Avioero ja ositus, vinkkejä kaivataan!

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä tilanne olekaan ollenkaan selvä. Jos itse olet vastoin miehen tahtoa kieltäytynyt perinnöstä ja siirtänyt sen seuraavalle sukupolvelle, saattaa miehesi asianajaja puuttua tuohon kyllä. Entistä suuremmalla syyllä tarvitset hyvän asianajajan.

Jos perinnöstä on kulunut vain vähän aikaa, ja mies pystyy osoittamaan, että kieltäydyit perinnöstä vastoin hänen tahtoaan, tuo omaisuus saatetaan laskea sinun osuudeksesi. Esim. jos perinnön arvo olisi ollut 300 000:

Miehen omaisuus 900000

Sinun omaisuus 300000

Yhteensä 1200000 ja ositettuna 600000 kummallekin.

Eli tässä skenaariossa mies hyvittää sinulle tasinkona vain 300000 (hänen valitseminaan hyödykkeinä, ei sinun)

Tilanne on tulkinnanvarainen, jos voidaan osoittaa, että sinä olet hukannut omaisuutta vain päästäksesi jaolle miehen varoihin.

Ota myös huomioon, että eron jälkeen mies saattaa joka tapauksessa joutua realisoimaan noita sinun himoitsemiasi kiinteistösijoituskohteita. Voi olla, että vaikkapa 300000 hän tarvitsee ostaakseen uuden asunnon, jos teidän nykyinen asuntonne jää osituksessa sinulle. 

Tasinkovaroilla voit ostaa itsellesi ihan omia sijoituskohteita.

Tuo hänen valitseminaan hyödykkeinä voi aiheuttaa ongelmaa myös, jos arvostuksista on erimielisyyttä. Miehelle edullista olisi väittää niitä omaisuuseriä, joita aikoo tasingoksi antaa arvokkaammiksi kuin ne ovat ja itselleen jatettäviä aliarvostaa mahdollisimman pienen tasingon aikaansaamiseksi.

Nimiperiaatteen mukaan omaisuus on sen, kenen nimissä se on. Riippumatta siitä, kuka on hoitanut lapset ja ostanut vessapaperit.

Jos miehesi omistaa kaiken, maksaa hän sinulle tasinkona puolet omaisuudesta. Se, miten, rahana vai tavarana, on sovittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä tilanne olekaan ollenkaan selvä. Jos itse olet vastoin miehen tahtoa kieltäytynyt perinnöstä ja siirtänyt sen seuraavalle sukupolvelle, saattaa miehesi asianajaja puuttua tuohon kyllä. Entistä suuremmalla syyllä tarvitset hyvän asianajajan.

Jos perinnöstä on kulunut vain vähän aikaa, ja mies pystyy osoittamaan, että kieltäydyit perinnöstä vastoin hänen tahtoaan, tuo omaisuus saatetaan laskea sinun osuudeksesi. Esim. jos perinnön arvo olisi ollut 300 000:

Miehen omaisuus 900000

Sinun omaisuus 300000

Yhteensä 1200000 ja ositettuna 600000 kummallekin.

Eli tässä skenaariossa mies hyvittää sinulle tasinkona vain 300000 (hänen valitseminaan hyödykkeinä, ei sinun)

Tilanne on tulkinnanvarainen, jos voidaan osoittaa, että sinä olet hukannut omaisuutta vain päästäksesi jaolle miehen varoihin.

Ota myös huomioon, että eron jälkeen mies saattaa joka tapauksessa joutua realisoimaan noita sinun himoitsemiasi kiinteistösijoituskohteita. Voi olla, että vaikkapa 300000 hän tarvitsee ostaakseen uuden asunnon, jos teidän nykyinen asuntonne jää osituksessa sinulle. 

Tasinkovaroilla voit ostaa itsellesi ihan omia sijoituskohteita.

Tuo hänen valitseminaan hyödykkeinä voi aiheuttaa ongelmaa myös, jos arvostuksista on erimielisyyttä. Miehelle edullista olisi väittää niitä omaisuuseriä, joita aikoo tasingoksi antaa arvokkaammiksi kuin ne ovat ja itselleen jatettäviä aliarvostaa mahdollisimman pienen tasingon aikaansaamiseksi.

Tässä täytyy tietysti käyttää puolueettomia arvioijia. Hölmö olisi se, joka luottaisi vain asianomistajan arvioon hyödykkeiden arvosta. Asianajaja hoitaa kyllä tämän, mutta ottaa itsekin tietysti pulskan palkkion.

Vierailija kirjoitti:

Jep, puoliso tietenkin ahneuksissaan vastusti perinnön hyppyytystä lapsille, mutta ei kieltänytkään. Puoliso ei ole aikaa tai rahaa käyttänyt perittyyn ihmiseen. Ei edes joka vuosi vaivautunut tapaamaan vaikka kyseessä minulle tärkeä ja läheinen ihminen.

Ap

Osituksessa sillä ei ole merkitystä, kuka on käynyt tervehtimässä ketä ja kuinka läheisiä ja tärkeitä sukulaiset ovat olleet ja kenelle. Sillä on kuitenkin merkitystä, jos miehesi katsoo, että olet kieltäytynyt perinnöstä, jonka pitäisi nyt olla avio-oikeuden ja osituksen piirissä ja laskettavissa sinun omaisuudeksesi. Eli tähän kannattaa varautua.

Eli mies saattaa tulkita tilannetta niin, että sinulla ei ole oikeutta vastaavaan osaan hänen omaisuudestaan. Vaikka se olisi myös sinun työlläsi mahdollistettua ja kerryytettyä, jos se on kuitenkin miehen nimissä ja hänen omaisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Nimiperiaatteen mukaan omaisuus on sen, kenen nimissä se on. Riippumatta siitä, kuka on hoitanut lapset ja ostanut vessapaperit.

Jos miehesi omistaa kaiken, maksaa hän sinulle tasinkona puolet omaisuudesta. Se, miten, rahana vai tavarana, on sovittavissa.

Mutta omistajuudella on olennaisesti merkitystä vasta silloin kun pariskunnalla on tavanomaisesti muotoiltu avioehto. Silloinkin voidaan puuttua kohtuuttomuuksiin tai kelvottoman jakosopimuksen moittiminen voi olla menestyksellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimiperiaatteen mukaan omaisuus on sen, kenen nimissä se on. Riippumatta siitä, kuka on hoitanut lapset ja ostanut vessapaperit.

Jos miehesi omistaa kaiken, maksaa hän sinulle tasinkona puolet omaisuudesta. Se, miten, rahana vai tavarana, on sovittavissa.

Mutta omistajuudella on olennaisesti merkitystä vasta silloin kun pariskunnalla on tavanomaisesti muotoiltu avioehto. Silloinkin voidaan puuttua kohtuuttomuuksiin tai kelvottoman jakosopimuksen moittiminen voi olla menestyksellistä.

Kyllä omistajuudella on merkitystä ilman avioehtoakin. Lain mukaan puolisoista se, joka omistaa enemmän, saa vapaasti päättää, mitä hän antaa osituksessa tasinkona toiselle. Vain tasingon arvo on määrätty. Enemmän omistava puoliso voi siis valita itselleen omaisuudestaan ne mieluisimmat osat ja antaa tasinkona ne osat, joista hän on ehkä muutenkin halunnut eroon.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso omistaa yksin kiinteistöt joista suurempi tuotto. Mielestäni ei mene oikein jako, jos tuotto puolta ei tasata ja huomioida.

Pystyisin kyllä helposti todistamaan oman osuuteni perheen hyväksi ja myös rahalliset menetykset. Lapset pystyvät myös kertomaan kuka on ollut kotona, pukenut, riisunut, pessyt hampaat,  suihkuttanut, kokannut, siivonnut, kuljettanut, pessyt pyykkiä, hoitanut pihan, käyttänyt lääkärissä, järjestänyt synttärit, hankkinut vaatteet ja harrastevälineet. Lisäki olen kerennyt olla yli 15 vuotta töissä ja maksanut yhteisiä menoja niin, ettei säästöön ole jäänyt. Helppo nähdä tiliotteista, minne palkkatulo huvennut. Molempien eläke kertymä olisi myös helposti todennettavissa.  

Olen toki onnellinen, että olin hoitovapailla silloin kuin se oli mahdollista. En vaihtaisi mukavia muistoja euroihin. Välillä oli toki raskasti yksin.

Ap

Teillä jaetaan erossa olemassa oleva omaisuus. Jaossa ei katsota tulevaisuuden tuottopotentiaalia, koska tulevaisuudessa ette ole aviopari. Toisin sanoen, tulevia tuloja ei erossa jaeta, koska niitä ei vielä ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelisin, että minun kuuluisi saada osa säännöllisistä vuokratuloista. Oikeustajuun ei uppoa, miksi ne ei minulle kuulu, koska olen mahdollistanut kodinhoidolla puolison seitsemän päivän työviikot.

Ap

Sinulla on oikeustajussaso vähän korjattavaa. Kun olette eronneet, olette eronneet. Ei sinulla ole oikeutta puolisosi tuloihin eronne jälkeen. Ei Suomessa harrasteta mitään elatusapua puolisolle eron jälkeen. Joissakin maissa sellainenkin tunnetaan.

Kiitos vastauksista!

Olkaa kanssa siskot tarkempia, ettei pääsisi käymään näin. Asianajan kanssa selvitetään tästä eteenpäin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asianajajaa tarvitset ehdottomasti. Lainaako teillä ei ole?

Asuminen jatkossa jne ovat isoja asioita.

Etkö ole maksanut itsellesi eläkettä (tai miehesi) vaikka olet ollut kotona?

Kyllä (anteeksi vain) naiset voivat olla hassuja ja luottavaisia.

Näin sivusta seuraten  kommentoin, miten olen joutunut roikkumaan oikeudessa ihmettelemässä samaa asiaa miten olen hassu ja luottavainen nainen. Olin sitä puolisooni tutustuessa nija uskoessani, että avioliittomme jatkuu aina kuolemaamme asti. Ihan varmasti mieheni olisi ollut samaa mieltä, mutta kupsahti kesken kaiken. HÄnen sukunsa kuitenkin päätti, että laitetaanpa muija polvilleen ja vaaditaan osuutemme. Meillä ei hassulla avioparilla ollut avioehtoa saati keskinäistä testamenttia. No, niin siinä sitten kävi että minä menetin yhteisesti hankkimamme omaisuuden ja hävisin. Sellaista voi todellakin sattua meille hassuille ja luottavaisille ihmisille. TArvitaan vain yksi tyhmä juristi säätämään siihen väliin ja tyrimään kaikki niin, että muut palkatut juristit vain noukkivat parhaat palat kaataakseen sen hassun ja luottavaisen naisen . Ja siinäkin tapauksessa hassu ja luottavainen nainentyri, että uskoi siihen tyhmään juristiin joka riensi ihan vaan kaverina auttamaan.

Että onhan se todellakin ihmisessä suuren suuri vika antaa muille mahdollisuus ja luottaa heihin. 

Onneksi on sitten sinun tyyppisiä selvännäkijöitä, jotka osaavat katsoa kristallipallostaan 20 vuoden päähän. Perusta vastaanotto, niin pelastat ehkä muutaman hassun ja luottavaisen naisen,

Haluaisitko vähän avata, miten on voinut käydä niin, että menetit osuutesi miehesi ja sinun omaisuudestanne? Kurja juttu joka tapauksessa, osan otto miehesi kuolemasta.