Lue keskustelun säännöt.
Lahja pojan tyttöystävän vanhemmille?
07.12.2020 |
Mietin siis sitä, että olenko ihan moukka jos en osta lahjaa 18v pojan tyttöystävän vanhemmille.
Poika ja tyttöystävä ovat olleet jo pitkästi yli vuoden yhdessä, ja poika toki on usein heillä.
Tyttöystäväkin sanoo että hänen vanhemmat tykkää hirveästi meidän pojasta, mutta olen vähän ihmetellyt miksi eivät koskaan ole ottaneet yhteyttä.
Minä olen ollut se joka on ottanut yhteyttä, kun poika lähti heidän mukana reissuun ja myöskin silloin kun heidän tyttö lähti meidän mukana reissuun. Mun kaveripyynnön fb.ssä äiti poisti.
Mä mielelläni muistaisin heitä, mutta kaipaavatkohan edes sitä?
Muuten en miettisi asiaa, mutta olemme todella pienituloisia, enkä kehtaisi alle 50e lahjaa heille edes antaa. Mutta toisaalta, minkälainen ”etiketti” olis tässä kohtaa?
Eihän he ilmeisesti edes välitä olla tekemisissä, eli onko tämä mun fiilis lahjan antamisesta vaan joku viimeinen yritys..?
Pojalle ja tyttöystävälleen olen kyllä antamassa lahjoja, yhteisenkin.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt jaksa marttyroida. Ei ne tytön vanhemmarkaan sulle kiitollisuuttaan mitään lahjoja jakele, miksi sinun siis pitäisi niin tehdä? Siitä tulee vaan kiusallista niille, kun sulla on niille lahja ja niillä ei ole sulle mitään. Lisäksi tuo Facebookhommma osoitti, ettei niitä kiinnosta sinä ja sun lahjat. Suotta siis tuhlaat rahojasi.
Ei jakele enkä sitä edes odota.
Ihan rehellisesti olisin jotenkin ajatellut muistaa.
Musta on oikeasti aika ihmeellistä tällainen.
Mä halusin muistaa ja se ois kuulema kiusallista. Ok, yritän vähän imeä teistä tuota negatiivisuutta ja välinpitämättömyyttä.
Vielä pahempaa kuin marttyrointi on toi sun kombo marttyrointi + totaalinen luetun ymmärryksen puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjotko useinkin ihmisiä kiitollisuuttasi?
Kyllä mä haluan ilahduttaa ihmisiä ketkä ovat erityisesti mun lasta huomioineet.
Mutta kiitos, tuli jo selväksi, kiitollisuutta ei saa osoittaa etenkään tällä tavalla.
Tietenkin saa, mutta viestiesi perusteella nämä vanhemmat eivät ole siitä kiitollisuudesta kiinnostuneet. Jos olisitte olleet yhteydessä, asia tietysti ihan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt jaksa marttyroida. Ei ne tytön vanhemmarkaan sulle kiitollisuuttaan mitään lahjoja jakele, miksi sinun siis pitäisi niin tehdä? Siitä tulee vaan kiusallista niille, kun sulla on niille lahja ja niillä ei ole sulle mitään. Lisäksi tuo Facebookhommma osoitti, ettei niitä kiinnosta sinä ja sun lahjat. Suotta siis tuhlaat rahojasi.
Ei jakele enkä sitä edes odota.
Ihan rehellisesti olisin jotenkin ajatellut muistaa.
Musta on oikeasti aika ihmeellistä tällainen.
Mä halusin muistaa ja se ois kuulema kiusallista. Ok, yritän vähän imeä teistä tuota negatiivisuutta ja välinpitämättömyyttä.
Totta kai saat antaa heille lahjan tai vaikka montakin, mutta kyllä se aika oudon vaikutelman antaa sinusta, kun he ovat selkeästi ilmaisseet, etteivät halua pitää yhteyttä tässä vaiheessa. Ehkä sitten, jos nuoret muuttavat yhteen, tilanne on hieman eri. Ja miksi sinun pitäisi olla heille kiitollinen? Kuulostaa omituiselta.
Sun poikasi on täysi-ikäinen, ei sun tarvi esittää kiitollisuutta siitä, että seurustelukumppanin vanhemmat tulevat toimeen poikasi kanssa. Vai annatko lahjoja myös poikasi kaikille kavereillekin, kun viitsivät viettää aikaa poikasi kanssa?
Tytön vanhemmat ei selvästikään halua olla missään tekemisissä kanssasi. Anna heille siis sitä, mitä he eniten kaipaavat - tilaa ja rauhaa.
Poikasi seurustelusuhde ei kuulu sinulle. Poikasi ihmissuhteet eivät kuulu sinulle. Sinulla ei ole syytä olla missään ihmeellisessä kiitollisuuden velassa, että poikasi saa kyläillä tyttöystävällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt jaksa marttyroida. Ei ne tytön vanhemmarkaan sulle kiitollisuuttaan mitään lahjoja jakele, miksi sinun siis pitäisi niin tehdä? Siitä tulee vaan kiusallista niille, kun sulla on niille lahja ja niillä ei ole sulle mitään. Lisäksi tuo Facebookhommma osoitti, ettei niitä kiinnosta sinä ja sun lahjat. Suotta siis tuhlaat rahojasi.
Ei jakele enkä sitä edes odota.
Ihan rehellisesti olisin jotenkin ajatellut muistaa.
Musta on oikeasti aika ihmeellistä tällainen.
Mä halusin muistaa ja se ois kuulema kiusallista. Ok, yritän vähän imeä teistä tuota negatiivisuutta ja välinpitämättömyyttä.Totta kai saat antaa heille lahjan tai vaikka montakin, mutta kyllä se aika oudon vaikutelman antaa sinusta, kun he ovat selkeästi ilmaisseet, etteivät halua pitää yhteyttä tässä vaiheessa. Ehkä sitten, jos nuoret muuttavat yhteen, tilanne on hieman eri. Ja miksi sinun pitäisi olla heille kiitollinen? Kuulostaa omituiselta.
Siis susta on ok että alaikäiset sopii keskenään reissailustakin, eikä vahingossakaan haluta tietää pätkääkään minkälaisen porukan kanssa lapsi on lähdössä?
Ehkä sitten jos muuttavat yhteen, mä olen jo siinä vaiheessa että mitä turhia yhteyksissä olla, ovathan jo aikuisia. Ehkä me vaan ollaan sitten sen verran erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis ajatus. Kannatan kuitenkin ehdotusta, että poikasi antaa heille lahjan. Ja lahjana toimisi oikein hyvin joulukukka tai vastaava. Voithan itse olla mukana hankkimassa sitä, hengessä mukana - ja vaikka maksaa sen.
Poikakin oppii huomioimaan muita, vaikka ehkä hän jo osaakin kun on tuollainen toisia huomioiva äiti.
AP ei sinun kuulu mitään lahjoja vanhemmille ostaa! MIksi pitäisi? En näe sitä mitenkään etiketin mukaisena. Lapset ovat juuri aikuistuneet, joten he itse hoitavat keskenään omat lahjansa: nythän ei ole kyse lasten välisestä ystävyydestä. Itsekin ihmettelisin jos aikuisen lapseni vanhemmat, joihin en olisi itse henkilökohtaisesti yhteyksissä, lähettäisi minulle joululahjan. Toki jos menevät naimisiin ja juttu kestää vuosia yms niin silloin kenties...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ei sinun kuulu mitään lahjoja vanhemmille ostaa! MIksi pitäisi? En näe sitä mitenkään etiketin mukaisena. Lapset ovat juuri aikuistuneet, joten he itse hoitavat keskenään omat lahjansa: nythän ei ole kyse lasten välisestä ystävyydestä. Itsekin ihmettelisin jos aikuisen lapseni vanhemmat, joihin en olisi itse henkilökohtaisesti yhteyksissä, lähettäisi minulle joululahjan. Toki jos menevät naimisiin ja juttu kestää vuosia yms niin silloin kenties...
* aikuisen lapseni PUOLISON vanhemmat
tietenkin! :D
En ymmärrä miksi ihmeessä olet kiitollinen poikasi seurustelukumppanin vanhemmille? Oletko kiitollinen myös sille tyttöystävälle, kun viitsii seurustella poikasi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisillä seurustelukumppanit vielä vaihtuu.
Älä nyt unelmoi että tytöstä sulle miniä tulis, tytön vanhemmat sen tajuaa, eikä aleta pairemmin kaveeraamaan.
Poikasi on jo täysi-ikäinen, ei sinun tarvitse olla kiitollinen hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun poikasi on täysi-ikäinen, ei sun tarvi esittää kiitollisuutta siitä, että seurustelukumppanin vanhemmat tulevat toimeen poikasi kanssa. Vai annatko lahjoja myös poikasi kaikille kavereillekin, kun viitsivät viettää aikaa poikasi kanssa?
Tytön vanhemmat ei selvästikään halua olla missään tekemisissä kanssasi. Anna heille siis sitä, mitä he eniten kaipaavat - tilaa ja rauhaa.
Poikasi seurustelusuhde ei kuulu sinulle. Poikasi ihmissuhteet eivät kuulu sinulle. Sinulla ei ole syytä olla missään ihmeellisessä kiitollisuuden velassa, että poikasi saa kyläillä tyttöystävällään.
Anna tilaa ja rauhaa, kun tasan 2x olen ottanut yhteyttä, esim. kun tiesin että tarvitsevat silloin alaikäiselle pojalle kirjallisen luvan lähteä Ruotsiin? Juu kovasti olenkin häirinnyt.
Seurustelusuhde ei kuulu minulle, se on selvä.
Olen selvästi isokin idiootti kun ajattelin olla huomaavainen.
Miten vaikeaa on ymmärtää että mulla oli oikeasti ihan vilpitön halu muistaa heitä??
Tää oikeasti sai mut itkemään.
Miten tyhmä olinkaan että halusin olla kiva.
No, ei sitten... Ette tiedäkään miten paska fiilis jäi. Ihan vaan kun mun ajatus oli vilpitön ja nyt mulle on tehty selväks että hölmö ajatuskin.
Haukkukaa vaan marttyyriks mut mua itkettää se että sen kerran kun olis halunnut hyvällä ajatuksella lähestyä niin se ei edes ole väärin, vaan idioottimaista.
Miten sää 48 kirjoitit, lueppa uusiks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt jaksa marttyroida. Ei ne tytön vanhemmarkaan sulle kiitollisuuttaan mitään lahjoja jakele, miksi sinun siis pitäisi niin tehdä? Siitä tulee vaan kiusallista niille, kun sulla on niille lahja ja niillä ei ole sulle mitään. Lisäksi tuo Facebookhommma osoitti, ettei niitä kiinnosta sinä ja sun lahjat. Suotta siis tuhlaat rahojasi.
Ei jakele enkä sitä edes odota.
Ihan rehellisesti olisin jotenkin ajatellut muistaa.
Musta on oikeasti aika ihmeellistä tällainen.
Mä halusin muistaa ja se ois kuulema kiusallista. Ok, yritän vähän imeä teistä tuota negatiivisuutta ja välinpitämättömyyttä.Totta kai saat antaa heille lahjan tai vaikka montakin, mutta kyllä se aika oudon vaikutelman antaa sinusta, kun he ovat selkeästi ilmaisseet, etteivät halua pitää yhteyttä tässä vaiheessa. Ehkä sitten, jos nuoret muuttavat yhteen, tilanne on hieman eri. Ja miksi sinun pitäisi olla heille kiitollinen? Kuulostaa omituiselta.
Siis susta on ok että alaikäiset sopii keskenään reissailustakin, eikä vahingossakaan haluta tietää pätkääkään minkälaisen porukan kanssa lapsi on lähdössä?
Ehkä sitten jos muuttavat yhteen, mä olen jo siinä vaiheessa että mitä turhia yhteyksissä olla, ovathan jo aikuisia. Ehkä me vaan ollaan sitten sen verran erilaisia.
Sinua nyt kaihertaa tämä, etteivät ole pitäneet yhteyttä vaikka on ollut näitä reissujakin. Kohta alkaa kuulostaa siltä, että yrität jotenkin näpäyttää heitä, kuinka sinä kuitenkin pidät yhteyttä ja muistat heitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisillä seurustelukumppanit vielä vaihtuu.
Älä nyt unelmoi että tytöstä sulle miniä tulis, tytön vanhemmat sen tajuaa, eikä aleta pairemmin kaveeraamaan.
Tää on ihan järkyttävää tekstiä.
Ei sitten tullut mieleen että olen vain poikani puolesta iloinen? Ei toki, mitä turhia siitä välittämään missä ja kenen kanssa lapsesi pyörii, sinua ei selvästikään kiinnosta.
Mua kiinnostaa vain että heillä on hyvä olla yhdessä. He on kuitenkin mulle läheisiä ihmisiä.
Ihan samoin kuin kiinnostaa että muillakin läheisillä menee hyvin.
Kerrotko muuten mikä on se ikä kun voi varmaksi tietää kenen kanssa on pysyvästi??
Sellaista ikää ei ole.
Alkaa kuulostaa siltä, että haluat tehdä itsestäsi suurenkin numeron lahjoinesi ja jotenkin tehdä vaikutuksen poikasi tyttöystävän vanhempiin. He tuskin kokevat olevansa kiitollisuuden velassa teille.
Onko sulla ap borderline vai mistä nuo tunnekuohut ja draaman hakeminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt jaksa marttyroida. Ei ne tytön vanhemmarkaan sulle kiitollisuuttaan mitään lahjoja jakele, miksi sinun siis pitäisi niin tehdä? Siitä tulee vaan kiusallista niille, kun sulla on niille lahja ja niillä ei ole sulle mitään. Lisäksi tuo Facebookhommma osoitti, ettei niitä kiinnosta sinä ja sun lahjat. Suotta siis tuhlaat rahojasi.
Ei jakele enkä sitä edes odota.
Ihan rehellisesti olisin jotenkin ajatellut muistaa.
Musta on oikeasti aika ihmeellistä tällainen.
Mä halusin muistaa ja se ois kuulema kiusallista. Ok, yritän vähän imeä teistä tuota negatiivisuutta ja välinpitämättömyyttä.Totta kai saat antaa heille lahjan tai vaikka montakin, mutta kyllä se aika oudon vaikutelman antaa sinusta, kun he ovat selkeästi ilmaisseet, etteivät halua pitää yhteyttä tässä vaiheessa. Ehkä sitten, jos nuoret muuttavat yhteen, tilanne on hieman eri. Ja miksi sinun pitäisi olla heille kiitollinen? Kuulostaa omituiselta.
Siis susta on ok että alaikäiset sopii keskenään reissailustakin, eikä vahingossakaan haluta tietää pätkääkään minkälaisen porukan kanssa lapsi on lähdössä?
Ehkä sitten jos muuttavat yhteen, mä olen jo siinä vaiheessa että mitä turhia yhteyksissä olla, ovathan jo aikuisia. Ehkä me vaan ollaan sitten sen verran erilaisia.Sinua nyt kaihertaa tämä, etteivät ole pitäneet yhteyttä vaikka on ollut näitä reissujakin. Kohta alkaa kuulostaa siltä, että yrität jotenkin näpäyttää heitä, kuinka sinä kuitenkin pidät yhteyttä ja muistat heitä.
Tajuatko että puhut ihan oikealle ihmiselle?
Toi on järkyttävää. Ja ihan sun omaa kuvitelmaa. Mä en todellakaan halua näpäytellä ketään! Mä sanoin että ihan vilpittömästi halusin muistaa!
Mä oon oikeasti sanaton kuinka inhottavia te jotkut olette. Miten te saatte tällaisen asian käännettyä näille raitelle?
Hyi minua kun lahjan meinasin ostaa.
Miten kehtasinkaan edes kuvitella...
Oikeesti??
Ajattelitko ap. että sinua ylistetään, voi voi, tervetuloa todellisuuteen. Olin tosin ennen itsekkin kaltaisesi höppänä, mutta elämä opettaa.
Kyllä mä haluan ilahduttaa ihmisiä ketkä ovat erityisesti mun lasta huomioineet.
Mutta kiitos, tuli jo selväksi, kiitollisuutta ei saa osoittaa etenkään tällä tavalla.