En ole 7vuoteen opiskellut tai ollut töissä

Kokoomus on tyytyväinen!

Mitä sä yhteiskuntaa syytät! Sua on yritetty auttaa, olet saanut hoitoa ja tukea ja koulupaikkoja. Ei se ole yhteiskunnan syy ettet pysty opiskelemaan tai että olet sairas.

Mene vain kouluun ja kohtaa kaikki pelkosi ja ahdistavat tilanteet. Päätät vain jatkaa eteenpäin vaikka ahdistaisi ihan sairaasti joskus! Niin pääset lopulta kiinni normaaliin elämään ja "voimistut". Sosiaalisten tilanteiden pelko menee parhaiten ohi "siedätyshoidolla" eli kohtaamalla pelottavia tilanteita. Tiedän mistä puhun. Sitten joku päivä tulevaisuudessa tutkinto näpissä huomaatkin ettei sinulla enää ole mitään pelkoa!

Tsemppiä

Ensiksi lääkäriin? Ehkä saisit elämääsi helpottavan diagnoosin. Oletko joutunut joskus koulukiusatuksi? Onko oppiminen ollut muuten vaikeaa? Ala jota aiot opiskella? Vaaditaanko siinä sosiaalisia taitoja? Onko sinulla perhettä vai oletko aivan yksin? Tämä av-palsta on hyvä paikka opetella olemaan yhteydessä toisiin ihmisiin edes jollakin tasolla.

Olisiko sinulle olemassa jotain vertaistukiryhmää? Saisit voimaa kohdata ahdistavia tilanteita, mun mielestä 5 antaa hyviä neuvoja. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:24"]

Ensiksi lääkäriin? Ehkä saisit elämääsi helpottavan diagnoosin. Oletko joutunut joskus koulukiusatuksi? Onko oppiminen ollut muuten vaikeaa? Ala jota aiot opiskella? Vaaditaanko siinä sosiaalisia taitoja? Onko sinulla perhettä vai oletko aivan yksin? Tämä av-palsta on hyvä paikka opetella olemaan yhteydessä toisiin ihmisiin edes jollakin tasolla.

[/quote]

AV-palsta kyllä saattaa ahdistaa ja masentaa tyyppiä, jolla on sosiaalisten tilanteiden pelko entistä enemmän sillä täällä näkee normaalisti vain ne hyvin negatiiviset puolet ihmisistä... AV-palstan perusteella kaikki ihmiset ovat karseita hirviöitä. No, varmasti oikeasti ovatkin mutta eivät kuitenkaan kehtaa julkisesti kukkoilla miten sattuun kun omaa mainetta pitää ylläpitää.

Miten sinua nyt voitaisiin parhaiten auttaa, omasta mielestäsi?

Olet syrjäytynyt ja sen myönnät. Ihmiskontaktitkin pelottavat ja sosiaalinen kanssakäyminen.

En nyt kysy pahalla, mutta ajatteletko että joku tulisi hakemaan sinut kotoasi ja veisi johonkin kanssakäymisiin, tarjoaisi sinulle ratkaisun, hoitaisi ongelmasi puolestasi? Niin ei ikävä kyllä tapahdu.

Av-palsta on ihan ok. Ehkä ap oppii kirjoittamaan ilman kirosanoja ja saamaan myönteistä palautetta? Täällä näkee hyvin sen, että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:20"]

Mitä sä yhteiskuntaa syytät! Sua on yritetty auttaa, olet saanut hoitoa ja tukea ja koulupaikkoja. Ei se ole yhteiskunnan syy ettet pysty opiskelemaan tai että olet sairas.

[/quote] Samaa ajattelen. Kiroile vain peilikuvallesi, peilistäsi se syyllinen tähän tilanteeseen löytyy. Voit toki haukkua myös vanhempasi lyttyyn, heillä on varmasti ollut oma osuutensa tilanteeseesi. Valitettavasti en pysty mitenkään ymmärtämään ja samaistumaan elämääsi.

Toi ei nyt ole mitään. Mun ex ei ole 20:een vuoteen tehnyt mitään yhteiskunnalle hyödyllistä. Ihan vaan syystä että on mukavampaa tehdä mitä huvittaa.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 22:17"]

Olen syrjäytynyt nuori aikuinen nainen, olen kokeillut montaa koulua, ahdistuksen vuoksi en ole kyennyt menemään. Noin 4 koulua on mennyt ohitse kun en vain ole pystynyt menemään niihin näiden tuskaisten ahdistus ja paniikkikohtausten vuoksi.

Viimeksi opiskelin vuonna 2007 kaksi kuukautta. Sen jälkeen olin yhdessä koulussa yhden päivän, ala ei vaan sopinut mulle yhtään.

Käsittämätöntä, että elämä on ikäänkuin lipunut vaan ohitse. Olen vielä nuori mutta elämänilo kadonnut täysin. Makaan päivät, valvon yöt, en jaksa mitään, en jaksa yrittää yhtikäs mitään.

En osaa, uskalla, pysty hakemaan apua. Olen aikaisemmin hakenut, en saanut ymmärrystä. Olen jutellut psykologin kanssa vuoden verran, lopetin kun psykologi syyllisti yhtäkkiä minua enkä halunnut enään siellä käydä.

Psykiatri jankkasi samoja helvetin asioita, kirjotti samoja reseptilääkkeitä, jotka ei auttaneet mitään. Kerroin monet kerrat siitä, mutta ei se ääliö voinu tajuta.

Oon kyllästyny tähän vitun paskaan yhteiskuntaan, saatana eikö täällä osata ottaa näitä asioita vakavasti??!!

Mömmöjä pitäs vaan syödä ja jutella psykologeille, ei se ahdistus parane jollekin idiootille jutellessa.

Nyt oon päättäny että yritän kohdata kaikki ahdistavat tilanteet, kun seuraavan kerran pääsen kouluun (olen nyt hakenut moneen kouluun) niin koitan mennä. Koitan ja koitan niin monta kertaa että onnistuisin. Jonkinlaisen ahdistuslääkkeen otan tueksi. Mutta muuten en enään millekään kusipää lääkärille mene.

Olen jumalauta niin syrjäytyny ettei tätä usko pirukaan perkele! Kaikki ihmiskontaktit pelottaa, elän niinku jossain tynnyrissä vailla mitään sosiaalisia kanssakäymisiä!

[/quote]

Minä pääsin ihmispelosta täällä:

http://www.healingrooms.fi

[/quote]

Lopeta se firmasi  mainostaminen, olet törkeä!

Tsemppiä, et ole ainoa. T. Vuoden syrjäytyneenä elänyt.

Minä olen ennen ollut syrjäytynyt yhtä kauan. Nyt en ole tuolla tavalla syrjäytynyt mutta en myöskään onnellinen. 

Joko tiedät mitä mahdollisesti haluaisit opiskella tai minkälaisissa töissä olla? Jos tiedät, voisitko yritää kokeilla uudelleen ja ottaa kaiken irti opiskelijoille tarjolla olevista turvaverkoista. Niitä nyt ei välttämättä ole paljon mutta voisit ehkä saada itsellesi kevyemmän olon jos ilmoittaisit omasta päänsisäisestä tilanteesta heti aluksi jossain ilmoittautumiskirjeessä ja hakeutuisit heti alusta lähtien jonkun opinto-ohjaajan tai vastaavan juttusille ja mahdollisesti muiden myös. Ei ne varmaan hirveitä voi opintosuunnitelmien suhteen joustaa mutta siitä voit sitten sanoa myös kaikille opettajille, joiden tehtävä on kuunnella opiskelijoita. Erilaiset palvelut pitää uskaltaa ottaa ja patistaa henkilökuntaa tekemään työnsä, vaikka se ärsyttäisikin heitä. Itse olen näin tehnyt, vaikka kaikki eivät varmasti ole olleet siitä mielissään mutta siihen meillä on oikeus. 

Yritä asettaa pitkäaikaistavoitteita ja keskittyä positiivisiin asioihin, kuten siihen mitä olet milloinkin saanut aikaan pahasta olosta huolimatta. Jos sinun on esim.mahdollisuus opiskella avoimessa yliopistossa, AMK:ssa tai vaikka tehdä mieleisiä kansalaisopiston kursseja tai muuta sellaista, niin mene sinne. Lukiota voi käydä netissä. Jos raha on ongelma, voit yrittää saada apua sosiaalitoimiston kautta perustelemalla asiaa ammatillisella kuntoutuksella ja ehdottomasti kannattaa yrittää päästä kuntoutustuen piiriin (psykiatrisen kautta) jos et siinä jo ole, koska silloin tulopuoli on selvästi parempi kuin opiskelijastatuksella; tämä tietysti vaikuttaa hieman työmahdollisuuksiin mutta voit jättäytyä pois milloin haluat. Monesti lausunto kirjoitetaan koko opiskelun oletetuksi ajaksi, jota moni voi pitää vähän kyseenalaisena mutta niin se menee. 

Siinä ei ole samanlaista suorituspainetta ja aloituskynnystä. Säilytä kaikki saadut todistukset. 

-Mies 29v-

On kiusattu. Ala sekä yläaste ja jonkin sortin sorsimista oli yhdessä ammattikoulussa. Noi syyt on varmaan se suurin osa, miksi koulut ei onnistu. Pelkään jatkuvasti että sama toistuu. Lisäksi, kun olen näin pitkään ollut tekemättä mitään, niin se kynnys lähteä on aina vain suurempi.

Tekisin itsarin, mutta en uskalla.

Ap

No minkälaista apua olisit halunnut? Miten sua voitaisiin sun mielestä auttaa?

Voin kuvitella, ettei sulla oo ollut helppoa, mä oon myös kärsinyt ahdistushäiriöstä ja tiedän miten se saa ihmisen vetäytymään yksin neljän seinän sisään.

Mutta, tuo päätöksesi kuulostaa tosi hyvältä, minusta se on askel oikeaan suuntaan. Toivottavasti pääset kouluun! Jos ala, mitä opiskelet, kiinnostaa sua, niin ehkä se voisi auttaa myös vähentämään ahdistusta? Monestihan on niin, että kun jossain ryhmässä opiskellaan asiaa, josta kaikki ovat kiinnostuneita, niin ahdistus ja myös itsensä tarkkailu (apua, oonko mä ahdistunut, vapiseeko mun kädet, huomaakohan noi jne.) vähenee. Silloin myös kynnys toisiin tutustumiseen alenee - ikään kuin huomaamatta ollaan rennompia molemmin puolin. Voi syntyä tuttavuuksia ja ehkä ystävyyksiäkin ja yksinäisyys lievenee.

Vielä tuohon ahdistukseen liittyen, niin tuntuuko susta, että pärjäät sen kanssa (ja mahdollisen tarvittavan lääkkeen kanssa)? Jos susta tuntuu, että tarvitset puhua jollekin, niin onko sun mahdollista puhua läheisille / ystäville? Voisitko ottaa yhteyttä myös ammattiapuun siinä tapauksessa, että et jaksa, muistaen sen, että kaikki hoitotahot eivät toimi noin niin kuin tapaamasi psykologi (kuulosti aika epäammattimaiselta tuo hänen toimintansa)?

Kilpirauhasarvoja jos ei ole aiemmin otettu niin ne kannattaa pyytää tarkistettavaksi seuraavan lääkärikäynnin yhteydessä. Joillakin kilpirauhanen aiheuttaa tai vaikuttaa tuollaisiin oireisiin.

-Mies 29v-

Voi kun löytäisit sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisit puida elämääsi ja miettiä vaihtoehtoja päästä eteenpäin. Aina on mahdollisuuksia, vaikka ei siltä tuntuisikaan. Mutta yksin on vaikea nähdä eteenpäin. Toivon sinulle sydämestäni onnea tulevaisuuteen. 

Melkein kuin minun näppäimistöltä, jaksamisia ♥

Se että tunnustat tapahtuneet tosiasiat auttaa jo sinua eteenpäin.  Osaat olla selkeä, kirjoittaa selkeästi. Lähdetään siis tästä eteenpäin. Itsari ei ole paras ratkaisu. Sinä jos kuka saatat tietää, että miten jokin pienikin mielenkiinnonkohde voi auttaa elämässä eteenpäin! Hyvää yötä! Täällä av:lla voit harjoitella ja sitten käyt vaikka lähikaupassa ja vaihdat yhden sanan naapurisi kanssa. Siis ystävällisen sanan. Hei muutetaan yhdessä koko Suomi samantien! Olen täällä av:lla melkein joka päivä.