Haluan kuulua muinaissuomalaisten uskontoon! Mistä aloitan?
Haluan heivata kristinuskon mielestäni ja alkaa viettämään muinaissuomalaisten uskontoa! Meidän aitoa, alkuperäistä uskontoamme mitä harjoitimme ennen kuin suomalaiset pakotettiin kristityiksi!
Haluan viettää kekriä, Ukon vakkoja, peijaisia ja karhupäivää!
Erosin jo kirkosta. Mitä seuraavaksi? Muita? Kuka tulee mukaan?
Tässä juttu Iltasanomista: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288679724866.html
Kommentit (17)
Eihän tuo entisajan uskonto juurikaan eroa nykypäivän menosta. Palvonnan kohteena olisi vain älykännykät yms. nykyajan jumalalliset laitteet.
Seksuaalisesti vapautunut olutjuhla olisi se että petetään puolisoa ja haetaan siihen kumppani netistä.
Hyvin monet ovat jo siinä uskossa.
Eikö nämä suomisukuisten uskontoriittiessä ollut tapana jättää lapsia heitteille, jonka kristinuskon voimaantulo lakkautti sen.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 08:40"]
Haluan heivata kristinuskon mielestäni ja alkaa viettämään muinaissuomalaisten uskontoa! Meidän aitoa, alkuperäistä uskontoamme mitä harjoitimme ennen kuin suomalaiset pakotettiin kristityiksi!
Haluan viettää kekriä, Ukon vakkoja, peijaisia ja karhupäivää!
Erosin jo kirkosta. Mitä seuraavaksi? Muita? Kuka tulee mukaan?
Tässä juttu Iltasanomista: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288679724866.html
[/quote]
Olen mukana!
Ensin varmaan pitäisi alkaa valavissaan uskoa Ukkoon, Pellonpekkoon, Ahtiin ym.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 09:27"]Eikö nämä suomisukuisten uskontoriittiessä ollut tapana jättää lapsia heitteille, jonka kristinuskon voimaantulo lakkautti sen.
[/quote]
Kristinuskon levittyä liioista lapsista päästiin eroon näännyttämällä nälkään ja hoidon puutteeseen tai armeliaammin tukehduttamalla ts. kierähtämällä "unissaan" vauvan päälle. Tämä oli suosittu tapa vielä 1800-luvulla. 90 prosenttia äitinsä alle kuolleista vauvoista oli tyttöjä. Kyllä se suolle jättäminen petojen ruuaksi oli armeliaampi tai ainakin rehellisempi tapa.
No uskoa on vähän vaikea vaihtaa vain, jos ei tosissaan ole tutkinut uutta uskontoa ja koe sitä aidosti omakseen. Muinaissuomalaisia juhlia toki varmasti voi kaikki juhlia muutenkin.
Olen itse pakana, en kyllä suomenuskoinen. Hienoa, jos nämä asiat kiinnostavat. :D Suomenusko on käsittääkseni luontoa kunnioittava elämäntapa.
Tuo olutjuhla pettämisineen sellainen että moni ollut siinä uskossa mukana tietämättään. Olemme palaamassa kansanuskoon kun eroamme niin innokaasti kirkosta ja pian pettäminen on juhlimisen aihe.
Tästä lähtee liikkeelle:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko
https://www.facebook.com/karhunkansa
Helposti voittaa kaikki hiekka-aavikoiden paimentolaissasut.
Muinaisuskonnoissa ollaan mukana innoissaan siten että juodaan olutta ja annetaan torttua kaikille sitä haluaville.
Tietenkään samaan aikaan ei saa kuulua kirkkoon, mutta niillekin voi antaa jotka kuuluvat. Se kuuluu osana käänntystyöhön. Jos eivät parin kerran jälkeen eroa kirkosta, niin heille ei enää sitten anneta, vaan etsitään jo uusia käännytettäviä.
Haluat ilmeisesti enemmän mukaan joihinkin jänniin riitteihin kuin todella uskoa "uusiin" henkiin ja jumaliin? Kieltämättä taikarummun pärinä nuotion loisteessa on jotenkin hohdokkaampaa kuin luterilaisen papin saarna ja laahaava virsilaulu. Mutta se usko, tosiaankin.
Minulle, kuten olen jo todennut, suomalainen usko on osa ajatusmaailmaani. Se tulee esiin itsestaan aina siloin talloin ilman etta tarvitsee ajatella erikseen miten sita ilmentaisi. Omalla kohdallani siihen kuuluu myos laahaava virsilaulu. Tallaisia kaltaisiani tapauksia oli ennen Suomessa enemmankin. He seka elivat todeksi ikiaikaista suomalaista uskoaan ja kavivat samalla kirkossa. Eivat ehka edes kaikki huomanneet, etta siina olisi ollut jokin syva ristiriita. Voisin kirjoittaa tasta enemmankin, mutta tulee liian pitka viesti.
Lue Miina Supisen uusin romaani Säde
"
Kuvaus:
Arkeologian opettaja Victor Allcock ei koskaan unohda, miltä Säde näytti, kun he tapasivat ensimmäistä kertaa. Aito pörheä blondi, yllään tyylitajuton huppari ja urheilusandaalit. Silloin Victor oli vielä elossa.Nyt elämäniloinen Säde ja kyyninen Vic ovat kaivauksilla Suomessa, maassa jossa ei pitäisi olla mitään ylöskaivamisen arvoista. Mutta on kuitenkin: salaperäinen uhrilehto.Kaivauksia johtaa leiskuva Voula, oletettu satanisti. Kun syrjäiseen metsään saapuu myös Säteen poikaystävä, kolmoisdraaman ainekset ovat kasassa. Tai neloisdraaman, jos kuolleet lasketaan.Säde on särmikkään humoristinen kasvukertomus, traagisia sävyjä saava rakkaustarina ja romaani ateistista, joka haaveilee pääsystä kulttiin."