parissa vuodessa +70kg!!

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:18"]Mitä sä oot syönyt?

[/quote]

Kaikkea! Ja ihan niinkun viimeistä päivää eläisin :( En edes kehtaa laskea tai ajatella kuinka paljon rahaa mulla menee ja on menny ruokaan/herkkuihin.

Oon jo pidempään syyllistyny semmoseen ajattelutapaan, että maanantaina alkaa uus elämä ja dieetti jolloin maanantaihin asti tankkaan hulluna ja joka maanantai pyörrän puheeni , vannon alottavani taas huomenna tai viimeistään ens maanantaina. Ja niin... Kehä on valmis!

[/quote]

Mulla on tuo sama ajattelutapa, jonka vuoksi kiloja on kertynyt (tosin vasta n. 15kg) eli jos päätän aloittaa laihdutuskuurin ensi maananataina, niin sitten mätän kuin viimeistä päivää ennen sitä maanantaita: "nyt vielä ehtii syödä tätä suklaata, kun tämän viikon jälkeen ei saa sit suklaata pitkään aikaan" tai "pitää syödä nää leivonnaiset täältä pakaseesta pois, ettei sit kiusaa ensi viikolla". Sitten aloitusmaanantaina sorrun mässäilyyn ja tiistaina taas mietin, että nyt syön vielä tämän viikon vapaasti ja sitten aloitan ensi maanantaina tiukan kuurin. Mä en osaa aloittaa laihdutusta heti, vaan pitää aina olla maanantai tai muu siihen sopiva päivä, esim tällä viikolla se oli poikkeuksellisesti tiistai, koska maanantai oli vielä pääsiäistä. Vielä en ole sortunut... Jos vaan jotenkin saisin pois sen ajattelumallin, että vielä saa mässäillä rauhassa, kun kuitenkin aloitan kuurin silloin maanantaina. Oiskin niin helppo aloittaa NYT tai HETI, eikä maanantaina. Sillon kun en suunnittele laihdutuskuuria, syön ihan kohtuu järkevästi, mutta silloin kun laihis on suunniteltuna tiettyyn päivään, niin syön ennen sitä kuin en saisi ruokaa enää ikinä.

[/quote]

Ihan kuin mun kirjottamaa tekstiä :((

En tiedä pitäiskö kohta hakea jotain ammattiauttajan apua. En vaan saa tätä yksin lopetettua ja ilmeisesti painon nousu ei lopu mihinkään koska syön tätä tahtia.

Itsekuri on hautautunu jonnekki kaiken ihran alle

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:18"]

Ihan kuin mun kirjottamaa tekstiä :((

En tiedä pitäiskö kohta hakea jotain ammattiauttajan apua. En vaan saa tätä yksin lopetettua ja ilmeisesti painon nousu ei lopu mihinkään koska syön tätä tahtia.

Itsekuri on hautautunu jonnekki kaiken ihran alle

[/quote]

Ikävä kuulla, että tilanteesi on tuollainen, tiedän tunteen :/ Jos aiot hakea sitä ammattiapua, niin kannattaa etsiä joku nimenomaan syömisongelmiin vihkiytynyt ammattilainen. Itse kävin psykologilla muutaman kerran työhön liittyvien jaksamisjuttujen vuoksi ja samalla hänen kanssa keskustelimme vinksahtaneesta syömiskäyttäytymisestäni (olen nyt 15kg plussalla parin vuoden takaiseen normaalipainon ylärajaan, tätä on edeltänyt lisäksi lukuisia lihomis- ja laihtumisjaksoja) ja psykologi lähinnä ehdotteli proteiinin lisäystä, vaikka selitin tietäväni ruokavalion oikeanlaisesta koostamisesta lähes kaiken ja selitin, että ongelma ei ole tiedossa vaan tahdossa... Kävin myös psykiatrilla, jonka kanssa myös otettiin syöminen puheeksi ja hän taas ei osannut sanoa asiaan mitään, vaan ehdotti suoraan terapiaa, jonne asti en ole vielä päätynyt, sillä tuettu terapia vaatisi hoitavan psykiatrin lausunnot Kelalle ym. Myös lääkäri antoi lähinnä ruoka- ja liikuntavinkkejä, vaikka kuinka antoi ymmärtää tietävänsä ravitsemukselliset asiat hyvin.

Kysehän ei ole siitä, kuten ei laihduttajilla yleensäkään, etteikö tietäisi mitä kannattaa syödä. Ongelma on siinä, että tahdonvoima ei riitä eikä järjellä ajattelu auta ja ruoka koukuttaa henkisesti. Epäonnistuminen ahdistaa lisää ja mitäs muuta sitä ahdistukseen lääkkeksi ottaisin kuin vähän lisää ruokaa. -19

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 12:30"]

Mä olen ollut ihan samanlainen kuin se joka kirjoitti noista että tankkaa vielä tän viikonlopun ja sitten maanantaina alkaakin tiukka kuuri. Mutta joko sitä ei alkanutkaan, tai se loppui hyvin pian. Meni monta VUOTTA tällaisessa pienten laihdutusyritysten ja ahmimisten kierteessä, ja lopulta olin 25 kg painavampi kuin ennen. Ja silti tuntui että olin koko ajan ollut laihiksella...

Itse pääsin tuosta kierteestä lopulta eroon ilman ammattiauttajan apua, mutta en oikein ymmärrä itsekään miksi se sitten lopulta onnistui. Kai sitä vaan tuli joku "pohja" vastaan, lopullinen tympääntyminen siihen, että ei niin yksinkertainen asia kuin laihtuminen millään onnistu. Inhosin jo itseäni siksi, että en saa asiaa hoidettua. Tajusin myös syvästi, että tuolla "aloitan huomenna, tänään vielä mässään" tavalla en tule ikinä laihtumaan. 

Minä sitten eräänä päivänä vaan päätin alkaa uuden elämän. ALoitin laihdutuksen hyvin tiukalla karppauksella, ja torjuin KAIKKI kiusaukset, koska niin moni aiempi laihdutusyritys oli sortunut pieneen periksiantoon. Kai minä nyt yhden voin ottaa, kai minä nyt edes juhlissa - ja sitten perään monenn päivän mässytys. Tällä kertaa en ottanut yhtään herkkua, en mitään, ekaan 3 kuukauteen. Sitten olo olikin jo sen verran energinen ja hyvä, että asiat oli paljon helpompia. Vähitellen aloin syödä myös hedelmiä ja leipääkin, mutta pääasia että söin kevyesti ja paljon kasviksia. Herkut otin mukaan vasta kun olin laihtunut 20 kg. 

Kummaa on, että ei se laihtuminen ollut yhtään vaikeaa oikeastaan, eikä ikävää. Mutta jotenkin en vaan aiemmin päässyt oikeaan henkiseen vireeseen että kuurit olisi onnistuneet, ja sitten lopulta pääsin. Kun vaan tietäisi avaimen siihen oikeaan vireeseen, niin voisi rikastua kirjoittamalla siitä laihdutuskirjan. Valitettavasti en tiedä, minulle vaan lopulta itsestään tuli vastaan sellainen mieliala, jossa "häijyllä sisulla mennnään vaikka läpi harmaan kiven".

[/quote]

Mulla sama, eli takana jojoilua ja ainut mikä auttoi on tuo totaalikieltäytyminen. Olin 2kk ilman mitään herkkuja ja sen jälkeen tämä on sujunut todella hyvin. Enää 5 kiloa jäljellä niin olen tavoitepainossani :) (sitten on siis lähtenyt 20kg)

Etkö sinä suklaapatukkajankkaaja ymmärrä sitä, että pahasti sokerikoukussa olevalle niillä kaloreilla ei ole mitään merkitystä? 2 patukkaa menee helposti muutamalla haukulla ja lisää on saatava. Yhtä paljon siinä sen epäterveellisyyttä miettii kun vaikkapa heroinisti piikillä. Aivot kääntyy narkkari-moodiin ja se on menoa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 12:07"]

Enpä usko että kukaan lihoo kahdella suklaapatukalla per päivä valtavia määriä. Noilla määrillä pääsee ehkä normaalipainon ylärajoille tai lievästi ylipainoiseksi. Todella lihavaksi pääsee kyllä mässäilemällä kunnolla, tarkoittaen päivittäin kasoja herkkuja ja/tai roskaruokaa. Itsekin syön päivittäin yhden suklaapatukan ja olen normaalipainoinen, jopa hoikka.

[/quote]

Tämä on totta. Ei se lihominen ole niin suoraviivaista, koska painon kasvaessa energiankulutus lisääntyy ja elimistö saavuttaa tasapainon. Normaalilla aineenvaihdunnalla 120 suklaagramman vaikutus lienee muutaman kilon, minkä jälkeen kulutus on sen verran korkeampi, että sukaan energia kuluu.

Ja ei se 120 g tosiaan ole yhtään mitään suursyömärille. Minä söin (ja söisin vieläkin, jos sallisin sen itselleni) helposti puoli kiloa suklaata ennen kuntokuuria. En syönyt suklaata joka päivä, mutta vähensin pääasiassa hiilihydraattien ja rasvaisten makeiden kulutusta muutamalla sadalla grammalla päivässä ja olen laihtunut noin sadasta noin 80 kiloon lähelle normaalipainon rajaa. Olen samalla myös lisännyt kestävyysliikuntaa 2-3 tuntiin viikossa, mikä vielä lisää energiavajetta.

70 kg:n muutos vaatisi varmaan sen, että lääke tai sairaus jotenkin muuttaisi aineenvaihduntaa tai aivan mielipuolisen mässäämisen. En usko, että se olisi enää miellyttävää, jos mättäisi monta kiloa herkkuja naamaan päivässä.

Musta tuollaisessa herkkuhimossa on kyse jostain muusta kuin pelkästä syömisestä, eli ihminen syö herkkuja johonkin pahaan oloon/peittääkseen jonkin tunnetilan, ahdistuksen tms. Mä aloittaisin ihan sillä, että lopettaisin herkkuje ostamisen kotiin, ostaisin kaapin täyteen kasviksia, myös hedelmiä, hyvälaatuista ruokaa, aloittaisin liikunann ihan vaan kävelyillä ja pikkuhiljaa pidentäisin niitä ja ottaisin mukaan vaikka personal tarinerin tekemän ohjelman salilla tms. Kannattaa miettiä terveysriskejä mitä tuosta ylipainosta seuraa ja myös sitä kuinka paljon helpompaa jo pelkkä oleminen olisi kevyempänä. Herkkuja saa myöhemminkin, maltillisesti, kunhan saisi ne elämäntavat ensin muutettua järkevimmiksi. Mä luulen että vertaistuki/tsemppiporukka auttaisi alkuun, oletko miettinyt sellaista?

Luulen, että mun aineenvaihdunnalle kävi jotain sillon kun laihdutin about syömättä mitään. Taisiis lähinnä niin, että lihakset surkastuivat kun en liikkunut ja myöhemmin alottaessani taas mässäilyn niin kaikki tuli takas läskinä. Ymmärtääkseni mitä enemmän lihaksia niin sen parempi aineenvaihdunta?

Tämäkään ei siis ole mitään syy, mutta toisinaan tuntuu kun lihoisin pelkästä ruoan ajattelusta.

Tiedän syöväni kaikkiin tunteisiin. Kun on jotain juhlittavaa niin tietysti juhlin syömällä, kun suruttaa niin syön, kun stressaa syön jne. Oon ollu tämmönen aina ja melkein kaikki mun muistotkin liittyy jollain tavalla syömiseen. Pitäisi siis osata muuttaa melkein kaikkea itsessäni, tavoissani ja tottumuksissani.

On kiva kuulla, että täällä on ihmisiä jotka on tuntenu samoin, mutta silti onnistuneet terveellisissä elämäntavoissa. Todella tsemppaavaa :)

Vertaistuki olis ihan korvaamatonta, mutta mistä mä semmosen taijon. Joskus kysyin terveyskeskuksesta josko sieltä sais jotain tukea/apua/kenties jonkun vain lihaville suunnatun liikuntaharrastuksen, mutta kaikki on vaan kuulemma vanhuksille.

Tuntuu että apua saa vasta sitten kun on kuolemassa aliravitsemukseen tai ei pääse enää läskeinensä ylös sängystä. Ja siihen suuntaan tässä on menossa, mutta olis kiva jos tajuisin lopettaa ennen sitä.

-ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 20:39"]

Pitää syödä kyllä järjettömiä määriä tuollaisen massan keräämiseksi.

[/quote]

Paitsi, että ei tarvi. Noiden kilojen keräämiseen riittää tommoset 600-700 extra kaloria/päivä. Se ei ole paljoa, jos syö joka päivä esim karkkia, suklaata, pullaa tms. 

[/quote]

Ei se ihan noin yksinkertaisesti mene. Ihminen kuluttaa sitä enemmän, mitä hän painaa (koska jo pelkkä rasvakudoksen ylläpito vie energiaa). Päästäkseen todella suuriin painolukemiin, pitää kaloreita ahmia jo huomattavan suuria määriä.

Esim. maailman painavin mies on syönyt jopa 20 000 (!) kaloria päivässä. Tuollakin määrällä asettuu johonkin tiettyyn (joskin valtaisaan) painoon eikä liho siitä enempää, ellei taas lisää syöntiään.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 13:21"]

Luulen, että mun aineenvaihdunnalle kävi jotain sillon kun laihdutin about syömättä mitään. Taisiis lähinnä niin, että lihakset surkastuivat kun en liikkunut ja myöhemmin alottaessani taas mässäilyn niin kaikki tuli takas läskinä. Ymmärtääkseni mitä enemmän lihaksia niin sen parempi aineenvaihdunta?

Juuri niin siinä käy, että ensin elimistö heivaa energiaa kuluttavat lihakset ja käy vasta sitten turvaa tuoviin läskivarastoihin, jos laiduttaa liian vähäisellä syömisellä liikkumatta.

Tämäkään ei siis ole mitään syy, mutta toisinaan tuntuu kun lihoisin pelkästä ruoan ajattelusta.

Mutta kun tiedät, että noin ei käy. Sen kun ajattelet, mutta pidä huoli että et pane suuhusi mitään. Helpompaa on, jos keksit jotain kiinnostavaa tekemistä.

Tiedän syöväni kaikkiin tunteisiin. Kun on jotain juhlittavaa niin tietysti juhlin syömällä, kun suruttaa niin syön, kun stressaa syön jne. Oon ollu tämmönen aina ja melkein kaikki mun muistotkin liittyy jollain tavalla syömiseen. Pitäisi siis osata muuttaa melkein kaikkea itsessäni, tavoissani ja tottumuksissani.

Niin, se on kova kuuri. Mutta usko pois, että se kannattaa. Olo on aivan toinen.  Vaikeinta on ollut pitää mukana kohtuus, koska olen kaikki tai ei mitään -tyyppi, jolle helpoin tapa hoitaa riippuvuutta olisi absolutismi, joka on ruokariippuvuuden kyseessä ollessa valitettavan tappava hoitomuoto.

On kiva kuulla, että täällä on ihmisiä jotka on tuntenu samoin, mutta silti onnistuneet terveellisissä elämäntavoissa. Todella tsemppaavaa :)

Kyllä se onnistuu, mutta se vaatii jonkin ihmeellisen järjen tuolla puolen olevan motivaation heräämisen. Mutta aina kannattaa yrittää, koska joku kerta sanoo toden. Ja vaikka jojoilevaa painoakin moititaan, olen varma, että jos elän aikuisikäni jojottelemalla painoindeksiä 25 ja 30 välillä, aiheutan vähemmän haittaa kun lihomalla 50 vuoden ajan 2 kg per vuosi.

Vertaistuki olis ihan korvaamatonta, mutta mistä mä semmosen taijon.

Netistä? Puolisolta? Innostat jonkun kaverin? Tai sitten päätät, että tämä on sinun oma projekti. Se voi lopulta toimia parhaiten, niin ei ole sovitettavia aikatauluja, esteitä, erilaisia mieltymyksiä ym. ongelmia, joita porukkapuuhassa tulee. Itse ne kärsimykset ja kieltäytymiset on kuitenkin kohdattava.

Tuntuu että apua saa vasta sitten kun on kuolemassa aliravitsemukseen tai ei pääse enää läskeinensä ylös sängystä. Ja siihen suuntaan tässä on menossa, mutta olis kiva jos tajuisin lopettaa ennen sitä.

Sellaista se elämä on, että kaikki pitää tehdä itse, jos ei ole todella huonossa kunnossa. Eikä se ole vain huono asia, koska siihen apuun liittyy helposti ikävää holhoamista.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 13:21"]

Luulen, että mun aineenvaihdunnalle kävi jotain sillon kun laihdutin about syömättä mitään. Taisiis lähinnä niin, että lihakset surkastuivat kun en liikkunut ja myöhemmin alottaessani taas mässäilyn niin kaikki tuli takas läskinä. Ymmärtääkseni mitä enemmän lihaksia niin sen parempi aineenvaihdunta?

Tämäkään ei siis ole mitään syy, mutta toisinaan tuntuu kun lihoisin pelkästä ruoan ajattelusta.

Tiedän syöväni kaikkiin tunteisiin. Kun on jotain juhlittavaa niin tietysti juhlin syömällä, kun suruttaa niin syön, kun stressaa syön jne. Oon ollu tämmönen aina ja melkein kaikki mun muistotkin liittyy jollain tavalla syömiseen. Pitäisi siis osata muuttaa melkein kaikkea itsessäni, tavoissani ja tottumuksissani.

On kiva kuulla, että täällä on ihmisiä jotka on tuntenu samoin, mutta silti onnistuneet terveellisissä elämäntavoissa. Todella tsemppaavaa :)

Vertaistuki olis ihan korvaamatonta, mutta mistä mä semmosen taijon. Joskus kysyin terveyskeskuksesta josko sieltä sais jotain tukea/apua/kenties jonkun vain lihaville suunnatun liikuntaharrastuksen, mutta kaikki on vaan kuulemma vanhuksille.

Tuntuu että apua saa vasta sitten kun on kuolemassa aliravitsemukseen tai ei pääse enää läskeinensä ylös sängystä. Ja siihen suuntaan tässä on menossa, mutta olis kiva jos tajuisin lopettaa ennen sitä.

-ap

[/quote]

mä saan varmaan kaikki palstan eukot niskaani mutta suosittelen Fitfarmin tai vastaavan (Bodycamp) tai oman paikkakunnan salin porukkaan yhteydenottoa; liity porukkaan jossa saat ruokavalion, saliohjelman ja ryhmän vertaistuen; huomaat ettet ole ainoa samassa veneessä oleva, saat persellepotkijan ja tsemppaajan eikä nuo maksakaan paljoa. Pääasia että teet jotain!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 12:48"]

Etkö sinä suklaapatukkajankkaaja ymmärrä sitä, että pahasti sokerikoukussa olevalle niillä kaloreilla ei ole mitään merkitystä? 2 patukkaa menee helposti muutamalla haukulla ja lisää on saatava. Yhtä paljon siinä sen epäterveellisyyttä miettii kun vaikkapa heroinisti piikillä. Aivot kääntyy narkkari-moodiin ja se on menoa.

[/quote]

No jotkut vähentää sitä syömistä sitten muista ruoka-aineista.

Lihavat kyllä osaa kääntää kaiken keskustelun siten, ettei vika muka ole niissä itsessään...

Tää ketju on täynnä läskien vinkumista ja selittelyä. Kaikki pitäis tehdä niiden puolesta ja aina löytyy kätsy selitys miksei nyt voi lähtee lenkille tmv. Rasvaisilla sormilla alapeukutetaan järkeviä kommentteja.

Pistä netti kii ja lähde lenkille. Siellä on hyvä ilmakin! Siitä se lähtee.

Jos tämä aloitus on tosi niin nyt SAATANA lopetat sen ylimääräisen syömisen. Olet kohta haudassa tolla menolla!!!!!!!!!!

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:26"]

No mulla tuli vuodessa 27kg lisää lääkkeiden takia, eikä painonnousu loppunut vaikka laskin kalorit 1000/vrk. Vuoden jälkeen lähti lääkkeet vaihtoon, koska tiesin että Se paino vaan nousee ja tuolla tahdilla tulee yli 100kg lisää neljässä vuodessa. Uudet lääkkeet kun aloitin, alkoi paino pudota normaalia ruokaa syömällä.

Eli jos syöt mielialalääkkeitä, en ihmettele, ja kehotan vaihtamaan merkkiä

[/quote]

Voitko kertoa minkämerkkisiä mielialalääkkeitä söit? Itse syön pitkävaikutteista ketiapiiniä ja lyricaa, painoa tulee n. kilon viikkovauhdilla. Puolesvuodes tullu ny reilu 20 kg painoa lisää.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 18:18"]Mitä sä oot syönyt?

[/quote]

Kaikkea! Ja ihan niinkun viimeistä päivää eläisin :( En edes kehtaa laskea tai ajatella kuinka paljon rahaa mulla menee ja on menny ruokaan/herkkuihin.

Oon jo pidempään syyllistyny semmoseen ajattelutapaan, että maanantaina alkaa uus elämä ja dieetti jolloin maanantaihin asti tankkaan hulluna ja joka maanantai pyörrän puheeni , vannon alottavani taas huomenna tai viimeistään ens maanantaina. Ja niin... Kehä on valmis!

[/quote]

Mulla on tuo sama ajattelutapa, jonka vuoksi kiloja on kertynyt (tosin vasta n. 15kg) eli jos päätän aloittaa laihdutuskuurin ensi maananataina, niin sitten mätän kuin viimeistä päivää ennen sitä maanantaita: "nyt vielä ehtii syödä tätä suklaata, kun tämän viikon jälkeen ei saa sit suklaata pitkään aikaan" tai "pitää syödä nää leivonnaiset täältä pakaseesta pois, ettei sit kiusaa ensi viikolla". Sitten aloitusmaanantaina sorrun mässäilyyn ja tiistaina taas mietin, että nyt syön vielä tämän viikon vapaasti ja sitten aloitan ensi maanantaina tiukan kuurin. Mä en osaa aloittaa laihdutusta heti, vaan pitää aina olla maanantai tai muu siihen sopiva päivä, esim tällä viikolla se oli poikkeuksellisesti tiistai, koska maanantai oli vielä pääsiäistä. Vielä en ole sortunut... Jos vaan jotenkin saisin pois sen ajattelumallin, että vielä saa mässäillä rauhassa, kun kuitenkin aloitan kuurin silloin maanantaina. Oiskin niin helppo aloittaa NYT tai HETI, eikä maanantaina. Sillon kun en suunnittele laihdutuskuuria, syön ihan kohtuu järkevästi, mutta silloin kun laihis on suunniteltuna tiettyyn päivään, niin syön ennen sitä kuin en saisi ruokaa enää ikinä.

[/quote]

Kaikkea sitä oppii kuin vanhaksi elää. Olen päälle kolmekymppinen ja onnistunut pysymään normaalipainon rajoissa aina. Tämän kirjoituksen luettuani ymmärrän nyt ekaa kertaa paremmin lihavia. Nimittäin tällainen ajattelutyyli on aivan vieras minulle: "nyt vielä ehtii syödä tätä suklaata, kun tämän viikon jälkeen ei saa sit suklaata pitkään aikaan" tai "pitää syödä nää leivonnaiset täältä pakaseesta pois, ettei sit kiusaa ensi viikolla"

En oikeasti tiennyt, että tuolla tavalla voi ajatella laihduttamisesta tai syömisistään. Itse "sallin" itselleni ihan kaiken ruuan ja herkun, mutta KOHTUUDELLA. Saattaa olla kausia (=kuukausia), jolloin syön suklaata joka päivä, mutta KOHTUUDELLA ja mietin hieman sen päivän kokonaissyömisiä, jos olen syönyt paljonkin lihottavaa. Montaa päivää ilman suklaata ei mulla kyllä mene. Mutta kaloreita en ole laskenut ja paino pysynyt normaalinrajoissa, käyn vaa alla kerran viikossa, niin tiedän missä mennään, jos kilo tullut, katson vähän tarkemmin, mitä suuhuni pistän, mutta sallin itselleni mieliteot yms. kunhan pysyy kohtuudessa eli ei järjettömiä määriä ja jos näin käy, kiristän muualta heti.

Jos sallii itselleen aina kaiken (HUOM. KOHTUUDELLA!), silloin kiusaus ahmia kaikkia herkkuja  kaksin käsin varmaan loppuu? Kun loppuu se veruke, että en kohta enää pitkään aikaan saa suklaata, niin syönpä vielä tämän.

Ihana, että tuo edellinen kirjoittaja edes sai nostettua itsensä kaiken yläpuolelle ja tehtyä itsestään loistavan ihmisen. Aplodit! \o/

Ziisus!!! :O

Mitä sä olet possuillut sitten? Eikö hälytyskellot soineet kun vaatteet jäi pieneksi? Kohtahan sä painat kiloissa saman verran kuin olet pitkä sentteinä!

Pitää syödä kyllä järjettömiä määriä tuollaisen massan keräämiseksi.

Täällä yksi 35v, 75-100kg välillä jojoillut koko aikuisikäni. Toi 100kg oli mulla ennen se maaginen raja jonka yli ei menty, vaan nyt ollaan ennätyslukemissa 109! Mätän joka ilta tajuttomat määrät suklaata, karkkia, jätskiä...

Haluaisin lopettaa mutta en ole pystynyt. Välillä kun kokeilen, ahdistus kasvaa niin suureksi että en kestä sitä oloa. Pelkkä ajatus siitä että en saisi illalla ahmia, pistää sydämen hakkaamaan, kylmä hiki nousee jne. Täysin huumetta sokeri siis minulle :(

En näe ulospääsyä tästä, niin syvällä suossa jo. Nyt en ole 3 vuoteen enää edes yrittänyt, mulla on pieni lapsi jolle olen ainoa vanhempi.

Varmaan joku masennus/ahdistus lääke ja terapia? Pakkohan tähän jotain on keksiä tai pian kuolen ties mihin tauteihin.

Siis mä oon kanssa just tollanen laihduttaja tyyppi!! Ihan tismalleen samalla tavalla ajattelen,että ma aloitan ja nyt on syötävä nää pois ja nyt haluan tämän viikon vetää vielä rennoin rantein, tarkoittaen kaikkea mahdollista herkkusokerirasva mättöä mitä ikinä tekee mieli,koska pianhan en saa syödä niitä. Ja kun ma koittaa,yleensä jo ip sorrun töissä keksiin tai johonkin muuhun ns kiellettyyn ja se riittää siihen että "kaikki meni pieleen" ja kaupasta iltapäivällä ostan herkkuja ja paljon. Taikka kestän viikon kaksi ilman yhtään herkkua,ja sitten kun niitä sallin itselleni ajatuksella että nyt kohtuudella,en pysty lopettamaan ja olen herkkupossu taas monta viikkoa kunnes saan taas itseäni "niskasta kiinni". HUOH. Joten, olen päättänyt että nyt keskityn kohtuuden opetteluun. En tahdo tehdä syömisestä vaikeaa ja hankalaa,onks hiilarii eiks oo,saaks tätä eiks saa..joo tottakai tiedän TODELLA PALJON terveellisestä ruokavaliosta ja teen hyviä valintoja,mutta oikeasti mun laihdutus ja elämä ei kaadu siihen että syönkö paahtoleivän keiton kanssa vai 100% täsyjyvä leipää (siis esimerkkinä näin kun aina pitää kikkailla ja liikaa säätää).

Juurikin se että sallii itseleen kaikkea vähän,joskus,sillon kun mieli oikeasti tekee(kuulostelua) ei niitä himoja synny,eikä tuu tunnetta että nyt on syötävä kaikea mahdollista kun kohta en saa..kamala ajatus tuollainen. Nyt viikonloppuna ajatelin että ostan jäden ja syön sen auringossa ulkona. Vappuna juon lasillisen simaa,syön yhden munkin ja syön itsetehtyä perunasalaattia ja nakkeja hyvällä omalla tunnolla. Seuraavana päivänä sitten vähän kevyemmin.. eiköhän nää kilot tästä lähde?