Pikkusisarpuoli pahoinpitelee lasta etävanhemman luona, mitä tehdä? :(
Minun lapsi edellisestä suhteesta 6v, tapaa isäänsä sen joka toinen v-loppu. Eksällä ja nykyisellään on kaksi lasta, joista vanhempi kohta 3v ja uhmaikä kaiketi pahimmillaan, reagoinut vahvasti uuden vauvan syntymään heidän perheessä ja alkanut purkaa aggressioitaan tyttäreeni siinä määrin, ettei lapseni haluaisi enää edes mennä isälle - sanoo että pelkää nykyään pikkusiskoa enkä ihmettele, tämä kuulemma suuttuessaan sylkee päin naamaa, repii hiuksista, lyö, potkii, jopa puree (puremajälkiä tytölläni usein käsissä, jopa selässä isiviikonloppujen jälkeen), kiusaa, sotkee leikit jne.
Isän kanssa puhuttu aiheesta, hän sekä avokkinsa vähättelee että ihan tavallista lasten nahistelua (ei minusta), ja isä naureskeli jopa että "on se kumma jos ei 6v puolta nuoremmalle pärjää" :(
Eivät rajoita esikoistaan muutenkaan.
Mitä voin tehdä? Perheneuvolaan pitkät jonot, kun ahdistuksissani jo sinne soitin. Jos en anna lasta tapaamisiin (pari kertaa en ole pakottanut menemään kun lapsi on pyytänyt saada jäädä kotiin), eksä sanoi jatkossa ottavansa yhteyttä viranomaisiin.
Mitä tässä voi tehdä??!
Kommentit (36)
Meidän lähipuistossa oli äiti ja lapsi ja lapsi käyttäytyi tosi huonosti. Lopulta ei mikään muu auttanut kuin mieheni poika ensimmäisestä liitosta tuli puistoon ja sanoi tytölle vetävänsä häntä turpiin, jos ei lopeta. Tässä vaiheessa ihan kaikki, siis ihan kaikki oli jo kokeiltu.
Seuraavalla kerralla sanoisin tytölle että soittaa heti jos jotain tapahtuu ja heti kun tapahtuu, soittaa sinulle.
Ja jos perheneuvoloissa on kiirettä, sitten pitää pyytää heiltä neuvoa mihin pääsee sisään. Näissäkin on se hoitotakuu, 3 vai 2 kk ja sekin aika menee ohi, jos heti varaat ajan.
Ehdottomasti kuuntelet lastasi, otat kaikista ruhjeista kuvat. Pyydät ex.n kylään ja pyydät että teidän lapsi kertoo mitä pikkusisko on tehnyt ja ilmoittaa ettei tule enää kylään.
Tämän jälkeen ilmoitat ettei tytär tule vaan tapaaminen pitää tapahtua muualla.
Mitäs jos opettaisit lapsellesi ihan elämän perustaitoja, miten pidetään puolia. Nyt se on vielä pieni sisarus, mutta kun eteenpäin mennään vastukset kovenee koulukavereihin, työtovereihin jne...Väkivaltaan ei tietenkään vastata väkivallalla, mutta opeta sanomaan ei, joka pitää ja poistumaan tilanteesta jne.
Lastenvalvojalle minäkin ottaisin yhteyttä jos ei perheneuvolaan pääse eikä lapsen vanhemmat ole yhteistyöhaluisia/-kykyisiä. Ei kenenkään tarvitse mennä paikkaan jossa on väkivallan uhka.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 14:39"]
Seuraavan kerran kun tulee jäljet iholla kotiin viet suoraan lääkäriin ja käyt sen jälkeen tekemässä rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Sitten ainakin lastensuojelupuuttuu pikkusisaren käytökseen jos ei vanhemmat puutu.
[/quote]
Rikoilmoituksen 3-vuotiaasta? Tämä ei tule koskaan menemään läpi. Uhmaikäinen ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa puremisesta.
Järkevintä olisi tehdä kuten joku tuossa ylempänä on jo ehdotettukin - sopikaa isän kanssa aika lastenvalvojalle ja käykää tilanne siellä läpi.
[/quote]
Ei vaan rikosilmoitus vanhemmista, jotka sallivat pahoinpitelyn. Uhmaikäinen ei ole vastuussa puremisistaan, mutta vanhempansa ovat eli ei ole olemassa mitään alaikäisen oikeutta olla väkivaltainen vaan vanhemman velvollisuus se estää. Lääkärintodistuksen perusteella sitten katsotaan, mitä lastensuojelutoimia perhe tarvitsee ja millaisen rangaistuksen saavat vanhemmat, joiden lapsi toistuvasti pahoinpitelee muita.
Voi luoja että te olette katkeria ämmiä!
Meillä lapset nahistelivat keskenäön jatkuvasti, purivat ja kynsivät toisiaan, pojat painivat ja leikkitappelivat, välillä jollakin silmä mustana, tytöt huusivat ja paiskoivat tavaroita. Ihan normaaleja noista tuli, ja oppivat jo nuorena taidon puolustautua.
Opeta ap lapsesi puolustautumaan, ja kädke olla härnäämättä pikkusisartaan.
Entäpä, kun se pahoinpitelevä onkin muutaman vuoden vanhempi velipuoli? Täällä kyselee toinen vastaavassa tilanteessa oleva. Pikkuisen hirvittää kun exän uuden naisen poika n. 10v pahoinpitelee (lyö, tönii, potkii) alle kouluikäisiä lapsia(ni). Ja exän näkemys on, että voivoi, ei voi koko ajan vahtia...
Normaaleja? Ovat varmaan normaaleja äidin mielestä jonka mielestä on normaalia, että lapset purevat, kynsivät, tappelevat silmät mustiksi ja paiskovat tavaroita.. huh huh
t. kolmen pojan ja yhden tytön lastenhoitaja äiti
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 11:21"]
Voi luoja että te olette katkeria ämmiä!
Meillä lapset nahistelivat keskenäön jatkuvasti, purivat ja kynsivät toisiaan, pojat painivat ja leikkitappelivat, välillä jollakin silmä mustana, tytöt huusivat ja paiskoivat tavaroita. Ihan normaaleja noista tuli, ja oppivat jo nuorena taidon puolustautua.
Opeta ap lapsesi puolustautumaan, ja kädke olla härnäämättä pikkusisartaan.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 11:21"]
Voi luoja että te olette katkeria ämmiä!
Meillä lapset nahistelivat keskenäön jatkuvasti, purivat ja kynsivät toisiaan, pojat painivat ja leikkitappelivat, välillä jollakin silmä mustana, tytöt huusivat ja paiskoivat tavaroita. Ihan normaaleja noista tuli, ja oppivat jo nuorena taidon puolustautua.
Opeta ap lapsesi puolustautumaan, ja kädke olla härnäämättä pikkusisartaan.
[/quote]
Meillä ei sallita väkivaltaa. On väärin antaa lapsille se kuva, että asiat hoidetaan puremalla ja lyömällä, normaali ihminen ymmärtää puhetta myös perheessä.
Minä opettaisin myös puolustautumaan ja tarkistaisin, ettei itse härnää pienempää. Minusta se on tärkeää, että lapset oppivat, ettei itse saa hyökätä kenenkään kimppuun jne., mutta jos toinen hyôkkää niin kyllä siinä saa puolustautua. Ei kolme vuotiasta voi oikeuteen viedä, ja turha tehdä asiasta muutakaan haloota, koska aika normaalilta uhmaikäisen käytökseltä se vaikuttaa, vaikka hermoon käykin. Eli opeta puolustautumaan ja sano selvästi, että siihen on oikeus jos toinen käy päälle ensin. Mun lapsi oppi tuossa iässä ottamaan pienempÄä ranteista kiinni, niin, että otti niistä tukevan otteen ja painoi ranteet yhteen. Näin pienempi ei yltänyt liian lähelle puremaan tai pystynyt raapimaan tai potkimaan samalla. Muutama kerta riitti, että sellainen loppui... Eli ei mitäân satuttamista, mutta kunhan pysäytti pienemmän ja pystyi sitten sanomaan kasvoihin katsoen, ettei saa käydä kimppuun, satuttaa, purra, potkia, raapia... Muistaakseni tuo oli joku tarhasta opittu juttu, ja lapsi piti sitä itse hyvänä keinona toimia päällekäyvien pienempien kanssa niin. Hyvä siinä oli itse mielestäni se, ettei lapsen tarvinnut itse tehdä mitÄân kiellettyä jotta saisi pienemmän kuriin.
En päästäisi lasta enää sinne. Vanhempien täytyy pitää huolta siitä että lapset voivat hyvin ja käyttäytyvät myös.
On aivan väärin kun jotkut täällä neuvoo vastaamaan väkivaltaan väkivallalla, se on väärin! Isompi soppa syntyy siitä kun sitten äitipuoli menee väliin jos tämä lapsi alkaa vastaamaan, se on varma ja tilanne vaan huononee.
Kun asiasta on keskusteltu eikä siihen puututa niin jonkun on tehtävä jotain! Kuvaisin puremat ja ottaisin yhteyttä viranomaisiin, lasta en pakottaisi menemään isälleen.
Suomi on siitä mielenkiintoinen länsimaa, että täällä hyväksytään lapsiin kohdistuva väkivalta, kunhan se ei tapa. Etenkin perheen sisällä näyttää olevan luonnollista, että lasta saa pahoinpidellä hyvinkin rajusti, kunhan muistaa sanoa, että se kuuluu tunteiden purkamiseen.
Onko lapsesi isä vätys ja laiskimus vai onko hän esim persoonallisuushäiriöinen?
Jos on ns normaali ihminen, niin olisiko seuraava askel sellainen, että kun isä tulee hakemaan lastasi, pyydät hänet sisälle. Kerrot, että "Maijalla" on ikävä isää, mutta häntä pelottaa lähteä isälle, koska "Jenni" on purrut ja satuttanut niin monta kertaa.
Maija voi hyvin olla paikalla kun juttelet isälle. Sanot, että kyllä isä varmasti auttaa Maijaa näissä ikävissä tilanteissa. Kysy isältä ehdotuksia, että miten Maijan pitäisi toimia. Että voisiko isä luvata tulla apuun heti kun Maija huutaa apua, vai miten pitäisi toimia. Ja kerro, että olette jutelleet, että Jennillä on varmaan uhmaikä, joka menee ohi, mutta että juuri nyt Maijaa pelottaa. Jos isä naureskelee, että Jenni on puolet pienempi, niin älä provosoidu. Sano, että kyllä ne puremat silti sattuvat ja Maijale tulee turvaton olokin. Ja että Maijan on vaikea alkaa tapella, kun hän on isompi ja aika rauhallinen luonne ja kun on harvemmin isän kotona, niin yrittää viel enemmän välttää riitoja. jne. Ja että olishan se kaikille kivampi, jos sisaruksille rakentuisi hyvä sisarussuhde, mutta jos toista sattuu ja pelottaa monta kertaa viikonlopussa, niin eihän se auta asiaa.
Mutta jos mies on haluton minkäänlaiseen yhteistyöhön tai lapsen parhaan miettimiseen, niin sitten varmaan soittaisin heti lastenvalvojalle ja varaisin perheneuvolaan ensimmäisen vapaan ajan.
En todellakaan antaisi lastani kohdeltavan noin, tuo laskee itsetuntoa kun lapsi huomaa, että isän mielestä on vain naurun asia kun joutuu väkivallan kohteeksi. Isän kuuluisi jämäkäsiti opettaa pikkusisarukselle, että tuollainen käytös ei ole sallittua eikä nauraa lapsen hädälle. Huhhuh mikä isä.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:02"]Voi pyhä jeesus. Kysytkö nyt ihan tosissasi?! Tapaamiset seis ja heti! [/quote]
No tottakai kysyn tosissani! Kun olen estänyt tapaamisia, minua uhataan oikeustoimilla. Rikosilmoitusko siitä 3-vuotiaasta pitäisi tehdä vai mitä? En oikeesti tiedä, auttakaa!
[/quote]
Jo useampi kehotti ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan. Miksi se ohje ei kelpaa?
Ottakaa nämä jutut vakavasti! Itse jouduin pikkusiskoni väkivallan kohteeksi. Mulla oli pienestä asti periaate, etten satuta pienempää, vaikka mikä olisi, ja se hakkasi mua aivan vapaasti, paiskoi vaarallisia tavaravoita niin kovaa kuin jaksoi. Meillä oli vaikea perhe muutenkin, ja siskon vihanhallintaongelmat kohdistui muhun. Elämä oli kamalaa. Jestas sitä turhautumisen tunnetta kun olin niin avuton.
Että ajatelkaa nyt sitä väkivaltaa kokevaa lasta ensin herrajumala! Vakava asia ja aikuiset vaan lässyttää.
Edellinen kysyy vielä varmistukseksi: Oletko varma, ettei tämä vanhempi härnää pienempää? Usein pienemmän ainoa puolustuskeino on suora hyökkäys.
Omasta lapsuudesta muistan, kuinka hauskaa oli saada 4 vuotta nuorempi sekoamaan luomalla vain katse tai vetämällä nenän pystyyn tai irvistämällä tai mitä milloinkin. Muistan monet kerrat huutaneeni, että "Matti lyö..." ja vanhempien vastaus oli "Lopeta se härnääminen".