Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1386)
Pää jatkuvasti kipeenä, kun älyä on niin paljon, että kallon läpi tursuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikkeuksellisen älykkään ihmisen kanssa on vaikea elää ns. normaalia elämää. Kaikki yksinkertaisemmatkin asiat väännetään ja analysoidaan perinpohjin. Kai sitä älykkyyttäkin on monenlaista, tonen suoriutuu käytännön asioista ja toinen välertää kvanttitietokoneen kanssa....
Mulla on lisäksi relatiivinen sävelkorva todetun korkeahkon äo:n
kanssa. En pysty kuuntelemaan karaokea ja telkkarimainoksia en pysty kuunteleen. Samoin jotkut radioasemat ovat mulle ihan mahdottomia kuunnella. Mulla ei ole mikään lauluääni itsellänikään, en menisi laulaan julkisesti ikinä.
Kahviloiden kylmäkoneet pitää karseeta meteliä, kaverit ei huomaa mitään.
En pysty katselen tuttujuttua enkä mitään tosi-tv juttuja.
Huomaan heti jos joku musiikki soi jossakin ja muistan kappaleet hyvin ( ne joita kestän kuunnella).
Olen opiskellut yliopistossa, mutta en ole missään erikoisissa hommissa. Luin jostain, että älykkäät ihmiset suojelevat itseään liian vaativilta hommista eivätkä hakeudu niihin.
Olen usein huomannut olevani ulkopuolinen, kahvipöytäkeskustelut ovat minulle kauhistus. Pidän niitä lähinnä ajanhukkana. Jos avaan suuni, olen jo tarpeeksi turhautunut, ja sanon jotakin purevaa, ja eihän siitä hyvää seuraa.
Olen mustan huumorin suuri ihailija. Britannian edesmennyt kuninkaallinen oli möläytyksineen hyvä tyyppi.
Tarkkailen yhteiskuntaa ja sen toimivuutta vain todeten, että kaikki on suunniteltu tyhmimmän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän aika vahvana stereotypiana sitä ettäkö älykkäät ihmiset olisivat oletusarvoisesti kehnoja sosiaalisesti, en ole itsekään mikään "social butterfly" koska olen introvertti ja karsastan huomiota, mutta jos ei puhuta autismin kirjosta niin en tunne ketään älykästä ihmistä, joka ei osaisi käyttäytyä sosiaalisissa tapahtumissa hyvin ja normaalisti.
En ymmärrä minäkään. ÄO 157 ja tehnyt työtä akateemisella alalla, jossa vaaditaan sekä analyyttisyyttä että sosiaalisuutta. Pärjännyt hyvin eri kulttuureissa, mikä vaatii sosiaalista älyä. Enkä suinkaan ole poikkeus, minulla on satoja samantyyppisiä kollegoita.
Nuorena minulla oli vaikeuksia ymmärtää miksi muut eivät tajunneet samoja asioita ja yhtä nopeasti kuin minä. Nopeaälyisyys voi tehdä kärsimättömäksi ja sitä taipumusta olen työstänyt itsessäni. Jos niin käy, niin lähden kävelylle, ja jätän muut vänkäämään. Jos vänkääminen jatkuu vielä kun palaan, niin lataan faktat pöytään. Kokous loppuu yleensä siihen.:)
Koulutus ja työelämä ovat olleet suhteellisen helppoja, koska aivot toimivat kuin sieni. Ne imevät kaiken, mistä olen kiinnostunut. Ja minä olen kiinnostunut todella monista asioista. Siitä on ollut apua työssä, joka vaatii isojen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Ikävystyn harvoin, sillä niin kauan kuin voin pohdiskella, minulla on rikas sisäinen elämä.:) Minun on helppo tutustua ihmisiin, mutta valitsen ystäväni huolella.
Testien testaama älykkyys on vain yksi asia elämässä. Se ei takaa menestystä saati sitten onnea. On myös löydettävä arvot ja asiat, joita pitää tärkeinä. Menestys tulee itsestään kun tekee sitä mistä on aidosti kiinnostunut ja mikä ei sodi omia arvoja vastaan.
Oletko sitä mieltä että älykkäitä voisi verottaa enemmän, koska teille kaikki on helpompaa ja kaikki tulee itsestään naaman eteen vähällä työllä.
Mielestäni sellaisesta voisi verottaa kovemmin.
Onhan tuossa eettisesti jotain oikeaa kieltämättä. Miksei helposti selviytyvää velvoitettaisi auttamaan muita? Mitäs toiset tuumivat? Vai orjuuttaisiko se tavallaan?
Tavallinen keski-ikäinen henkilö kirjoitti:
ÄÖ-luvut eivät ole vertailukelposia keskenään. Tästä muistutettiin Mensan älykkyystestin yhteydessäkin. Vain sillä prosenttiluvulla voi vertailla. Jos 98% maailman kansasta on sinua "älyttömämpää" , pääset halutessasi Mensan jäseneksi.
Itsellä tuo prosenttiluku on 95%. En oikein osaa analysoida, onko tuolla ollut elämässäni merkitystä. Olen hyvin avarakatseinen, yliopistotutkinto ja työssä päällikköasemassa. Ehkä tuollainen prosenttiluku näkyy siinä, että inhoan syvästi poliittista populismia, jossa mässäillään suuresta ja hyvin merkityksellisestä asiakokonaisuudesta irrotetuilla pikkudetaljeilla ja kiihotetaan kansaa mitä mielettömämpiin tempauksiin. Esimerkkinä vaikka maailman liikenteen energiankäytön muutoksen likinäköinen kauhistelu. Maailma pidetään pystyssä ja rakennetaan laaja-alaisesti tieteen voimin. Uskoisin, että ihmiskunnan älykkäämpi kärki ei astu populismin ansoihin.
Maailma ei pysy pystyssä ainakaan tieteen voimin. Ellei päinvastoin. Rakkauden voimin kyllä. Muuten hajoaa kaikki rakenteet ja tieteestäkään ei ole enää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä lukema ei nyt sentään valtakunnan huippua ole, mutta keskitason yläpuolella. Alakoulussa oli tuskastuttavaa, kun luokassa kavereilla ei lanttu leikannut välillä lainkaan. Korkeakoulussa tilanne oli eri ja siellä oli "vertaistensa joukossa". Jälkikäteen voi niistä alakoulun kavereista sanoa, että ei heillä työelämässä hyvin pyyhkinyt. Jos on tyhmä, ei se myöskään paranna sosiaalisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Täällä väitetään että älykäs turhautuu vähän tyhmempien seurassa, mutta minä olen oikeasti älykäs ja kykenen keskustelemaan kymmenen vähemmän älykkään ihmisen samaan aikaan. Hyvä muisti ja nopea tehokas ajattelukyky luo mahdollisuuden johtaa ja ohjata keskustelua.
Keskustelun aikana myös vähemmän älykkäät tuovat paljon uusia näkökulmia asioihin ja ikään syöttävät pallon että laukaisisin maalin.
Siksi vähän ihmetyttää että miten tyhmempien ihmisten seura voi kyllästyttää, kun lukumäärää lisäämällä saa kyllä sitä haastetta jos haluaa ihan aidosti ihmisenä ja nöyrästi keskustella muiden kanssa.
Se kertoo lähinnä sadistisesta ja pahasta persoonasta jos ei kykene ottamaan yhteen tyhmempien ihmisten kanssa keskustelun lomassa haastaen itseään sopivalla määrällä keskustelukumppaneita.
Älykäshän on vain tehokkaampi mikroprosessori.
Minä en taas lisäisi määrää vaan laatua millä kuunnella. Sitä yhtäkin, niin ainakin silloin alkaa kiinnostamaan jokainen. Toiset ihmiset eivät ole älykkäille viihdettä ja objekteja siis oikeasti älykkäille. Vaan itseisarvoisia ja ovat mitä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 134 äo. Olen lapsuustaustastani johtuen ollut alisuoriutuja enkä ole päätynyt sinne mihin olisin voinut. Mutta olen kuitenkin suorittanut aikuisiällä korkeakoulututkinnon.
Joskus on vaikea sietää "tyhmiä" ihmisiä ja heidän ajatuksenjuoksuaan ja maailmankuvaansa. Sitten taas terapia etenee hyvin, kun on ajatuskapasiteettia. Joskus elämä on tylsää suorittamista ja se turhauttaa, kun tavallaan kaipaa niin paljon monipuolista stimulaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä lukema ei nyt sentään valtakunnan huippua ole, mutta keskitason yläpuolella. Alakoulussa oli tuskastuttavaa, kun luokassa kavereilla ei lanttu leikannut välillä lainkaan. Korkeakoulussa tilanne oli eri ja siellä oli "vertaistensa joukossa". Jälkikäteen voi niistä alakoulun kavereista sanoa, että ei heillä työelämässä hyvin pyyhkinyt. Jos on tyhmä, ei se myöskään paranna sosiaalisia taitoja.
Älykkyys ei takaa sosiaalisia taitoja. Muttei estäkään niitä. Sosiaaliset taidot opitaan pikkuisena triangelissa isän ja äidin kanssa ja niitä jatketaan muitten perheenjäsenten ja kavereitten ja muitten aikuisten kanssa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä, henkisesti laiska ja kovaääninen väittää usein olevansa "sosiaalisesti älykäs". Tosiasiassa se tarkoittaa opittua vittuilumallia.
Alppu tuumas tähän tapaan.
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Albert Einstein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verotus, älykkäiden jatkuva tarkkailu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä väitetään että älykäs turhautuu vähän tyhmempien seurassa, mutta minä olen oikeasti älykäs ja kykenen keskustelemaan kymmenen vähemmän älykkään ihmisen samaan aikaan. Hyvä muisti ja nopea tehokas ajattelukyky luo mahdollisuuden johtaa ja ohjata keskustelua.
Keskustelun aikana myös vähemmän älykkäät tuovat paljon uusia näkökulmia asioihin ja ikään syöttävät pallon että laukaisisin maalin.
Siksi vähän ihmetyttää että miten tyhmempien ihmisten seura voi kyllästyttää, kun lukumäärää lisäämällä saa kyllä sitä haastetta jos haluaa ihan aidosti ihmisenä ja nöyrästi keskustella muiden kanssa.
Se kertoo lähinnä sadistisesta ja pahasta persoonasta jos ei kykene ottamaan yhteen tyhmempien ihmisten kanssa keskustelun lomassa haastaen itseään sopivalla määrällä keskustelukumppaneita.
Älykäshän on vain tehokkaampi mikroprosessori.
Älykkyyteen yleensä liitetään paljon pahuutta.
Ydinaseiden kehittely, talousmaailma, jossa puolet maailmasta näkee nälkää ja elää sotien alla samaan aikaan kun älykkäät johtaa maailmaa ja talouselämää itsensä eduksi.
Kyllähän tässä paistaa se selvä totuus ettei älykkyys ja hyvyys käy käsikädessä.
Meillä olisi paljon syytä tarkkailla ja verottaa älykkäitä ihmisiä. Rajoittaa heidän vapautta, koska tästä vapaudesta koituu ja on koitunut maailmanhistoriassa paljon sotia ja nälänhätiä. Älykkyyteen kuuluu voittaminen ja muiden nujertaminen. On älykästä voittaa ja ottaa suurin hyöty. Heidän kelansa pyörii tällä tavoin automaattisesti koneen tavoin. Ikään kuin heillä ei olisi sielua hävitä ja toimia välillä toisin.
Tehokkuus, suoraviivaisuus, laskelmallisuus ja voiton tavoittelu on heille eteen päin vievä voima.
Ei yksikään siivooja tai ompelijatar ole kehittänyt ydinaseita...
Aika erikoinen Orwellilainen maailma sulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt Mensan testissä ja mennyt heittämällä yli rajan. Olin peruskoulussa ja lukiossa hyvä, arvosanat tulivat pienellä panostuksella. Yliopistossa olin keskinkertainen, siellä ei enää pärjännytkään samalla (pienellä) panostuksella. Valmistuttuani olen saanut mielenkiintoisia töitä ihan hyvällä palkalla.
Tuo Mensan testi oli siinä mielessä silmiä avaava, että ymmärsin etteivät muut välttämättä tajua samaan tahtiin. Opin antamaan muille enemmän aikaa.
Se, mitä vielä etsin, on se, missä on erityislahjakkuuteni. Luulisi, että tällä ÄO:lla olisi muutakin poikkeuksellista lahjakkuutta kuin ne kuviotestit.
Kaikki lahjat eivät heti löydy, kannattaa kokeilla kaikkea. Yleensä erityislahjoille on pohja hyvässä yleisälykkyydessä kuten sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän aika vahvana stereotypiana sitä ettäkö älykkäät ihmiset olisivat oletusarvoisesti kehnoja sosiaalisesti, en ole itsekään mikään "social butterfly" koska olen introvertti ja karsastan huomiota, mutta jos ei puhuta autismin kirjosta niin en tunne ketään älykästä ihmistä, joka ei osaisi käyttäytyä sosiaalisissa tapahtumissa hyvin ja normaalisti.
En ymmärrä minäkään. ÄO 157 ja tehnyt työtä akateemisella alalla, jossa vaaditaan sekä analyyttisyyttä että sosiaalisuutta. Pärjännyt hyvin eri kulttuureissa, mikä vaatii sosiaalista älyä. Enkä suinkaan ole poikkeus, minulla on satoja samantyyppisiä kollegoita.
Nuorena minulla oli vaikeuksia ymmärtää miksi muut eivät tajunneet samoja asioita ja yhtä nopeasti kuin minä. Nopeaälyisyys voi tehdä kärsimättömäksi ja sitä taipumusta olen työstänyt itsessäni. Jos niin käy, niin lähden kävelylle, ja jätän muut vänkäämään. Jos vänkääminen jatkuu vielä kun palaan, niin lataan faktat pöytään. Kokous loppuu yleensä siihen.:)
Koulutus ja työelämä ovat olleet suhteellisen helppoja, koska aivot toimivat kuin sieni. Ne imevät kaiken, mistä olen kiinnostunut. Ja minä olen kiinnostunut todella monista asioista. Siitä on ollut apua työssä, joka vaatii isojen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Ikävystyn harvoin, sillä niin kauan kuin voin pohdiskella, minulla on rikas sisäinen elämä.:) Minun on helppo tutustua ihmisiin, mutta valitsen ystäväni huolella.
Testien testaama älykkyys on vain yksi asia elämässä. Se ei takaa menestystä saati sitten onnea. On myös löydettävä arvot ja asiat, joita pitää tärkeinä. Menestys tulee itsestään kun tekee sitä mistä on aidosti kiinnostunut ja mikä ei sodi omia arvoja vastaan.
Oletko sitä mieltä että älykkäitä voisi verottaa enemmän, koska teille kaikki on helpompaa ja kaikki tulee itsestään naaman eteen vähällä työllä.
Mielestäni sellaisesta voisi verottaa kovemmin.
Itse kans oon ihmetelly joskus kovaan ääneenki et miks lääkiksestä päässyttä älykästä palkitaan korkeilla palkoilla, ku eihän se älykkyys ole mikään työn tulos. Se on lahjaks saatu ominaisuus ja miks sellasta pitäis viel palkita erikseen paremmalla palkalla kuin esim. siivoojaa rangaistaan?
Koska älykkäinkin henkilö joutuu näkemään silti vaivaa. Esimerkiksi nyt etäopinnoissakin se nähdään: jos nukut etätunneilla, tai et ole edes paikalla, etkä muulla ajallakaan lue mitään aiheeseen liittyvää, katso matikan sääntöjä, venäjänkeilen sanoja ja kielioppia, fysiikan ja kemian sääntöjä, et tiedä niistä mitään. Vaikka olisit miten älykäs. Johonkin lukuaineeseen voi toki aina jotaki yleistietämyksen kautta vähän päätellä ja säveltää ja siten päästäkurssista keskiverrosti tai huonosti, tai jopa hyvin, läpi. Mutta jos et tiedä venäjän sanastoa tai matikan opittuja lainalaisuuksia kaavoineen, niin vähän vaikeaa sitten on niitä alkaa arvailemaan. Voit siis hyvinkn saada nelosen, tai vaikka vitosen, vaikk olisit maailman älykkäin. Ellet ole opiskellut jotakin venäjän sukulaiskieltä tai kuullut venäjää puhuttavan silloin tällöin enemmänkin.
Mutta se työn määrä, se voi tietenkin olla vähän erilainen. Huippuälykäs saattaa olla liian tottunut siihen, että pärjää kyllä, ja vilkaista kirjaa puoli tuntia tai 10 minuuttia. Arvosanaksi voi sitten tullea tuurista riippuen 5-10, ihan vireystilasta riippuen. Mutta jos lukaiset koko alueen läpi ja käytätä siihen tunnin pari, arvosana on todennäköisemmin 8-10. Vaikka et ole ollut tunneilla, etkä tiedä asiasta mitään alunperin.
Sori ei mene läpi tuo selitys. En osta.
Kannatan kovempaa verotusta älykkäille.
Reilu peli kaikille. Tuntemani älykkäät ihmiset ovat laiskoja, omahyväisiä ja tottuneet liikaa hyvään.
Kyllä heitä pitää ruoskia kovempaan suoritukseen, mutta ihmismieli on laiska ja tästä syystä kannatan vain kovempaa verotusta aloille joissa on älykkäitä.
Meillähän on melko kova verotus jo nyt näille älykkäille ja hyvä niin.
Vähän voisi vielä nipistää.
Minusta on aika rajua kun moni kehitysvammainen ja lievästikehitysvammainen saa todella matalaa eläkettä jonka lääkärit heille kirjoittaa eräänlaisena almuna.
Vielä voisi nipistää.
Siis kehitysvammaisethan saavat ihan hirveäsi enemmän kuin vaikka joku älykäs mt ongelmainen, varmaan 10 kertaa enemmän. Ei se nyt ihan noin yksioikoista todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Alppu tuumas tähän tapaan.
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Albert Einstein
Tietenkään älykkyys ei ole tietoa. Muutenhan kuka tahansa voisi halutessaan hankkia tietoa ja muuttua älykkääksi.
Ennen kuin täällä lynkataan ihmisiä nettitestien äo:n perusteella tai mätkäistään lisäveroja älykkäille, mutta tuottamattomille ihmisille niin haluaisin esittää pari omaa ajatusta.
Älykkyys on yksi ominaisuus muiden joukossa. Ahneus, karisma, sosiaaliset ja neuvottelutaidot. Tunne-elämän säätelytaidot. Empatia ja yksilö-/yhteisökeskeisyys.
Nämä asiat yhdessä älykkyyden kanssa ratkaisee kokonaispakettina millaisen vaikutuksen yksilö ulostuo ympäröivään maailmaan. Ja se koettu kasvatushistoria ynnä elämänkokemus. Esim. traumaattisen lapsuuden tai yhdelle poliittiselle/uskonnolliselle ajatusmaailmalle kausn altistettu ihminen voi käyttää älykkyyttään varsin yksioikoisestikin perustuen ihan omiin kokemuksiin. Millainen kehittynyt itsevarmuus, kokeeko älykäs että hänen älystään voi olla edes hyötyä? Onko motiivia vaikuttaa muihin tai jättää jälkeensä parempi maailma?
Ja vielä; kateellisia ja lannistavia on riittänyt ympärillä vaikka ei superälyä olekaan. Motiivi valjastaa oma äly jonkin korkeamman hyvän työkaluksi pyöreät nolla. Ei puhettakaan että lähtisin joltakin tunnetulta jalustalta äly edellä toimimaan; sitä ei ihmiset ota purematta vastaan eikä edes ansaitse.
Hyvää tahdon omalle lähipiirille ja yleisestikin ihmisille joita tulee elämässä vastaan. Ihmiskontakteissa on voimaa ja toivoa, koronakin sen on opettanut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla äo 130, eli ihan okei, ei mikään huikea.
Käytännössä olen huomannut eron siinä, että pohdin useimmin todennäköisyyksiä, jos mietin omia valintoja.
Samoin esim. tällä palstalla hämmennyn joka kerta kuinka ihmiset päätyvät mutulla esitettyyn "musta tuntuu" mielipiteeseen, vaikka olen saattanut jopa kommenttini yhteydessä ilmoittaa lähteen tietoon, mihin perustan oman näkemykseni keskusteltavasta asiasta.
Toki, arkielämässä itselleni tulee usein vastaan tilanteita, ettei itselläni ole keskusteltavasta aiheesta riittävästi tietoa, että voisin antaa siihen perusteltua mielipidettäni tai käytössä olevia lähteitä, vaikka keskustelun logiikka uupuisikin ja mielipidettä pitää yllä selvästi työkavereiden pelosta johtuva viha tai turhautuminen.Itselläni on tapana myös usein opetella tarkoituksella uusia taitoja, kuten omien tunteiden sanoittamista tai sosiaalisia taitoja. En automaattisesti oikeuta omaa käytöstäni sen perusteella, että "olen nyt tällainen" vaan tunnistan puutteet ja pienin erin kehitän taitoja. Olen ADD diagnosoitu, joten tätä esimerkkinä käyttäen en oikeuta omaa käytöstäni muihin ihmisiin sen vuoksi vaan opettelen esim. aikatauluttamista.
Psykiatrini on todennut minut "poikkeuksellisen toimintakykyiseksi", kun kävin seurantakeskustelua hänen kanssaan. Ilmeisesti kyseessä oli diagnoosin verrokkiryhmä ja itsehän aloin etäopiskelemaan korona-aikana, josta hänelle kerroin. Piti keksiä jotain vapaa-ajalle puuhaa ja ajatuksille jokin kohde, kun teen etätöitä niin joutuu muutoinkin sisällä kotonaan nyt paljon olemaan.Eli, käytännössä se kuinka hyödynnän tätä asioihin yli keskittymistäni työyhteisössäni työhyvinvointiin niillä opeilla, mitä itse opiskelen ja asiaa tunnistan. Jos pystyn antamaan uusia näkökulmia ikävään tilanteeseen ja tsemppaamaan uuteen suuntaan, aina parempi :)
Puhutko nyt vanhemmasta vai uudemmasta mensan testin tuloksesta? Nykyisellä keskihajonnallahan pääsisit kai juuri ja juuri Mensaan. Aiemmin raja oli muistaakseni 148, jonka rimaa hipoen ylitin. Silloin 130 oli perus ihan perus normaaliälykkään tulos, mutta ei kuitenkaan erityisen älykkään.
128kbs kirjoitti:
Ennen kuin täällä lynkataan ihmisiä nettitestien äo:n perusteella tai mätkäistään lisäveroja älykkäille, mutta tuottamattomille ihmisille niin haluaisin esittää pari omaa ajatusta.
Älykkyys on yksi ominaisuus muiden joukossa. Ahneus, karisma, sosiaaliset ja neuvottelutaidot. Tunne-elämän säätelytaidot. Empatia ja yksilö-/yhteisökeskeisyys.
Nämä asiat yhdessä älykkyyden kanssa ratkaisee kokonaispakettina millaisen vaikutuksen yksilö ulostuo ympäröivään maailmaan. Ja se koettu kasvatushistoria ynnä elämänkokemus. Esim. traumaattisen lapsuuden tai yhdelle poliittiselle/uskonnolliselle ajatusmaailmalle kausn altistettu ihminen voi käyttää älykkyyttään varsin yksioikoisestikin perustuen ihan omiin kokemuksiin. Millainen kehittynyt itsevarmuus, kokeeko älykäs että hänen älystään voi olla edes hyötyä? Onko motiivia vaikuttaa muihin tai jättää jälkeensä parempi maailma?
Ja vielä; kateellisia ja lannistavia on riittänyt ympärillä vaikka ei superälyä olekaan. Motiivi valjastaa oma äly jonkin korkeamman hyvän työkaluksi pyöreät nolla. Ei puhettakaan että lähtisin joltakin tunnetulta jalustalta äly edellä toimimaan; sitä ei ihmiset ota purematta vastaan eikä edes ansaitse.
Hyvää tahdon omalle lähipiirille ja yleisestikin ihmisille joita tulee elämässä vastaan. Ihmiskontakteissa on voimaa ja toivoa, koronakin sen on opettanut.
Pähkinä purtavaksi.
Tieto avoinna kaikille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alppu tuumas tähän tapaan.
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Albert EinsteinTietenkään älykkyys ei ole tietoa. Muutenhan kuka tahansa voisi halutessaan hankkia tietoa ja muuttua älykkääksi.
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Todellinen älykkyyden merkki ei ole tietämys vaan mielikuvitus.
ÄÖ-luvut eivät ole vertailukelposia keskenään. Tästä muistutettiin Mensan älykkyystestin yhteydessäkin. Vain sillä prosenttiluvulla voi vertailla. Jos 98% maailman kansasta on sinua "älyttömämpää" , pääset halutessasi Mensan jäseneksi.
Itsellä tuo prosenttiluku on 95%. En oikein osaa analysoida, onko tuolla ollut elämässäni merkitystä. Olen hyvin avarakatseinen, yliopistotutkinto ja työssä päällikköasemassa. Ehkä tuollainen prosenttiluku näkyy siinä, että inhoan syvästi poliittista populismia, jossa mässäillään suuresta ja hyvin merkityksellisestä asiakokonaisuudesta irrotetuilla pikkudetaljeilla ja kiihotetaan kansaa mitä mielettömämpiin tempauksiin. Esimerkkinä vaikka maailman liikenteen energiankäytön muutoksen likinäköinen kauhistelu. Maailma pidetään pystyssä ja rakennetaan laaja-alaisesti tieteen voimin. Uskoisin, että ihmiskunnan älykkäämpi kärki ei astu populismin ansoihin.