Uskomaton piirre kulttuurissamme: miksi ylipainoisia ei saa arvostella?

221: "Käykääpä lukemassa ketjua 97,6 rapakunnossa. Siellä läskiä ja vammaista arvostellaan suu vaahdossa. Ketjun ap ei ole vielä maininnut hyödyttääkö jatkuva mollaaminen laihdutuskuuria."

Hei #221: käypä itse lukemassa ko. ketjun viestit läpi niin huomaat, että kritisoijat ovat lähinnä epäilleet sitä, onko ap kertonut syömisensä ihan oikein tai miettineet, millaiset elämäntavat hänellä on (lähinnä liikuntatottumukset, stressi, kilpirauhasarvot, mahdollinen hiivatulehdus elimistössä).Sen sijaan ap:n "kaveri" (ei tietenkään ap itse) haukkuu hiivan vaikutuksista innostunutta jollain ikävällä kutsumallanimellä (en muista mikä), kutsuu joitakin vastaajia hiekkap*lluiksi (tuokaan ei ollut just noin vaan siinä oli joku näppärä sanonta, en muista sitäkään enää mikä) syyttää aggressiiviksiksi ja ivaillen vaatii muita tekemään selkoa liikuntatottumuksistaan (ketjussahan ap on yrittänyt pudottaa painoa erilaisilla dieeteillä, jotka eivät toimineet kovin hyvin). Ap itse on antanut ymmärtää pystyvänsä toipumaan ainakin vesijuoksukelpoiseksi, muttei kerro puolta sanaakaan liikuntapuolesta, joka on kuitenkin elimistön toimintakunnon ja aineenvaihdunnan kannalta varsin tärkeä asia.

Käykääpä lukemassa ketjua 97,6 rapakunnossa. Siellä läskiä ja vammaista arvostellaan suu vaahdossa. Ketjun ap ei ole vielä maininnut hyödyttääkö jatkuva mollaaminen laihdutuskuuria.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:12"]

Onko kukaan muu huomannut, että eniten koko tällainen muiden arvostelu ylipainosta yms. tuntuu kiinnostavan niitä, jotka ovat itse ylipainoisia, tai ovat olleet ylipainoisia?

Itse olen ollut koko elämäni laiha, ja ihmettelen minkä takia jollakin kiinnostaa muiden olemus noin paljon, enkä kyllä irl arvota tai arvostele ihmisiä jonkun ylipainon perusteella.

[/quote]

Hyvä pointti. 
Minulla on eräs tuttava, joka on itse roimasti ylipainoinen. Ehkä hänen oma kipuilunsa heijastuukin siihen, että hän ei sanojaan säästele: minua hän arvostelee säännöllisesti, tietenkin yllättyen jos loukkaannun (niin, noh: jos saa säännöllisesti kuulla olevansa "aivan kauhean lihava" tai että on "niin lihava, ettei löydä kaupastakaan vaatteita", miksi siitä ei loukkaantuisi?). Ja tosiaan: minulla on vähemmän ylipainoa kuin hänellä itsellään. 

Lisäksi hän arvioi toisten ylipainoa mm. uimahalleissa, ruokakaupoissa ja jopa terveyskeskuksissa. Terveyskeskuksesta tullessamme hän irvaili todella rumasti erästä ylipainoista potilasta, ja sitten aikansa vaahdottuaan puuskahti: "Ei se laihtuminen ole vaikeaa. Sittenhän laihtuu kun ei syö!". Minä en voi kuin ihmetellä, että eikö se ole hienoa, että ylipainoiset nimenomaan ovat uimahalleissa? Sehän on mitä parhainta liikuntaa etenkin, jos ylipainoa on paljon! 

*

Mutta kyllä sitä taitaa tulla vähän suunnasta kuin suunnasta sitä moitetta. Vänkä epäilys tapauksessa kuin tapauksessa on, että kyllä siinä jotakin epävarmuutta tai henkilökohtaista ankaruutta omaa kehoaan kohtaan täytyy olla, jos kokee tarpeelliseksi arvostella ylipainoisia jatkosyötöllä niin netissä kuin IRL. Huoli kansanterveydestäkin tuntuu olevan lähinnä keppihevonen näillä pahimmilla tapauksilla.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 13:55"]

, että kyllä siinä jotakin epävarmuutta tai henkilökohtaista ankaruutta omaa kehoaan kohtaan täytyy olla, jos kokee tarpeelliseksi arvostella ylipainoisia jatkosyötöllä niin netissä kuin IRL. Huoli kansanterveydestäkin tuntuu olevan lähinnä keppihevonen näillä pahimmilla tapauksilla.

[/quote]

Olen ihan samaa mieltä, toi huoli kansanterveydestä on ihan höpöä, eipä noi samanlaisella raivolla arvostele tupakoivia, liikaa alkoholia käyttäviä jne.

terv, 238

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 17:23"][quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:30"]

Ap, missä niitä laihoja arvostellaan?

Päinvastoin sinunkin puheenvuorosi arvostelee lihavia ihmisiä.

Puhut kuin jostain rikollisryhmästä tai moraalisesti tuomittavasta porukasta, joita pitäisi yhteiskunnallisten syiden takia saada arvostella. Eikös yleensä yhteiskunnallississa ongelmissa keskustella ongelman syistä, eikä "arvostella ihmisiä henkilöinä"?

Taidat olla sama joka joka päivä postaa jonkun aloituksen, jossa paheksutaan jotain ällöttävää lihavaa ihmistä. Yrität piiloutua tekopyhästi "asiallisen arvostelun" viitan taakse, mutta vaikuttimesi taitaa todellakin olla vain oman vihasi suuntaamineen helppoon uhriin.

Jos puhuisit asiallisesti, viesteihisi ei reagoitasi niin kuin esität.

[/quote]

En ole ap, mutta vastaan silti kysymykseesi missä laihoja arvostellaan. Minä olen aina ollut luonnostani hoikka ihminen ja olen siitä saanut kuulla ihan kiitettävästi ja juuri nimenomaan arvosteluja: "Olet liian laiha", "söisit enemmän", "ei laaksoa ei kukkulaa" jnejne. Aina vaan lapsesta tähän päivään saakka.

Muistaako kukaan tätä facebookissa kiertänyttä typeryyttä: "***** tekee naisen! Lisää tämä statukseesi jos sinulla on ISO *****, etkä ole mikään tuulen nussima vinkuheinä, pakkasen raiskaama pulkannaru tai lautatarhasta varastettu kakkosnelonen. :D" 

Miltä kuulostaa? Asialliselta? Jos joku laittaisi tuollaista tekstiä lihavista, niin johan siitä myrsky nousisi. Ihan kuin laihoja saa kiusata ja heille saa huomautella suoraan ja tirskua tuulen nussimaa vinkuheinää. Kyllä se loukkaa meitä laihoja ihan samalla tavalla kuin teitäkin lihavat.

[/quote] Vai olisiko niin, että sekä lihavissa, normaalipainoisissa että laihoissa on ap: n kaltaisia juntteja, joiden mielestä alentavat kommentit toisten ulkonäöstä ovat oikeutettuja

Kommentoin sen verran, että nuo "ylistä kurvejasi" ja "hyväksy läskit" -liikkeet ja ajatusmaailmat ovat todella vaarallisia. Ylipainoiset ihmiset alkavat hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat eivätkä aio sen jälkeen tehdä asialle mitään, vaikka olisi syytä pudottaa painoa, jotta voisi elää terveellisesti.

Enkä nyt tarkoita ulkonäköaspektia vaan terveellisyyttä. Kenellekään ei ole tervettä, jos sisäelimien ympärillä on kauheasti rasvaa, mutta nämä hyssyttely- ja päänpaijaus-ajatukset eivät todellakaan auta asiaa. Eikä nyky-yhteiskunta oikeasti moniltakaan osin ole juuri tukemassa terveellistä elämäntapaa (tuoreet terveelliset kasvikset maksavat enemmän kuin hampurilaisateria ja sallitaan kaikenlaisen sokeripaskan mainostaminen). Lääkärikin voi suositella jotain lautasmallia eikä tutkita sopiiko maito- ja viljatuotteet ko. potilaalle. Sokerista siellä tuskin puhutaan mitään. Vaikka apua on saatavilla, se pitää osata etsiä itse ja olla kärsivällinen ja sitä sokerihuurussa elävät läskit eivät jaksa, koska aivot huutavat lisää höttöä. Sama kuin narkkarin tai alkoholistin aivot huutavat lisää aineitta.

Itsensä rakastaminen on eri asia kuin hyväksyminen. Kun lempeästi rakastaa itseään, tekee sellaisia valintoja, jotka ovat hyväksi keholle. Jos hyväksyy itsensä läskiensä kanssa, niin silloin hyväksyy myös siihen liittyvät sairaudet ja muuta haitat. Ja se ei oikeasti ole hyvä ratkaisu, koska silloin ei tapahdu muutosta ja ylipainoinen ihminen jatkaa samoilla elintavoilla ja todennäköisesti lihoo vain lisää.

t. vielä lievästi ylipainoinen

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:42"]http://m.iltalehti.fi/terveys/2014040118173800_tr.shtml

[/quote]

:)

Olen eri mieltä tuosta "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet" aatteen vaarallisuudesta. Minusta ihmisellä on oikeus hyväksyä ja rakastaa kehoaan riippumatta siitä, kuinka vajavainen se on. Sitäpaitsi moitteeton ulkonäkö ei ole tae, että olisi myös sisältä terve. Lenkkeilevällä, monipuolisesti syövällä ylipainoisella voi terveystilanne olla paljon parempi kuin vaikka hoikalla nälkänsä light-juomilla sammuttavalla viikonloppulaiduntajalla riippumatta siitä, että hoikka näyttää terveemmältä. 

Toisekseen: henk. koht. kokemuksen mukaan tyytymättömyys omaan kehoon ei ole vienyt oikeaan suuntaan. Kun ajattelin kehostani negatiivisimmin, valitsin nimenomaan niitä huonoja vaihtoehtoja: paastosin ja sammutin nälkääni light-juomilla, ruoskin itseäni liikunnalla ja tein kaikkeni, etten vain olisi syönyt. Enimmillään liikuin 7 krt viikossa useamman kerran, ja vaikka olinkin hoikka niin pidin itseäni uskomattomana mastodonttina. Minulla oli tietoa terveellisestä ruokavaliosta, mutta koska peilistä tuijotti vastenmielinen sotanorsu, uskoin etteivät terveellisetkään valinnat vaikuta minuun. 

Nyt pulleana ja itseeni tyytyväisenä naisena minun on helpompi löytää ne kestävät tavat pudottaa painoa. Olen itse asiassa lopettanut laihduttamisen, ja vaihdoin näkökulmaa: nykyään olen vegetaristi, ja syystä tahi toisesta se on rytmittänyt ruokailutottumuksia paljon enemmän. En himoitse koko ajan makeaa, enkä kikkaile kaloreilla. Ja ainaisen laihdutuksen ajattelun lopettaminen on tehnyt hommasta paljon mukavampaa. 

Ehkä tuossa olisi se nimenomainen ratkaisu? Henkisen ja fyysisen ruoskinnan sijaan avain saattaakin olla itsensä hyväksymisessä, valinnoissa itseään rakastaen eikä itseään vihaten. Kaupan päälle on helpompi harrastaakin terveellisiä lajeja, kun ei tarvitse pelätä omaa peilikuvaansa tai muiden katseita. Kuka haluaa mennä esimerkiksi uimahalliin, jos korvissa ja pään sisällä kaikuvat lukuisat kommentit ryhävalaista ja kaskeloteista?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:07"]

Olen eri mieltä tuosta "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet" aatteen vaarallisuudesta. Minusta ihmisellä on oikeus hyväksyä ja rakastaa kehoaan riippumatta siitä, kuinka vajavainen se on. Sitäpaitsi moitteeton ulkonäkö ei ole tae, että olisi myös sisältä terve. Lenkkeilevällä, monipuolisesti syövällä ylipainoisella voi terveystilanne olla paljon parempi kuin vaikka hoikalla nälkänsä light-juomilla sammuttavalla viikonloppulaiduntajalla riippumatta siitä, että hoikka näyttää terveemmältä. 

Toisekseen: henk. koht. kokemuksen mukaan tyytymättömyys omaan kehoon ei ole vienyt oikeaan suuntaan. Kun ajattelin kehostani negatiivisimmin, valitsin nimenomaan niitä huonoja vaihtoehtoja: paastosin ja sammutin nälkääni light-juomilla, ruoskin itseäni liikunnalla ja tein kaikkeni, etten vain olisi syönyt. Enimmillään liikuin 7 krt viikossa useamman kerran, ja vaikka olinkin hoikka niin pidin itseäni uskomattomana mastodonttina. Minulla oli tietoa terveellisestä ruokavaliosta, mutta koska peilistä tuijotti vastenmielinen sotanorsu, uskoin etteivät terveellisetkään valinnat vaikuta minuun. 

Nyt pulleana ja itseeni tyytyväisenä naisena minun on helpompi löytää ne kestävät tavat pudottaa painoa. Olen itse asiassa lopettanut laihduttamisen, ja vaihdoin näkökulmaa: nykyään olen vegetaristi, ja syystä tahi toisesta se on rytmittänyt ruokailutottumuksia paljon enemmän. En himoitse koko ajan makeaa, enkä kikkaile kaloreilla. Ja ainaisen laihdutuksen ajattelun lopettaminen on tehnyt hommasta paljon mukavampaa. 

Ehkä tuossa olisi se nimenomainen ratkaisu? Henkisen ja fyysisen ruoskinnan sijaan avain saattaakin olla itsensä hyväksymisessä, valinnoissa itseään rakastaen eikä itseään vihaten. Kaupan päälle on helpompi harrastaakin terveellisiä lajeja, kun ei tarvitse pelätä omaa peilikuvaansa tai muiden katseita. Kuka haluaa mennä esimerkiksi uimahalliin, jos korvissa ja pään sisällä kaikuvat lukuisat kommentit ryhävalaista ja kaskeloteista?

[/quote]

Tuota samaa ajatusmaailmaa ajoin takaa. Tottakai oma vartalo kannattaa ja pitää hyväksyä sellaisena kuin se on, mutta parhaana mahdollisena versiona siitä kuitenkin niin, että on onnellinen ja terve. Ei pidä hyväksyä 50kg ylipainoa! En tarkoita, että jonkun jolta puuttuu esim. raaja pitäisi hävetä itseään, koska tässä puhutaan ylipainosta, josta pääsee eroon oikeiden työkalujen avulla.

Termi "itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on" kuitenkin antaa meille normaalilla tavalla (=ei sairaudesta johtuva vaan siitä mitä itse lappaa suuhunsa) ylipainoisille oikeutuksen olla tyytyväinen niihin laardeihin, joita kannetaan mukana. Oikeasti ylikiloja ei hyväksytä, mutta kun näillä "fat is fabulous" -ajatuksilla yritetään toitottaa, että on ihan ok olla läski, antaa periksi helposti ja elää muka-tyytyväisenä ja jatkaa huonoja elintapoja. Siksi nuo ajatusmallit ovat vaarallisia. Ne eivät johda oikeanlaiseen ja terveelliseen muutokseen.

Minulla on ihan samankaltainen ruokavaliomuutos meneillään. Siirrän painopistettä kasviksiin ja raakaruokaa, jotta saan eniten ravintoaineita. Uskon, että mahdollisimman puhtaan ja käsittelemättömän ruoan syöminen on ratkaisu lihavuusongelmaan, koska mm. se sokerista johtuva överi makeanhimo katoaa. Mites tuot tuollaisen muutoksen kansalle, joka elää pääosin leivästä ja jonka maatalous on hyvin pitkälle vilja-, karja- ja maitoteollisuutta.

t. vielä lievästi ylipainoinen

hei. minusta ketään ei saa eikä tarvitse arvostella. se on sielun köyhyyttä jos on tarve ylipäänsä ottaa kantaa toisten ulkonäköön varsinkaan julkisesti. minusta kaikenkokoisia on ja on aina ollut eikä ketään kiinnosta mitä ap siitä ajattelee. pliis elä elämääsi hyvä ihminen äläkä ihmettele jotain täysin yhdentekeviä!!

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:07"]

Olen eri mieltä tuosta "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet" aatteen vaarallisuudesta. Minusta ihmisellä on oikeus hyväksyä ja rakastaa kehoaan riippumatta siitä, kuinka vajavainen se on. Sitäpaitsi moitteeton ulkonäkö ei ole tae, että olisi myös sisältä terve. Lenkkeilevällä, monipuolisesti syövällä ylipainoisella voi terveystilanne olla paljon parempi kuin vaikka hoikalla nälkänsä light-juomilla sammuttavalla viikonloppulaiduntajalla riippumatta siitä, että hoikka näyttää terveemmältä. 

[/quote]

Hoikilla harvemmin on vaarallista viskeraalista rasvaa, jota ylipainoisilla (varsinkin keskivartalolihavilla) on runsaammin. Jokaisen lihavan olisi hyvä nähdä kuva rasvan sekaan litistyneistä sisäelimistä tai rasvoittuneista verisuonista ja sen jälkeen miettiä, kannattaako sitä ylipainoaan mukisematta "hyväksyä".

Jopas taas on ketjulla pituutta. En todellakaan jaksanut lukea kaikkia mutta miten joitakin ihmisiä jaksaa kiinnostaa toisen ihmisen paino? Oikeasti täytyy omassa olossa ja elämässä olla jotain pahasti epätasapainossa jos toisten painosta pitää meuhkata.

Ap, miksi oletat, että se lihava ei tajua olevansa lihava? Miksi oletat, että lihava ei yritä laihduttaa?

Minä en halua jakaa laidutusyrityksiäni kaltaistesi ylhäältä alaspäin katselevien, ulkonäköä ja ulkokultaisuutta painottavien ihmisten kanssa. On helppo haukkua muita, vaikeampi on ymmärtää, mikä siinä omassa elämässä on niin pielessä, että on pakko siirtää kiukkua ja inhoa muihin. Et sinäkään oikeasti vihaa ylipainoisia etkä inhoa heitä. Et vain pysty käsittelemään oman elämäsi kipeitä asioita, joten on helpompaa siirtää se myrsky pään sisältä muihin.

Olen elämässäni laihduttanut 92 kg. Olen ollut lapsesta asti lihava ja laiduttanut ensimmäisen kerran teininä. Isoin laihdutusurakkani oli pari vuotta sitten, kun laihdutin 22 kg. Oli musertavaa, kun kukaan ei tätä muutosta edes huomannut. Ongelma painonhallinnassa on se, että laihtuminen kestää kauan, lihominen hyvin vähän aikaa.

Tiedän, miten pitäisi syödä. Syön suurimman osan aikaa oikein, ja monet työkaverini ihmettelevät, miten vähällä pärjään. Syön salaattipainotteisesti, vain vähän hiilihydraatteja ja välttelen kaikkea makeaa. Mutta aina silloin tällöin osuu kohdalle se hetki, jolloin syön sen yhden pullan/suklaapalan/kakkupalan. Se ei koskaan jää siihen. Parhaimmillaan saan itseni ahmimaan leipää ja pastaa, pahimmillaan vedän sitä suklaata ja muuta sokeripitoista kuin viimeistä päivää. Muutama tällainen päivä pystyy pilaamaan viikkojen ja jopa kuukausien loistavan laihtumisen. Näiden päivien jälkeen olen masentunut ja vihainen ja kyllä, vihaan itseäni. Monesti kestää viikkoja, että saan itseni hyväksymään tapahtuman ja koska vihassani tietysti rankaisen itseäni, on uusi järkyttävä sortuminen ihan kulman takana.

Kyllä, minulla ei ole itsekuria, mutta tiedän olevani läski ja tiedän, mitä haittoja siitä on minun terveydelleni tulevaisuudessa (vielä ei mitään onneksi) ja tiedän, miten pitäisi syödä ja että minun pitäisi laihduttaa. Uskon, että suurin osa lihavista tietää tämän kaiken. Mitä siis todella halusit sanoa minulle? Että olen inhottava ja ällöttävä näky? Tiedän senkin. Että minun pitäisi inhota itseäni ja että olen paitsi tyhmä myös saamaton laiskuri? Inhoan kyllä itseäni. Tyhmä en valitettavasti ole, siis ainakaan älykkyysosamäärältäni enkä oikein allekirjoita tuota saamatonta laiskuriakaan. Ihan kuka tahansa ei pysty laihduttamaan 92 kg. ;)

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:42"]

http://m.iltalehti.fi/terveys/2014040118173800_tr.shtml

[/quote]

Kas, kun ei tähän kukaan ole kommentoinut. Outoa. :D

[/quote]

Luulen, että harva avaa linkkiä kun ei ole tietoa sisällöstä. Itse aina dissaan kaiken, jos ei ole yhtään vaivauduttu referoimaan mistä kyse.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 16:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 14:47"]

 Mutta ap itse kärsii omasta laihuudestaan, koska siitä kommentoidaan. [/quote]

Herrajjjumala, jos kärsii laihuudestaan, niin sille voi aina tehdä jotain! On tämä ap yksi tyhmä ja typerä otus, ei muuta voi sanoa. Hohhoijjaa potenssiin kymmenen.

[/quote]

Ai miten niin voi aina tehdä jotain? Etkö jo tajunnut, että kaikki eivät lihoa.

ei ap

[/quote]

Eikös se mennytkään niin, että lihoo jos syö enemmän kuin kuluttaa? Tätähän täällä aina jaksetaan toitottaa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:37"]

Tuota samaa ajatusmaailmaa ajoin takaa. Tottakai oma vartalo kannattaa ja pitää hyväksyä sellaisena kuin se on, mutta parhaana mahdollisena versiona siitä kuitenkin niin, että on onnellinen ja terve. Ei pidä hyväksyä 50kg ylipainoa! En tarkoita, että jonkun jolta puuttuu esim. raaja pitäisi hävetä itseään, koska tässä puhutaan ylipainosta, josta pääsee eroon oikeiden työkalujen avulla.

Termi "itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on" kuitenkin antaa meille normaalilla tavalla (=ei sairaudesta johtuva vaan siitä mitä itse lappaa suuhunsa) ylipainoisille oikeutuksen olla tyytyväinen niihin laardeihin, joita kannetaan mukana. Oikeasti ylikiloja ei hyväksytä, mutta kun näillä "fat is fabulous" -ajatuksilla yritetään toitottaa, että on ihan ok olla läski, antaa periksi helposti ja elää muka-tyytyväisenä ja jatkaa huonoja elintapoja. Siksi nuo ajatusmallit ovat vaarallisia. Ne eivät johda oikeanlaiseen ja terveelliseen muutokseen.

Minulla on ihan samankaltainen ruokavaliomuutos meneillään. Siirrän painopistettä kasviksiin ja raakaruokaa, jotta saan eniten ravintoaineita. Uskon, että mahdollisimman puhtaan ja käsittelemättömän ruoan syöminen on ratkaisu lihavuusongelmaan, koska mm. se sokerista johtuva överi makeanhimo katoaa. Mites tuot tuollaisen muutoksen kansalle, joka elää pääosin leivästä ja jonka maatalous on hyvin pitkälle vilja-, karja- ja maitoteollisuutta.

t. vielä lievästi ylipainoinen

[/quote]

Ihmisessä on monia muitakin puolia kuin hänen fyysinen kehonsa, joten ihminen saa pitää itsestään itseään jopa kauniina, oli ylipainoa sitten viisi tai kymmeniä kiloja. Väitän edelleen, että itsensä hyväksyminen on tie muutokseen enemmän kuin negatiivinen suhtautuminen nykyiseen olomuotoonsa. Ja tarkoitan itsensä hyväksymisellä sitä, että hyväksyy itsensä objektiivisesti: tiedostaa painonsa, tiedostaa ongelmansa ja pitää itsestään siitä huolimatta. Työkalujen löytäminen hallittuun painonpudotukseen voi olla pitkä taival - olisi ikävää, jos sen matkan joutuu käymään itseinhon vallassa, saati sitten että hyväksyy minkä tahansa keinon tieksi hyväksyttyyn olomuotoon. 

Epäilen myös, että valtaosa ylipainoisista painiskelee nimenomaan sen muutoksen kanssa, oli takana aatetta tai ei. Ei kukaan oikeasti halua olla sairauslomalla selkäkivuista tai odottaa tulevaa polvileikkausta. Se keino ei vain ole vielä löytynyt, tai sitten ruokavaliota ei ole saatu syystä tai toisesta istutettua omaan arkeen. Kyse on paljon muustakin kuin vain syömisestä - ruokaan liittyy yllättävän paljon psyykkistäkin puolta. 

Nykyaika on ylipainoiselle todella kriittistä... ja mihin se on johtanut? Onko tämä kaikki kriittinen painiskelu asian parissa tehnyt meistä yhtään sen laihempia? 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:52"]

Hoikilla harvemmin on vaarallista viskeraalista rasvaa, jota ylipainoisilla (varsinkin keskivartalolihavilla) on runsaammin. Jokaisen lihavan olisi hyvä nähdä kuva rasvan sekaan litistyneistä sisäelimistä tai rasvoittuneista verisuonista ja sen jälkeen miettiä, kannattaako sitä ylipainoaan mukisematta "hyväksyä".

[/quote]

Tiedätkö: laihuus ei ole tae terveistä elämäntavoista, vaikka kenties haluaisit niin uskoa. Laiha voi yhtä lailla tupakoida, syödä epäterveellisesti, jättää liikumatta ja turruttaa itseään mitä moninaisimmilla lisäaineilla. Kuinka terveellistä on esimerkiksi paastota viikko, että saa ryypätä ja syödä roskaruokaa sitten viikonlopun? Tai skipata terveellinen kouluruoka, ja hakea ennen koulubussin lähtöä kioskilta karkkia ja limpparia?

Jos väität ettei kukaan laiha niin toimi tai että he ovat marginaalinen ryhmä, olet sokea. Tai sitten vain keskityt siihen jargoniin, mitä nykypäivä tarjoaa: riittää, että näytät terveeltä, viis siitä oletko sitä oikeasti.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 19:52"]

Hoikilla harvemmin on vaarallista viskeraalista rasvaa, jota ylipainoisilla (varsinkin keskivartalolihavilla) on runsaammin. Jokaisen lihavan olisi hyvä nähdä kuva rasvan sekaan litistyneistä sisäelimistä tai rasvoittuneista verisuonista ja sen jälkeen miettiä, kannattaako sitä ylipainoaan mukisematta "hyväksyä".

[/quote]

Tiedätkö: laihuus ei ole tae terveistä elämäntavoista, vaikka kenties haluaisit niin uskoa. Laiha voi yhtä lailla tupakoida, syödä epäterveellisesti, jättää liikumatta ja turruttaa itseään mitä moninaisimmilla lisäaineilla. Kuinka terveellistä on esimerkiksi paastota viikko, että saa ryypätä ja syödä roskaruokaa sitten viikonlopun? Tai skipata terveellinen kouluruoka, ja hakea ennen koulubussin lähtöä kioskilta karkkia ja limpparia?

Jos väität ettei kukaan laiha niin toimi tai että he ovat marginaalinen ryhmä, olet sokea. Tai sitten vain keskityt siihen jargoniin, mitä nykypäivä tarjoaa: riittää, että näytät terveeltä, viis siitä oletko sitä oikeasti.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 12:13"]

Hoikkia (naisia) saa toki arvostella niin paljon kuin sielu sietää. Laiheliini, lauta, pitää olla jotain mistä ottaa kiinni, jne jne.

Mutta mitä ihmettä on tämä läskien suojelu ja ymmärtäminen? Aivan äärimmäisenä esimerkkinä mainittakoon tämä 'Fat acceptance movement', jossa pyritään muuttamaan yhteiskunnan asenteita läskimyönteiseksi. Osa näistä aktivisteista jopa paheksuu ylipainoisten laihduttamista normaalipainoon! Haloo!

Tässä pieni muistilista siitä, miksi ylipainoisuus ei ole ok.

- Oma terveytesi ja itsetuntosi.

- Julkiset terveydenhuoltokulut. Jos jonkinlaista komplikaatiota korjataan maksamillamme verorahoista ihan pelkän ylipainon seurauksena.

- Esteettiset syyt. Kunnioita itseäsi ja ihmisiä ympärilläsi sopusuhtaisella olemuksella.

[/quote]

Uskomatonta, että aikuinen ihminen kokee tarvetta arvostella, toisen ihmisen ulkonäköä. Olitpa sitten lihava tai laiha. Oletko AP kenties epävarma omasta ulkonäöstäsi tai todella nuori?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:13"]

Ap, miksi oletat, että se lihava ei tajua olevansa lihava? Miksi oletat, että lihava ei yritä laihduttaa?

Minä en halua jakaa laidutusyrityksiäni kaltaistesi ylhäältä alaspäin katselevien, ulkonäköä ja ulkokultaisuutta painottavien ihmisten kanssa. On helppo haukkua muita, vaikeampi on ymmärtää, mikä siinä omassa elämässä on niin pielessä, että on pakko siirtää kiukkua ja inhoa muihin. Et sinäkään oikeasti vihaa ylipainoisia etkä inhoa heitä. Et vain pysty käsittelemään oman elämäsi kipeitä asioita, joten on helpompaa siirtää se myrsky pään sisältä muihin.

Olen elämässäni laihduttanut 92 kg. Olen ollut lapsesta asti lihava ja laiduttanut ensimmäisen kerran teininä. Isoin laihdutusurakkani oli pari vuotta sitten, kun laihdutin 22 kg. Oli musertavaa, kun kukaan ei tätä muutosta edes huomannut. Ongelma painonhallinnassa on se, että laihtuminen kestää kauan, lihominen hyvin vähän aikaa.

Tiedän, miten pitäisi syödä. Syön suurimman osan aikaa oikein, ja monet työkaverini ihmettelevät, miten vähällä pärjään. Syön salaattipainotteisesti, vain vähän hiilihydraatteja ja välttelen kaikkea makeaa. Mutta aina silloin tällöin osuu kohdalle se hetki, jolloin syön sen yhden pullan/suklaapalan/kakkupalan. Se ei koskaan jää siihen. Parhaimmillaan saan itseni ahmimaan leipää ja pastaa, pahimmillaan vedän sitä suklaata ja muuta sokeripitoista kuin viimeistä päivää. Muutama tällainen päivä pystyy pilaamaan viikkojen ja jopa kuukausien loistavan laihtumisen. Näiden päivien jälkeen olen masentunut ja vihainen ja kyllä, vihaan itseäni. Monesti kestää viikkoja, että saan itseni hyväksymään tapahtuman ja koska vihassani tietysti rankaisen itseäni, on uusi järkyttävä sortuminen ihan kulman takana.

Kyllä, minulla ei ole itsekuria, mutta tiedän olevani läski ja tiedän, mitä haittoja siitä on minun terveydelleni tulevaisuudessa (vielä ei mitään onneksi) ja tiedän, miten pitäisi syödä ja että minun pitäisi laihduttaa. Uskon, että suurin osa lihavista tietää tämän kaiken. Mitä siis todella halusit sanoa minulle? Että olen inhottava ja ällöttävä näky? Tiedän senkin. Että minun pitäisi inhota itseäni ja että olen paitsi tyhmä myös saamaton laiskuri? Inhoan kyllä itseäni. Tyhmä en valitettavasti ole, siis ainakaan älykkyysosamäärältäni enkä oikein allekirjoita tuota saamatonta laiskuriakaan. Ihan kuka tahansa ei pysty laihduttamaan 92 kg. ;)

[/quote]

Et ehkä ole tyhmä, mutta jostain syystä disinformaation omaksunut. Samaa on niin paljon liikkeellä, että haluan kommentoida. En lukenut kaikkea enkä tiedä miten aggressiivinen aloittaja oli, mutta asiasta voidaan puhua ilkeilemättäkin.

Laihdutusohjelmissa tulee usein vastaan, että ihminen kieltää painonsa ja sivuuttaa minkä tahansa opastuksen, joka kohdistuu hänen laihduttamishankkeisiinsa. Sinäkin väität, että kaikki lihavat tietävät, miten pitäisi syödä. Kuitenkin itse syöt juuri niin kuin ravitsemusasiantuntijat varoittavat tekemästä: liian rajuja dieettejä, ei huolehdita riittävästä ravintoaineiden saannista, jolloin ennen pitkää itsesuojeluvaisto ottaa vallan komentelijasta, ja syöttää ihmisen vähintään takaisin lähtöpainoon, mielellään juuri silloin kun saatavilla on rasvaista ja makeaa ravintoa, jolla keho saa mielestään nälänhätätilanteen korjattua nopeasti. Laihdutus vihaisena ja kärvistellen on paitsi kamalaa, myös pitemmän päälle tehotonta siksikin, että se nostaa stressihormoneja, jotka ohjaavat systeemiä pitämään tavallista tiukemmin kiinni joka grammasta. Ei se saarnaaminen pysyvän elämäntapamuutoksen puolesta ole turhaa maltillisuutta. Se ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi lopun ikää syödä pelkkää salaattia, vaan että pitää löytää onnellinen ja rento elämäntapa, jolloin ihminen saa sopivasti liikuntaa, lepoa ja hyvää ravintoa. Mikään näistä ei toteudu, jos ihminen vihaa itseään ja äyskii muille.

Harvoin kuitenkaan näkee onnellista laihduttajaa, vaan järjestään kohdellaan omaa kehoa todellakin inhoten ja vihaten. Samat tunteet projisoidaan muihin, ja sitten syytetään muita siitä, että nämä inhoavat ja vihaavat lihavia. Toki sellaisiakin pässinpäitä on liikkeellä, mutta samaan hengenvetoon leimataan roistoiksi myös ne, jotka eivät kommentoi vihamielisesti, ja joilla jopa olisi ihan asiallista sanottavaa.

Jos katsot ensimmäisiä lihavoimiani lainauspätkiä (pahoittelut sanavalinnasta, en halua loukata lihavia), siellä juuri korostuu tämä ainainen projisointi. Syytetään muita julmasta ulkonäkökeskeisyydestä, mutta oman painonpudotuksen onnistumista ei osaa ottaa kunniakseen kuitenkaan, vaan musertuu, kun muut eivät huomaa. Jos toiset oikeasti olisivat kyylänneet tauotta pahalla silmällä, he varmasti olisivatkin huomanneet.

Pitäisi oppia hyväksymään ihminen silloinkin, kun ei anneta hänen vetäytyä vihamielisyyteensä rauhassa. Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että tämä on mahdollista. Vähemmäksi sitä inhoa ja vihaa puolin ja toisin, ja enemmän iloa elämään.