Lue keskustelun säännöt.
Olenko epäonnistunut vauvani kanssa?
Vierailija
23.04.2014 |
Vauva (9kk) on iloinen ja hymyilee ja jutustelee kaikkien muiden paitsi minun kanssa. Minulle hymyilee ja nauraa vain jos olen liioitellun iloinen. Onko normaalia? Alusta asti olen huolehtinut hänestä hyvin ja leperrellyt, mutta vauvasta minä vaan en ole kiva :(
Kommentit (12)
Meilläkin mulle kiukutellaan, koska minä syötän kun ei kiinnostaisi istua enää pöydässä, vaihdan vaipan ja puen, kiellän ja komennan. Isän kanssa aina sitten nauraa ja kiehnää illat lattialla. Mut niin kai se menee, kyllä vauva silti varmasti mustakin välittää, kun mönkii mun kainaloon ja tyynylle nukkumaan isänsä sijaan.
mieti, mitä kaikkea vauvasi tekee sinun kanssasi ja mitä sinulta kaipaa. Jos rauhoittuu kanssasi ja hakeutuu syliin, jos jotain sattuu, niin huomaat, ettet todellakaan ole epäonnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos lohduttavasta viestistä 3.
Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia!
Ap
On normaalia ja kertoo turvallisesta ja hyvästä suhteesta sinun ja vauvasi välillä, ei päinvastaisesta :) Jos lapsi olisi turvaton kanssasi, hän yrittäisi vaistomaisesti henkiinjäämiseksi vain söpöillä ja miellyttää sinua, mutta nyt hän saa olla aito itsensä ja peilata sinuun myös vaikeita tunnetilojaan. Tämä on lapsen kehitykselle erittäin tärkeä ja hyvä asia.
Minulla myös 9 kk vauva ja nyt on alkanut sellainen vaihe, että minun seura ei aina olekaan kaikkein parasta. Eilenkin kiukutteli, kun isä kävi kotona työpäivän jälkeen ja lähti sen jälkeen asioille. Vauva olisi halunnut olla isän kanssa, eikä minun seura kelvannut. Kiukutteli vain, vaikka kaikki mahdolliset temput yritin. Sitten, kun isä tuli taas kotiin, vauva oli kuin naantalin aurinko.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 10:48"]
Minulla myös 9 kk vauva ja nyt on alkanut sellainen vaihe, että minun seura ei aina olekaan kaikkein parasta. Eilenkin kiukutteli, kun isä kävi kotona työpäivän jälkeen ja lähti sen jälkeen asioille. Vauva olisi halunnut olla isän kanssa, eikä minun seura kelvannut. Kiukutteli vain, vaikka kaikki mahdolliset temput yritin. Sitten, kun isä tuli taas kotiin, vauva oli kuin naantalin aurinko.
[/quote]
Alkaa symbioosi purkautua ja vauva kasvaa itsellisemmäksi yksilöksi. Tuollainen kasvuprosessi usein vaatii pientä "kiukkuakin" että pääsee irti ja erottaa omat rajansa äidin rajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia! Luulen, että kyse voi olla siitäkin, että vauvasi kiinnostuu ja innostuu uusista ärsykkeistä (mikä on sitäpaitsi merkki fiksuudesta :) Sinun kasvosi ovat tutut ja turvalliset, muiden kasvot uudet ja yllättävät. Jopa isänsä kasvot monen tunnin eron jälkeen. Mutta sinä olet hänelle se "elinehto" eli se kaikkein läheisin, ihan eri viivalla kuin muut.
Kiitos paljon vastauksista! Alan nyt itsekin hahmottaa mistä on kyse :) huh,nyt ei ahdista niin paljon eikä tarvitse väkisin kerjätä vauvalta huomiota :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:02"]
On normaalia! Luulen, että kyse voi olla siitäkin, että vauvasi kiinnostuu ja innostuu uusista ärsykkeistä (mikä on sitäpaitsi merkki fiksuudesta :) Sinun kasvosi ovat tutut ja turvalliset, muiden kasvot uudet ja yllättävät. Jopa isänsä kasvot monen tunnin eron jälkeen. Mutta sinä olet hänelle se "elinehto" eli se kaikkein läheisin, ihan eri viivalla kuin muut.
[/quote]
Muut ihmiset ovat vauvalle uusia tai ainakin vähemmän viettää aikaansa heidän kuin sinun kanssaan, siksi ei ehkä sinulle lepertele samalla lailla.
Ymmärrän, että sinusta voi tuntua kurjalta.
Yritä kuitenkin tuntea itsesi huippuäidiksi - mitä paremmaksi itsesi tunnet, sitä paremmin sinulla menee ja sitä paremmaksi suhteenne muodostuu nyt ja myöhemmin.
Joo ja älä ala väkisin esittää vauvalle ylipirteää vaan ole ihan luonteva ja oma itsesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vieraskorea ;) Mun mukula 3v on kuin mikäkin enkeli kaikille, paitsi meille vanhemmille. Ihan ok taito.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:06"]
Kiitos paljon vastauksista! Alan nyt itsekin hahmottaa mistä on kyse :) huh,nyt ei ahdista niin paljon eikä tarvitse väkisin kerjätä vauvalta huomiota :D
[/quote]
Hienoa ap!
Toi oli tosi hyvä pointti sulta, että ei tarvitse väkisin kerjätä vauvalta huomiota :).
Niinhän joskus me äidit teemme, että varsinkin lapsen kasvaessa halutaan olla se paras ja läheisin lapsillemme ja sitten "vaadimme" huomiota ja petymme lapsiimme, kun ne eivät pidäkään meitä aina ykkösinä.
No eikös se ole just niin, että sun seurassa vauva ei teeskentele, vaan tuntee olonsa turvalliseksi ollakseen ihan oma itsensä. Joten et ole epäonnistunut.