Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko puolisosi omaishoitajaksi, jos ikääntymisen / sairauden vuoksi hän tarvitsisi sellaista?
Kommentit (100)
Olemme kolmikymppisiä joilla pieniä lapsia eikä tukiverkkoa. En voisi elättää lapsia omaishoidontuella jos jäisin työstä pois hoitamaan puolisoa. Kumpikin meistä haluaisi tuossa tilanteessa että sairastunut laitetaan hoitokotiin/palvelutaloon tms ja terve vanhempi hoitaa pienet lapset. Raskasta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä saattaa mennä niin, että mies hoitaa minua kotona loppuajan. Parantumaton syöpä, N23
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Minulla ei ole sairaanhoitajan/lääkärin koulutusta. Jos puoliso on liian heikko huolehtimaan itsestään (pukeutuminen, peseytyminen, ruuanlaitto) niin hän kuuluu laitoshoitoon.
Jos puoliso on varakas, hän voi käyttää rahojaan siihen, että palkkaa itselleen hoitajan kotiin.
Jos avuntarve on vasta tuo, järjestetään se apu kotiin.
Ketään ei todellakaan laiteta nykypäivänä laitokseen mainitsemiesi asioiden vuoksi.
Ei oo sitä puolisoo, mut jos olis, nii tottakai. En mie vois jättää toista, ku hän tarvitsis apuu. Lenkillä pystyy käymää pyörätuolinki kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Minulla ei ole sairaanhoitajan/lääkärin koulutusta. Jos puoliso on liian heikko huolehtimaan itsestään (pukeutuminen, peseytyminen, ruuanlaitto) niin hän kuuluu laitoshoitoon.
Jos puoliso on varakas, hän voi käyttää rahojaan siihen, että palkkaa itselleen hoitajan kotiin.
Jos avuntarve on vasta tuo, järjestetään se apu kotiin.
Ketään ei todellakaan laiteta nykypäivänä laitokseen mainitsemiesi asioiden vuoksi.
Helsingissä (paikka josta on kokemusta siksi kerron Helsingistä) kotihoito käy maksimissaan 3-4 kertaa päivässä ja aika huonokuntoinen ihminen pitää olla, ettei katsota pärjäävän tämän tasoisella hoidolla kotona. Omaishoitajan avuksi lainataan laitteita tarpeen mukaan, esimerkiksi sairaalasänky, pyörätuoli, nostolaite jolla voi siirrellä omaista sängyn ja pyörätuolin välillä, muovituoli jossa voi suihkuttaa kylpyhuoneessa... Omaisemme tapauksessa kotihoidon tiimi hoiti pesemisen ja pukemisen ja vaippojen vaihdon. Omaishoitaja jaksoi itse laittaa ruokaa joten ateriapalvelua ei ollut. (Meidän tapauksessa omainen kuoli kotona. Mahdollisuus saattohoitoon laitoksessa olisi kyllä annettu mutta omaiset eivät halunneet sitä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tää on ajankohtainen kysymys, olemme siis molemmat vielä melko nuoria, sairastuminen ei katso ikää, asiaa on tarkkaan harkittu. Meillä on vielä pienet lapset, joten tahdon antaa kaiken sen ajan heille yhdessä mitä jäljellä on. Kotona on mahdollista harrastaa enemmän, kunnosta huolimatta, kun hoitokodissa, joissa hoito ei yleensä ole kovin yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Hoitokodit on vanhuksia varten ja muutenkin mitäs ei ole pitänyt terveydestään huolta.
T.M39
Voisin, koska se on työ. Siitä saa korvauksen. Saisin olla rakkaan puolisoni lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ryhtyä, jos oma kuntoni olisi hyvä. Oman jaksamisen puitteissa. Kyllähän kaupungilta saa myös apua, jos on ympärivuorokautista hoitoa vaativa potilas: saa yöhoitajan.
Missä kunnassa on asiat niin hyvin, että kotiin saa yöajalle hoitajan?
Ainakin pääkaupunkiseudulla. Jos on hoitotoimenpide, joka pitää tehdä yölläkin. Silloin kaupunki lähettää yöhoitajan, jotta omaishoitaja saa nukkua yönsä. Ei ketään voi vaatia olemaan töissä 24 tuntia vuorokaudessa.
Pienemmissä kunnissa ainut vaihtoehto taitaa olla sitten laitoshoito, jos ei ole resursseja lähettää kotiin hoitoapua.
En enkä halua että miehenikään alkaisi minun. Kyllä tuo on parisuhteen loppu. Sen jälkeen sitä ollaan hoitaja ja hoidokki, toinen on hyväntekijä ja toinen säälin kohde. Parisuhteessa haluan olla samalla viivalla, en altavastaaja enkä toisen yläpuolella myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että omaishoito on raskasta. Tällaisissa asioissa täytyy miettiä kokonaisuutta. Oma jaksaminen on myös asia, jota ei voi sivuuttaa. Joskus se hoivakoti voi olla parempi ratkaisu, riippuen omaisen kunnosta.
Vierailija kirjoitti:
En enkä halua että miehenikään alkaisi minun. Kyllä tuo on parisuhteen loppu. Sen jälkeen sitä ollaan hoitaja ja hoidokki, toinen on hyväntekijä ja toinen säälin kohde. Parisuhteessa haluan olla samalla viivalla, en altavastaaja enkä toisen yläpuolella myöskään.
Mitä se parisuhde sitten kenellekin merkitseekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enkä halua että miehenikään alkaisi minun. Kyllä tuo on parisuhteen loppu. Sen jälkeen sitä ollaan hoitaja ja hoidokki, toinen on hyväntekijä ja toinen säälin kohde. Parisuhteessa haluan olla samalla viivalla, en altavastaaja enkä toisen yläpuolella myöskään.
Mitä se parisuhde sitten kenellekin merkitseekään.
Parisuhdetta voisin jatkaa, mutta hoitajaksi en alkaisi. Sama koskee myös muita sukulaisia ja vanhuutta. En esimerkiksi halua että omat lapseni joutuvat pyyhkimään takapuoltani kun olen vanha. Haluan säilyttää meidän välisen arvokkuuden. Tuollaiset hommat kuuluu palkatulle väelle.
En ikinä virallisesti, se on vankila josta ei ole ulos pääsyä. Epävirallisesti tulen siihen päätymään . Olin vanhempieni lähes-omaishoitaja enkä ole edes siitä vieläkään toipunut vaikka loppui n.6vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
En enkä halua että miehenikään alkaisi minun. Kyllä tuo on parisuhteen loppu. Sen jälkeen sitä ollaan hoitaja ja hoidokki, toinen on hyväntekijä ja toinen säälin kohde. Parisuhteessa haluan olla samalla viivalla, en altavastaaja enkä toisen yläpuolella myöskään.
Hoitajan näkökulmasta tuo on aika outo näkökulma. Koen että potilaat eivät ole mitenkään alisteisessa suhteessa hoitajaansa ekä kyllä yleensä myöskään sääli potilaita.
Omaishoitaja ei myöskään automaattisesti ole mikään hoitosuhde 24/7. Omaishoitajuutta voi hyvin olla se että hoidat asioita joihin "hoidettava" ei kykene enää omatoimisesti. Se ei edellytä että hoidettava ei pystyisi suoriutumaan päivittäisistä peseytymisistä yms lähes omatoimisesti.
Ei kaikki omaishoito ole sitä, että henkilö on täysin toimintakyvytön sängyssä oleva. Puolisoni saattohoidin kotona ja kotisairaalasta käytiin tekemässä tutkinus- ja hoitotoimenpiteitä. Oli helpottavaa, ettei hän joutunut sairaalaan enää siinä vaiheessa.
Sääli on tuo ajatus, että hoidettavat ihmiset olisivat taakka. Kyllähän ihmiset tuovat iloakin. Onneksi on nykyään erilaisia tukipalveluita omaishoitajille, helpottaa jaksamista.
Omaishoitajuudesta saa myös korvauksen, joten se on työtä.
Vierailija kirjoitti:
En enkä halua että miehenikään alkaisi minun. Kyllä tuo on parisuhteen loppu. Sen jälkeen sitä ollaan hoitaja ja hoidokki, toinen on hyväntekijä ja toinen säälin kohde. Parisuhteessa haluan olla samalla viivalla, en altavastaaja enkä toisen yläpuolella myöskään.
Kaikista ihmisistä ei ole hoitajiksi. Olisi kyllä suuri pettymys, jos pitkäaikainen puoliso laittaisi laitokseen yhteisten vuosien jälkeen.
Palkkaisin kyllä hoitoapua. Olisi hienoa, jos omassa kodissa voisi olla mahdollisimman pitkään.