Lue keskustelun säännöt.
voiko lapsettomana elää onnellisen elämän?
07.12.2020 |
itse olen vähän että toisaalta kyllä, toisaalta ei.
ja mitä sitten vaaditaan onnelliseen elämään?
Kommentit (157)
DOMINANT kirjoitti:
Et sinä ole outo kirjoitti:
Minäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikkoon on että voi tyytyä elämään vaikka akvaariossa tai häkissä.
Eliöillä on tapana mukautua olosuhteisiin. Jos ei tiedä paremmasta, niin voi todeta että tässä tilassa minä olen eräällä tavalla rajallisesti onnellinen kuin siinä jossa en olisi akvaariossa tai häkissä.
Vaikea lapsettoman ja kumppanittoman on todeta. Antaa perheellisten kertoa meille tämä asia paremmin. He tietävät asiasta enemmän kuin me sinkut.
Ei sillä kuitenkaan päästä optimaaliseen onnellisuuteen.
Voidaan siis todeta että lapsettomana oma todellisuus jää suppeammaksi kuin vanhemmalla.
Vanhempana saa lähes prismamaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia kaikkiin elämän osiin.
Toki henkilö voi vankeudessa luolatyrmässään hallusinoida kuvitteellisesta perhe-elämästä, jos hän on saanut siihen jostain mallin.
En tiedä onko se yhtä aitoa ja vilpitöntä todellisuutta. Jo pienet lapset leikkivät nukeilla ja kotia.
Se on ihmislapsille hyvin luontainen tapa.
Mä ainakin vihasin kotileikkejä jo päiväkodissa. En voinut ymmärtää miksi jotkut haluavat leikkiä isää ja äitiä. Muistan, että kaikki tytöt halusivat olla äiti. Mä sanoin, että mä haluan olla perheen koira ja konttasin pitkin lattiaa ja haukuin. Mua taidettiin jo silloin pitää outona. Mulla oli yksi vauvanukke, mutta en tykännyt leikkiä sillä. En ole pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi.
Minun kanssa olisit leikkinyt kotileikkejä. Olin lapsena jo johtaja-ainesta.
Sain muut leikkimään mitä tahdoin ja kuuleman mukaan minä olin se joka teki leikeistä jännittäviä seikkailuja ja tarinoita. Olisin todennäköisesti leikkinyt koiraperhettä kanssasi.
Sitten olisit havahtunut siihen miten siistiä kotileikit ovatkaan.
Ennen nukkumaanmenoa olisit miettinyt vain miten siistiä oli leikkiä koiraa ja sen pieniä hauvoja.
Ei se ole outoa jos ei osaa leikkiä ja on huonoja leikinvetäjiä.
Ei kaikilta voi odottaa leikin johtajuutta.
Masturboitko kirjoittaessasi tuon?
Oletko mr grey?
Vai ovatko johtajan päiväsi takana (jäivät sinne päiväkotiin?)
Sain muut leikkimään mitä tahdoin ja kuuleman mukaan minä olin se joka teki leikeistä jännittäviä seikkailuja ja tarinoita. Olisin todennäköisesti leikkinyt koiraperhettä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista ja ei ole sisäistä tunnetta, että "oma elämänkulku menee väärin". On ihmisiä, jotka eivät oikeasti kaipaa omaa lasta. Kun lasten maailma on luontaisesti kovin vieras ja ei itsellä ole kaipuuta vanhemmuuteen, ei koe jääneensä mistään paitsi. Myös lapseton ihminen voi olla kaikissa elämänvaiheessaan osa perhettään ja sukuaan ja kokea ihan täysin kokonaisena perheenään vaikka parisuhteen toisen osapuolen. Lapsettomuus ei mitenkään automaattisesti merkitse esimerkiksi yksinäisyyttä.
Aiheuttaako pelko lapsettomuutta?
Onko ympäristöllä suurempi vaikutus lapsettomuuteen kuin omalla päätöksellä?
Minä väitän että kyllä molempiin. Koska ihminen on eliö siinä missä muutkin eläimet.
Ihminen syö, ulostaa, ajattelee pakonomaisesti, lisääntyy ja ajattelee pakonomaisesti ilman omaa päätöstä ajatuksista.
Sitten syö, ulostaa, lisääntyy, hoitaa jälkeläisiään, kuolee pois.
Saako kysyä näin sivusta että miksi sua kismittää joidenkin lapsettomuus niin paljon, että päätit jankuttaa koko ketjun täyteen? Siksikö että ympäristö pakotti sut hankkimaan lapsia ilman omaa päätöstä ja nyt kaduttaa ja haluat vain pakonomaisesti ajaa muut samaan jamaan omaa oloa helpottaaksesi?
Ehkä realistisin selitys jankkaamiselle on antaa perheellisistä ihmisistä sairas sävy keskusteluun.
Tässä on selvästi velojen olkinukkeja. Lapselliset parikymppiset keksineet hassun pilan, jolla perheelliset tuodaan huonoon valoon. Mielipidevaikuttamista.
Yksinkertainen pitäisi olla jos ei tuota tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VERITYYPPI AB kirjoitti:
Ihmiset katkeroituu, vihaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Olin vela, ajattelin uraa ja ajattelin omaa vapautta ja mahdollisuuksia elää hetkessä ja vaikka mitä. Löysin lähempänä neljääkymmentä miehen, jonka kanssa halusin perheen ja saimme yhteisen toivotun lapsen. Ainoa mikä harmittaa on, että olisinpa tajunnut tämän aikaisemmin, olisin ehtinyt ehkä saamaan toisenkin lapsen. Perhe on parasta mitä ihmisen onnellisuudelle voi tapahtua.
Näin se menee.
Ihminen ei ole mikään jumala ja päätä itse elämästään.
Nämä lapsettomat ja kumppanittomat ovat vaipuneet olosuhteiden pakosta eräänlaiseen apatiaan.
Tätä samaa voi havaita apinoilla vankeudessa.
Itsepetosta. He selvästi ajattelevat että itse kykenevät hallitsemaan itseään.
Silti voivat henkisesti perheellsiiä huonommin. Tämän voi todistaa verikokeinkin.
Yhteisö ympärillä, kumppani ja lapset on aikuiselle ihmiselle luontainen muoto.
Jos tästä poikkeaa rajusti, niin alkaa ilmetä ongelmia terveydessä.
Yhteisökin voi paikata paljon perheettömyyttä ja lapsettomuutta.
Silti hierarkiassa perheellinen on korkeammalla asteella ja älykkäämpi evolutiivisesti.
On suuri tragedia joutua perheettömäksi ihmiselämässä. Se on valitettavaa että länsimaissa tätä tapahtuu todella paljon.
mitäs olet mieltä minusta?
Iskä a.mpui itsensä meidän olkkarissa.
Äiti hakka.si ja piti nälässä?
Odotan innolla
Millainen minusta tuli?
Lähettäisin verty....mutta ei pysty:(
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu verikokein.
Mielenkiintoista isäni oli 40 vuotias kun otti henkensä.
Tarkoitatko jos hän ei olisi tehnyt minua ja mennyt äitini kanssa naimisiin, hän olisi kuollut aiemmin?
Pitää kuitenkin ajatella niin ettei mies voi mitään itselleen.
. Mies on myös eläin ja viettiensä vietävänä.
Mies hyökkää ja suojelee laumaansa.
Ymmärrän kyllä näkökulman katkeruudesta isääsi kohtaan.
Maailmaa ei vaan muuteta. Hetero parisuhde luo evolutiivisen tasapainon ihmiseläimelle.
Lukaisin ketjun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista ja ei ole sisäistä tunnetta, että "oma elämänkulku menee väärin". On ihmisiä, jotka eivät oikeasti kaipaa omaa lasta. Kun lasten maailma on luontaisesti kovin vieras ja ei itsellä ole kaipuuta vanhemmuuteen, ei koe jääneensä mistään paitsi. Myös lapseton ihminen voi olla kaikissa elämänvaiheessaan osa perhettään ja sukuaan ja kokea ihan täysin kokonaisena perheenään vaikka parisuhteen toisen osapuolen. Lapsettomuus ei mitenkään automaattisesti merkitse esimerkiksi yksinäisyyttä.
Aiheuttaako pelko lapsettomuutta?
Onko ympäristöllä suurempi vaikutus lapsettomuuteen kuin omalla päätöksellä?
Minä väitän että kyllä molempiin. Koska ihminen on eliö siinä missä muutkin eläimet.
Ihminen syö, ulostaa, ajattelee pakonomaisesti, lisääntyy ja ajattelee pakonomaisesti ilman omaa päätöstä ajatuksista.
Sitten syö, ulostaa, lisääntyy, hoitaa jälkeläisiään, kuolee pois.
Saako kysyä näin sivusta että miksi sua kismittää joidenkin lapsettomuus niin paljon, että päätit jankuttaa koko ketjun täyteen? Siksikö että ympäristö pakotti sut hankkimaan lapsia ilman omaa päätöstä ja nyt kaduttaa ja haluat vain pakonomaisesti ajaa muut samaan jamaan omaa oloa helpottaaksesi?
Ehkä realistisin selitys jankkaamiselle on antaa perheellisistä ihmisistä sairas sävy keskusteluun.
Tässä on selvästi velojen olkinukkeja. Lapselliset parikymppiset keksineet hassun pilan, jolla perheelliset tuodaan huonoon valoon. Mielipidevaikuttamista.
Yksinkertainen pitäisi olla jos ei tuota tajua.
Kerro lisää niistä verikokeista.
Mua kiinnostaa ihan oikeesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VERITYYPPI AB kirjoitti:
Ihmiset katkeroituu, vihaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Olin vela, ajattelin uraa ja ajattelin omaa vapautta ja mahdollisuuksia elää hetkessä ja vaikka mitä. Löysin lähempänä neljääkymmentä miehen, jonka kanssa halusin perheen ja saimme yhteisen toivotun lapsen. Ainoa mikä harmittaa on, että olisinpa tajunnut tämän aikaisemmin, olisin ehtinyt ehkä saamaan toisenkin lapsen. Perhe on parasta mitä ihmisen onnellisuudelle voi tapahtua.
Näin se menee.
Ihminen ei ole mikään jumala ja päätä itse elämästään.
Nämä lapsettomat ja kumppanittomat ovat vaipuneet olosuhteiden pakosta eräänlaiseen apatiaan.
Tätä samaa voi havaita apinoilla vankeudessa.
Itsepetosta. He selvästi ajattelevat että itse kykenevät hallitsemaan itseään.
Silti voivat henkisesti perheellsiiä huonommin. Tämän voi todistaa verikokeinkin.
Yhteisö ympärillä, kumppani ja lapset on aikuiselle ihmiselle luontainen muoto.
Jos tästä poikkeaa rajusti, niin alkaa ilmetä ongelmia terveydessä.
Yhteisökin voi paikata paljon perheettömyyttä ja lapsettomuutta.
Silti hierarkiassa perheellinen on korkeammalla asteella ja älykkäämpi evolutiivisesti.
On suuri tragedia joutua perheettömäksi ihmiselämässä. Se on valitettavaa että länsimaissa tätä tapahtuu todella paljon.
mitäs olet mieltä minusta?
Iskä a.mpui itsensä meidän olkkarissa.
Äiti hakka.si ja piti nälässä?
Odotan innolla
Millainen minusta tuli?
Lähettäisin verty....mutta ei pysty:(
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu verikokein.
Mielenkiintoista isäni oli 40 vuotias kun otti henkensä.
Tarkoitatko jos hän ei olisi tehnyt minua ja mennyt äitini kanssa naimisiin, hän olisi kuollut aiemmin?
Otan osaa isäsi kuolemasta.
Suomessa saa hakea ammattiapua. Keskustelupalsta tuskin on sellainen paikka, jossa tällaisia asioita selvitetään. Olet selvästi poissa tolaltasi ja tarvitset nyt lepoa. Tämä keskusteluketju laukaisi padotut traumasi ja siksi aloitit jankkaamaan ja teit olkinuken perheellisestä miehestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan, jos lapsia ei halua, niin on onnellisempi ilman.
Jos haluaa lapsia ja niitä ei saa, niin aina jotain puuttuu onnesta.
Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Lukaisin ketjun kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista ja ei ole sisäistä tunnetta, että "oma elämänkulku menee väärin". On ihmisiä, jotka eivät oikeasti kaipaa omaa lasta. Kun lasten maailma on luontaisesti kovin vieras ja ei itsellä ole kaipuuta vanhemmuuteen, ei koe jääneensä mistään paitsi. Myös lapseton ihminen voi olla kaikissa elämänvaiheessaan osa perhettään ja sukuaan ja kokea ihan täysin kokonaisena perheenään vaikka parisuhteen toisen osapuolen. Lapsettomuus ei mitenkään automaattisesti merkitse esimerkiksi yksinäisyyttä.
Aiheuttaako pelko lapsettomuutta?
Onko ympäristöllä suurempi vaikutus lapsettomuuteen kuin omalla päätöksellä?
Minä väitän että kyllä molempiin. Koska ihminen on eliö siinä missä muutkin eläimet.
Ihminen syö, ulostaa, ajattelee pakonomaisesti, lisääntyy ja ajattelee pakonomaisesti ilman omaa päätöstä ajatuksista.
Sitten syö, ulostaa, lisääntyy, hoitaa jälkeläisiään, kuolee pois.
Saako kysyä näin sivusta että miksi sua kismittää joidenkin lapsettomuus niin paljon, että päätit jankuttaa koko ketjun täyteen? Siksikö että ympäristö pakotti sut hankkimaan lapsia ilman omaa päätöstä ja nyt kaduttaa ja haluat vain pakonomaisesti ajaa muut samaan jamaan omaa oloa helpottaaksesi?
Ehkä realistisin selitys jankkaamiselle on antaa perheellisistä ihmisistä sairas sävy keskusteluun.
Tässä on selvästi velojen olkinukkeja. Lapselliset parikymppiset keksineet hassun pilan, jolla perheelliset tuodaan huonoon valoon. Mielipidevaikuttamista.
Yksinkertainen pitäisi olla jos ei tuota tajua.
Kerro lisää niistä verikokeista.
Mua kiinnostaa ihan oikeesti
Minuakin kiinnostaa. Voisitko tummentaa lainaamastasi tekstistä verikokeisiin liittyvän kohdan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai voi - onneen tarvitaan tyytyväisyys itseensä. Jokainen valitkoon oman elämäntapansa ja olkoon onnellinen
/isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VERITYYPPI AB kirjoitti:
Ihmiset katkeroituu, vihaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Olin vela, ajattelin uraa ja ajattelin omaa vapautta ja mahdollisuuksia elää hetkessä ja vaikka mitä. Löysin lähempänä neljääkymmentä miehen, jonka kanssa halusin perheen ja saimme yhteisen toivotun lapsen. Ainoa mikä harmittaa on, että olisinpa tajunnut tämän aikaisemmin, olisin ehtinyt ehkä saamaan toisenkin lapsen. Perhe on parasta mitä ihmisen onnellisuudelle voi tapahtua.
Näin se menee.
Ihminen ei ole mikään jumala ja päätä itse elämästään.
Nämä lapsettomat ja kumppanittomat ovat vaipuneet olosuhteiden pakosta eräänlaiseen apatiaan.
Tätä samaa voi havaita apinoilla vankeudessa.
Itsepetosta. He selvästi ajattelevat että itse kykenevät hallitsemaan itseään.
Silti voivat henkisesti perheellsiiä huonommin. Tämän voi todistaa verikokeinkin.
Yhteisö ympärillä, kumppani ja lapset on aikuiselle ihmiselle luontainen muoto.
Jos tästä poikkeaa rajusti, niin alkaa ilmetä ongelmia terveydessä.
Yhteisökin voi paikata paljon perheettömyyttä ja lapsettomuutta.
Silti hierarkiassa perheellinen on korkeammalla asteella ja älykkäämpi evolutiivisesti.
On suuri tragedia joutua perheettömäksi ihmiselämässä. Se on valitettavaa että länsimaissa tätä tapahtuu todella paljon.
mitäs olet mieltä minusta?
Iskä a.mpui itsensä meidän olkkarissa.
Äiti hakka.si ja piti nälässä?
Odotan innolla
Millainen minusta tuli?
Lähettäisin verty....mutta ei pysty:(
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu verikokein.
Mielenkiintoista isäni oli 40 vuotias kun otti henkensä.
Tarkoitatko jos hän ei olisi tehnyt minua ja mennyt äitini kanssa naimisiin, hän olisi kuollut aiemmin?
Otan osaa isäsi kuolemasta.
Suomessa saa hakea ammattiapua. Keskustelupalsta tuskin on sellainen paikka, jossa tällaisia asioita selvitetään. Olet selvästi poissa tolaltasi ja tarvitset nyt lepoa. Tämä keskusteluketju laukaisi padotut traumasi ja siksi aloitit jankkaamaan ja teit olkinuken perheellisestä miehestä?
Haluaisin tietää miten perhe lisää heteromiehen onnellisuutta ja elinikää?
Ja mitkä ovat verikokeen tulokset?
Se h.ullu kiertelee , eikä anna suoraa vastausta.
Minun kokemukseni mukaan perhe = elävä h.elvetti.
Väkivaltaa ..nälkää..kärsimystä.
Miksi pitäisi lisääntyä?
Pitääkö KAIKKIEN lisääntyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsia tekee sikojen ja koirien tapaan.
Niin siat ja koirat eivät hylkää pentujaan ja kumppaniaan.
Toki sitten kun on pennut kasvatettu..
Miksi ihminen hylkää
Liittyykö tämä jotenkin VERIKOKEISIIN?
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsia tekee sikojen ja koirien tapaan.
Niin siat ja koirat eivät hylkää pentujaan ja kumppaniaan.
Toki sitten kun on pennut kasvatettu..
Miksi ihminen hylkää
Liittyykö tämä jotenkin VERIKOKEISIIN?
Olet niin väärässä kuin koira on käydessään sikalassa.
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä koira ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verikoe sika koira johtaja on M I E L I S A I RA S:
se summaa tämän keskustelun
hip hei verijankkaaja..mikä tuli...eikö aivot riitä..mutta onko kohtu..teetkö paljon itsesi kopioita ...LAPSI PARAT!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan kaikkien aikojen pahin sekopää löytyy kyllä nyt tästä ketjusta. Kuinka monta tuntia olet oikein keskustellut tässä ketjussa jo itseksesi? Eikö sulla ole muuta elämää?
Vierailija kirjoitti:
Palstan kaikkien aikojen pahin sekopää löytyy kyllä nyt tästä ketjusta. Kuinka monta tuntia olet oikein keskustellut tässä ketjussa jo itseksesi? Eikö sulla ole muuta elämää?
Aivan. Huomaa ettei ole sama kuin se enteriä hakkaava älykääpiö, jolla tosin oli hyviä pointtejakin.
Ehkä ovat samoja henkilöitä. Mene ja tiedä!
Miksei voisi elää onnellista ja hyvää elämää, kyllä sitä sisältöä saa muistakin asioista :)
Jos nyt ihminen voi olla onnellinen vaikka köyhänä, persuna, orpona, sinkkuna, tai vammaisena, niin miksei myös lapsettomana, eihän se onni tule muista ihmisistä vaan omasta asenteesta.
Mutta toki toiset ihmiset voi tehdä sut onnelliseksi, oli ne ketä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi häirikkö ukko pilaa siis tämänkin ketjun, jo tuosta monotonisesta jankkaavasta oudon pakkomielteisen rivityksen omaavasta tekstistä voi päätellä että ei ole enää jos koskaan ollutkaan kaikki muumit laaksossa, lieneekö se sama joka säännöllisesti yrittää aloittaa keskuskusteluja "mitä jos tyttäresi 20v seurustelisi 42v miehen kanssa".
Todennäköisesti joku avohoito tapaus. Ei noin järjettömiä mielipiteitä voi muuten olla.
Ei päätä eikä häntää.
Totta, parikymmentä vuotta sitten tuollaiset olisivat olleet osastohoidossa, voivat olla myös potentiaalisesti vaarallisia jos alkavat oikeasti vainota omasta mielestään väärän mielipiteen omaavia.
Taitaa olla sen lisäksi myös isämmaallinen ja persukin.
Perheellisethän on vakaumuksellisia konservatiiveja. Perhe on konservatiivisen elämän perusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihminen voi olla onnellinen vaikka köyhänä, persuna, orpona, sinkkuna, tai vammaisena, niin miksei myös lapsettomana, eihän se onni tule muista ihmisistä vaan omasta asenteesta.
Mutta toki toiset ihmiset voi tehdä sut onnelliseksi, oli ne ketä vaan.
Mutta tuon älykön mukaanhan ihmisen onni loppuu, jos ihmiset loppuvat.
Lapsettomuus ja perheettömyys johtaa sukupuuttoon ja samalla ihmisen onnen loppumiseen.
Mielenkiintoista isäni oli 40 vuotias kun otti henkensä.
Tarkoitatko jos hän ei olisi tehnyt minua ja mennyt äitini kanssa naimisiin, hän olisi kuollut aiemmin?