HS: "Sumalaisten enemmistön mielestä sosiaaliturvan vastineeksi on tehtävä jotakin hyödyllistä – etenkin suurituloiset haluavat vastikkeellisuutta"

Vierailija kirjoitti:

Yllätys.

Vastaavasti voidaan laittaa osingot ja muut rikkaiden "tuet" vastikkeelliseksi.

Häh? En ole mitenkään rikas, mutten ymmärrä tätä kommenttia. Omat osakkeeni olen ostanut ihan omalla työlläni ansaitulla rahalla osakkeisiin perehtyen ja siihen omaa aikaani käyttäen. Olen nähnyt siinä ison vaivan ihan itse.

Minusta on rasísmía vaatia sosiaaliturvan vastikkeellisuutta.

Ai että näitä viestejä lukiessa nautin kahta kauheammin tästä työttömän elämästä ansiosidonnaisella eikä huolen häivää, teen kyllä töitä itseni hyväksi ei siinä mitään, lenkkeilen ja käyn kuntosalilla, olen paremmassa kunnossa kuin ikinä, jaksan myös panostaa ruokaa ja terveelliseen ravintoon, saan tarpeeksi unta ja kaikki stressi ja ahdistus on hävinnyt mitä työelämässä oli, se pirullinen kiusaaja työpaikalla joka teki elämästäni helvettiä monta vuotta on pois elämästäni ikuisesti ja nautin kun mietin miten se paska raataa töissä naama norsunveellä ja miettii miten "elättää minua" 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka on kateellinen tuilla eläville, voi irtisanoutua työstään ja alkaa elämään tukien varassa. Eikö olekin siistiä, että kaikilla on mahdollisuus päästä osalliseksi tähän unelmaelämään ja arkeen? Miksi et ole jo tehnyt sitä? Eikö olisi kivempaa alkaa elämään sitä elämää, jota kadehtii kuin katkerana käydä töissä? 

Jos minä ja naapurin Pirkko ja kaikki miljoonat työssäkäyvät se tehdään, niin kuka maksaa sun loisimisen?

Miksi te ette ole iloisia siitä, että teillä on töitä? Moni työtön antaisi paljon, että saisi saman kuin te.

Katso kun me mielellään pidettäisiin omat itse tienaamat rahamme ilman, että pitää sun kaltaisia lorttoja elättää. Äänestän Kokoomusta ja toivon, että elintasosi laskee ja minulle jää jatkossa enemmän käyttövaroja. 

Mikäänhän ei tietysti - toivottavasti - estä muuttamasta vaikka Yhdysvaltoihin. Siellä on sitten vaarana tulla ryöstetyksi, mahdollisesti tapetuksi siinä samalla pahimmassa tapauksessa, kun köyhemmät pyrkivät hankkimaan elantonsa tavalla tai toisella työpaikkojen puuttuessa. Terveydenhuollon ja lastesi päivähoidon, kasvatuksen ja koulutuksen maksat itse. Jos olet mies ja puolisosi on kotiäiti, hänelle pitää maksaa myös ja jos eroatte, tulet maksamaan vaimollesi edelleen elatusta. Siinä ei parit kymppitonnit riitä. Kiinteistöverokin on kova.

Tienata voi helpommin, joo, kun verotus on Suomea kevyempi. Mutta kaikki muu maksaa sitten. Täällä ne maksetaan yhteisestä kassasta, jota myös HUOM työttömät "kerryttävät" maksamalla 20% veroja tulostaan. Sanon "kerryttävät", koska tuo 20% palaa takaisin sinne Kelaan uusiokäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka on kateellinen tuilla eläville, voi irtisanoutua työstään ja alkaa elämään tukien varassa. Eikö olekin siistiä, että kaikilla on mahdollisuus päästä osalliseksi tähän unelmaelämään ja arkeen? Miksi et ole jo tehnyt sitä? Eikö olisi kivempaa alkaa elämään sitä elämää, jota kadehtii kuin katkerana käydä töissä? 

Jos minä ja naapurin Pirkko ja kaikki miljoonat työssäkäyvät se tehdään, niin kuka maksaa sun loisimisen?

Ne jotka innosta kiljuen saivat vihdoin työpaikan kun sinä ja Pirkko otitte loparit.

Raketti-insinööri ja aivokirurgi?

Vierailija kirjoitti:

Yllätys.

Vastaavasti voidaan laittaa osingot ja muut rikkaiden "tuet" vastikkeelliseksi.

Ymmärrätkö sinä mikä on osinko? Ja kyllä me köyhemmätkin saamme osinkoja. Aika vähän, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys.

Vastaavasti voidaan laittaa osingot ja muut rikkaiden "tuet" vastikkeelliseksi.

Nekö ei sitä muka jo ole? Osingot ei ole tukia eikä niitä ilmaiseksi saa.

Käsittämätöntä, että joidenkin mielestä on o.k. että joillekin jaetaan ilmaista rahaa. Sairaat ja heistä huolehtiminen on erikseen. Yleensähän tuota mieltä on ne jotka eivät omasta pussistaan mitään maksa vaan ovat saamapuolella. Mieli muuttuisi hyvin nopeasti jos joutuisivat itse lahjoittamaan rahojaan pois.

Pitäisikö työttömien sitten vaan kuolla nälkään? 

Jos sosiaalitukia ei jaettaisi, Suomen rikkailla olisi aidatut asuinalueet ja henkivartijat mukana. Ja hyvinhän te osaatte veroja kiertää, silti pitää itkeä. 

Onko liikaa pyydetty että siivoaisi vaikka tienvarsia ruokansa vastikkeeksi jos ei muu onnistu? Vai pitääkö olla ihan täysi loinen? Tai jaa vaikka ruoka-avustuksia muille, jutelkaa keskenänne ettei tartte maksaa kalliita psykologeja _taas_ muiden pussista. Paras tietty olisi kun kaikille löytyisi sen verran tuottavaa työtä että siitä joku olisi valmis maksamaan, mutta se nyt taitaa olla mahdottomuus pienen ryhmän osalta.

Miksi tällainen, sinunkin mielestäsi pieni ryhmä, pitäisi pakottaa tekemään yhtään mitään? Ei yhteiskunta heidän tekemisiinsä tai tekemättä jättämisiinsä kaadu ja jos henkilöt itse eivät tuosta toiminnasta hyödy, niin mikä on motiivisi pakottaa heidät siivoamaan ojia? Että voit audistasi katsella miten ro*kasakki saa mitä ansaitsee? Vai oletko junan ikkunasta nähnyt miten on paljon tekemätöntä työtä ja siitä se ajatus sitten lähti?

Minä en ainakaan aikuisena, kyvykkäänä, terveenä ihmisenä ilkeäisi elää muiden rahoilla tekemättä mitään hyödyllistä muidenkin eteen. Tiedän kyllä, et monelle ei ole ongelma. Omasta lähipiiristä löytyy muutamia esimerkkejä. Kaikki saadaan valmiina ja odotukset sen suhteen sen ku lisääntyvät.

Miten te kehtaatte? Ei työ ole mikään etuoikeus, jossa pitää kiitollisena ottaa vastaan haukut ja jakaa avokätisesti veroja ja muita maksuja, että työttömät voivat kahvitella ja käydä kävelyillä päivät pitkät. Onpa nurinkuriseksi mennyt tämä suomalaisten ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys.

Vastaavasti voidaan laittaa osingot ja muut rikkaiden "tuet" vastikkeelliseksi.

Nekö ei sitä muka jo ole? Osingot ei ole tukia eikä niitä ilmaiseksi saa.

Käsittämätöntä, että joidenkin mielestä on o.k. että joillekin jaetaan ilmaista rahaa. Sairaat ja heistä huolehtiminen on erikseen. Yleensähän tuota mieltä on ne jotka eivät omasta pussistaan mitään maksa vaan ovat saamapuolella. Mieli muuttuisi hyvin nopeasti jos joutuisivat itse lahjoittamaan rahojaan pois.

Pitäisikö työttömien sitten vaan kuolla nälkään? 

Jos sosiaalitukia ei jaettaisi, Suomen rikkailla olisi aidatut asuinalueet ja henkivartijat mukana. Ja hyvinhän te osaatte veroja kiertää, silti pitää itkeä. 

Onko liikaa pyydetty että siivoaisi vaikka tienvarsia ruokansa vastikkeeksi jos ei muu onnistu? Vai pitääkö olla ihan täysi loinen? Tai jaa vaikka ruoka-avustuksia muille, jutelkaa keskenänne ettei tartte maksaa kalliita psykologeja _taas_ muiden pussista. Paras tietty olisi kun kaikille löytyisi sen verran tuottavaa työtä että siitä joku olisi valmis maksamaan, mutta se nyt taitaa olla mahdottomuus pienen ryhmän osalta.

Miksi tällainen, sinunkin mielestäsi pieni ryhmä, pitäisi pakottaa tekemään yhtään mitään? Ei yhteiskunta heidän tekemisiinsä tai tekemättä jättämisiinsä kaadu ja jos henkilöt itse eivät tuosta toiminnasta hyödy, niin mikä on motiivisi pakottaa heidät siivoamaan ojia? Että voit audistasi katsella miten ro*kasakki saa mitä ansaitsee? Vai oletko junan ikkunasta nähnyt miten on paljon tekemätöntä työtä ja siitä se ajatus sitten lähti?

Minä en ainakaan aikuisena, kyvykkäänä, terveenä ihmisenä ilkeäisi elää muiden rahoilla tekemättä mitään hyödyllistä muidenkin eteen. Tiedän kyllä, et monelle ei ole ongelma. Omasta lähipiiristä löytyy muutamia esimerkkejä. Kaikki saadaan valmiina ja odotukset sen suhteen sen ku lisääntyvät.

Miten te kehtaatte? Ei työ ole mikään etuoikeus, jossa pitää kiitollisena ottaa vastaan haukut ja jakaa avokätisesti veroja ja muita maksuja, että työttömät voivat kahvitella ja käydä kävelyillä päivät pitkät. Onpa nurinkuriseksi mennyt tämä suomalaisten ajatusmaailma.

Tämä siis ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka on kateellinen tuilla eläville, voi irtisanoutua työstään ja alkaa elämään tukien varassa. Eikö olekin siistiä, että kaikilla on mahdollisuus päästä osalliseksi tähän unelmaelämään ja arkeen? Miksi et ole jo tehnyt sitä? Eikö olisi kivempaa alkaa elämään sitä elämää, jota kadehtii kuin katkerana käydä töissä? 

Miksi? Työtön voi valita töihinmenon, mutta ei niin tee. Minä valitsin työnteon jo, olisin voinut valita työttömyyden, mutta vanhanaikainen kotikasvatus ei salli sitä, että olisi loisena.

Ja vieläpä iloisena loisena.

kauheita työnarkomaaneja täällä valittamassa.   menkää töihin tulee parempi mieli.

Näin yrittäjän näkökulmasta sosiaalituet takaavat minulle turvan harjoittaa liiketoimintaa ilman kalliita turvajärjestelyjä ja pelkoa jatkuvasta varastelusta. Lisäksi minulta on halunneet ostaa tuotteita myös tuilla elävät, joten on paljon parempi, että he tukevat suomalaisia tuotteita ja työtä tällä tavoin kuin olisivat kaduilla ja varastelisivat ruokaa. Ja ajattelen, että hyvinvointivaltion tulee huolehtia kaikista, niistäkin, joille ei vain riitä töitä. Toki mun asenteeseen vaikuttaa myös, että olen itse ollut aikoinaan työtön ja synkempää ajanjaksoa saa elämästäni hakea eli tiedän, mitä p*skaa se on. 

Vierailija kirjoitti:

En tunne muita köyhiä tukien varassa eläviä ihmisiä kuin nuorehkon sukulaistyttöni. Kämppä on täynnä lemmikkejä ja jostain rescue-yhdistyksestä piti hankkia koira, jolla on sairauksia, joihin menee satoja euroja vuodessa. Mitään ei ole opiskellut yläasteen jälkeen, koska kaikki ahdistaa. Reilusti yli parikymppinen eikä ole tehnyt koskaan palkkatöitä.

Tuskin on ainoa laatuaan. Kaveripiiri ainakin tuntuu olevan samanlaista syrjäytymisen kynnyksellä keikkuvaa porukkaa. Eikö näille voisi tehdä jotain? Velvoittaa edes johonkin, eikä antaa lojua kotona? En usko, että kukaan tästä porukasta ryhdistäytyy itsekseen. Vai onko ok, että osa vaan syrjäytyy pääse koskaan tavalliseen elämään kiinni? Kyllä ne velvoitteet oikein asetettuna olisi lähinnä ihmisten itsensä etu.

Pitäis olla joku erityiskoulu, jossa otetaan huomioon tälläisiä ongelmatapauksia ja se pitäis rahoittaa ja järjestää jotain ohjausta, että saa ammatin ja työn.

Tämä olis se täsmälääke tähän ongelmaan, mutta käytännössä nämä ihmiset jätetään vaan oman onnensa nojaan ja korkeintaan toivotaan että tekisivät itsarin, että eivät olisi enää muiden taakkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne muita köyhiä tukien varassa eläviä ihmisiä kuin nuorehkon sukulaistyttöni. Kämppä on täynnä lemmikkejä ja jostain rescue-yhdistyksestä piti hankkia koira, jolla on sairauksia, joihin menee satoja euroja vuodessa. Mitään ei ole opiskellut yläasteen jälkeen, koska kaikki ahdistaa. Reilusti yli parikymppinen eikä ole tehnyt koskaan palkkatöitä.

Tuskin on ainoa laatuaan. Kaveripiiri ainakin tuntuu olevan samanlaista syrjäytymisen kynnyksellä keikkuvaa porukkaa. Eikö näille voisi tehdä jotain? Velvoittaa edes johonkin, eikä antaa lojua kotona? En usko, että kukaan tästä porukasta ryhdistäytyy itsekseen. Vai onko ok, että osa vaan syrjäytyy pääse koskaan tavalliseen elämään kiinni? Kyllä ne velvoitteet oikein asetettuna olisi lähinnä ihmisten itsensä etu.

Voihan hänellä olla vaikka sosiaalisten tilanteiden pelko, ken tietää. Se ei parane ihmisten joukkoon menemällä, vaan päin vastoin pahenee. Pitää myös miettiä mikä esimerkiksi tuontyyppistä voi aiheuttaa, vaikka ei tuttusi olisikaan sellainen tapaus: esimerkiksi koulukiusaaminen ja syrjintä on yksi joka aiheuttaa vetäytymistä. Kun saa muilta vain negatiivista palautetta, niin kääriytyy kotiinsa. Sellaista ei ole kuin "itsestä niskasta kiinni ottaminen" ja "kestäminen", vaan kyse on siitä, että ihminen muuttuu pikkuhiljaa toimintakyvyttömäksi. Tämä on yksi niitä eroja joita toiseen ryhmään kuuluvien on vaikeaa ymmärtää. Ihmisten hermojärjestelmä on erilainen ja siinä missä yksi kykenee toimimaan, niin toinen lamaantuu.

Mitä voisi tehdä? Korjata meidän rikkinäisen koulun, jossa kiusataan edelleen kauniista kivakoulu -puheesta huolimatta, korjata ihmiset vahvoiksi ja ehyiksi, tukea heitä ja poistaa kiusaaminen myös työpaikoilta.

Esimerkiksi sinä voisit kirjoittaa tutustasi aivan toisin: Wau, meillä on kyllä ihanan hyväsydäminen tyttö, joka ei kannata sairaiden koirarotujen jalostamista, vaan on ottanut rescuekoiria! Voi miten hyvää työtä hän tekee huolehtiessaan niistä eläimistä, joilla on ollut kova elämä. Uhraa vielä omat rahansakin airaimman hyvinvointiin. Hieno ihminen!

Mutta ei - sinäkin vain vihaat ja vihaat ja siksi meillä on niin paljon syrjäytyneitä ja työttömiä.

Tämän tyyppisiä henkilöitä voisi eläinrakkaina vaikka ohjata vapaaehtois- tai kuntouttavaan työtoimintaan esim. kunnan eläinhoitolaan tai vastaaviin paikkoihin, missä riittää kyllä tekemistä siivouksesta ja ruokkimisesta hoivatöihin. Aina on mahdollisuuksia, jos löytyy halua.  Pahinta on tuollaisen elämisen automaattinen hyväksyntä. Ja vielä pitäisi kannustaa "kivaa ja mukavaa koirista tykkäävää tyttöstä", joka joka päivä luisuu  yhä kauemmas yhteiskunnan normeista.   -ohis

Näinhän perhekin toimii. Sellainen perhe, jossa tuetaan ja kannustetaan voi hyvin ja heistä tulee selviytyjiä. Sellainen perhe, jossa halveksitaan ja nälvitään toisen tekemisiä voi huonosti ja sieltä tulee häviäjiä. Yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tämä näkyy Suomessa hyvin. Suomessa pitää muuttaa ne muut asiat kuntoon ensin. Kuntouttavaa ei tehdä pupkursseilla vaan koko elämänmittaisesti yhteiskunnan vääristymät korjaamalla.

Mieti vaikka USAa. Siellä koirarakas voi elättää itsensä toisten koiria lenkittämällä ja koirien päiväkoteja pitämällä. USAssa ihmisillä on vahva itseluottamus - joillain jopa vahingollisen vahva. USAssa pienyrittäjyys on helpompaa kuin Suomessa ja ajatteles kuka suomalainen nyt maksaisi koiransa lenkityksestä ropoakaan :D

Eli ei, ihmiset eivät ole samassa asemassa, vaan ihmisillä on erilaiset lähtökohdat. Kannustamalla ja tukemalla päästään tuloksiin.

Tässähän on taustalla asenne, että työtön ei yritä tarpeeksi ja tilanne on hänen omaa syytään.

Työttömänä saattaa mennä aikaa työn hakemisen lisäksi mahdollisesti leipäjonossa seisomiseen, matkojen taittamiseen ilman autoa, kirpparilta vaatteiden tai tavaroiden etsimiseen halvalla ja ruuan laittamiseen halvalla, sekä paperisotaan Kelan kanssa. Rikkaat ei ehkä ymmärrä, että köyhillä ei ole välttämättä mahdollisuutta hoitaa helposti ja nopeasti niitä arkiasioita, jotka rikkaille ovat tavallisia. Esim. itsellä terapiassa käynti 6km päähän ei kestä vajaata tuntia vaan lähes 1,5 tuntia, koska kuljen bussilla, mihin sisältyy odottelua. Ja ennenkuin joku ehdottaa niin en voi yhdistää lenkkeilyä tähän vammani takia.

Nykyäänhän hyödyllistä tekemistä on ostaa osakkeita ja rikastua niillä. Kukaan ei sano, että et tehnyt mitään etkä ansainnut rahojasi. Kaikki pokkuroivat että voi hyvä rikas hyväntekijä, emme kai verota sinua liikaa, ettet suutu meille.

Vierailija kirjoitti:

Ai että näitä viestejä lukiessa nautin kahta kauheammin tästä työttömän elämästä ansiosidonnaisella eikä huolen häivää, teen kyllä töitä itseni hyväksi ei siinä mitään, lenkkeilen ja käyn kuntosalilla, olen paremmassa kunnossa kuin ikinä, jaksan myös panostaa ruokaa ja terveelliseen ravintoon, saan tarpeeksi unta ja kaikki stressi ja ahdistus on hävinnyt mitä työelämässä oli, se pirullinen kiusaaja työpaikalla joka teki elämästäni helvettiä monta vuotta on pois elämästäni ikuisesti ja nautin kun mietin miten se paska raataa töissä naama norsunveellä ja miettii miten "elättää minua" 😁

Juuri sinunkaltaisten loisijoiden vuoksi tuet pitäisi saada vastiikkeelliseksi. En vain ymmärrä miksi ansiosidonnaistakin maksetaan niin pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka on kateellinen tuilla eläville, voi irtisanoutua työstään ja alkaa elämään tukien varassa. Eikö olekin siistiä, että kaikilla on mahdollisuus päästä osalliseksi tähän unelmaelämään ja arkeen? Miksi et ole jo tehnyt sitä? Eikö olisi kivempaa alkaa elämään sitä elämää, jota kadehtii kuin katkerana käydä töissä? 

Jos minä ja naapurin Pirkko ja kaikki miljoonat työssäkäyvät se tehdään, niin kuka maksaa sun loisimisen?

Ne jotka innosta kiljuen saivat vihdoin työpaikan kun sinä ja Pirkko otitte loparit.

Raketti-insinööri ja aivokirurgi?

Saatan olla väärässä, mutta epäilen ettei Pirkko naapureineen ole sen enempää raketti-insinööri kuin aivokirurgikaan. Toisaalta raskas työ vaatii raskaat huvit ja jos raketti-insinööri ja aivokirurgi-Pirkko rentoutuvat trollaamalla vauvalle, niin mikä minä olen heitä tuomitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys.

Vastaavasti voidaan laittaa osingot ja muut rikkaiden "tuet" vastikkeelliseksi.

Nekö ei sitä muka jo ole? Osingot ei ole tukia eikä niitä ilmaiseksi saa.

Käsittämätöntä, että joidenkin mielestä on o.k. että joillekin jaetaan ilmaista rahaa. Sairaat ja heistä huolehtiminen on erikseen. Yleensähän tuota mieltä on ne jotka eivät omasta pussistaan mitään maksa vaan ovat saamapuolella. Mieli muuttuisi hyvin nopeasti jos joutuisivat itse lahjoittamaan rahojaan pois.

Pitäisikö työttömien sitten vaan kuolla nälkään? 

Jos sosiaalitukia ei jaettaisi, Suomen rikkailla olisi aidatut asuinalueet ja henkivartijat mukana. Ja hyvinhän te osaatte veroja kiertää, silti pitää itkeä. 

Onko liikaa pyydetty että siivoaisi vaikka tienvarsia ruokansa vastikkeeksi jos ei muu onnistu? Vai pitääkö olla ihan täysi loinen? Tai jaa vaikka ruoka-avustuksia muille, jutelkaa keskenänne ettei tartte maksaa kalliita psykologeja _taas_ muiden pussista. Paras tietty olisi kun kaikille löytyisi sen verran tuottavaa työtä että siitä joku olisi valmis maksamaan, mutta se nyt taitaa olla mahdottomuus pienen ryhmän osalta.

Miksi tällainen, sinunkin mielestäsi pieni ryhmä, pitäisi pakottaa tekemään yhtään mitään? Ei yhteiskunta heidän tekemisiinsä tai tekemättä jättämisiinsä kaadu ja jos henkilöt itse eivät tuosta toiminnasta hyödy, niin mikä on motiivisi pakottaa heidät siivoamaan ojia? Että voit audistasi katsella miten ro*kasakki saa mitä ansaitsee? Vai oletko junan ikkunasta nähnyt miten on paljon tekemätöntä työtä ja siitä se ajatus sitten lähti?

Minä en ainakaan aikuisena, kyvykkäänä, terveenä ihmisenä ilkeäisi elää muiden rahoilla tekemättä mitään hyödyllistä muidenkin eteen. Tiedän kyllä, et monelle ei ole ongelma. Omasta lähipiiristä löytyy muutamia esimerkkejä. Kaikki saadaan valmiina ja odotukset sen suhteen sen ku lisääntyvät.

Miten te kehtaatte? Ei työ ole mikään etuoikeus, jossa pitää kiitollisena ottaa vastaan haukut ja jakaa avokätisesti veroja ja muita maksuja, että työttömät voivat kahvitella ja käydä kävelyillä päivät pitkät. Onpa nurinkuriseksi mennyt tämä suomalaisten ajatusmaailma.

Tämä sopii toki, jos itse olet valmis samaan.

Tässähän oli nyt koronakeväänä hieno kapitalistinen esimerkki, että noille pahat, mutta mua ei koske samat säännöt: Hesburger. Hesen omistaja on vaahdottunut pitkin mediaa ties miten pitkään, että mitään vastikkeettomia tukia ei pidä antaa kenellekään (eli samaa kuin sinä), ja töitä pitää ottaa vastaan vaikka miten pienellä palkalla (ilmeisesti 9e/h on ihan liian ruhtinaallinen korvaus työstä yhdessä maailman kalleimmista maista, jossa on Euroopan huonompiin kuuluva ostovoima).

Korona iski ja burgereiden myynti romahti. 2 viikon(!!) jälkeen sama Hesemies on itkemässä mediassa, että kun rahat loppuu, nyt pitää valtion pelastaa minut, antakaa minulle vastikkeetonta rahaa, kun olen hädässä!

Ei kiinnostanut pikkulinnun ruikun vertaa työttömien hätä ja surkeus, mutta kun kakka osuu omaan naamaan pikku ruikulla, tuli itku.

Aina se menee näin. Ei koske minua, ei kiinnosta, kunnes osuu omalla kohdalle ja sitten se oma arvomaailma ei enää olekaan sopiva, eikä koske minua.

Vierailija kirjoitti:

Ai että näitä viestejä lukiessa nautin kahta kauheammin tästä työttömän elämästä ansiosidonnaisella eikä huolen häivää, teen kyllä töitä itseni hyväksi ei siinä mitään, lenkkeilen ja käyn kuntosalilla, olen paremmassa kunnossa kuin ikinä, jaksan myös panostaa ruokaa ja terveelliseen ravintoon, saan tarpeeksi unta ja kaikki stressi ja ahdistus on hävinnyt mitä työelämässä oli, se pirullinen kiusaaja työpaikalla joka teki elämästäni helvettiä monta vuotta on pois elämästäni ikuisesti ja nautin kun mietin miten se paska raataa töissä naama norsunveellä ja miettii miten "elättää minua" 😁

Ansiosidonnaisella olevalla on vähän eri lähtökohdat. Mieti sitä, joka on elänyt toimeentulotuella koko elämänsä. Siinä ei ole hankittu yhtään mitään minkä varassa voi lokoisasti elellä.

Vierailija kirjoitti:

Ai että näitä viestejä lukiessa nautin kahta kauheammin tästä työttömän elämästä ansiosidonnaisella eikä huolen häivää, teen kyllä töitä itseni hyväksi ei siinä mitään, lenkkeilen ja käyn kuntosalilla, olen paremmassa kunnossa kuin ikinä, jaksan myös panostaa ruokaa ja terveelliseen ravintoon, saan tarpeeksi unta ja kaikki stressi ja ahdistus on hävinnyt mitä työelämässä oli, se pirullinen kiusaaja työpaikalla joka teki elämästäni helvettiä monta vuotta on pois elämästäni ikuisesti ja nautin kun mietin miten se paska raataa töissä naama norsunveellä ja miettii miten "elättää minua" 😁

Ihan samanlainen "menkää spurgut töihin" generaattori taisit olla itsekin kun olit vielä työelämässä. Lusmu.