Lahja pojan tyttöystävän vanhemmille?

Miksi ihmeessä edes kyselet mielipiteitä, jos noin loukkaannut niistä. Vilpittömästi ihmiset ovat yrittäneet pohtia lahjan antamista monelta kantilta. Selvästi haluat muistaa ihmisiä lahjoilla, mutta kyllä tässä tapauksessa kannattaa vähän himmata. Yleensä lahjoja annetaan ystäville ja tässä tapauksessa ette ole vielä edes tuttavia. Riittää tosiaan, kun muistat tyttöä ja poikasi voi viedä joulukukan tytön kotiin. Tuokaan ei välttämätöntä. Itse olisin hieman hämilläni, jos tyttäreni poikakaverin vanhemmat lähettäisivät lahjaan emmekä ole edes tavanneet.

Mä luulen, että tytön vanhemmat ovat aika ihmeissään, jos annat heille lahjan. Eivät kiusaannu eivätkä koe olevansa kiitollisuudenvelassa, hämmästelevät vain että miksi ihmeessä saavat sulta lahjan. Poikasi voi viedä kukan tai suklaarasian halutessaan, mutta se on sitten häneltä, ei sulta. Ja aikuisena ihmisenä hän päättää ihan itse haluaako antaa lahjan tyttöystävänsä vanhemmille.

Jos välttämättä haluat jollekin lahjan antaa, niin anna sille poikasi tyttöystävälle. Ei olisi niin omituista kuin lahjan antaminen tytön vanhemmille, joita et ole edes tavannut. Jokin pieni lahja, esim. suklaarasia tytölle ihan vain siksi, että hän on mukava tyttö. Ei mitään kiitollisuus höpinöitå.

Minun ja miehen vanhemmat on lähettäneet toisilleen jonkun joulukukan tms. ja kortin. Ovat hyvissä väleissä, miehen isä on esim. tehnyt remppaa äitini luona, me ollaan oltu pitkälti toistakymmentä vuotta yhdessä. Suoraan sanoen olisi melko omituista ostaa mitään kallista lahjaa tuossa tilanteessa. Suklaarasia, pieni herkkukori tai kukka ja kortti on ihan sopiva kohteliaisuusele, oikeastaan jos tyttöystävän vanhemmat ei ole juuri ollut tekemisissä niin pelkkä korttikin on jo kohteliasta.

Miksi minun pitäisi olla tekemisissä tyttäreni poikakaverin vanhempien kanssa? En todellakaan anna heille mitään lahjaa enkä keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi olla tekemisissä. He ovat osa tyttäreni maailmaa, eivät omaani.

Yhden ainoan kerran olen kohottanut kulmakarvojani ja se oli silloin, kun poikakaveri tuosta vain ilmoitti tulevansa kanssamme samalle reissulle Tukholmaan. Vanhemmiltaan oli lupalappu, mutta samalla oletettiin, että minä maksan matkan. Ja maksoinkin, mutta outoa kuvitella, että vieras perhe kustantaa lapselleen loman.

Minusta on kyllä outoa, ettei täällä ihmiset halua olla tekemisissä kotona asuvien lastensa seurustelukumppanien vanhempien kanssa. Minä ainakin olisin kiinnostunut tutustumaan sen seurustelukumppanin vanhempiinkin, ei nyt mitenkään läheisesti, mutta niin että tiedän heidät suunnilleen. Samoin muidenkin lasten läheisten kavereiden kohdalla, ei nyt jokaisen, mutta niiden parhaiden. Ja kyllä, myös aikuisen lapsen kumppanin perheeseen tutustuisin ihan mielellään jos se on mahdollista ja nuorelle parille sopii, ainakin jos lapsi viettää siellä paljon aikaa. Koska kyllä minua kiinnostaa minkälaisessa seurassa lapseni aikaansa viettää.

Tuo joulumuistaminen on minusta kohtelias ele. Toki ap:n ajatus yli 50e lahjasta on liiottelua ja tuntuu varmasti vastaanottajasta kiusalliselta, mutta joku pieni suklaa tai kukka ja kortti on ihan ok. Poika voi viedä sen ja sanoa sen olevan perheeltään, ei kai siinä sen kummempaa. Jos ovat niin juntteja, että kiusaantuvat tuommoisesta niin sittenpä ovat.

Poikasi seurustelee ja on tekemisissä myös tytön vanhempien kanssa. Et sinä.

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan menimme naimisiin, niin sen jälkeen vanhempanne laittoivat toisilleen joulukortit. Muuten eivät olleet tekemisissä, elleivät kohdanneet jossain tilaisuudessa.

Mikäli vanhemmilla on jotain yhteistä pariskunnan vanhemmuuden ohella, niin ymmärrän että voivat kaveerata. Muuten en ymmärrä miksi olla yhteyksissä.

Okei, mutta miten sinä joulukortin perusteella tiedät, onko yhteistä vai ei?

En sano, että on pakko olla yhteyksissä, mutta perustelusi on epälooginen. Jos ei koskaan mene edes muodolliselle "mitä kuuluu?" -linjalle, niin ei voi todellakaan tietää, vaikka olisi kuinka paljon yhteistä. Ihan sama kuin vaatisi, että pitäisi osata satunnaisista kadulla kulkijoista kertoa, kuka harrastaa purjehdusta ja kuka postimerkkeilyä. 

Jos ette muutenkaan pidä yhteyttä niin älä osta heille mitään tuntuu aika teennäiseltä antaa lahjoja sillon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi olla tekemisissä tyttäreni poikakaverin vanhempien kanssa? En todellakaan anna heille mitään lahjaa enkä keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi olla tekemisissä. He ovat osa tyttäreni maailmaa, eivät omaani.

Tiedätkö miten ihmisistä tulee osa toistensa maailmaa? Siten, että he tutustuvat. Olisihan sinun tyttäresikin voinut ajatella ennen kuin tutustui poikakaveriinsa, että "ei tuo poika ole osa minun maailmaani. Miksi minun pitäisi olla hänen kanssaan tekemisissä?"

Samoin sinä olisit voinut ajatella siitä tyypistä, jonka kanssa tyttäresi teit. Ei kai hänkään ollut osa sinun elämääsi syntymästäsi asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan menimme naimisiin, niin sen jälkeen vanhempanne laittoivat toisilleen joulukortit. Muuten eivät olleet tekemisissä, elleivät kohdanneet jossain tilaisuudessa.

Mikäli vanhemmilla on jotain yhteistä pariskunnan vanhemmuuden ohella, niin ymmärrän että voivat kaveerata. Muuten en ymmärrä miksi olla yhteyksissä.

Okei, mutta miten sinä joulukortin perusteella tiedät, onko yhteistä vai ei? 

Jos kuulevat vaikka lasten kautta, että toisen vanhemmat myös golffaavat tai käyvät teatterissa, niin löytyy jokin yhteinen syy tutustua. Mikäli syy viettää aikaa yhdessä on vain seurustelevat lapset, niin miksi ihmeessä vanhempien tulisi olla tekemisissä? Luultavasti vanhemmat juttelevat seurustelukumppanin vanhemmista lapsensa kanssa ja siten kuulevat kyseisistä vanhemmista jotain. 

Omassa tapauksessani vanhemmilla oli reilummin ikäeroa ja ei mitään yhteistä kuin seurustelepari. Vastaavasti kaverillani hänen vanhemmat ja appivanhemmat olivat kaikki neljä saman ikäisiä omaten yhteisiä harrastuksia, joten he tutustuivat siltä pohjaltatehden nelistään teatterireissuja.  

Mikä tämä kiitollisuus juttu oikein on? Minä olisin iloinen, että poikani on tavannut kivan tytön, jonka luona saa vierailla ja tytön vanhemmat tykkäävät hänestä. Mutta että kiitollinen? Jopa niin paljon, että haluaisin antaa lahjan tytön vanhemmille, koska hyväksyvät poikani? Kummallinen ajatus.