Kestäisitkö 4 kk työssä jota vihaat?
Olen nyt ollut pari kuukautta eräässä määräaikaisessa työssä, mikä jatkuu vielä 4 kk. En pidä työstä ollenkaan, halusin välivuodelle tekemistä, joten hain paljon eri paikkoihin ja tämä oli se minne pääsin. Joka päivä tuntuu vaikealta ja mietin vaan, miten jaksan nuo kuukaudet.
Kysymys siis kuuluu, kestäisitkö olla neljä kuukautta työssä josta et pidä yhtään, vai onko se mielestäsi lyhyt aika?
Kommentit (38)
Yllättävän hyvin ihminen kestää ikäviä asioita kun tietää, että ne ovat väliaikaisia
Mä olen sinnitellyt jo 17vuotta...4kk on kevyttä kauraa.
Kestin neljä vuotta ja vihasin jokaista päivää, vaikka muuta esitin. Onneksi hain ja sain mieluisen työpaikan ja nyt nautin jokaisesta päivästä.
Riippuu mikä työstä tekee vihattavaa. Jos vihaisin siksi, että joutuisin vaikkapa pelkäämään asiakkaita, en kestäisi. Jos vihaisin siksi, että työ on tylsää, kestäisin.
4 vuotta kestin kun yh:na ainoa lasten elättäjä. Nuorena sinkkuna en olisi.
10 vuotta olen kestänyt ja tyytynyt.
Kyllähän noita tuli tehtyä silloin kun oli rahasta tiukkaa. Kiukutti ja raivostutti joka ikinen aamu, mutta vielä paskempaa olisi ollut työttömänä ja rahattomana. Toisaalta aikoinaan noi hommat motivoivat myös opiskelemaan ahkerasti jottei olisi sellaista kärsimystä koko elämä.
Minkälainen ihminen kokee isoja kiukku/ ja vihareaktioita työhön liittyen? Minulla on ollut erilaisia työpaikkoja mutten ole vihannut niistä yhtäkään. Kuulostaa kovin voimakkaalta ilmaisulta. Kertokaa tunne-elämästänne muutenkin? Oletteko niitä jotka myös vihaavat anoppia, naapuria, kummin miestä, ja rakastavat vaikkapa jotain uutta suklaata tai biisiä?
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kokee isoja kiukku/ ja vihareaktioita työhön liittyen? Minulla on ollut erilaisia työpaikkoja mutten ole vihannut niistä yhtäkään. Kuulostaa kovin voimakkaalta ilmaisulta. Kertokaa tunne-elämästänne muutenkin? Oletteko niitä jotka myös vihaavat anoppia, naapuria, kummin miestä, ja rakastavat vaikkapa jotain uutta suklaata tai biisiä?
Esimerkiksi työpaikkakiusattu?
Olen ollut jo vuodesta 2010 työssä jota vihaan. Tai no, ensimmäiset 3 vuotta oli kivaa, sitten firma myytiin isolle yhtiölle jonka jälkeen kaikki muuttui ja nyt on ihan berberistä. Ahdistaa joka ilta, olen saanut rytmihäiriöitä yms kivaa. Pitäis kouluttautua uudelleen mutta kannattaako se enää 30-vuotiaana?
Olin 40v kun löysin työn/ammatin, jossa on kivaa.
Kesätöillä aloitin 15v ja kokopäivä töissä ehdin olla 17v, joissa useampia päivinä oli pxzx##!
Tiedän monia, jotka ovat koko työuransa valittaneet kurjaa työtään. Vanhemmilla sukupolvilla tuntui olevan asenne että työn kuuluukin olla kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo vuodesta 2010 työssä jota vihaan. Tai no, ensimmäiset 3 vuotta oli kivaa, sitten firma myytiin isolle yhtiölle jonka jälkeen kaikki muuttui ja nyt on ihan berberistä. Ahdistaa joka ilta, olen saanut rytmihäiriöitä yms kivaa. Pitäis kouluttautua uudelleen mutta kannattaako se enää 30-vuotiaana?
Kannattaa!
T. 57 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo vuodesta 2010 työssä jota vihaan. Tai no, ensimmäiset 3 vuotta oli kivaa, sitten firma myytiin isolle yhtiölle jonka jälkeen kaikki muuttui ja nyt on ihan berberistä. Ahdistaa joka ilta, olen saanut rytmihäiriöitä yms kivaa. Pitäis kouluttautua uudelleen mutta kannattaako se enää 30-vuotiaana?
Millaista elämäsi oli 40v sitten? Aiotko kärvistellä tuon ajan rytmihäiriöittesi kanssa kurjassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kokee isoja kiukku/ ja vihareaktioita työhön liittyen? Minulla on ollut erilaisia työpaikkoja mutten ole vihannut niistä yhtäkään. Kuulostaa kovin voimakkaalta ilmaisulta. Kertokaa tunne-elämästänne muutenkin? Oletteko niitä jotka myös vihaavat anoppia, naapuria, kummin miestä, ja rakastavat vaikkapa jotain uutta suklaata tai biisiä?
Esimerkiksi työpaikkakiusattu?
Ok, no tuon ymmärrän. Toki en sitä että miksi ongelmaa ei ratkaista. Kaikista töistä voi lähteä, jos asiat eivät muuten ratkea. Ainutkertaista elämää ei kannata käyttää pahoinvointiin.
Hyvin
Ottaisin asenteen että mää oon vain töissä ja en murehtisi liikoja
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo vuodesta 2010 työssä jota vihaan. Tai no, ensimmäiset 3 vuotta oli kivaa, sitten firma myytiin isolle yhtiölle jonka jälkeen kaikki muuttui ja nyt on ihan berberistä. Ahdistaa joka ilta, olen saanut rytmihäiriöitä yms kivaa. Pitäis kouluttautua uudelleen mutta kannattaako se enää 30-vuotiaana?
Aina kannattaa kouluttautua!!! Oikeasti, 30-vuotias on hyvin nuori. Minä olen 30v täytettyäni lähtenyt opiskelemaan kaksia eri maisterinopintoja joista toiset jo valmiit ja toisista valmistun toivottavasti jo ensi vuoden aikana. Ehtii hyvin vaikka tohtoriksi ennen 40v tai löytyy ainakin valinnanvaraa työssä.
Mun mieheni on kestänyt nyt 11 vuotta, mutta kyllä se kiukuttelee niin kovasti, että toivoisin, ettei enää kauaa tuota työtä joutuisi tekemään vaan löytäisi toisen työn.