Lue keskustelun säännöt.
Kostaako mies minulle koko ajan jotain?
07.12.2020 |
Olen ruvennut miettimään, että kostaako mies minulle koko ajan jotain.
Hän on usein puhumaton, ei suostu osallistumaan mihinkään perheen yhteiseen, jos näkee että olen väsynyt tai minulla on todella monta asiaa yhtä aikaa hoidettavana niin ei tule auttamaan vaan istuu sohvalla tekemättä yhtään mitään, jos lapset kitisee väsymystä niin ei todellakaan tule auttamaan, tiuskii jne. Kun kysyn syytä miksi ei auta tai miksi tiuskii niin ei koskaan suostu sanomaan yhtään mitään siihen. Olen yrittänyt kysellä onko hänen mielestä meillä jokin ongelma, johon haluaisi muutosta, mutta ei suostu siihenkään sanomaan yhtään mitään. Meillä ei siis ole isompaa riitaa ollut mistään tietystä aiheesta eli ei sellaista yksittäistä parisuhdeongelmaa minun tiedossa ole ainakaan, vaikka ei meillä nyt hyvin mene koska arki on tällaista. Tullut välillä olo kuin mies salaa nauttisi jos olen väsynyt tai joudun kiireessä hoitamaan hirveästi asioita.
Keskustelemalla tähän ei tule selvyyttä, sillä mikään keskusteluyritykseni ei johda mihinkään (mies ei vastaa tähän aiheeseen ikinä mitään, muuten kyllä suostuu puhumaan jos otan asioita puheeksi). Ehkä olen sitten tietämättäni häntä jossain asiassa loukannut, ja hän sitä minulle näin kostaa? Tai en tiedä... En ainakaan tiedä missä asiassa olisin loukannut eikä mies suostu aiheesta mitään sanomaan. Onko kellään kokemusta tällaisesta?
Kommentit (26)
Minun korvaani tuo miehen toiminta kuulostaa manipuloivalta käytökseltä. Tietynlaista passiivisaggressiivisuutta ja hienovaraista syyllistämistä niin ettei siihen oikein pysty tarttumaan, mutta saa olon kurjaksi. En katselisi hetkeäkään ellei tilanne muutu kun ottaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariterapia vois olla hyvä tässä tilanteessa, jospa mies puhuisi sitten ammattilaiselle, jos ei sinulle puhu. Tai ainakin sitten näyttää todella tollolta jos pistää suun säppiin terapeutin vastaanotollakin.
Itse en jaksaisi tuollaista.
Tuo on arkea ja sen kestämistä. Tajuamista että parisuhde, elämä, lapsiperhearki ei ole mitään ruusunpunaista juhlahetkeä yhdestä toiseen. Tämä varmaa pätee kumpaankin osapuoleen. Odotukset siitä, mitä yhdessä eläminen on eivät toteudu tavalla jota luulitte.
En tiedä mikä tuohon auttaa jos mies ei kommunikoi eikä tunnista itsekään omia tunteitaan tai solmujaan. Etäisyyden ottaminen? Oletteko liian tiivisti keskenään? Sitten tuli mieleen, että miestä voi oikeasti ahdistaa sinun tarvitsevuutesi. Toisista ihmisissä (ihan sukupuoleen katsottuna) herää sadistisia piirteitä, jos he kokevat että toinen on jotenkin altavastaajana. En osaa tämän tarkemmin selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vai jaksaisitko itse yrittää ja osallistua jos palkkana olisi vain halveksuntaa.
Tätä mä olen monta kertaa miettinyt näiden miesten kohdalla, jotka eivät halua osallistua lastensa kasvatukseen, elatukseen ja elämään ylipäänsä mitenkään.
Että olivatko ne lapset jotenkin hirveän halveksivia isäänsä kohtaan, ja jos olivat, niin mistä se johtui.
Kun tuntuu, että tosi monelle miehelle on näin käynyt.
Äidit hoitavat lasten kaikki asiat ja lapset tykkäävät äidistä, siellä ei ole ongelmaa. Mutta isän kanssa on joku mennyt pieleen.
Näitä tällaisia perheitä on tosi paljon.
🇺🇦🇮🇱
Ei kosta, ainakaan tuolla tavalla, ei miehet niin toimi. On vaan kertakaikkisen kyrpiintynyt elämäänsä, joku mainitsikin jo masennuksen ja sitä varmaan voi ollakin, mutta eihän se masennus oikeuta paskaa käytöstä eikä kenenkään tarvitse ryhtyä puolisonsa terapeutiksi. Tunnistan hyvin tuon miestyypin, eivät osaa puhua tiuskimatta ja ovat kyvyttömiä mihinkään positiiviseen ajatteluun, ja ovat täysin itsekeskeisiä. Eivät myöskään ikinä hae apua, koska sehän vihjailisi etteivät he olekaan täydellisiä.
En ymmärrä miten kukaan jaksaa sellaisia katsella päivääkään.
-Mies
JSS, huono esimerkki lapsille, ei parisuhteen kuulu tuollainen olla.