Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ole 7vuoteen opiskellut tai ollut töissä
23.04.2014 |
Olen syrjäytynyt nuori aikuinen nainen, olen kokeillut montaa koulua, ahdistuksen vuoksi en ole kyennyt menemään. Noin 4 koulua on mennyt ohitse kun en vain ole pystynyt menemään niihin näiden tuskaisten ahdistus ja paniikkikohtausten vuoksi.
Viimeksi opiskelin vuonna 2007 kaksi kuukautta. Sen jälkeen olin yhdessä koulussa yhden päivän, ala ei vaan sopinut mulle yhtään.
Käsittämätöntä, että elämä on ikäänkuin lipunut vaan ohitse. Olen vielä nuori mutta elämänilo kadonnut täysin. Makaan päivät, valvon yöt, en jaksa mitään, en jaksa yrittää yhtikäs mitään.
En osaa, uskalla, pysty hakemaan apua. Olen aikaisemmin hakenut, en saanut ymmärrystä. Olen jutellut psykologin kanssa vuoden verran, lopetin kun psykologi syyllisti yhtäkkiä minua enkä halunnut enään siellä käydä.
Psykiatri jankkasi samoja helvetin asioita, kirjotti samoja reseptilääkkeitä, jotka ei auttaneet mitään. Kerroin monet kerrat siitä, mutta ei se ääliö voinu tajuta.
Oon kyllästyny tähän vitun paskaan yhteiskuntaan, saatana eikö täällä osata ottaa näitä asioita vakavasti??!!
Mömmöjä pitäs vaan syödä ja jutella psykologeille, ei se ahdistus parane jollekin idiootille jutellessa.
Nyt oon päättäny että yritän kohdata kaikki ahdistavat tilanteet, kun seuraavan kerran pääsen kouluun (olen nyt hakenut moneen kouluun) niin koitan mennä. Koitan ja koitan niin monta kertaa että onnistuisin. Jonkinlaisen ahdistuslääkkeen otan tueksi. Mutta muuten en enään millekään kusipää lääkärille mene.
Olen jumalauta niin syrjäytyny ettei tätä usko pirukaan perkele! Kaikki ihmiskontaktit pelottaa, elän niinku jossain tynnyrissä vailla mitään sosiaalisia kanssakäymisiä!
Kommentit (35)
Muista, että ei koskaan saa lannistua jos opintojen aikana tulee sellainen fiilis joskus että tää ala on ihan perseestä, ei tää koskaan tuu onnistumaan, en koskaan saa työtä tai en pysty menemään sinne kouluun. Kun alkaa ahdistamaan liikaa kotona niin mene vaikka sängylle sikiöasentoon makaamaan joksikin aikaa ja yritä nukkua jos ahdistukselta pystyt. Nyt on tärkeää, että kun saat opiskelupaikan niin jatkat opinnot loppuun asti. Kyllä ne asiat sitten lähtevät siitä rullaamaan ja voin kertoa, että varmasti jossain vaiheessa ahdistuksesikin vähenee.
Näitä negatiivisia ajatuksia tulee joskus mieleen parhaimmillekin ja todella menestyneillekin opiskelijoille, jotka opiskelevat sitä unelma-alaansa... joten jos joskus tuntuu pahalta ja siltä ettei mikään mene hyvin niin älä todellakaan lannistu!
Varsinkin jos jatkat AMK-tasolla niin en usko, että joudut kiusaamisen uhriksi uudelleen. Ei sinun kannata ottaa etukäteen stressiä kiusaamisesta. Monia ihmisiä on kíusattu jossakin tietyssä koulussa, mutta kiusaaminen on myöhemmin loppunut.
Opiskelijana antaisin sellaisen neuvon, että ihmisille ei kannata aina kertoa kaikkea itsestään. Jos sinulla on ollut ongelmia kuten syrjäytymistä menneisyydessä ja ei ole työkokemusta tai muuta mitä et haluaisi kertoa muille niin sinun ei tarvitse selitellä heille yhtään mitään. Jos opiskelet uudella paikkakunnalla niin voit ihan reippaasti sanoa että duunailit jotain näiden vuosien aikana joitain eri pikkuhommia esim. kesätyötä kaupassa tai jotain) ja olet opiskellut aikaisemmin sillä olet ilmeisesti ollut eri kouluissa kirjoilla. Muista kuitenkin pitää juttu tarpeeksi ympäripyöreänä.
Ei sun tarvi kertoa kenellekään, että olet ollut 7 vuotta kotona jos et halua tai muutenkaan avautua menneen elämäsi ongelmista.
Hymyilet vain paljon vaikuttaen mukavalta ja itsevarmalta. Ujous ei haittaa. Hoida opintohommat koulussa, mutta muista että sinun ei tarvitse viettää vapaa-aikaasi sellaisten tyyppien kanssa joista et pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia paljon kannustavista viesteistä!
Niin, joku kysyi että miten haluaisin että mua autetaan. Voisin kyllä vaikka käydäkin juttelemassa vaikkapa psykologille, kunhan ns. kemiat kohtaa eikä se ole sellainen kuten se edellinen oli, joka alkoi yhtäkkiä todella törkeäksi ja sai mut ihan suoraan sanoen itkemään. En itkeny siellä vastaanotolla, vaan heti kun pääsin autoon.
Mulla vaan on luotto menny noihin ammattiauttajiin, varsinkin tk:n lääkärit on todella tympeitä. Tuntuu että mua pidetään vaan laiskana, joka ei halua tehdä mitään. HALUAN TEHDÄ! Itken joka ilta täällä itseni uneen, tulevaisuus on todella toivoton ollut pitkään. En halua elää toimeettomana, neljän seinän sisällä. Haluan opiskella, saada ammatin, käydä töissä jotta saan elämään sisältöä ja palkkaa :(
Pärjään aika hyvin tämän ahdistuksen kanssa näin yleisesti ottaen, eli kaupassa käynnit nykyään sujuvat ihan ok, toki välillä ahdistaa, mutta pystyn menemään kuitenkin. Entisessä asuinpaikassani en pystynyt edes kauppaan menemään. Asuin sillon lähiössä, stressasin siellä. Nyt asun maaseudulla ja olo oli heti rennompi kun tänne muutin.
Ei näitä asioita ymmärrä yleensä sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kokeneet samaa. Tää on helvettiä! Vaikeuttaa niin pirusti tätä elämää. Varmasti jokaista ihmistä joskus joku asia jännittää ja ahdistaa, mutta tälläinen ahdistus ei ole enään normaalia, kun se selvästi rajoittaa normaalia elämää.
Voi hitto miks mun pitää olla sairas! :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:06"]
Kiitoksia paljon kannustavista viesteistä!
Niin, joku kysyi että miten haluaisin että mua autetaan. Voisin kyllä vaikka käydäkin juttelemassa vaikkapa psykologille, kunhan ns. kemiat kohtaa eikä se ole sellainen kuten se edellinen oli, joka alkoi yhtäkkiä todella törkeäksi ja sai mut ihan suoraan sanoen itkemään. En itkeny siellä vastaanotolla, vaan heti kun pääsin autoon.
Mulla vaan on luotto menny noihin ammattiauttajiin, varsinkin tk:n lääkärit on todella tympeitä. Tuntuu että mua pidetään vaan laiskana, joka ei halua tehdä mitään. HALUAN TEHDÄ! Itken joka ilta täällä itseni uneen, tulevaisuus on todella toivoton ollut pitkään. En halua elää toimeettomana, neljän seinän sisällä. Haluan opiskella, saada ammatin, käydä töissä jotta saan elämään sisältöä ja palkkaa :(
Pärjään aika hyvin tämän ahdistuksen kanssa näin yleisesti ottaen, eli kaupassa käynnit nykyään sujuvat ihan ok, toki välillä ahdistaa, mutta pystyn menemään kuitenkin. Entisessä asuinpaikassani en pystynyt edes kauppaan menemään. Asuin sillon lähiössä, stressasin siellä. Nyt asun maaseudulla ja olo oli heti rennompi kun tänne muutin.
Ei näitä asioita ymmärrä yleensä sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kokeneet samaa. Tää on helvettiä! Vaikeuttaa niin pirusti tätä elämää. Varmasti jokaista ihmistä joskus joku asia jännittää ja ahdistaa, mutta tälläinen ahdistus ei ole enään normaalia, kun se selvästi rajoittaa normaalia elämää.
Voi hitto miks mun pitää olla sairas! :(
Ap
[/quote]
Mä tiedän miltä susta tuntuu ja myös tiedän, että ihmiset eivät usein ymmärrä. Tiedän mitä on olla niin masentunut ja ahdistunut ettei tahdo pystyä tekemään asioita. Itse tosin olen pysynyt yhteiskunnan menossa kiinni.
Toivon todella, että toteutat suunnitelmasi ja menet hammasta purren kouluun sillä se on tie ulos masentuneisuudesta normaaliin elämään ja eteenpäin astumiseen. Jos vähän yli kolmekymppisenä valmistut koulusta. esim. hoitoalalta ja meet työhön niin et oo syrjäytynyt vaan normaali aikuinen. Uskon, että ammatin hankkiminen ja syrjäytyneisyydestä ulospääsy helpottaisi masennustasi tavattomasti.
Et joo, pidä tästä suunnitelmastasi ehdottomasti kiinni!
Miten se psykologi konkreettisesti syyllisti sinua? Miten haluaisit että sinulle puhuttaisiin että saisit siitä apua?
Niin ja siitä psykiatrista... Ei ole mun mielestä kovin kummoista auttamista enään siinä vaiheessa, jos kokoajan kirjotetaan samoista lääkkeistä reseptejä, vaikka itse sanoin monta kertaa että ne lääkkeet ei sovi mulle että kokeiltaisiinko vaikka jotain uutta lääkettä jo.. Mutta ei.. Kun ei tajua niin minkä hemmetti sille mahtaa!
Olin lähellä, että olisin sairaslomani jälkeen päässyt kuntoutukselle mutta psykiatripa ei suostunut kirjoittamaan Kelalle lausuntoa enään. Sanoi vaan että pitää alkaa tekemään jotain, vaikka opiskelemaan. Minä tiesin, että minusta ei vielä ollut siihen. EI OLLUT! Mutta kun ei potilasta näköjään kuunnella.
Ja tässä sitä nyt ollaan.
Kauhean ahdistavaa oli käydä siellä kun psykologi syyllisti ja oli törkeä, täysin epäammattimainen vaikka alussa oli mukava ja psykiatri oli samoja asioita jankkaava ja samoja lääkkeitä tyrkyttävä idiootti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista tarkkaan, jotenkin se sanoi että "Mitä se haittaa vaikka koulussa kiusataan, ei pidä vain välittää", sitten sanoin että no tottakai se haittaa ja kiusaamisten takia koulut ei onnistukaan enään niin se sano jotenkin näin "Voisitko sinä omalla toiminnallasi estää sen että sinua ei kiusattaisi?" sanoin että en ymmärrä oikein kysymystä.. olen oma itseni koulussa, eikö se riitä? Ja sitten se jotain että "Jos koittaisit vaikka pukeutua kuten muut, jutella samoista asioista kuin muut, olla kuten muut niin se kiusaaminen varmasti loppuisi" tuossa vaiheessa olin jo ihan että mitä vittua.. Oon sellanen kun oon ja pukeudun tasan tarkkaan kuten haluan ja puhun niistä asioista mitkä mua kiinnostaa.
Siinä jotain esimerkkejä, mitä se sanoi. On niitä muitakin vaan en kaikkea tarkkaan enään muista.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:18"]
En muista tarkkaan, jotenkin se sanoi että "Mitä se haittaa vaikka koulussa kiusataan, ei pidä vain välittää", sitten sanoin että no tottakai se haittaa ja kiusaamisten takia koulut ei onnistukaan enään niin se sano jotenkin näin "Voisitko sinä omalla toiminnallasi estää sen että sinua ei kiusattaisi?" sanoin että en ymmärrä oikein kysymystä.. olen oma itseni koulussa, eikö se riitä? Ja sitten se jotain että "Jos koittaisit vaikka pukeutua kuten muut, jutella samoista asioista kuin muut, olla kuten muut niin se kiusaaminen varmasti loppuisi" tuossa vaiheessa olin jo ihan että mitä vittua.. Oon sellanen kun oon ja pukeudun tasan tarkkaan kuten haluan ja puhun niistä asioista mitkä mua kiinnostaa.
Siinä jotain esimerkkejä, mitä se sanoi. On niitä muitakin vaan en kaikkea tarkkaan enään muista.
Ap
[/quote]
Psykologi ehkä vain yritti olla "realistinen". Tietekin jokaisen pitäisi pystyä olemaan oma itsensä, mutta usein elämä on paljon helpompaa jos vain ui virran mukana. Tietenkin jos sinulla on hyvin omalaatuinen tai erikoinen tyyli niin valtavirran mukaan pukeutuminen voisi vähentää mahdollisesti ilkeitä kommentteja esim. vaatetuksesta. En usko, että lääkäri tarkoitti että sinä olet kiusaamiseesi syyllinen mutta hän luultavasti ehdotti eri mekanismeja miten voi vähentää jonkun urpon silmätikuksi joutumisen mahdollisuutta.
Esim. usein goottivaatteisiin ja lolitavaatteisiin pukeutuvat joutuvat kuulemaan tyylistään jos jonkinlaista nälvimistä. Siksi jos on hyvin herkkä itseensä kohdistuvalle kritiikille ei välttämättä kannata pukeutua niin erikoisesti. Vaikka joku nälvisi niin siitä ei kannata hermostua ulkoisesti sillä se yleensä vain saattaa pahentaa tilannetta jos ihmiset huomaavat, että otat kommentit hyvin henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet voinut yhden päivän jälkeen päättää, että joku koulutus ei sovi sinulle?
Ap, on monia ihmisiä jotka ymmärtävät miltä sinusta tuntuu. Itse olen välivuodelle jämähtänyt paskaduunari, ÄO huitelee yli sadankahdenkymmenen mutta en ole päässyt elämässä eteenpäin koska kaikki ahdistaa ja olen mielummin paskaduunari kuin työtön akateemikko. Sinua ahdistaa yhteiskuntaan takaisin liittyminen, minua siitä pois putoaminen. Eräs parhaista ystävistäni on mensan jäsen, muttei päässyt edes amista loppuun koska ahdistaa. Elämä on aivan vitun paskaa välillä, miksi yrittää kun se ei johda mihinkään? Miksi pyrkiä eteenpäin kun tuntuu että aina vain ajetaan ahtaammalle kunnes meistä ei ole mitään jäljellä? Nuoriso on yhteiskuntamme tulevaisuus, ja se tulevaisuus näyttää ihan sairaalta, irvikuvalta siitä mitä on joskus optimistisena idioottina ajatellut. Miksi yrittää kun elämä on loppujen lopuksi turha ja tarpeeton paska jota ei pidä ottaa liian vakavasti? Miksi jäädä paikoilleen kun elämä on kuitenkin ainoa laatuaan ja täällä paskamaassa eletään vain kerran?
En tiedä vastauksia, en tule koskaan varmasti tietämäänkään, mutta Ap, jos ikinä saat mahdollisuuden polkaista itsesi ylös tästä juoksuhaudasta, tee se ja juokse aivan saatanan kauas. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:13"]
Niin ja siitä psykiatrista... Ei ole mun mielestä kovin kummoista auttamista enään siinä vaiheessa, jos kokoajan kirjotetaan samoista lääkkeistä reseptejä, vaikka itse sanoin monta kertaa että ne lääkkeet ei sovi mulle että kokeiltaisiinko vaikka jotain uutta lääkettä jo.. Mutta ei.. Kun ei tajua niin minkä hemmetti sille mahtaa!
Olin lähellä, että olisin sairaslomani jälkeen päässyt kuntoutukselle mutta psykiatripa ei suostunut kirjoittamaan Kelalle lausuntoa enään. Sanoi vaan että pitää alkaa tekemään jotain, vaikka opiskelemaan. Minä tiesin, että minusta ei vielä ollut siihen. EI OLLUT! Mutta kun ei potilasta näköjään kuunnella.
Ja tässä sitä nyt ollaan.
Kauhean ahdistavaa oli käydä siellä kun psykologi syyllisti ja oli törkeä, täysin epäammattimainen vaikka alussa oli mukava ja psykiatri oli samoja asioita jankkaava ja samoja lääkkeitä tyrkyttävä idiootti.
Ap
[/quote]
Kannattaa yrittää silti hakea apua ja pyytää vaikka eri psykologia. Ikävä kyllä kaikki ihmiset eivät ole oikealla alalla, ja joidenkin kanssa ei muuten vain tule toimeen.
Yritä pitää kiinni siitä opiskelemisen yrittämisestä. Tiedän, miten hankalaa se voi olla, mutta kannattaa yrittää. Älä lannistu, vaikket heti onnistu, ja aloita opinnot niin kevyesti kuin mahdollista, ettet väsytä itseäsi liian nopeasti ja ahdistu siitä. Et todellakaan ole luuseri, nyt vain yrität löytää itsellesi sopivaa apua, jotta elämäsi muuttuisi lähemmäksi sitä, mitä haluat.
Tsemppiä täältäkin!
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:29"]
Ap, on monia ihmisiä jotka ymmärtävät miltä sinusta tuntuu. Itse olen välivuodelle jämähtänyt paskaduunari, ÄO huitelee yli sadankahdenkymmenen mutta en ole päässyt elämässä eteenpäin koska kaikki ahdistaa ja olen mielummin paskaduunari kuin työtön akateemikko. Sinua ahdistaa yhteiskuntaan takaisin liittyminen, minua siitä pois putoaminen. Eräs parhaista ystävistäni on mensan jäsen, muttei päässyt edes amista loppuun koska ahdistaa. Elämä on aivan vitun paskaa välillä, miksi yrittää kun se ei johda mihinkään? Miksi pyrkiä eteenpäin kun tuntuu että aina vain ajetaan ahtaammalle kunnes meistä ei ole mitään jäljellä? Nuoriso on yhteiskuntamme tulevaisuus, ja se tulevaisuus näyttää ihan sairaalta, irvikuvalta siitä mitä on joskus optimistisena idioottina ajatellut. Miksi yrittää kun elämä on loppujen lopuksi turha ja tarpeeton paska jota ei pidä ottaa liian vakavasti? Miksi jäädä paikoilleen kun elämä on kuitenkin ainoa laatuaan ja täällä paskamaassa eletään vain kerran?
En tiedä vastauksia, en tule koskaan varmasti tietämäänkään, mutta Ap, jos ikinä saat mahdollisuuden polkaista itsesi ylös tästä juoksuhaudasta, tee se ja juokse aivan saatanan kauas. Tsemppiä!
[/quote] No jo oli synkeää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:37"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 23:29"]
Ap, on monia ihmisiä jotka ymmärtävät miltä sinusta tuntuu. Itse olen välivuodelle jämähtänyt paskaduunari, ÄO huitelee yli sadankahdenkymmenen mutta en ole päässyt elämässä eteenpäin koska kaikki ahdistaa ja olen mielummin paskaduunari kuin työtön akateemikko. Sinua ahdistaa yhteiskuntaan takaisin liittyminen, minua siitä pois putoaminen. Eräs parhaista ystävistäni on mensan jäsen, muttei päässyt edes amista loppuun koska ahdistaa. Elämä on aivan vitun paskaa välillä, miksi yrittää kun se ei johda mihinkään? Miksi pyrkiä eteenpäin kun tuntuu että aina vain ajetaan ahtaammalle kunnes meistä ei ole mitään jäljellä? Nuoriso on yhteiskuntamme tulevaisuus, ja se tulevaisuus näyttää ihan sairaalta, irvikuvalta siitä mitä on joskus optimistisena idioottina ajatellut. Miksi yrittää kun elämä on loppujen lopuksi turha ja tarpeeton paska jota ei pidä ottaa liian vakavasti? Miksi jäädä paikoilleen kun elämä on kuitenkin ainoa laatuaan ja täällä paskamaassa eletään vain kerran?
En tiedä vastauksia, en tule koskaan varmasti tietämäänkään, mutta Ap, jos ikinä saat mahdollisuuden polkaista itsesi ylös tästä juoksuhaudasta, tee se ja juokse aivan saatanan kauas. Tsemppiä!
[/quote] No jo oli synkeää :D
[/quote]
Hahahaha pitkästä aikaa nauran ja kunnolla, tää oli niin huippu!
Ap
Nyt kannattaisi aloittaa mind mapping omasta elämästä ja mitä tahdot ja toivot. Sitten listaat ranskalaisilla viivoilla positiiviset ja negatiiiviset asiat aiheisiin liittyen.
Ja se ahdistus, tietenkin se lisääntyy aina kun vain olet enemmän yksin. Se on normaalia että pritiivireaktiot lisääntyvät.
Onko sinulla ystäviä?
Voisitko ajatella että alkaisit itse toimimaan, itse kuntouttaisit itseäsi. Sillä se on tahtotila joka kumpuaa sinusta itsestäsi.
Ymmärrän että olet agressiivisen vihainen. Olet hakenut apua ja et ole sitä saanut. Sen enempää arvostelematta tässä maassa apua ei saa vaikka sitä luulisi taholta saavan. Terveydenhuolto ei ole joka kunnassa tasa-arvoista ja tohtoritkin ovat yksilöitä.
Tätä ihmiset jotka eivät ole itse nähneet / kokeneet tuskin käsittävät . Kun olet sairas Sitä luulee saavansa oikean avun heti. Näin se ei vaan välttämättä mene. Joissain kunnissa on ihan normaalia tksta kehoittaa kääntymään yksityisen puoleen. Mitä suojatyöpaikkoja nämä pisteet ovatkaan?
Kilpirauhasarvojen seuranta on järkevää. Samoin kyseeseen voisi tulla muutkin hormonien/ vitamiinien epätasapaino.
Ahdistuksen ei tarvitse olla ikuista. On hyvä että olet saanut tarpeeksesi. Olet tarpeeksi motivoitunut kehittyäksesi.
Vahva omega kalaöljy, D- vit ja b- vit kuuri. Voisi tuoda huomattavan parannuksen oloon. Suosittelisin aloittamaan vitamiinein, ruokavalion tarkistuksella ja ulkoilulla. Metsässä sinulla ei ole pelättävää.
Ja unohda se mitä et uskalla. Käytä voimasi itsesi parantamiseen. Niitä voimia löytyy olet nyt tarpeeksi motivoitunut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi, miten voin yhden päivän aikana tietää ettei ala sovi mulle. Ei varmasti voikaan, mutta itselle vain tuli tunne että ei jestas mihin mä oon oikein tullu. Hain siihen alalle hetken mielijohteesta, olin juuri menettänyt toisen opiskelupaikan ja hädissäni hain vaan jollekin vapaana olevalle alalle.
Siihen vaikutti myös matka, mun piti ajaa yli tunti/suunta sinne kouluun eikä sillä koululla ollut asuntoloita. Toki olisin voinut etsiä sieltä asuntoa ja muuttaa, mutta kun tunne oli ettei tästä tule mitään, ei kiinnosta niin en alkanu muuttamaankaan. Katunut en ole. Sen verran voimakkaat negatiiviset fiilikset tuli siitä alasta sen 8h aikana.
Lisäksi, kun miettii mitkä on mun vahvuuksiani sekä mielenkiinnon kohteita niin ne on aivan jotain muuta, kuin tuohon alaan liittyviä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:33"]
On kiusattu. Ala sekä yläaste ja jonkin sortin sorsimista oli yhdessä ammattikoulussa. Noi syyt on varmaan se suurin osa, miksi koulut ei onnistu. Pelkään jatkuvasti että sama toistuu. Lisäksi, kun olen näin pitkään ollut tekemättä mitään, niin se kynnys lähteä on aina vain suurempi.
Tekisin itsarin, mutta en uskalla.
Ap
[/quote]
Oletko selvittänyt, onko paikkakunnallasi nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitettuja matalan kynnyksen kuntouttavaa toimintaa tai opiskelua?