vihainen ja kyllä, vihaan itseäni. Monesti kestää viikkoja, että saan itseni hyväksymään tapahtuman ja koska vihassani tietysti rankaisen itseäni, on uusi järkyttävä sortuminen ihan kulman takana.

Kyllä, minulla ei ole itsekuria, mutta tiedän olevani läski ja tiedän, mitä haittoja siitä on minun terveydelleni tulevaisuudessa (vielä ei mitään onneksi) ja tiedän, miten pitäisi syödä ja että minun pitäisi laihduttaa. Uskon, että suurin osa lihavista tietää tämän kaiken. Mitä siis todella halusit sanoa minulle? Että olen inhottava ja ällöttävä näky? Tiedän senkin. Että minun pitäisi inhota itseäni ja että olen paitsi tyhmä myös saamaton laiskuri? Inhoan kyllä itseäni. Tyhmä en valitettavasti ole, siis ainakaan älykkyysosamäärältäni enkä oikein allekirjoita tuota saamatonta laiskuriakaan. Ihan kuka tahansa ei pysty laihduttamaan 92 kg. ;)

[/quote]

Et ehkä ole tyhmä, mutta jostain syystä disinformaation omaksunut. Samaa on niin paljon liikkeellä, että haluan kommentoida. En lukenut kaikkea enkä tiedä miten aggressiivinen aloittaja oli, mutta asiasta voidaan puhua ilkeilemättäkin.

Laihdutusohjelmissa tulee usein vastaan, että ihminen kieltää painonsa ja sivuuttaa minkä tahansa opastuksen, joka kohdistuu hänen laihduttamishankkeisiinsa. Sinäkin väität, että kaikki lihavat tietävät, miten pitäisi syödä. Kuitenkin itse syöt juuri niin kuin ravitsemusasiantuntijat varoittavat tekemästä: liian rajuja dieettejä, ei huolehdita riittävästä ravintoaineiden saannista, jolloin ennen pitkää itsesuojeluvaisto ottaa vallan komentelijasta, ja syöttää ihmisen vähintään takaisin lähtöpainoon, mielellään juuri silloin kun saatavilla on rasvaista ja makeaa ravintoa, jolla keho saa mielestään nälänhätätilanteen korjattua nopeasti. Laihdutus vihaisena ja kärvistellen on paitsi kamalaa, myös pitemmän päälle tehotonta siksikin, että se nostaa stressihormoneja, jotka ohjaavat systeemiä pitämään tavallista tiukemmin kiinni joka grammasta. Ei se saarnaaminen pysyvän elämäntapamuutoksen puolesta ole turhaa maltillisuutta. Se ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi lopun ikää syödä pelkkää salaattia, vaan että pitää löytää onnellinen ja rento elämäntapa, jolloin ihminen saa sopivasti liikuntaa, lepoa ja hyvää ravintoa. Mikään näistä ei toteudu, jos ihminen vihaa itseään ja äyskii muille.

Harvoin kuitenkaan näkee onnellista laihduttajaa, vaan järjestään kohdellaan omaa kehoa todellakin inhoten ja vihaten. Samat tunteet projisoidaan muihin, ja sitten syytetään muita siitä, että nämä inhoavat ja vihaavat lihavia. Toki sellaisiakin pässinpäitä on liikkeellä, mutta samaan hengenvetoon leimataan roistoiksi myös ne, jotka eivät kommentoi vihamielisesti, ja joilla jopa olisi ihan asiallista sanottavaa.

Jos katsot ensimmäisiä lihavoimiani lainauspätkiä (pahoittelut sanavalinnasta, en halua loukata lihavia), siellä juuri korostuu tämä ainainen projisointi. Syytetään muita julmasta ulkonäkökeskeisyydestä, mutta oman painonpudotuksen onnistumista ei osaa ottaa kunniakseen kuitenkaan, vaan musertuu, kun muut eivät huomaa. Jos toiset oikeasti olisivat kyylänneet tauotta pahalla silmällä, he varmasti olisivatkin huomanneet.

Pitäisi oppia hyväksymään ihminen silloinkin, kun ei anneta hänen vetäytyä vihamielisyyteensä rauhassa. Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että tämä on mahdollista. Vähemmäksi sitä inhoa ja vihaa puolin ja toisin, ja enemmän iloa elämään.

[/quote]

Viestisi pointti on siis, että

1. Lihavat ovat aggressiivisia ja vihaisia

2. Lihavat kuvittelevat, että heitä vihataan/inhotaan, koska he vihaavat/inhoavat itseään. Siten siis tämä aloituskin on vain lihavien kuvitelmaa?

3. Lihaville pitää kertoa uudestaan ja uudestaan, miten pitää syödä ja elää, koska vaikka he väittävät kuulleensa sen jo, lihavuus on todiste siitä, että he eivät asiaa tajua.

Minusta olet ilkeämpi kuin ap, koska verhoat ilkeilysi muka huolestuneeseen asiantuntijuuteen, vaikka tosiasiassa väität, että lihavien haukkuminen on lihavien omaa mielikuvituksen tuotetta. Ja päälle lisäät, että kaikenlainen ap:n tai muiden lihavia haukkuvien arvostelu on aggressiivista ja johtuu lihavien huonosta ruokavaliosta.

Et taida käsittää, että oikean ruokavalion tietäminen ei automaattisesti vaikuta painoon. Ihminen voi tietää, miten kuuluu syödä, hän voi tietää tarkalleen, miten lihavuus vaikuttaa terveyteen ja hän voi olla täysin tietoinen mahdollisista riskeistä ja silti olla lihava. Tieto ei välttämättä muuta käytöstä eikä silloin auta minkäänlaiset tietoiskut, saarnat ja hyväätarkoittavat neuvot. Lihavuuden syyt ovat moninaiset ja aika yksilölliset. Toki lihava syö enemmän kuin kuluttaa, mutta ihan samalla tavalla anorektikko syö vähemmän kuin kuluttaa. Jotain muutakin pitää tapahtua kuin tieto tästä, että voi muuttaa omia tapojaan. Ihan kaikki ei johdu vain tietämättömyydestä eikä television reality-ohjelmiin valikoidu niitä ihan kaikkein tavallisimpia ihmisiä.

En edelleenkään koe olevani tilivelvollinen tuntemattomille, puolitutuille tai edes sukulaisilleni llihavuuteni syistä. Lääkärilleni ja psykiatrilleni toki olen. Koska kuitenkin tuntemattomana haluat syyllistää minua siitä, että kehtasin vastata ap:n mielestäni hyvin ikäväsävyiseen viestiin ja koska vieläpä väität, että tein sen siksi, kun olen lihavuuteni takia aggressiivinen ja projisoin omat tunteeni viattomiin ihmisiiin ja kuvittelen näin harhaluuloisesti, että lihaviin suhtaudutaan ikävällä tavalla, tiedotan lihavuudestani sen verran, että omalla kohdallani lihavuuteni syihin on pureuduttu ihan moniammatillisesti ja että en tarvitse maallikkoa tai nettilääkäriä diagnosoimaan itseäni. Kieltämättä koen, että ihan jokaisen ei pitäisi pitää itseään asiantuntijana terveyden saralla vain siksi, että ovat itse hallinneet painoaan tai onnistuneet laihduttamaan. Ennen kaikkea koen, ettei toisten ihmisten elämäntapoihin saisi pyytämättä puuttua, kun ei voi tietää taustoja eikä mahdollisia syitä. Asiallista keskustelua ei ole sellainen, missä vähätellään ja vääristellään. Ainoa, missä olen kanssasi samaa mieltä, on se, että pysyviä muutoksia saadaan elämäntapamuutoksella, mutta usein elämäntapamuutokseen tarvitaan muutakin kuin vain luja päätös.

Lihavien pitäisi päättää haluavatko he

a) pysyä lihavina ja hyväksyä kaikki ne seuraamukset joita siitä on. Älkää marisko jos ette mahdu lentokoneen penkkeihin. Ostakaa kaksi paikkaa.

b) laihtua ja pysyä laihoina.

Monet lihavat haluvat olla laihoja mutta sitten todellisuudessa eivät kuitenkaan tee sitä mitä laihdutus vaatii. Mitä te lihavat ajattelisitte ihmisestä joka sanoo treenaavansa maratonille mutta enimmäkseen istuu sohvalla vetämässä kaljaa? Ajattelisitteko, että henkilön täytyy olla jotenkin vähän päästään sekaisin? Katsokaas kun me muut ei voida tietää oletteko te avun tarpeessa vai ette. Jos käyttäydytte toisin kuin sanotte, niin onko ihme, että muille tulee vaikutelma, että teillä on järki hukassa? Lopettakaa se jauhaminen jostain uusista dieeteistä ja ihmepillereistä. Ne on itsepetosta eikä ne petä meitä muita. Kyllä me nähdään, että siinä on taas yksi läski joka luulee laihtuvansa kun lisää lautaselle vähän salaattia.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 17:38"]

Lihavien pitäisi päättää haluavatko he

a) pysyä lihavina ja hyväksyä kaikki ne seuraamukset joita siitä on. Älkää marisko jos ette mahdu lentokoneen penkkeihin. Ostakaa kaksi paikkaa.

b) laihtua ja pysyä laihoina.

Monet lihavat haluvat olla laihoja mutta sitten todellisuudessa eivät kuitenkaan tee sitä mitä laihdutus vaatii. Mitä te lihavat ajattelisitte ihmisestä joka sanoo treenaavansa maratonille mutta enimmäkseen istuu sohvalla vetämässä kaljaa? Ajattelisitteko, että henkilön täytyy olla jotenkin vähän päästään sekaisin? Katsokaas kun me muut ei voida tietää oletteko te avun tarpeessa vai ette. Jos käyttäydytte toisin kuin sanotte, niin onko ihme, että muille tulee vaikutelma, että teillä on järki hukassa? Lopettakaa se jauhaminen jostain uusista dieeteistä ja ihmepillereistä. Ne on itsepetosta eikä ne petä meitä muita. Kyllä me nähdään, että siinä on taas yksi läski joka luulee laihtuvansa kun lisää lautaselle vähän salaattia.

[/quote]

Sinä sanot, että lopettakaa jauhaminen. Minä sanon saman sinulle. Turhaan vain annat itsestäsi tyhmän kuvan. Vaikka niin - tyhjästä on paha nyhjästä. Pardon the pun.