lähteekö muilla kotiäideillä järki...

tänäänkin pääsi itku lapsia nukuttaessa kun alkoi reppanoita käydä sääliksi kun on taas tänään kinattu ja tapeltu ja huudettu ( mulla loma.....haluaa takas töihin!)



mutta HELPOTTAA KUMMASTI SE KUN SAA TÄÄLTÄ LUKEA ETTEN OLE YKSIN!!!! -KUN VÄLILLÄ AINA ISKEE SE HUONO ÄITI-FIILIS KUN ON NÄITÄ TAISTELUPÄIVÄ!

Ja lisäksi meillä on vauva. Tuo on totta, että näin isot lapset jo vaativat enemmän toimintaa ja aktiviteettia. vaikka minullakin olisi haluja tehdä kaikenlaista niin en EHDI. Vauvamme on vaativaa sorttia, pitää kanniskella ja nukkuu päivisin huonosti. Mun aikani menee siihen, että keinuttelen täällä vaunuja pihassa päivisin ja kaksi vanhempaa leikkivät keskenään ja odottavat äitiään:(((. Kovasti toivoisivat että voisimme kaikenlaista tehdä, joskus aloittelemme jotain ja sitten vauva herääkin heti:((. Tulee todella masentava olo jo siitäkin kun ei mitään ehdi tehdä noiden vanhempien kanssa.



Mies yrittää auttaa sen minkä kykenee mutta ei hänenkään aikansa riitä.



Kyllä tuo päivähoito on meille ollut todellinen helpotus. Meillä siis vanhemmat olivat jo päivähoidossa ennen vauvaa (mutta ehdin olla vain vajaan vuoden sitä ennen töissä joten olen ollut kotiäitinä kauan myös ennen tätä vauvaa) ja saivat jatkaa hoidossa 2 päivää viikossa. Nyt ovat olleet kesälomalla ja hermoni ovat taas kireällä. Huoh:(. Miehelläni ei ole kesälomaa ja siksi arjen pyöritys on kokonaan harteillani.



20

kahta en vaihda turun sinappia ja päiväkotia. itse olen kotona. vanhempi lapsi on kehari ja kokopäivä hoidossa.

nuorempi on 2v. vilkas tottelematon poika. hän on osapäivä hoidossa.

nuorempi tekee koko ajan jotain pahaa ja erityislapsi matkii. vanhemman kuntoutus hyvällä mallilla, mutta 2v. pyyhkäsi sen taivaan tuuliin.

kummatkin lähtee juoksemaan tielle. ulkoillessa aina 2 aikuista. yksin ei pärjää.

mulle on sama mitä musta ajatellaan, mutta pääni ei kestäisi jos lapset olisivat kotona. vilkkaus melkein raskaampaa, kuin kehitysvamma.

tää kuukausi on ollut yhtä helvettiä. onneksi tarha alkaa ensi viikolla.

nuorempi pissaa lattialle ja isompi matkii. nuorempi just kakkasi lattialle.

vettä,kiviä ja multaa heitetään sisälle. rajat on ja ulkoillaan paljon. mikään ei auta, kun nuorempi on niin vilkas.

Sillä erotuksella että esikoinen alkaa riehumaan ja kiusaamaan 1.5 vuotiasta sisarustaan kun mun aika on niin kortilla tuon itkevän ja kanniskeltavan vauvan kanssa:(

Onko teillä se päivähoito auttanut? Oliko se pari päivää viikossa? Onko riittänyt, vai oletko harkinnut kokopäiväistä hoitoa?

t. se yksi 3:n väsynyt äiti joka tossa aiemmin kyseli (en muista numeroa)

Vierailija:

vaikka minullakin olisi haluja tehdä kaikenlaista niin en EHDI. Vauvamme on vaativaa sorttia, pitää kanniskella ja nukkuu päivisin huonosti. Mun aikani menee siihen, että keinuttelen täällä vaunuja pihassa päivisin ja kaksi vanhempaa leikkivät keskenään ja odottavat äitiään:(((. Kovasti toivoisivat että voisimme kaikenlaista tehdä, joskus aloittelemme jotain ja sitten vauva herääkin heti:((. Tulee todella masentava olo jo siitäkin kun ei mitään ehdi tehdä noiden vanhempien kanssa.

20

Kaikenlainen palvelu pois yöaikaan, tarvittaessa siirrät lapset eri huoneisiin nukkumaan. Kun otat nyt vain tiukan linjan, josta et lepsu, vaikka lapset sitä yrittäisivätkin ja olet itse väsynyt, saat elämänne taas raiteilleen. Kukaan ei jaksa pitkiä aikoja ilman kunnon yöunia.

Kyllä päivähoito on auttanut! Kaksi päivää riittää, kolmekin kyllä menisi. Mutta selvästi ovat paremmalla tuulella kotona ollessaan kun ovat olleet hoidossakin välillä. Jaksavat leikkiä omilla leluillaan kun ovat välillä poissa. MINÄ jaksan paremmin myös. Eivät riehu yhtä paljon, eivätkä tappele tai kiusaa toisiaan. Kyllä tuon ikäiset jo tarvitsevat muutakin kuin vain äitiään ja sisaruksiaan! Tämä on mun mielipiteeni ainakin.



Toki mulla on joskus huono omatunto, että kun täällä kotona itse olen ja lapset poissa. Mutta kyse on sentään vain parista päivästä viikossa. Ja kun sen eron huomaa niin selvästi.



Lisäksi asumme muutenkin syrjässä, joten eivät muutenkaan näe muita lapsia koskaan ellemme lähde jonnekin ihan varta vasten. Siksikin olen jatkanut tuota hoitoa, etteivät kokonaan " erakoituisi" .



Eli suosittelen päivähoitoa kaikkien kannalta!

Oon niin loppu kun vaan olla ja voin. Pojat on 3 ja 1 vuotta. Tappelee kokoajan. Vanhempi on ylivilkas ja tottelematon, joka ei tietenkään nuku päiväunia, vaikka pitäisin sitä sängyssä kolmekin tuntia putkeen.. Kaiket päivät revin tukkaa päästä ja itken illat, kuinka tämä elämä ei ole ihmisen elämää. YHTÄÄN riidatonta päivää ei vanhemman pojan kanssa ole ollut varmaan puoleen vuoteen. Nuorempi ei nuku öitään kunnolla. Viime yönä kun oltiin molemmat (siis minä ja 1-vuotias) kuumeessa ja kipeänä, niin päästiin nukkumaan puoli kolme. Esikko heräsi tietenkin kukonlaulun aikaan ja itse heräsin siihen, kun tämä juoksee pihalla koiriemme kanssa..



Nyt täällä kuumeisena karjun sille, kun tekee kaikki pahansa tuttuun tapaansa ja itsellä on niin heikko olo, etten jaksa olla pystyssä.



Tilanne on siis se, ettei meillä nukuta yöllä eikä päivällä! Lapsenhoitoapua ei ole tarjolla, joten kyllä tässä välillä tulee viriteltyä narua kaulaan.



Ja mitä tuohon ikäeroon tulee, niin on tosi rankkaa hankkia lapset pienellä ikäerolla. Me ihan hirveästi toivottiin pientä ikäeroa ennen kuin nuorempi syntyi. Me tyhmät! Eipä ollut mitään käsitystä mitä tää tulee olemaan.



Päiväkoti auttaisi tosi paljon kyllä. Mutta koska olen hoitovapaalla, niin en voi saada yksityisenhoidontukea sen lisäksi. Poikien päiväkoti on siis yksityinen.



Aak aak.