Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli surusta, kun ei enää koskaan näe poikapuolta?
25.04.2014 |
Mä oon ollu 4 vuotta äitipuolena ihanalle pojalle, nähnyt hänet viikottain syntymästään saakka, ollaan vietetty paljon aikaa kahdestaan ja meillä on tosi läheiset välit. Mulla ei oo omia lapsia, mutta tuo poika on tuntunut sellaiselta. Nyt eropäätös tehty muutama viikko sitten ja mies muutti tänään uuteen kotiinsa.
Mä oon kyllä miehelle sanonut että haluaisin lasta nähdä jatkossakin niin paljon kun mahdollista ja jos ikinä tulee vaikka hoitotarvetta niin otan mielelläni. Mies ei ole ollut asiasta innoissaan, ja on sanonut että lapselle on parempi olla näkemättä ja unohtaa, muuten on vain ikävissään koko ajan. Voi olla että Se on tottakin...
Nyt on kuitenkin kamala olo, tietysti ikävöin miestäkin, mutta kaikkein eniten sattuu Se, etten enää ikinä tule näkemään sitä poikaa. Miten ihmeessä Tän kestää?
Kommentit (18)
Olet nähnyt viikottain? Onko ex-miehesi siis etäisä? Jos on, niin ota yhteyttä lapsen äitiin. terve aikuinen ymmärtää, että jos häivyt kokonaan kuvioista, niin lapsi kokee senhylkäämiseksi, vaikka lapsi tietäisikin, että isästä asia johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on etäisä, lapsi ollut meillä viikonloppuisin. Lapsen äiti ei ole kaikkien näiden vuosien aikana halunnut mua nähdä, ei mun kanssa puhua ja on tehnyt selväksi sekä miehelle että lapselle että mun nimeä ei mainita ja musta ei puhuta. Ei siis oikein onnistu tuo äidin kanssa puhuminen. Enkä oikeasti tiedä jos mies onkin oikeassa ja tapaamiset jatkossa olisi lapselle vaan haitaksi. Lapsi on tietysti vielä aika pieni, ja ehkä unohtaakin helpommin, ja varmasti saa uuden "äitipuolen" pian. Itsekkäästi vaan mietin kuinka kamalaa on luopua lopullisesti ja kuinka kiva ois joskus viettää vielä päivää yhdessä..
ap
Syntymästä saakka? Miehen ex oli siis raskaana kun te aloitte seurustelemaan vai miten tuo nyt pitäisi ymmärtää?
voi :( Sinulla on suuri sydän!!! En ymmärrä yhtään mikset voisi nähdä?? Olethan hänelle tärkeä aikuinen varmasti myös!!! Oikein tuli kyyneleet silmiin kun tätä luin.
Kun poika kasvaa pyydä.fb kaveriksi ja kerro asiasi linkkaa vaikka tää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja tuntemuksia täällä ap. Onneksi meillä miehen lapsen äiti on ollut ymmärtäväinen ja olen useaan otteeseen ollut lapsenvahtina ja muutoinkin touhuillut lapsen kanssa. Tyttö nyt jo 14v, ja pitää yhteyttä itsenäisesti. Käydään shoppaamassa, mökillä jne:) Hän on mun "kummityttö"
Me oltiin seurusteltu muutama kuukausi, kun mies sai selville että ex odottaa lasta. Olivat seurustelleet muutaman viikon kuukausia ennen meidän suhdetta, ex kertoi miehelle rv 37 että on raskaana. Tämä ex olisi halunnut yhtäkkiä taas suhteen miehen kanssa ilmeisesti vauvan vuoksi , mistä mies kieltäytyi koska oli mun kanssa. Tämän takia ex ei siis ikinä ole halunnut olla mun kanssa tekemisissä. Long story
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota mäkin toivon että poika vois välillä kyläillä tai voitaisiin käydä eläinpuistossa tai tehdä jotain muuta kivaa niinkuin ennen. Sydän särkyy. Opin ainakin sen etten enää rakastu mieheen jolla on lapsia :(
ap
Tota mäkin toivon että poika vois välillä kyläillä tai voitaisiin käydä eläinpuistossa tai tehdä jotain muuta kivaa niinkuin ennen. Sydän särkyy. Opin ainakin sen etten enää rakastu mieheen jolla on lapsia :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista, olet varmasti lapsellekin todella tärkeä!
Minullakin oli lapsena äitipuoli, jonka kanssa olimme todella läheisiä. Kun he erosivat isäni kanssa, tuntui todella pahalta, olin jo kuitenkin 10v silloin ja jatkoin omatoimisesti yhteydenpitoa äitipuoleeni. Nyt aikuisina olemme edelleen todella hyviä ystäviä. Isääni ei koskaan häirinnyt yhteydenpitomme.
Vaikea sanoa, kun on kuitenkin vasta 4-vuotiaasta kyse, että millainen ratkaisu olisi paras.
Miten niin koskaan? Kun se lapsi vähän kasvaa, voitte pitää yhteyttä netin kautta ja sitten vielä vähän myöhemmin, tavata. Kyllä se sinut varmasti muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei halua että ollaan yhteyksissä, ja ollaan oltu monta vuotta niin, niin en kyllä ala poikaa enää kymmenen vuoden päästä etsimään netistä.
ap
Minulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta, mutta ystäväni on ollut tällaisessa tilanteessa lapsena/nuorena. Hänen äitinsä häipyi kuvioista ja tilalle tuli äitipuoli, joka oli läheinen. Sitten isä ja äitipuoli erosivat. Tyttö ei nähnyt paljoakaan äitipuolta, mutta aina sai kortin, kävi kirjeenvaihtoa ja nyt kun ikää on jo yli 20, on tämä kaverini säännöllisesti yhteydessä äitipuoleensa. Tosin hän oli jo 9 vuotias eron aikaan. Tavallaan ehkä kunnon pesäero auttaisi sinuakin, näin ulkopuolisena katsottuna, pidä lapseen yhteyttä satunnaisesti. niinkuin kaikissa muissakin kurjissa tilanteissa, aika auttaa varmasti, niin kliseinen lohtu kuin se onkin. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etköhän voi ottaa asiaa uudestaan puheeksi ex-miehesi kanssa kunhan eron pahin kuohunta rauhoittuu. Ei tarvitse antaa heti periksi.
Ystävälleni (mies) kävi samoin. Hän alkoi seurustella yh:n kanssa kun tämän kuopus oli vielä aika pieni, ja erityisesti kuopuksesta tuli miehelle läheinen. Hänellä ei ole omia lapsia. Suhde päättyi joidenkin vuosien kuluttua ja ilmeisesti aika ikävästi. Nainen muutti kaikenlisäksi lapsineen muualle. Mies suri kovasti, mutta pääsi ajan kanssa tilanteesta jotenkin yli. En tiedä pitääkö lapseen/ lapsiin yhteyttä nyt, kun kuopuskin on jo "iso".
Mun mielestä sun ei kuulukaan olla lapsen elämässä, koska et ole sen vanhempi ja olet eronnut lapsen isästä. Itse en äitinä hyväksyisi, että lapsellani olisi joku tavattava "äitipuoli" jossain, joka ei edes olisi äitipuoli oikeasti. Se olisi tosi outoa. Kyllä sun pitää päästä elämässä eteenpäin ja hankkia vaikka ihan niitä omia lapsia. Noin pieni lapsi unohtaa sut nopeasti.
Minun exälläni oli jo lapsenlapsi, tyttö, jonka elämässä minäkin olin syntymästä asti. Lapsen vanhemmat olivat minulle suht vieraita, koska miehen ex-vaimo ei halunnut minun ja aikuisten lasten olevan tekemisissä. Tyttö oli kuitenkin todella paljon vaarillaan ( mies oli tosin nelikymppinen :)) vanhempiensa työn ja harrastuksen takia ja siten tutustuin häneen. Tyttö oppi luottamaan minuun ja hänestä tuli minulle tosi rakas. Kun tyttö oli kaksivuotias, meille tuli ero (mies petti törkeästi) enkä halunnut enää nähdä miestä. Lasta oli hirveä ikävä, kyllä miestäkin, kaikesta huolimatta.
Vuosi eron jälkeen tyttö tuli äitinsä kanssa kaupan ovensuussa vastaan. Äiti ei minua huomannut, tyttö katsoi suoraan silmiin. Ei tietenkään enää tunnistanut minua, kun oli niin pieni, mutta se katse. Itkin ääneen koko kotimatkan ja illan. Itken nytkin kun kirjoitan. Tuosta on 10 vuotta aikaa.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 17:09"]Mun mielestä sun ei kuulukaan olla lapsen elämässä, koska et ole sen vanhempi ja olet eronnut lapsen isästä. Itse en äitinä hyväksyisi, että lapsellani olisi joku tavattava "äitipuoli" jossain, joka ei edes olisi äitipuoli oikeasti. Se olisi tosi outoa. Kyllä sun pitää päästä elämässä eteenpäin ja hankkia vaikka ihan niitä omia lapsia. Noin pieni lapsi unohtaa sut nopeasti.
[/quote]
Onni se, että lapsi pieni, totta.
Muuten taas... Mä olin exän lapsille äitipuoli 5v. Erottiin ja koska tunsin "miehen", otin yhteyttä äitiin. Kerroin hänelle, että hän saa päättää mitä tekee, mutta olen olemassa. Nyt 7v myöhemmin tapaan noita lapsia edelleen muutamia kertoja vuoteen, nykyään lasten omasta yhteydenotosta, alkuun äidin.
Jotkut äidit myös ymmärtävät, että jos lapsen elämässä on ollut joku tärkeä aikuinen, tämä saattaa pysyä tärkeänä vaikkei vanhemmalle enää sitä olisikaan. Jotkut äidit siis jopa tajuavat ettei lapsi ole vanhemman jatke, jolla on vanhemman aivot ja tunteet vaan ihan omanlaisensa, oma persoonansa.
Aika auttaa... Ja parasta tosiaan kaikille osapuolille minustakin on katkaista kerrasta se näkeminen. Itselläkin kävi noin, olin äitipuoli exäni lapsille 7 vuotta, sitten mies vaihtoi nuorempaan naiseen ja meni sitten ne lapsetkin mun elämästäni. Kyllähän sitä valtava ikävä oli, mutta ei voi mitään, eiväthän he koskaan minun lapsiani olleet, heillä on isä ja äiti muualla olemassa.