Lue keskustelun säännöt.
Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?
Kuulemma on kahdenlaista ajattelua. Toinen on pään sisällä tapahtuvaa puhetta ja toinen on abstraktimpaa. Eri tavalla ajattelevat eivät kuulemma kykene ymmärtämään toisen tapaa ajatella. Itse en kyllä sietäisi jatkuvaa puheen pulputusta päässäni.
Kommentit (585)
Olen viimeaikoina huomannut käyväni av-keskusteluja päässäni. Siis ajatukseni on aloitusviesti ketjuun ja siitä se lähtee keskustelumallisesti eteenpäin. Pitäisi vissiin pitää taukoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YouTube astanta joga tibetan Monk
Itselläni on monesti paremminkin kyse päänsisäisestä tekstin tuottamisesta kuin puheesta.
Ehkä ADHD:n liittyen päässäni pyörii taukoamatta erilaisia sisäisiä väittelyjä, luentoja, monologeja ja muuta verbaalista roskaa mikä pelkästään väsyttävyytensä vuoksi voi tehdä elämästä välillä raskasta. Lääkitys on kerran tai pari onnistunut hiljentämään tuon metelin, mikä sekin on itsessään helvetin outo ja häiritsevä kokemus.
Minulla ajatukset ovat sanoina oikeastaan vain silloin, kun ajattelen sanovani sen asian jollekin tietylle ihmiselle. Silloin ne ajatukseni ovat juuri sen ihmisen murteella/kielellä/aksentilla.
Tuli burnout 2014, sen jälkeen tungos väheni aivojeni moottoritiellä. Sitä ennen ei mitenkään epätavallista että kolmekin ajatusta päällekkäin. Ajattelen omalla äänelläni. Ei mitään kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, sisäinen ääni puhuu kokoajan. Kun yöllä herään, ääni on hetken hiljaa,mmutta alkaa hetikohta puhua.
Raskasta on, kun vaikka tv:tä katsoes tulee tarve mielessä selitellä jotain omaa reaktiotaan, ihan motorisesti mielessä lausumalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on päässä jatkuva avoimien ovien päivä. Oma ajattelun "ääni" välillä väsyttää ja vain käsin kirjoittamalla paperille ajatuksia, löytyy hetkellinen rentoutuminen ja pää sekä mieli virkistyy, suosittelen. En siis fyysisesti kuule puhettani tai ääntäni päässä, minulla ei ole, enkä tarvitse diagnooseja.
Olen usein ajatellut, kuinka paljon päänsisäistä pulputusta jossain bussissa tms. esiintyy😁
Olen myös ihminen, jolla ei juuri koskaan ole tylsää hetkeä, juurikin tuon päänsisäisen virran myötä. Enkä koe yksinäisiä hetkiä mitenkään raskaana.
Abstraktia enimmäkseen, ajatukseni ovat myös musiikkia ja välillä on pakko ääneen nauhoittaa niitä melodioita. Nukkumaan mennessä tiedän siitä että kohta nukahdan, kun alan näkemään mielessäni voimakkaan värikkäitä hahmoja ja kuvioita vaikka olen valveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vain väsyneenä tai tylsistyneenä. Ja aina sellaista hyvin "vähä-älyistä", lähinnä kodin siisteyteen liittyvää kommentointia rutiinien hienosäädössä. Ulkomailla tämäkin katoaa täysin, eikä sisäistä puhetta siis ole ollenkaan.
Kauhea kälätys käy pään sisällä koko ajan, lisäksi lauseet alkavat usein uudestaan ja jäävät silmukkaan eikä kunnollista lausetta saa kokonaan loppuun kuin erittäin harvoin, ja usein lause jää kesken seuraavan jo alkaessa. Lieneekö jonkin sortin adhd, mutta eipä ole tullut tutkitutettua... Erittäin ärsyttävää, mutta on tähän jo reilun 40 vuoden aikana tullut totuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain ihmisillä ei ole sisäistä puhetta ollenkaan
Jos mietin, että olisipa kiva mennä lomalle, niin tosiaan mietin sanoina 'että olisipa kiva mennä vaikkapa rantalomalle' ja samalla tavallaan samalla kuvittelen miltä se auringon lämpö, viileän vesi ja hiekka varpaiden välissä tuntuu ja päässä pyörii myös jonkinmoinen kuva rannasta, kuvittelen miltä raikas meri-ilma tuoksuu ja niin edelleen, miltä kuulostaa kun aallot lyövät rantaan jne. Jos ajattelen ikäviä asioita niin koitan ajatella enemmän vain sanoina kuin esim. kuvitella miltä hammaslääkärissä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos katson muovipulloa jossa lukee kivennäisvesi 1,5l, luen se niin että kivennäisvesi yksi pilkku viisi litraa, ja se lukeminen tapahtuu omalla äänellä pään sisällä.
HUI! Oikeasti, kuuletteko puheena ihan itsestäänselvätkin havainnot..? Päteekö se ihan kaikkeen nähtyyn, johon keskittyy? Entä kun katselette vieraita ihmisiä?? Selostaako ääni, miltä he näyttävät?
Vierailija kirjoitti:
Kauhea kälätys käy pään sisällä koko ajan, lisäksi lauseet alkavat usein uudestaan ja jäävät silmukkaan eikä kunnollista lausetta saa kokonaan loppuun kuin erittäin harvoin, ja usein lause jää kesken seuraavan jo alkaessa. Lieneekö jonkin sortin adhd, mutta eipä ole tullut tutkitutettua... Erittäin ärsyttävää, mutta on tähän jo reilun 40 vuoden aikana tullut totuttua...
Tämäpä mielenkiintoista...
Vierailija kirjoitti:
Minulla vain väsyneenä tai tylsistyneenä. Ja aina sellaista hyvin "vähä-älyistä", lähinnä kodin siisteyteen liittyvää kommentointia rutiinien hienosäädössä. Ulkomailla tämäkin katoaa täysin, eikä sisäistä puhetta siis ole ollenkaan.
Mä muutin englanninkieliseen maahan ja pari kuukautta kun olin asunut tuolla niin sisäinen puheeni muuttui automaattisesti englanninkieliseksi. Nyt sisäinen puheeni on 99 prosenttia englanninkielistä, mutta välillä voi tulla joku suomenkielinen ajatus mukaan. Tosin kun tulen Suomessa käymään vähän pidemmäksi aikaan alan taas ajattelemaankin enemmän suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan puheena ajattelevilla parempi kirjallinen anti?
Olen abstraktisti ajatteleva ja laudaturin äidinkielestä kirjoittanut. Minun on myös helppo kirjoittaa eloisaa, väreilevää ja aistikasta kieltä, koska noh, asiat tapahtuvat pääni sisällä ennakkoaavistuksina kuvineen, väreineen ja tuntemuksineen.
Vastapainona olen hidas puhumaan...
Riippuu ihan siitä, mitä ajattelee. Jos jotain omia asioitani, niin kälätän niitä mielessäni. Jos taas mietin työasioita, niin en minä niitä itselleni keskustele. Työhön liittyvät on enemmän nopeita oivalluksia, omat asiat pitää ensin neuvotella pään sisäisesti itsensä kanssa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan puheena ajattelevilla parempi kirjallinen anti?
Olen abstraktisti ajatteleva ja laudaturin äidinkielestä kirjoittanut. Minun on myös helppo kirjoittaa eloisaa, väreilevää ja aistikasta kieltä, koska noh, asiat tapahtuvat pääni sisällä ennakkoaavistuksina kuvineen, väreineen ja tuntemuksineen.
Vastapainona olen hidas puhumaan...
Mä taas ajattelen puheena, mutta mulla on aina ollut todella vilkas mielikuvitus ja mulle on aina ollut helpompaa ilmaista itseäni kirjoittaen kuin puhuen. Puhuessa jostain syystä unohdan sanoja helposti.
Ajattelen mielikuvien ja äänettömien sanojen yhdistelmänä, mutta olen huomannut että erityisesti uudet monimutkaiset asiat ja voimakkaat tunteet on pakko pukea sanoiksi edes ajatuksissa, muuten en pysty käsittelemään niitä. Jos tunne on erityisen ahdistava tai kiihdyttävä, se on ajateltava sanoina paperille, muutoin se ei ala hellittää.
Mulla tulee joskus puhtaasti abstrakteja ajatuksia, esim. sanaton intuitio että jotkut ilmiöt liittyvät yhteen. Mutta mun mielestä se on vasta ajattelun alku, tuollainen epämääräinen mutu ei yksinään riitä, vaan idea on loppuun ajateltu vasta sitten kun se on sanallisessa muodossa ja sen voi perustella selkeästi myös muille, jos haluaa.
Mulla on ollut myös tuota, että kuvittelen etukäteen miten joku keskustelu saattaa edetä. Olen kokenut sen huonoksi asiaksi, koska siinä tosiaan menee pasmat ihan sekaisin kun se ei menekään niin. Mulla on toiminut tämäntyyppisten ei toivottujen ajatusten karkottamiseen mielikuvaharjoitus, jossa suljen ajatuksen ilmapallon sisään ja päästän sen tuulen mukana pois. On aina kiinnostavaa nähdä minkävärinen ilmapallo millekin ajatukselle ilmaantuu.