Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja ositus, vinkkejä kaivataan!
08.12.2020 |
Miten kannattaa toimia, jos jaettavaa alkaa olla mittavasti, ehkä yli 900 000€. Omaisuuteen kuuluu omakoti, sijoitusasuntoja, muita kiinteistöjä ja irtaimistoa (esim. työkoneita, työkaluja ja harrastusvälineitä ( joiden arvo 2000 - 30 000€/kpl)
Lisäksi vuokratuloja mittava summa kuukaudessa. Haluaisin, että kaikki menee lakien ja normien puitteissa ja että minua ei tulla huijaamaan vaan saan oman osani.
Vuokratuloja tulee epätasaisesti kiinteistöistä, joten sekin pitäisi huomioida. Pelkään puolisoni haluavan pitää kiinteistöt joissa suuret vuokratulot tulevaisuudessa. Voiko näin tapahtua?
Itselläni suurempi tarve tuloille tulevaisuudessa, koska olen hoitanut useita vuosia yhteisiä lapsia ja kotia vailla palkkatuloa ja olen tehnyt lyhennettyä työaikaa tukeakseni yhteistä erityislasta. (pienempi eläkekertymä) En siis halua suurempaa osaa vaan kaikkai puoliksi, myös vuokratulot.
On selvä, etten puolison kanssa ala keskenään sopimaan yhtikäs mitään, koska hänen todellinen luonne on paljastunut vuosien saatossa. Ei vähääkään välitä kuin itsestään ja ollaan kahta elintasoa eletty perheen sisällä.
Käräjäoikeudestako haen ulkopuolisen ihmisen jakajaksi? Kertokaa, jos jollakulla kokemusta tällaisesta.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ajattelisin, että minun kuuluisi saada osa säännöllisistä vuokratuloista. Oikeustajuun ei uppoa, miksi ne ei minulle kuulu, koska olen mahdollistanut kodinhoidolla puolison seitsemän päivän työviikot.
Ap
Voit toki kokea noin mutta laki ei ole samaa mieltä. Joten on ihan turha lähteä taistelemaan sellaisesta jota ei voi saada,
Eikä edes kannata. Aloittajan kannattaa ottaa osuutensa käteisenä ja sijoittaa itse puhtaalta pöydältä.
Tähän hän vain tarvitsisi apua. Hän ei vaikuta pätevältä rahankäyttäjältä. Fiksoituminen jonkin tietyn kiinteistön vuokratuottoon on typerää. Maailma on kiinteistöjä täysi.
Ilmeisesti AP haluasi myös entisen miehensä osaamisen sijoitustoiminnasta käyttöönsä. Valitettavasti miehellä ei eron jälkeen ole velvollisuutta huolehtia entisen vaimon omaisuudesta, vaan kumpikin huolehtii omasta omaisuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnut olevan aika pihalla, hanki hyvä asianajaja!
Tietenkään homma ei mene niin, että eron jälkeen mies jatkaisi tuottavan omaisuuden (omansa? sinun?) hoitoa, ja sinulle vaan tupsahtelisi tilille tuottoja.
Mikäli on niin, että sinulla on omaisuutta 0€ ja miehellä 900 000€ eikä avio-oikeutta kohtuullisteta mitenkään, miehesi maksaisi sinulle tasinkoa 450 000€. Välttämättä tämä summa ei sisällä juuri niitä hyödykkeitä, mitä sinä tahtoisit, vaan voi olla ihan rahaa.
Sen jälkeen voit tietenkin sijoittaa itse summan ja saada tuottoja. Mutta sijoituksesta sinun täytyy tietysti huolehtia itse, ei (ex)miehesi sitä enää sinun puolestasi hoida.
Itse olisin hyvin tyytyväinen 450k€:oon. Se vastaisi kuitenkin 12,5 vuoden ajalle 3000€ nettopalkkaa.
Ja vaikka kiineistöjen arvo olisi tuo 900.000€, niin veikkaisin miehellä olevan aika iso määrä lainaa. Tämähän vähennetään varallisuuden arvosta osituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso omistaa yksin kiinteistöt joista suurempi tuotto. Mielestäni ei mene oikein jako, jos tuotto puolta ei tasata ja huomioida.
Pystyisin kyllä helposti todistamaan oman osuuteni perheen hyväksi ja myös rahalliset menetykset. Lapset pystyvät myös kertomaan kuka on ollut kotona, pukenut, riisunut, pessyt hampaat, suihkuttanut, kokannut, siivonnut, kuljettanut, pessyt pyykkiä, hoitanut pihan, käyttänyt lääkärissä, järjestänyt synttärit, hankkinut vaatteet ja harrastevälineet. Lisäki olen kerennyt olla yli 15 vuotta töissä ja maksanut yhteisiä menoja niin, ettei säästöön ole jäänyt. Helppo nähdä tiliotteista, minne palkkatulo huvennut. Molempien eläke kertymä olisi myös helposti todennettavissa.
Olen toki onnellinen, että olin hoitovapailla silloin kuin se oli mahdollista. En vaihtaisi mukavia muistoja euroihin. Välillä oli toki raskasti yksin.
Ap
Valitettavasti jos tietty omaisuus on pelkästään miehen nimissä, sinulla ei ole oikeutta vaatia juuri kyseistä omaisuutta itsellesi vaan mies voi maksaa tasingon eri tavalla. Toisaalta sinun ei tarvitse hyväksyä mitään miehen nimissä olevaa omaisuutta tasinkona, vaan voit pyytää kaiken rahana. Myöskään tulevat vuokratulot tai muu tuottavuus eivät vaikuta omaisuuden arvoon.
Toisaalta jos erossa saat n. 450k omaisuuden, niin eiköhän sillä voi aloittaa myös omaa tuottavaa sijoitustoimintaa ja siinä on jo ihan reilusti korvausta perheen eteen tekemästäsi työstä. Kannattaa ehdottomasti palkata ammattiapua osituksen hoitamiseen, mutta muistaa myös, että yksittäiseen yksityiskohtaan jumiin jääminen voi lopulta tulla hyvin kalliiksi.
Ei mene ihan niin, että köyhempi eli tasinkoa vaativa puoliso olisi oikeutettu korvamerkitsemään toisen omistamasta omaisuudesta jotain itselleen. Tasinkoa luovuttavalla puolisolla on oikeus päättää, mitä omaisuutta luovuttaa. Häntä ei voi velvoittaa ottamaan velkaa eikä häntä voi ajaa pois omistamastaan asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Takerrun ehkä liiaksi vuokratuloihin, mutta se on konkreettinen ja helposti todennettava asia.
Puoliso on taipuvainen käyttäytymään lain ja hyvien tapojen vastaisesti.
Mielenkiintoista lukea arvioita millainen olen ja en ole :) Arviot menee pahasti pieleen, jos ajattelette minun olevan ulkona sijoitustoiminnasta ja vuokratulojen hankkimisesta. Kuten sanoin, tahdon avioliittolakiin kuuluvien asioiden toteutuvan.
Olimme parisuhteen alkaessa varattomia. Oman mittavan perinnön olen jo hyppyyttänyt yhden sukupolven eli itseni ylitse. Puolison suku köyhää, enkä yhteen ihmettele miksi, on tämä sellaista menoa ollut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok. Takerrun ehkä liiaksi vuokratuloihin, mutta se on konkreettinen ja helposti todennettava asia.
Puoliso on taipuvainen käyttäytymään lain ja hyvien tapojen vastaisesti.Mielenkiintoista lukea arvioita millainen olen ja en ole :) Arviot menee pahasti pieleen, jos ajattelette minun olevan ulkona sijoitustoiminnasta ja vuokratulojen hankkimisesta. Kuten sanoin, tahdon avioliittolakiin kuuluvien asioiden toteutuvan.
Olimme parisuhteen alkaessa varattomia. Oman mittavan perinnön olen jo hyppyyttänyt yhden sukupolven eli itseni ylitse. Puolison suku köyhää, enkä yhteen ihmettele miksi, on tämä sellaista menoa ollut :)
On hyvä, jos olet perehtynyt sijoitustoimintaan ja omaisuuden arvon määrittelyyn osituksessa. Asiantuntemuksesi ei kuitenkaan ole välittynyt viesteistäsi, joten suosittelen edelleen hyvän asianajajan hankkimista. Jos ositettavaa omaisuutta on tuonkin verran, se kannattaa kyllä. Kannattaa myös kysyä asianajalta, miten tuo perinnöstä kieltäytymisasia tulee tässä kohtaa hoitaa, ettei sitä katsottaisi tahalliseksi omaisuuden hukkaamiseksi ja katsottaisi laskettavaksi sinun omaisuudeksesi. Eli on hyvä löytyä näyttöä, että perinnöstä kieltäytyminen lastenne eduksi on ollut sinun ja miehesi yhteinen päätös, ei vain sinun.
Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.
Ap
Etkös itse ole nyt ahne jos perintö piti antaa lapsille mutta silti sinun pitäisi saada puolet miehen omaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.
Ap
Etkös itse ole nyt ahne jos perintö piti antaa lapsille mutta silti sinun pitäisi saada puolet miehen omaisuudesta?
Luopuminen ei ole ahneutta ja haluan puolet meidän omaisuudesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.
Ap
Etkös itse ole nyt ahne jos perintö piti antaa lapsille mutta silti sinun pitäisi saada puolet miehen omaisuudesta?
Luopuminen ei ole ahneutta ja haluan puolet meidän omaisuudesta.
Ap
Siitä perinnöstä olisi puolet kuulunut miehelle tuolla sinun logiikallasi.
Juu lakimies avuksi.
Mitä noihin vuokratuloihin tulee nehän tulevat omaisuuden vuokraamisesta ja kuuluvat sille, jolle se onaisuuserä osituksessa tulee. Eli sinällään kannattaa olla tarkkana, ettei tyydy vain tuottamattomaan omaisuudenosaan, jos vuokratulot tulisivat tärkeitä olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.
Ap
Etkös itse ole nyt ahne jos perintö piti antaa lapsille mutta silti sinun pitäisi saada puolet miehen omaisuudesta?
Luopuminen ei ole ahneutta ja haluan puolet meidän omaisuudesta.
Ap
Siitä perinnöstä olisi puolet kuulunut miehelle tuolla sinun logiikallasi.
Yhteisille lapsille se meni ymmärtääkseni, joten mies "hyötyy" aivan yhtä paljon siitä kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.
Ap
Tässä varmaan vaikuttaa kuinka kauan sitten tuo perintöasia tapahtui. Mikäli on sattunut hyvin lähellä eroprosessin alkamista tai sen aikana voi ehkä olla oikeudessa asian puimista tiedossa, että onko vain siksi luovuttu, ettei joutuisi osituksessa jakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.
Ap
Etkös itse ole nyt ahne jos perintö piti antaa lapsille mutta silti sinun pitäisi saada puolet miehen omaisuudesta?
Luopuminen ei ole ahneutta ja haluan puolet meidän omaisuudesta.
Ap
Siitä perinnöstä olisi puolet kuulunut miehelle tuolla sinun logiikallasi.
Yhteisille lapsille se meni ymmärtääkseni, joten mies "hyötyy" aivan yhtä paljon siitä kuin ap.
Tässä tapauksessa on olennaista kuinka tämä toimi vaikutti osituksenalaiseen varallisuuteen.
Lasten varallisuuden kasvusta toki molemmat huoltajat voivat olla iloisia sinänsä mutta se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso omistaa yksin kiinteistöt joista suurempi tuotto. Mielestäni ei mene oikein jako, jos tuotto puolta ei tasata ja huomioida.
Ap
Lain mukaan asia on kuitenkin täysin selvä: Osituksessa se puolisoista, joka omistaa enemmän kuin toinen, saa täysin vapaasti päättää, minkä osan omasta omaisuudestaan hän antaa tasinkona vähemmän omistavalle puolisoista. Ainoa ehto on se, että tasingon maksamisen jälkeen molempien puolisoiden (netto)-omaisuus on yhtä suuri.
Jos puolisosi omistaa yksin kiinteistöt, joista on suurin tuotto, hän saa lain mukaan pitää ne, kunhan hän pystyy antamaan sinulle jotain muuta omaisuutta (tai rahaa) niin paljon, että teille kummallekin jäävän omaisuuden arvo on sama. Tässä ei nyt Suomen paraskaan asianajaja pysty auttamaan sinua, koska laki on tältä osin täysin yksiselitteinen.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Takerrun ehkä liiaksi vuokratuloihin, mutta se on konkreettinen ja helposti todennettava asia.
Puoliso on taipuvainen käyttäytymään lain ja hyvien tapojen vastaisesti.Mielenkiintoista lukea arvioita millainen olen ja en ole :) Arviot menee pahasti pieleen, jos ajattelette minun olevan ulkona sijoitustoiminnasta ja vuokratulojen hankkimisesta. Kuten sanoin, tahdon avioliittolakiin kuuluvien asioiden toteutuvan.
Olimme parisuhteen alkaessa varattomia. Oman mittavan perinnön olen jo hyppyyttänyt yhden sukupolven eli itseni ylitse. Puolison suku köyhää, enkä yhteen ihmettele miksi, on tämä sellaista menoa ollut :)
Jos miehellä on taipumusta venkoiluun niin vuokraan takertumista oleellisempaa on huolehtia, että kaikki omaisuus tulee ilmi ositusta tehdessä ja että niiden arvot arvioidaan oikein. Tuossa kohtaa kannattaa olla tarkkana ja huolehtia, että arviointi ei perustu pelkästään miehen ilmoitukseen. Yksi helppo keino miehelle olisi esimerkiksi merkitä itselle jäävän omaisuuden arvo alakanttiin ja toisaalta yläkanttiin sen omaisuuden arvo, jonka aikoo antaa tasinkona sinulle. Kiinteistöjen tai muun vastaavan omaisuuden arvon määrittäminen ei aina ole helppoa, jos ne on hankittu vuosikymmeniä sitten.
Eihän tämä tilanne olekaan ollenkaan selvä. Jos itse olet vastoin miehen tahtoa kieltäytynyt perinnöstä ja siirtänyt sen seuraavalle sukupolvelle, saattaa miehesi asianajaja puuttua tuohon kyllä. Entistä suuremmalla syyllä tarvitset hyvän asianajajan.
Jos perinnöstä on kulunut vain vähän aikaa, ja mies pystyy osoittamaan, että kieltäydyit perinnöstä vastoin hänen tahtoaan, tuo omaisuus saatetaan laskea sinun osuudeksesi. Esim. jos perinnön arvo olisi ollut 300 000:
Miehen omaisuus 900000
Sinun omaisuus 300000
Yhteensä 1200000 ja ositettuna 600000 kummallekin.
Eli tässä skenaariossa mies hyvittää sinulle tasinkona vain 300000 (hänen valitseminaan hyödykkeinä, ei sinun)
Tilanne on tulkinnanvarainen, jos voidaan osoittaa, että sinä olet hukannut omaisuutta vain päästäksesi jaolle miehen varoihin.
Ota myös huomioon, että eron jälkeen mies saattaa joka tapauksessa joutua realisoimaan noita sinun himoitsemiasi kiinteistösijoituskohteita. Voi olla, että vaikkapa 300000 hän tarvitsee ostaakseen uuden asunnon, jos teidän nykyinen asuntonne jää osituksessa sinulle.
Tasinkovaroilla voit ostaa itsellesi ihan omia sijoituskohteita.
Vaikka saisit osuutesi omaisuudesta rahana, voit sillä ostaa vaikka sijoitusyksiön tai sijoittaa rahat tuottavasti. Näin kannattaakin tehdä eläkepäiviä ajatellen.