Erityislasten vanhempien vaatimukset ovat menneet kohtuuttomuuksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityspenikat omiin rakennuksiinsa kauaksi muista ihmisistä. Niillä ei ole mitään asiaa muitten pariin. Oikeille ihmisille pitää taata oppimisrauha.

Ne tavislapset riehuvat usein enemmän kuin erityislapset.

Ei pidä paikkaansa, valehtelet.

T. opettaja 25 vuotta virassa

Ps. karanteenissa, erityislapsen levittämään Koronan takia, erityinen äiti kun ei säännöistä välitä, ei kuulema koske heitä kun ovat erityisiä. 🤬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityspenikat omiin rakennuksiinsa kauaksi muista ihmisistä. Niillä ei ole mitään asiaa muitten pariin. Oikeille ihmisille pitää taata oppimisrauha.

Et halua olla tekemisissä lukihäiriöisen ja oppimisvaikeuksisen kanssa, joka on ilmiömäinen matematiikassa ja tekee siitä uran?

En halua.

Enkähalua, että lapseni mahdollisuudet opiskella kaventuvat jonkun kasvattamattoman lumihiutaleen takia.

Kasvata kakarasi ja lopeta ulina.
Nämä erityislasten vanhemmatkin on niiiiin rasittavia, että oksettaa. Aina ovat vaatimassa, itse eivät viitsi mitään.

Voisitko selittää, mitä tuo tarkoittaa? Erityislasten vanhemmilla on täysi työ selvitä lastensa kanssa ja yhteen erityislapseen menee yhtä paljon energiaa kuin moneen tavalliseen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityspenikat omiin rakennuksiinsa kauaksi muista ihmisistä. Niillä ei ole mitään asiaa muitten pariin. Oikeille ihmisille pitää taata oppimisrauha.

Ne tavislapset riehuvat usein enemmän kuin erityislapset.

Ei pidä paikkaansa, valehtelet.

T. opettaja 25 vuotta virassa

Ps. karanteenissa, erityislapsen levittämään Koronan takia, erityinen äiti kun ei säännöistä välitä, ei kuulema koske heitä kun ovat erityisiä. 🤬

Tämä käsiteltiin jo.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää, saada erityislapsi viihtymään vaikka sitten isommin kustannuksin vai antaa muiden lasten mahdollisesti kärsiä?

Mutta jos se erityislapsi on se älykkäin (usein näin on), niin hänen kouluttamisensa voi tuottaa paljon enemmän rahaa kuin niiden tavisten. Monet Asperger- tai ADHD-henkilöt ovat huippuälykkäitä omalla alallaan.

Miksi automaattisesti oletetaan että levoton ja väkivaltainen lapsi viihtyisi paremmin normiluokalla kuin tarkkiksella/erityisluokalla pienessä ryhmässä? Luulen että hän itse vähät välittää leimautumisesta, se on vanhempien ongelma. Pienryhmä ja erityisopettaja ehdottomasti parempi ongelmatapauksessa. Erityislapsi saa enenmmän tukea ja huomiota opettajalta ja opetusta voidaan rytmittää paremmin. Ja mikäli tilanne paranee, niin siirto normiluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen integroinnin tie on jo kuljettu loppuun. Integrointi voi teoriassa onnistua, jos 1) integroitava erityislapsi ei ole kovin vaikea-asteisesti "erityinen", 2) luokalla on vain 1-2 integroitua erityislasta ja 3) opettajalla on riittävää osaamista ja lisäapua näiden erityisten opettamiseen.

Nykyään on liian tavallista, että mikään em. ehdoista ei toteudu. Oman lapseni alakoululuokalla oli 1/4 erityisoppilaita, osalla hyvin vaikeita oppimisen ongelmia, kaikilla enemmän tai vähemmän käytöshäiriöitä ja yksi erittäin vakavasti häiriökäyttäytyvä, jonka paikka olisi ollut sairaalakoulussa. Opettajana oli ihan tavallinen luokanopettaja eikä luokassa ollut omaa avustajaa. Lopputuloksena opettaja paloi loppuun jo syyslukukaudella ja joutui pitkälle sairaslomalle, luokkaa opetti koko kevätlukukauden ajan joukko viikon-parin välein vaihtuvia sijaisia. Lopulta minun normaali kiltti koululaiseni alkoi oireilla fyysisesti, sai outoja pahoinvointikohtauksia ja mahakipua. Lastenlääkärin diagnoosi oli luokkatilanteen aiheuttama stressi.

Suuren enemmistön etujen mukaista olisi keskittää hankalammat erityistapaukset omiin ryhmiinsä tarkkailu- ja apukoululuokille. Lievästi erityiset voitaisiin integroida normiluokille jos heille saadaan lisätukea.

SInun lapsesi oli somaattisin oireiluneen myös yksi häiriölapsi. Niillä muillakin on voinut olla vastaavia kokemuksia, mikä on johtanut ongelmiin. Ympäristöllä ja stressittömyydellä voi vaikuttaa paljon lasten käytökseen ja oireiluun.

Luin kerran jonkun haastattelun jossa äippyliini meuhkasi kuinka kehitysvammaisen laitoshuolto maksaa jotain 90 000 vuodessa ja kun hän hoitaa lapsensa kotona niin hänelle pitäisi maksaa tuo summa että saisi hommattua huvituksia lapselleen.

Olen itse käynyt peruskoulun pienessä kunnossa aikana, jolloin tarkkisluokkia vielä oli, mutta pienen kunnan resurssien vuoksi välillä näitä erityislapsia tuli sitten perusluokalle.

Jos jokaisella on yhtäläinen oikeus oppia, niin se yhden erityislapsen tuominen luokkaan (vaikka oli avustajakin paikalla osalla tunneista) esti kyllä varsin tehokkaasti oppimisen 16 muulta. Siinä ei avustajalla pahemmin ollut sananvaltaa, kun yhtäkkiä lähti pulpetti kumoon ja tavaroita lenteli, kun lapsella napsahti hermo johonkin täysin ennalta-arvaamattomaan asiaan. Tämä nyt yhtenä esimerkkinä. Oppitunnin keskeytykset milloin mistäkin syystä muuttuivat aina tarkkislaisten paikallaolojaksoina ihan päivittäiseksi riesaksi. Yksi saattoi alkaa huutamaan suoraa huutoa kun opetettu asia ei miellyttänyt, toinen aiheutti jatkuvan väkivallan uhan jne. Kumma juttu, että kokeetkin meni koko luokalla aina huonommin näiden jaksojen aikana.

En ole vanhempi, mutta jos olisi erityislapsi, niin minä ainakin kokisin parempana sen, että hän olisi erityisopetuksessa. Uskoisin oppimisen olevan sillä tavoin parempaa kaikille.

Tuntuu kuin erityislapset ja käytöshäiriöiset lapset kuuluisivat samalle luokalle.

Erityislapset ovat eritysopetuksen tarpeessa vammansa/ kehityshäiriönsä takia ei tarkkikselle.

Ihan toinen asia on käytöshäiriöinen lapsi joka on ongelma huonon kasvatuksen, puuttuvan rakkauden tai muun vastaavan takia. Nämä voisivat kuulua "tarkkikselle" ja siellä asiantunteva kasvatus voi pyrkiä korjaamaan pieleen menneen ihmisidun.

Valitettavan usein huonolle kasvatukselle kehitellään esim, adhd-diagnoosi, jolla vanhemmille saadaan parempi omatunto ja joskus myös opettajille.

Näitä riehujia on valitettavasti myös omien lasten luokilla ja kyllä he estävät tehokkaasti opetussuunnitelman mukaista työskentelyä. 

Tarkkikset takaisin!

''

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt peruskoulun pienessä kunnossa aikana, jolloin tarkkisluokkia vielä oli, mutta pienen kunnan resurssien vuoksi välillä näitä erityislapsia tuli sitten perusluokalle.

Jos jokaisella on yhtäläinen oikeus oppia, niin se yhden erityislapsen tuominen luokkaan (vaikka oli avustajakin paikalla osalla tunneista) esti kyllä varsin tehokkaasti oppimisen 16 muulta. Siinä ei avustajalla pahemmin ollut sananvaltaa, kun yhtäkkiä lähti pulpetti kumoon ja tavaroita lenteli, kun lapsella napsahti hermo johonkin täysin ennalta-arvaamattomaan asiaan. Tämä nyt yhtenä esimerkkinä. Oppitunnin keskeytykset milloin mistäkin syystä muuttuivat aina tarkkislaisten paikallaolojaksoina ihan päivittäiseksi riesaksi. Yksi saattoi alkaa huutamaan suoraa huutoa kun opetettu asia ei miellyttänyt, toinen aiheutti jatkuvan väkivallan uhan jne. Kumma juttu, että kokeetkin meni koko luokalla aina huonommin näiden jaksojen aikana.

En ole vanhempi, mutta jos olisi erityislapsi, niin minä ainakin kokisin parempana sen, että hän olisi erityisopetuksessa. Uskoisin oppimisen olevan sillä tavoin parempaa kaikille.

Eiköhän tuollaisten pulpetinkaatajien ja huutajien pitäisi olla ihan erityiskouluissa, eikä tavallisessa koulussa erityisluokalla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi automaattisesti oletetaan että levoton ja väkivaltainen lapsi viihtyisi paremmin normiluokalla kuin tarkkiksella/erityisluokalla pienessä ryhmässä? Luulen että hän itse vähät välittää leimautumisesta, se on vanhempien ongelma. Pienryhmä ja erityisopettaja ehdottomasti parempi ongelmatapauksessa. Erityislapsi saa enenmmän tukea ja h

uomiota opettajalta ja opetusta voidaan rytmittää paremmin. Ja mikäli tilanne paranee, niin siirto normiluokkaan.

Lapset oppivat myös ryhmässä ja valitettavasti pienryhmissä ja erityisluokissa on usein helpotettu vaatimuksia.

Missä on sen lahjakkaan lapsen paikka, joka jo tavallisessa luokassa tylsistyy ja on levoton? Laitetaan pienluokkaan, jossa oppisisältöjä eriytetään alaspäin. Tämä ei todellakaan ole ko. lapsen, eikä yhteiskunnan etu.

Helsingissä ei esim. ole erityiskouluja lahjakkaille tai normaaliälykkäille erityislapsille. On erityiskouluja, joissa on pidennetty oppivelvollisuus ja ei ns. normaaleja oppiaineita. On vaikeasti väkivaltaisten koulu (Toivola), jossa lapset myös asuvat. Lisäksi on lastensuojelutarpeista lähtevää erityiskoulua sekä vaikeasti oppimisvaikeuksiesten koulu. Tämän lisäksi sairaalakoulu.

Ei ole esim. Asperger-tyyppisille tai muille autisteille, joissa voisi jo alaluokilla olla yliopistosisältöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityspenikat omiin rakennuksiinsa kauaksi muista ihmisistä. Niillä ei ole mitään asiaa muitten pariin. Oikeille ihmisille pitää taata oppimisrauha.

Et halua olla tekemisissä lukihäiriöisen ja oppimisvaikeuksisen kanssa, joka on ilmiömäinen matematiikassa ja tekee siitä uran?

En halua.

Enkähalua, että lapseni mahdollisuudet opiskella kaventuvat jonkun kasvattamattoman lumihiutaleen takia.

Kasvata kakarasi ja lopeta ulina.
Nämä erityislasten vanhemmatkin on niiiiin rasittavia, että oksettaa. Aina ovat vaatimassa, itse eivät viitsi mitään.

Voisitko selittää, mitä tuo tarkoittaa? Erityislasten vanhemmilla on täysi työ selvitä lastensa kanssa ja yhteen erityislapseen menee yhtä paljon energiaa kuin moneen tavalliseen lapseen.

Se tarkoittaa juuri sitä mitä sanoin. Erityislasten vanhemmat osaavat vain vaatia, kaikki pitää luokassa mennä heidän häirikkölastensa mielen mukaan. Oikeat lapset ovat sivuseikka, kukaan ei turvaa heidän oppimista.

Erityiset omiin rakennuksiin, palaa rauha muille.

Ja ne penikat kannattaa kasvattaa. 99 % näistä erityisistä on huonosti kasvatettuja rasittavia penskoja, vanhemmat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi automaattisesti oletetaan että levoton ja väkivaltainen lapsi viihtyisi paremmin normiluokalla kuin tarkkiksella/erityisluokalla pienessä ryhmässä? Luulen että hän itse vähät välittää leimautumisesta, se on vanhempien ongelma. Pienryhmä ja erityisopettaja ehdottomasti parempi ongelmatapauksessa. Erityislapsi saa enenmmän tukea ja h

uomiota opettajalta ja opetusta voidaan rytmittää paremmin. Ja mikäli tilanne paranee, niin siirto normiluokkaan.

Lapset oppivat myös ryhmässä ja valitettavasti pienryhmissä ja erityisluokissa on usein helpotettu vaatimuksia.

Missä on sen lahjakkaan lapsen paikka, joka jo tavallisessa luokassa tylsistyy ja on levoton? Laitetaan pienluokkaan, jossa oppisisältöjä eriytetään alaspäin. Tämä ei todellakaan ole ko. lapsen, eikä yhteiskunnan etu.

Helsingissä ei esim. ole erityiskouluja lahjakkaille tai normaaliälykkäille erityislapsille. On erityiskouluja, joissa on pidennetty oppivelvollisuus ja ei ns. normaaleja oppiaineita. On vaikeasti väkivaltaisten koulu (Toivola), jossa lapset myös asuvat. Lisäksi on lastensuojelutarpeista lähtevää erityiskoulua sekä vaikeasti oppimisvaikeuksiesten koulu. Tämän lisäksi sairaalakoulu.

Ei ole esim. Asperger-tyyppisille tai muille autisteille, joissa voisi jo alaluokilla olla yliopistosisältöjä.

Siksipä kaikki erityisryhmät omiin ryhmiin, pois oikeitten lasten elämää häiritsemästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityspenikat omiin rakennuksiinsa kauaksi muista ihmisistä. Niillä ei ole mitään asiaa muitten pariin. Oikeille ihmisille pitää taata oppimisrauha.

Et halua olla tekemisissä lukihäiriöisen ja oppimisvaikeuksisen kanssa, joka on ilmiömäinen matematiikassa ja tekee siitä uran?

En halua.

Enkähalua, että lapseni mahdollisuudet opiskella kaventuvat jonkun kasvattamattoman lumihiutaleen takia.

Kasvata kakarasi ja lopeta ulina.
Nämä erityislasten vanhemmatkin on niiiiin rasittavia, että oksettaa. Aina ovat vaatimassa, itse eivät viitsi mitään.

Voisitko selittää, mitä tuo tarkoittaa? Erityislasten vanhemmilla on täysi työ selvitä lastensa kanssa ja yhteen erityislapseen menee yhtä paljon energiaa kuin moneen tavalliseen lapseen.

Se tarkoittaa juuri sitä mitä sanoin. Erityislasten vanhemmat osaavat vain vaatia, kaikki pitää luokassa mennä heidän häirikkölastensa mielen mukaan. Oikeat lapset ovat sivuseikka, kukaan ei turvaa heidän oppimista.

Erityiset omiin rakennuksiin, palaa rauha muille.

Ja ne penikat kannattaa kasvattaa. 99 % näistä erityisistä on huonosti kasvatettuja rasittavia penskoja, vanhemmat samanlaisia.

Eiväthän vanhemmat sitä päätä, ovatko lapset integroituna muiden kanssa. Kouluhan heidät sinne laittaa. Eivät vanhemmat välttämättä tiedä, mitä koulussa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi automaattisesti oletetaan että levoton ja väkivaltainen lapsi viihtyisi paremmin normiluokalla kuin tarkkiksella/erityisluokalla pienessä ryhmässä? Luulen että hän itse vähät välittää leimautumisesta, se on vanhempien ongelma. Pienryhmä ja erityisopettaja ehdottomasti parempi ongelmatapauksessa. Erityislapsi saa enenmmän tukea ja h

uomiota opettajalta ja opetusta voidaan rytmittää paremmin. Ja mikäli tilanne paranee, niin siirto normiluokkaan.

Lapset oppivat myös ryhmässä ja valitettavasti pienryhmissä ja erityisluokissa on usein helpotettu vaatimuksia.

Missä on sen lahjakkaan lapsen paikka, joka jo tavallisessa luokassa tylsistyy ja on levoton? Laitetaan pienluokkaan, jossa oppisisältöjä eriytetään alaspäin. Tämä ei todellakaan ole ko. lapsen, eikä yhteiskunnan etu.

Helsingissä ei esim. ole erityiskouluja lahjakkaille tai normaaliälykkäille erityislapsille. On erityiskouluja, joissa on pidennetty oppivelvollisuus ja ei ns. normaaleja oppiaineita. On vaikeasti väkivaltaisten koulu (Toivola), jossa lapset myös asuvat. Lisäksi on lastensuojelutarpeista lähtevää erityiskoulua sekä vaikeasti oppimisvaikeuksiesten koulu. Tämän lisäksi sairaalakoulu.

Ei ole esim. Asperger-tyyppisille tai muille autisteille, joissa voisi jo alaluokilla olla yliopistosisältöjä.

Siksipä kaikki erityisryhmät omiin ryhmiin, pois oikeitten lasten elämää häiritsemästä.

Mielestäni myös tavislapset tulisi jakaa ryhmiin lahjakkuuden mukaan. Mihin ryhmään äskeinen kommentoija joutuisi?

Vierailija kirjoitti:

Joskus se avustaja on välttämätön. Miten onnistuisi toiminta vaikka sokean lapsen kanssa, jos joku ei auttaisi? Kuurolla on hyvä olla viittomakielen taitoinen aikuinen apuna. Diabeetikkolapsi tarvitsee yleensä koko ajan jonkun vierelle, kun sokerit heittelee ylös ja alas. Liikuntavammainen ei pysy aina porukan mukana ilman apua. Kyllä avustaja monen erityisen kohdalla on välttämätön päiväkodissa ja koulussa.

90-luvun ala-asteella ainakin kahdella oli diabetes. Molemmat ihan itse osasivat huolehtia diabeteksen hoidosta (ei ainakaan avustajia ollut), mutta siihen aikaan oli sen verran meno erilaista, että taisi opettaja ja luokkakaveritkin olla sen verran tietoisia asioista, että pystyttiin katsomaan perään, jos tarve oli.

Päiväkodissakin luulisin, että tällaisissa asioissa päiväkodin omilla työntekijöillä oli riittävästi resursseja huolehtia näistä asioista, mutta ikätason mukaisesti varmaankin oli opetettu lapselle, että hän pystyy myös itse huolehtimaan hoidostaan.

Siihen aikaan diabeetikoilla oli esim. omia sokerittomia karkkejakin, mutta nykyään saa kai jo syödä kaikkea? Olisiko ruokavaliolla tms. vaikutusta tähän sokeritasojen heittelyyn? Kunhan vain pohdiskelen...

Erityislapsen vanhempana aina yhtä kiva lukea, että pitäisi pystyä vaikuttamaan lapsen käytökseen koulupäivän aikana. Lapsellani on adhd, mikä näkyy levottomuutena ja keskittymisvaikeuksina.

Kotona lapsi tekee kotiläksyt parissa minuutissa ilman ongelmia, osaa suurimmilta osin olla hiljaa, kun siihen on tarve, hoitaa rutiinihommat omatoimisesti ja on käytöstavoiltaan kehuttu kodin ulkopuolella vanhempien kanssa liikkuessa. Ihan vaan siksi, että kotona on ollut riittävästi aikuisen tukea ja mustavalkoisuutta, sekä muistuttamista asioista jatkuvasti.

Koulussa homma ei toimi, koska häiriötä on liikaa, opettaja ei ole mustavalkoinen, lapsi voi neuvotella, mitä on pakko tehdä ja mitä ei sekä tukea ei saa, vaan lähinnä päinvastoin, että turha mitään kokeilla, kun ei toimi kuitenkaan. Vanhempana on oikeasti kädetöntä olla tässä tilanteessa.

Ratkaisu: Kaikista pahimmat aggressiiviset ja kehitysvammaiset erityiskouluihin, tavallisen koulun erityisluokilla pärjäävät sellaisiin - eroteltuina häiriköihin ja hiljaisiin. Sitten ns. high-functioning, hiljaiset tavisten kanssa pärjäävät erityislapset integroituna tavisluokkiin. Myös tavikset eroteltuina lahjakkuuden mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää, saada erityislapsi viihtymään vaikka sitten isommin kustannuksin vai antaa muiden lasten mahdollisesti kärsiä?

Mutta jos se erityislapsi on se älykkäin (usein näin on), niin hänen kouluttamisensa voi tuottaa paljon enemmän rahaa kuin niiden tavisten. Monet Asperger- tai ADHD-henkilöt ovat huippuälykkäitä omalla alallaan.

Nykyisella tietämyksellä älykyyttä pidetään kokonaisuutena. Jos ihminen on yhdessä hyvin kapeassa erityisalassa hyvä ja muissa surkea, ei vielä tee lapsesta älykästä, päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu: Kaikista pahimmat aggressiiviset ja kehitysvammaiset erityiskouluihin, tavallisen koulun erityisluokilla pärjäävät sellaisiin - eroteltuina häiriköihin ja hiljaisiin. Sitten ns. high-functioning, hiljaiset tavisten kanssa pärjäävät erityislapset integroituna tavisluokkiin. Myös tavikset eroteltuina lahjakkuuden mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Mistä ihmeestä alapeukku?