voiko lapsettomana elää onnellisen elämän?
itse olen vähän että toisaalta kyllä, toisaalta ei.
ja mitä sitten vaaditaan onnelliseen elämään?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi elää onnellista ja hyvää elämää, kyllä sitä sisältöä saa muistakin asioista :)
https://yle.fi/uutiset/3-10729799
Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä – toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa
Vierailija kirjoitti:
Onko onnellisuus muista ihmisistä kiinni? Lapset kasvavat ja voivat myös kuolla ennen vanhempaa. Mielenrauha on enemmän tavoittelun arvoista kuin onnellisuus.
Kukaan ei ole saari. Ou laari laari laa, vaari kertoo taas.
Ihminen on laumaeläin. Laumaeläimenä ilman perhettä ja ystäviä, ihmisen elimistö alkaa voida huonosti ja heikkenee.
Ainakin vielö 60-vuotiaana olen erittäin tyytyväinen ettei ole jälkikasvua tullut hankittua.
On saanut elää oman vapaan elämänsä.
Ehkä sitten joskus vanhana ja raihnaisena tulee se yksinäisyys ja apatia.
Tottakai voi ja lapsettomat parit ovat tutkitusti onnellisimpia. Onhan se selvä, että lapset rajoittaa paljon ja stressaa etenkin äitejä silloin pieninä. Siksi silloin tuleekin paljon eroja.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vielö 60-vuotiaana olen erittäin tyytyväinen ettei ole jälkikasvua tullut hankittua.
On saanut elää oman vapaan elämänsä.Ehkä sitten joskus vanhana ja raihnaisena tulee se yksinäisyys ja apatia.
Yksinäisiä ne lapsia tehneetkin vanhukset ovat. Toki joskus välillä joku tsekkaa vieläkö oot hengissä, mutta omat kiireensä heillä on.
evoluutio ja ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.
Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)
Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.
Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.
Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.
Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.
Ihminen on eläin.
Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.
Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.
Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.
Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.
Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.
Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.
Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.
Hauki on kala ja moni ihminen on pässi.
Lapset voi tuoda elämään paljon onnea mutta yhtälailla huolta ja murhetta. Yleensä tuovat molempia mutta pahimmillaan vuosikausien huolen, hädän ja surun esim. huumeiden käyttäjät, alkoholistit, rikolliset. Kaikilla heillä on vanhemmat ja koskaan ei voi tietää päätyykö juuri oma lapsi sivuraiteelle.
Perheettömien raastava yksinäisyys: "Ainoa, jonka kanssa olen puhunut päiväkausiin on kaupan kassa"
https://www.is.fi/perhe/art-2000000789014.html
En suosittele herkimmille luettavaksi. Itse aloin kyynelehtiä. Niin tutulta kuulosti nuo kuvaukset perheettömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vielö 60-vuotiaana olen erittäin tyytyväinen ettei ole jälkikasvua tullut hankittua.
On saanut elää oman vapaan elämänsä.Ehkä sitten joskus vanhana ja raihnaisena tulee se yksinäisyys ja apatia.
Yksinäisiä ne lapsia tehneetkin vanhukset ovat. Toki joskus välillä joku tsekkaa vieläkö oot hengissä, mutta omat kiireensä heillä on.
Moninkertaisesti vähemmän kuitenkin.
Todellakin voi. Lapset ovat hirveä riesa, aiheuttavat huolta, sairastavat, sotkevat, metelöivät ja kaikki rahatkin menevät niihin. No tämä oli tietysti kärjistystä, mutta toisaalta totta. Tuo ne varmasti paljon iloa ja rakkauttakin.
Koen olevani onnellinen ilman. Hoivaviettiäni voin toteuttaa lemmikkien avulla.
Vierailija kirjoitti:
Perheettömien raastava yksinäisyys: "Ainoa, jonka kanssa olen puhunut päiväkausiin on kaupan kassa"
https://www.is.fi/perhe/art-2000000789014.html
En suosittele herkimmille luettavaksi. Itse aloin kyynelehtiä. Niin tutulta kuulosti nuo kuvaukset perheettömyydestä.
Ei se perhe välttämättä sitä yksinäisyyttä poista. Maailma on pullollaan vanhuksia, jotka ruikuttaa yksinäisyyttä, vaikka heillä lapsia onkin. Ei ne välttämättä käy kylässä, ainakaan vanhuksen mielestä riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi häirikkö ukko pilaa siis tämänkin ketjun, jo tuosta monotonisesta jankkaavasta oudon pakkomielteisen rivityksen omaavasta tekstistä voi päätellä että ei ole enää jos koskaan ollutkaan kaikki muumit laaksossa, lieneekö se sama joka säännöllisesti yrittää aloittaa keskuskusteluja "mitä jos tyttäresi 20v seurustelisi 42v miehen kanssa".
Todennäköisesti joku avohoito tapaus. Ei noin järjettömiä mielipiteitä voi muuten olla.
Ei päätä eikä häntää.
Totta, parikymmentä vuotta sitten tuollaiset olisivat olleet osastohoidossa, voivat olla myös potentiaalisesti vaarallisia jos alkavat oikeasti vainota omasta mielestään väärän mielipiteen omaavia.
Jo 2000-luvun alussa avohoito oli todella yleistä.
Korjataan vähän. Ainakin kolmekymmentä vuotta sitten.
Et tiedä yhtään mitään aiheesta joten mitä jos keskittyisit itse aiheeseen. Netti on täynnä öyhöttäjiä vuoden 2015 jälkeen ja aika harva heistä on hölmöyksiin syyllistynyt. Kovasti vaan jankkaavat omaa konservatiivista näkökantaansa muiden silmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheettömien raastava yksinäisyys: "Ainoa, jonka kanssa olen puhunut päiväkausiin on kaupan kassa"
https://www.is.fi/perhe/art-2000000789014.html
En suosittele herkimmille luettavaksi. Itse aloin kyynelehtiä. Niin tutulta kuulosti nuo kuvaukset perheettömyydestä.
Ei se perhe välttämättä sitä yksinäisyyttä poista. Maailma on pullollaan vanhuksia, jotka ruikuttaa yksinäisyyttä, vaikka heillä lapsia onkin. Ei ne välttämättä käy kylässä, ainakaan vanhuksen mielestä riittävästi.
Kyllä se perhe sen kuitenkin enimmiltään poistaa. Tosi harvinaista tuollainen esiintulo minkä esitit meille.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin voi. Lapset ovat hirveä riesa, aiheuttavat huolta, sairastavat, sotkevat, metelöivät ja kaikki rahatkin menevät niihin. No tämä oli tietysti kärjistystä, mutta toisaalta totta. Tuo ne varmasti paljon iloa ja rakkauttakin.
Koen olevani onnellinen ilman. Hoivaviettiäni voin toteuttaa lemmikkien avulla.
Ironisinta lemmikkien kanssa elävillä on se, että he eivät pyri tuomaan lemmikeilleen alkuperäistä kasvuympäristöä, vaan istuttavat lemmikeitään kolkoissa kerrostalohuoneissa, missä itsekin ovat yksikseen ja hissukseen.
Viedään eräällä tavalla se lemmikki samaan vankeuteen. Jos kärjistetysti asian toisi ilmi, niin kyse olisi eläinrääkkäyksestä ja suoraan verrattuna ylikasteltuun tai liian kuivaan perseilevään peikonlehteen.
Ei edes pyritä tuomaan lemmikille onnellisuutta. Se vain nököttää apaattisesti asunnossa tuomassa iloa yksinäiselle tai lapsettomalle pariskunnalle. Se pieni parka joutuu kenties riidan välikappaleeksi, siitä kuka vie "kuselle ja paskalla" tällä kertaa.
Isoilla pyöreillä tummilla silmillä se katselee aluksi narttuisäntää ja sitten isäntäänsä pientä pörröistä päätä käännellen hädissään. "En ymmärrä mistä he huutavat".
Sitten se laskee alleen matolle. Ja siitäkö huuto vasta alkaakin.
Vierailija kirjoitti:
evoluutio ja ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.
Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)
Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.
Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.
Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.
Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.
Ihminen on eläin.
Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.
Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.
Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.
Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.
Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.
Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.
Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.
Hauki on kala ja moni ihminen on pässi.
Sinä taidat olla se henkilö joka aina pienestä pitäen myönsi muille erilaisia nimityksiä.
Olit jo varhan sillä tasolla muihin nähden, että sinulle oli myönnetty oikeus nimetä muita.
lemmikkierheet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin voi. Lapset ovat hirveä riesa, aiheuttavat huolta, sairastavat, sotkevat, metelöivät ja kaikki rahatkin menevät niihin. No tämä oli tietysti kärjistystä, mutta toisaalta totta. Tuo ne varmasti paljon iloa ja rakkauttakin.
Koen olevani onnellinen ilman. Hoivaviettiäni voin toteuttaa lemmikkien avulla.
Ironisinta lemmikkien kanssa elävillä on se, että he eivät pyri tuomaan lemmikeilleen alkuperäistä kasvuympäristöä, vaan istuttavat lemmikeitään kolkoissa kerrostalohuoneissa, missä itsekin ovat yksikseen ja hissukseen.
Viedään eräällä tavalla se lemmikki samaan vankeuteen. Jos kärjistetysti asian toisi ilmi, niin kyse olisi eläinrääkkäyksestä ja suoraan verrattuna ylikasteltuun tai liian kuivaan perseilevään peikonlehteen.
Ei edes pyritä tuomaan lemmikille onnellisuutta. Se vain nököttää apaattisesti asunnossa tuomassa iloa yksinäiselle tai lapsettomalle pariskunnalle. Se pieni parka joutuu kenties riidan välikappaleeksi, siitä kuka vie "kuselle ja paskalla" tällä kertaa.
Isoilla pyöreillä tummilla silmillä se katselee aluksi narttuisäntää ja sitten isäntäänsä pientä pörröistä päätä käännellen hädissään. "En ymmärrä mistä he huutavat".
Sitten se laskee alleen matolle. Ja siitäkö huuto vasta alkaakin.
Just :D
T. Onnelliset lapsettomat omakotitalossa asuvat koiranomistajat, jotka ovat koko päivän etätöissä kotona ja koirat pääsevät ulos ja lenkille päivälläkin aina halutessaan
Todella mielenkiintoinen kommenttiosio! Monessa kommentissa vedotaan luonnollisuuteen ja eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen - moniko on tullut ajatelleeksi miten julma luonto osaa olla tai ovatko villieläimet automaattisesti onnellisia? Hengissä pysyminen ja kukoistaminen kun eivät ole sama asia. Aihe on minulle ihan kauhean mielenkiintoinen, koska olen sitä mieltä että ihminen on eläin siinä missä muutkin otukset ja myös ihmisen henkinen onnellisuus on kytköksissä lajikohtaisiin tarpeisiin. Yhtälöstä tuntuu vain turhan usein unohtuvan se, että tarpeiden voimakkuus on yksilökohtaista.
On ihmisiä joilla on sisäinen tarve viettää paljon aikaa muiden ihmisten kanssa ja on niitä, jotka pysyttelevät mielellään suurimmaksi osaksi omissa oloissaan. On ihmisiä, joiden keho tarvitsee paljon liikuntaa ja heitä, jotka eivät saa minkäänlaista mielihyvää reippailusta. On ihmisiä, jotka ovat parhaimmillaan paineen alla ja heitä jotka nauttivat enemmän leppoisasta elämästä. Lista on loppumaton ja siihen kuuluvat myös ihmiset, jotka tuntevat syvää lempeyttä ja kuuluvuuden tunnetta lasten saamiseen ja he, joilla biologiset kellot eivät koskaan kilise. Koska ihmisten tarpeet ovat niin erilaisia, olisi naurettavaa väittää että samanlainen elämä tekisi kaikki onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
lemmikkierheet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin voi. Lapset ovat hirveä riesa, aiheuttavat huolta, sairastavat, sotkevat, metelöivät ja kaikki rahatkin menevät niihin. No tämä oli tietysti kärjistystä, mutta toisaalta totta. Tuo ne varmasti paljon iloa ja rakkauttakin.
Koen olevani onnellinen ilman. Hoivaviettiäni voin toteuttaa lemmikkien avulla.
Ironisinta lemmikkien kanssa elävillä on se, että he eivät pyri tuomaan lemmikeilleen alkuperäistä kasvuympäristöä, vaan istuttavat lemmikeitään kolkoissa kerrostalohuoneissa, missä itsekin ovat yksikseen ja hissukseen.
Viedään eräällä tavalla se lemmikki samaan vankeuteen. Jos kärjistetysti asian toisi ilmi, niin kyse olisi eläinrääkkäyksestä ja suoraan verrattuna ylikasteltuun tai liian kuivaan perseilevään peikonlehteen.
Ei edes pyritä tuomaan lemmikille onnellisuutta. Se vain nököttää apaattisesti asunnossa tuomassa iloa yksinäiselle tai lapsettomalle pariskunnalle. Se pieni parka joutuu kenties riidan välikappaleeksi, siitä kuka vie "kuselle ja paskalla" tällä kertaa.
Isoilla pyöreillä tummilla silmillä se katselee aluksi narttuisäntää ja sitten isäntäänsä pientä pörröistä päätä käännellen hädissään. "En ymmärrä mistä he huutavat".
Sitten se laskee alleen matolle. Ja siitäkö huuto vasta alkaakin.
Just :D
T. Onnelliset lapsettomat omakotitalossa asuvat koiranomistajat, jotka ovat koko päivän etätöissä kotona ja koirat pääsevät ulos ja lenkille päivälläkin aina halutessaan
Suljin silmät hissukseni. Asetin sormeni ruudulle ja tutkin tekstisi kautta oletko rehellinen.
Sain näyn.
Punainen seinävalo heijastaa himmeästi luomieni välitse tätä videofilmiä, jossa sinä tai aahh... menetän kykyjäni nähdä.. nyitte koiraa ulkona räntäsateessa. Hän on itsepäinen ja vanha läskipää. Läskipääksihän sitä kutsutaan leikkisästi?
Koira loukkaantuu kun sitä nyitään. Sen silmään sataa lumihiutale ja se sulaa.
Hän kaipaisi taputuksia ja kehuja, kun kakka tuli.
Mitään ei tule. On jouluyö
Vierailija kirjoitti:
verikoe sika koira johtaja on M I E L I S A I RA S:
se summaa tämän keskustelun
Turvavyöt kiinni nyt.
Mikäli tuota käytetään herra johtajan painavien ja tieteellisten päätelmien lyttäämiseksi, niin muiden tulisi myös osoittaa olevansa mieleltään terveitä, mikäli mielisairaus on sellainen painava seikka, joka nollaa tieteelliset päätelmät ja lopputulokset mitättömiksi.
John Forbes Nash Jr oli todistetusti mielisairas, mutta lyttääkö se hänen päätelmät mitättömiksi?
Onko onnellisuus muista ihmisistä kiinni? Lapset kasvavat ja voivat myös kuolla ennen vanhempaa. Mielenrauha on enemmän tavoittelun arvoista kuin onnellisuus.