Vedän puoleeni alkoholisteja - miksi?
Olen kuin magneetti alkoholisteille, jostain käsittämättömästä syystä vedän heitä puoleeni. En itsekään lasiin sylje, lasi tai pari hyvää viiniä menee minullakin mutta humalaan en itseäni juo.
Ensimmäinen parisuhteessa poikaystäväni tykkäsi juoda aika paljon mutten vielä osannut asiasta huolestua. Aviomiehelläni sitten oli kausia jolloin joi aivan tolkuttomia määriä, katoili pitkiksi ajoiksi, käyttäytyi agressiivisesti ja jopa pahoinpiteli minut. Eräs mies olisi halunnut suhteen kanssani mutten lämmennyt koska hänellä oli monen viikon ryyppyputkia. Nyt tyyppi on ollut jo onneksi monta vuotta kuivilla. Ja nyt viimeisin mies, joka on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan dokailee taas itsensä änkyräkänniin tämän tästä ja mikä pahinta, koittaa peitellä tätä piirrettä minun edessäni. Vähättelee määriä ja koittaa antaa itsestään paremman kuvan. Yhteisiltä kavereilta olen kuullut asian todellisen laidan ja aika syvästi pettynyt. Tikullakaan en enää alkon suurkuluttajaan nimittäin koske.
Olen tässä pohtinut että miksi nämä lasisen laulukirjan ystävät kiinnostuvat minusta? Onko joku tietty piirre joka minussa viehättää alkon suurkuluttajia vain onko tämä ainoastaan huonoa tuuria?
Kommentit (31)
Asutko pienellä paikkakunnalla, jossa on mahdollista nykyisten ja tulevien miesten tietää exät? Jos exä on alkoholisti, niin silloin muutkin miehet ajattelevat kelpaavansa sinulle vaikka sitä viinaa enemmän kuluukin. Ja tapaatko mieystäväsi/tutustutko heihin baareissa? Sieltä ei yleensä lähde enää 35+ iässä muita kuin alkoholisoituneita tapauksia mukaan. Niitä jotka ovat jääneet kiinni nuoruuden baarikierteeseen, jatkoivat sitä kun muut lopettivat ja perheellistyivät. Etsi seuraa kuntosaleita tms harrastuksista.
Onko sulla viinapullo taskussa...???
Niitä alkkiksia vaan on niin paljon. Se on nähty ja koettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset eroavat juoposta ja väkivaltaisesta miehestä. Sitten he ottavat uuden miehen, joka juo ja hakkaa vielä enemmän. Miksi?
Sammakon keittämistä. Nämä ihmiset etenee ihmissuhteissa aina kohti pahempaa hyväksikäyttöä ja väkivaltaa koska kehitys on lineaarista. Ensimmäisessä suhteessa opittiin sietämään hieman valehtelua ja painostamista, manipulointia. Seuraavassa suhteessa näiden lisäksi tulee henkistä väkivaltaa ja hieman fyysistä josta ei jää jälkiä. Seuraavassa suhteessa ihminen on jo normalisoinut kaikki edelliset. Kun kunnolla alkaa saada selkäänsä niin se on vain elämää. Ihmisen kyvyttömyys lähteä traumatisoivasta tilanteesta tai suhteesta kertoo sen miten syvä trauma on. Pystyt vielä lähtemään kun pää toimii ja jalat toimii, sillointraumasi ei ole vielä kovin syvä. Kun ihminen on kauhuissaan, se jähmettyy sijoilleen. Ja tämä on se viimeinen vaihe. Jäät siihen kunnes tapahtuu ihme tai kuolet.
Tämä on niin totta. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Asutko pienellä paikkakunnalla, jossa on mahdollista nykyisten ja tulevien miesten tietää exät? Jos exä on alkoholisti, niin silloin muutkin miehet ajattelevat kelpaavansa sinulle vaikka sitä viinaa enemmän kuluukin. Ja tapaatko mieystäväsi/tutustutko heihin baareissa? Sieltä ei yleensä lähde enää 35+ iässä muita kuin alkoholisoituneita tapauksia mukaan. Niitä jotka ovat jääneet kiinni nuoruuden baarikierteeseen, jatkoivat sitä kun muut lopettivat ja perheellistyivät. Etsi seuraa kuntosaleita tms harrastuksista.
En asu pienellä paikkakunnalla enkä Suomessa.
Baareista en ole seuraa ikinä etsinyt vaan kaikkiin näihin miehiin olen tutustunut töiden kautta.
Jos ensimmäistä poikaystävää ei lasketa mukaan niin nämä kaksi kiinnostunutta miestä kyllä tiesivät parisuhdehistoriaani ja näkivät miten aviomieheni käyttäytyi. Ehkäpä juuri siksi kuvittelivatkin kelpaavansa.
Kiitos ajatuksistasi.
Ap
Ehkä se on vaan huonoa tuuria, Suomi on täynnä alkoholisteja
Oma isäni on alkoholisti jolla paljon kariutuneita ihmissuhteita. Oli raivoraitista ( ei toiminut) ja pubiruusua ( ei toiminut). Koska hän on niin usein tuiterissa, on hänellä rohkeutta lähestyä naisia. Koko ajan turisemassa jollekin naapurille tai pubissa. Alkoholisoitui eläkkeelle jäätyään, aluksi oli aika normaalin oloinen ja sai normaaleja naisia, nyt elämäntyyli jo näkyy eikä kukaan selvänä viihtyvä hänestä kiinnostu.
Sitähän sanotaan että hoivaviettiset naiset usein alkavat suhteisiin alkkisten kanssa,mutta isäni ei siedä holhousta tai juomisesta sanomista yhtään.
Simppeli selitys: koska olet tehnyt päätöksen, regoit alkoholisteihin jotenkin. He vaistoavat sen, mutta tulkitsevat väärin mahdollisuudeksi. Jatka vaan kieltäytymistä, niin jonkin ajan kuluttua olemukseesi piirtyy se EI.
Ja kaikin mokomin, rikasta vähän elämänpiiriäsi että oikeasti voit kohdata jonkun. Harvat selväpäiset iskevät kaupassa tai lenkillä.
Ihan hyviä vastauksia täällä. Omien rajojen säilyttämisestä ja läheisriippuvuudesta kannattaa toki lukea netistä enemmän - alkoholistilla kun yleensä on se kumppani joka alitajuisesti hakeutuu heidän seuraansa ja antaa juomisen ja muun satuttavan käytöksen jatkua. Etenkin jos on ollut juovan miehen kanssa jo useamman kerran niin sanotaan, että ihminen päätyy samaan traumaattiseen tilanteeseen yhä uudelleen kunnes tulee sinuiksi oman tunne-elämänsä kanssa ja hyväksyy omat tarpeensa. Kukaan ei ansaitse toisen satuttavaa käytöstä tai piittaamattomuutta.
Jos haluaa hyvän ja herkän miehen, pitää olla se joka tekee ensin aloitteen eikä odottaa että ne "alfauroksiksi" itsensä tuntevat ehtivät ensin pokaamaan. Olisi tärkeää, että mies pystyy puhumaan rehellisesti ja rakentavasti tunteistaan muutenkin kuin juodessa. On hyvä ajatus että seuraavan kanssa ottaisi puheeksi juomistavat jo alussa, nämä on tärkeitä elämäntapaeroja muiden joukossa joista pitäisi tietää. Nettideittaillessa toiveen toisen raittiudesta voi ainakin ilmaista helposti.
Ruokakaupassa ja lenkillä? Minä en ainakaan käy missään muualla. Perinteisin paikka tavata alkoholisti on ruokakauppa tai bussipysäkki.